Lue keskustelun säännöt.
Samaa työleiriä pienten lasten kanssa, oli juhannus tai joulu
24.06.2016 |
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
Kommentit (300)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Australian reissun päällä huomaa että ihmiset vastaavat hymyyn ihan rohkeasti huomioimalla ja morjestavat :) Viidakossa käyty hengailemassa juuri ja nyt syömään. Jäätävän näköistä pusikkoa oli :D
Radiossa soi Aussi country:
#You gonna burn if you follow the dreams of the people who stay behind. Follow your true self, dont do what others expect of you! This is the song for you, for the life you want.T: Super Vela maailmalta
"He just smiled and gave me a Vegemite sandwich..."
Mahtava reissu myös perheellisenä, lapset 6, 4 ja vauva. Päätin ottaa opiksi ja jatkaa hymyilemistä myös Suomeen palattuani.Terkut maailman toiselle laidalle. Täälläkin onneksi paistaa nyt aurinko. :)
Tälle viestille en ole yhtään kateellinen. Lasten kanssa matkustaminen on aivan kamalaa :( Olen kummi, joten tiedän kokemuksesta.
T. Se köyhä vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Grillataan miehen kanssa ja otetaan vähän kuplivaa. Omalla terassilla voi hyvin rentoutua ja kuunnella vain linnunlaulua
T. vela
Miltä se mahtaa tuntua, kun sinun sukuhaarasi päättyy sinuun?
Tai se, kun olet vanha eikä kukaan käy katsomassa (vanhainkodissa...), kun koko ikäpolvesi on jo "toinen jalka haudassa"? Tuskin sisaruksesi lapset, jos niitä edes on, jaksavat kiinnostua tuollaisesta vanhasta näkkileivästä, joka on niille "ei kukaan".
T: Ei sinulle kateellinen äiti 😚💅
Olen töissä vanhainkodissa, ja siellä on monen lapsen äitejä, jotka on lastensa lisäksi hoitaneet liudan lapsenlapsiaankin. Eikä kukaan käy koskaan katsomassa.
Sitten siellä on lapsettomia mummoja. Heillä on monella laaja sukulais- ja ystäväpiiri, ja vierailijoita käy usein.
Niillä lapsettomilla on ollut aikaa ylläpitää ystävyyssuhteita, kun ne lapselliset ovat joutuneet keskittymään perheeseensä.
Jos tietokoneen tai netin tms. kanssa vastaantulleista ongelmista valittaa, niin saa neuvoja ja korkeintaan suositellaan vaihtamaan merkkiä/käyttöjärjestelmää. Mut en oo kyllä nähny, että niiden yhteydessä koskaan sanottais, että oisko pitäny jättää tietokoneet kokonaan ostamatta ja ensimmäinenkään nettiliittymä avaamatta, jos noin kaduttaa.
Mä en ymmärrä miten vertaistuen hakeminen liittyisi siihen, ettei haluaisikaan olla vanhempi, vaan siihen, että haluaisi olla entistä parempi vanhemmuudessa. Ja hyvään vanhemmuuteen sisältyy lapsenhoidon ja lapselle läsnäolemisen lisäksi myös omasta jaksamisesta huolehtiminen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tietokoneen tai netin tms. kanssa vastaantulleista ongelmista valittaa, niin saa neuvoja ja korkeintaan suositellaan vaihtamaan merkkiä/käyttöjärjestelmää. Mut en oo kyllä nähny, että niiden yhteydessä koskaan sanottais, että oisko pitäny jättää tietokoneet kokonaan ostamatta ja ensimmäinenkään nettiliittymä avaamatta, jos noin kaduttaa.
Tietokonetta tarvitaan nyky-yhteiskunnassa pärjääminen. Ilman konetta oleminen ei ole vaihtoehto useimmille ihmisille. Sen sijaan lasten hankinta ei ole tutkimustenkaan mukaan mikään edellytys onnelliselle elämälle. Se on kuitenkin eettisesti hyvin kyseenalainen päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on katkeamaton kolmivuprotyö ja neljä lasta. Juhannus vapaalla ja ihanaa kun kaikki lapset kotona😊 tehty hyvää ruokaa ja vähän juomaa, saunotti ja paljuiltu. Hetken aikaahan ne lapset vaan on pieniä!!
Meillä kaikki ho koulyikäisiä ja ihan parasta seuraa just nyt!!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on katkeamaton kolmivuprotyö ja neljä lasta. Juhannus vapaalla ja ihanaa kun kaikki lapset kotona😊 tehty hyvää ruokaa ja vähän juomaa, saunotti ja paljuiltu. Hetken aikaahan ne lapset vaan on pieniä!!
Meillä kaikki ho koulyikäisiä ja ihan parasta seuraa just nyt!!
Ei vela kaipaa minkään ikäisten lasten seuraa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vastaa suoraan: miksi lapsista puhuminen on ok mutta vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ei? Miksi velaudesta puhuminen on todiste sen valinnan katumisesta, mutta lapsista puhuminen ei?
vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:
Oletko kuullut koskaan sanaa empatiakyky? Vai onko ihan vieras termi?
Teidän lapsellisten empatiakyky taas riittää tasan niille omille lapsille. Sellainen rajattu empatiakyky on paljon epäkehittyneempää kuin se, jossa empatiaa riittää muillekin. Johan tässäkin ketjussa on lapsettomat tuomittu yksinäiseen kuolemaan. Sekö on empaattista?"
En ole missään kohtaa kieltänyt puhumasta vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kyse oli siitä, että en ymmärrä, miksi velat tulevat heittämään vahingoniloisia kommentteja tässä ketjussa väsyneelle äidille, joka toivoi nimenomaan vertaistukea. Tätä empatiakykyä tai sen puutetta tarkoitin. Katsopa viestiketjun alusta, miten tämä "keskustelu" alkoi.
"
vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:
Eikö ole säälittävää että sulla on siellä ne hedelmät kypsymässä, ja silti sun pitää puhua niistä täällä ja yrittää keksiä perusteluja niiden hankkimiselle, sen sijaan että oikeasti viettäisit niiden kanssa aikaa tälläkin hetkellä?
---
Siis että mitä? Lapsi on pihalla kavereittensa kanssa ihan omasta halustaan. Pitäiskö minun hakea se sieltä nyt sisälle äidin kanssa aikaa viettämään?
No ilmeisesti kyllä, jos meidän velojenkin pitäisi joka ikinen herran hetki olla tekemässä jotain Tärkeää. Niinhän tuolla aiemmin sanottiin, että netissä keskustelu on meille säälittävää. Samalla säännöllä se on säälittävää sullekin."
Toistan, kun en kerrat jaksanut lukea koko viestiäni: säälittävää ei ole kenenkään keskustelu näillä palstoilla. Säälittävää on se vahingonilo, jolla hyökätään niitä vastaan, jotka pyytävät vertaistukea lasten kanssa jaksamiseen.
vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:
Ja kyllä, myönnän että olen vähän ilkeä ja vahingoniloinen ihminen - niin paljon lapsiperheelliset velojen elämästä paskaa puhuvat ja lapsillaan minunkin elämääni vaikeuttavat, että on vain oikein että kärsitte. Saa olla aika jeesus jos ei saa yhtään tippaa nautintoa siitä, että itselle vääryyttä tekevät ihmiset joutuvat kärsimään juuri siitä asiasta, jonka välttämisestä minua moittivat. Minä en ainakaan niin jeesus ole.
---
No voi. Olen itsekin kuullut veloilta aika paskaa kommentointia lapsiperheistä yleensä ja omastakin lapsestani, ihan lähipiirissä. Vielä en keksi, millä lapseni on heidän elämäänsä vaikeuttanut. En ole pyytänyt hoitajaksi, en ängännyt yökylään, enkä rasittanut kuulumisillamme ellei niitä varta vasten ole kysytty.
"Lapsesi ei ole esim. ikinä huutanut tai riehunut julkisella paikalla, ei ole ikinä häirinnyt naapureita, ei ole ikinä törmäillyt vieraisiin ihmisiin, et ole ikinä ollut töistä pois hoitovapailla tai sairaiden lasten vuoksi. Sori, mutta en todellakaan usko."
Ahaa, tästä siis olikin kyse. Onneksi sinä et lapsena häirinnyt ketään noin metelöimällä, ethän? Mikäpä sinulla olisi tähän ratkaisuehdotukseksi? Että lopetetaan lisääntyminen kokonaan? Kukas sinut sitten hoitaa siellä vanhainkodilla, kun ei ole enää hoitajiakaan, kun ei tule enää mistään uusia ihmisiä.
Olen muuten joutunut olemaan töistä poissa dementoituneen äitinikin hoitamisen vuoksi. Pahoittelut siitäkin sinulle. Mutta kun sitä laillistettua eutanasiaa ei vieläkään Suomessa ole...
vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:
Mitäkö tarkoitin - no sitä, että on todella typerää heittää jotain "harmi että vanhempasi valitsiviat toisin"
---
Eihän ole, jos kerran elämä on kärsimystä, kuten kirjoitit. Oletan, että tarkoitat kärsimyksellä myös omaa elämääsi.
En ole kirjoittanut. Se oli joku muu.
vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:
Ensinnäkin lisääntyminen on vanhempien päätös, ei minun. Se ei velvoita minua yhtään mitenkään, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Toisekseen yksikään syntymätön ihminen ei harmittele syntymättömyyttään.
---
"Olet aivan oikeassa, itselläsi ei ole ollut syntymääsi osaa eikä arpaa. Silti tiedän, että monet ihmiset ajattelevat elämää lahjana ja haluavat antaa saman lahjan tulevallekin sukupolvelle. Vaikka yhdelle lapselle...
Miksi sinulle elämä ei ole lahja? Miksi et antanut tilaisuutta yhtä useammalle lapselle? Miltähän niistä syntymättömistä raukoista nyt tuntuu kun mamma on itsekkäästi jättänyt heidät tekemättä... Vai oletko koko hedelmällisen ikäsi harrastanut joka ovulaation aikana suojaamatonta seksiä ja hankkinut kaikki mahdolliset hoidot saadaksesi lisää lapsia? Jos et, olet jättänyt lahjan antamatta itsekkäästi. Miksi, miksi noin itsekäs? EIkö se eka lapsi ollutkaan hyvä päätös kun et halunnut enää enempää?"
Et sitten jaksanut tätäkään asiaa lukea aiemmasta viestistäni, kun kerroin, että olen saanut tasan yhden lapsen, josta olen kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko isovanhempia kuvioissa? Tai jotakuta muuta joka voisi olla lapsenlikkana, ruuanlaittajana välillä...
Kunnan kodinhoitajat takaisin! Ajatelkaa miten Suomella oli ennen varaa tähän ja nyt ei mukamas ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä mennään samoilla fiiliksillä.
Vauva on 10kk ja mitään arjesta poikkeavaa ei meidän juhannukseen kuulu.Samallalailla kuuntelen aamuitkut kuin joka ikinen päivä, lasken tunteja päikkäreihin että saan ees pienen hengähdystauon, lopun päivää viihdytän lasta vaikka päälläni seisten ettei se huutais, no huutaapa kuitenkin:(
Sukulaiset ja kaverit lähtee mökille tai johonkin viettämään juhannusta, mä nyhjään lapsen kanssa kotona, kun eihän tuon huutajan kanssa mihinkään mökille edes halua lähteä koska se vasta fiasko olisikin:( Ehkä kymmenen vuoden päästä jo onnistuiskin:(
Vie nyt lääkäriin! Mitä se koko ajan huutaa? Tai sit huutaa kun vaistoaa sun hermostuneisuuden ja epävarmuuden.
Kiitos tästä neronleimauksesta!:)
Vauvan syntymästä asti ollaan sitä viety lääkäriin et selviäis mikä sen on.
On tehty maitoallergiatestit ja kaikenmaailman muutkin testit, ollaan oltu osastolla tarkkailussa jos jotain löytyis,
mutta ei oo mitään muuta kuin refluksitauti johon on lääkkeet olleet jo kuukausia. Lääkärit sanoivat että refluksikin helpottaa siinä vaiheessa kun lapsi lähtee kävelemään. No, lapsi on nyt kävellyt jo kuukauden päivät ilman tukea, (ja monta kuukautta tuen kanssa) mutta eipä oo helpottanut.
Mitään muuta vikaa lapsesta ei löydy kuin tuo refluksitauti.Lääkärit vaan pudistelee päitänsä ja ykskin vaan sano et:"ikinä ei oo nähnyt lasta joka näin paljo huutaa, mutta ei sille mitään voi tehdä". "Toisilla lapsilla on vaan niin kova tempperamentti että ilmenee sitten tällälailla".
Mutta ONNEKSI on olemassa teitä kaikkitietäviä idiootteja jotka ehdottavat lääkäriä joka vaivaan!:)
Emmeköhän me ihan itsekin vielä 10 kuukautta sitten ajatelleet että kyllä lääkäri osaa auttaa. No, mutta kun ei vaan osaa.
Että mikäs on sitten seuraava nerokas ideasi?
Meidän esikoinen oli ihan samanlainen vauvana, todella tyytymätön tyyppi. Huusi ihan koko ajan. Ennakointi auttoi tasan sen verran, että tiesi että nyt se huutaa jos ei saa tällä sekunnilla haluamaansa tms..Oli ihan turha kuvitellakaan vaikka kaupungille menoa, raivarit alkoi joka kerta kun heräsi vaunuissa (tämänkin osasian kyllä hienosti ennakoida). Oppi aikaisin kävelemään ja sitten turhautui kun ei osannut puhua. Puhumaan oppiminen toi ison helpotuksen. Eli aika auttaa tähänkin. Tosin temperamenttinen kaveri tuo on edelleenkin. Mutta elämä silti paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
Tulee melkein itku kun tämmöisiä aloituksia saa lukea aika usein. En voi käsittää, mikä siinä vanhemmuudessa on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?? Onko suurin osa nykyajan nuorista vanhemmista jotenkin vajakkeja? Ei siinä mitään vertaistukea tarvita, vaan omaa järkeä. Vanhemmuus on suht helppoa jos vanhempi on normaalijärkinen ja normaalin epäitsekäs, joka ymmärtää, että pikkulapsiaika ei ole samanlaista elämää kuin sinkkuelämä. Ja juu, ei ole lakisääteisiä kesälomia eikä kahvitaukoja kun vanhemmaksi ryhtyy.
Olenkohan sitten jotenkin poikkeustapaus kun olen kyllä monesti vanhempana ollut väsynyt kun yksinhuoltajana olen vetänyt rekeä yksin, mutta ikinä ei ole vituttanut enkä ole ajatellut, että joulut ja kesälomat lasten kanssa olisivat jotenkin paskaa.
Miksi ette nauti lasten kanssa olosta? Eväät reppuun ja retkelle tai rannalle. Tänäänkin siihen oiva päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Australian reissun päällä huomaa että ihmiset vastaavat hymyyn ihan rohkeasti huomioimalla ja morjestavat :) Viidakossa käyty hengailemassa juuri ja nyt syömään. Jäätävän näköistä pusikkoa oli :D
Radiossa soi Aussi country:
#You gonna burn if you follow the dreams of the people who stay behind. Follow your true self, dont do what others expect of you! This is the song for you, for the life you want.T: Super Vela maailmalta
Olen kateellinen!
T. Köyhä vela, joka ei halustaan huolimatta pääse matkustamaan
Ei sinun tarvitse olla kateellinen, tulevaisuudessa voi käydä niin että pääset matkustamaan, ei välttämättä Australiaan vaan juuri sinne minne itse haluat!
Muista myös, kateellisuuden tunne ei tuo mitään, siis yhtään mitään hyvää elämääsi vaan jopa vähentää kaikkea hyvää siitä. Miksi sitten lähes automaattisesti tunnet ajoittain kateellisuutta elämässä? Yhteiskunta opettaa meitä tuntemaan väärin, ajattelemaan elämästä väärin. Varsinkin suomalainen yhteiskunta opettaa kateellisuuden tuntemista joka on selvästi haitallista.
Muista myös että olet ikuinen :) Sinussa on ikuinen määrä elämää, joten älä huoli, tulet tuntemaan lopulta kaiken :)
Toivottaa av-mammojen arkkivihollinen, omilla valinnoillaan heidän vihansa niskaan saava, silti kepeästi universaalia rakkautta omien kykyjensä mukaan jakava;
Super Vela
Vierailija kirjoitti:
Mieti vähän, miltä tuo tuntuu, kun lapsia on 4 kpl ja olet niiden isoäiti, jonka on pakko viettää juhannus ilmaisena piikana. Jos ei suostu, miniät ilmoittaa, että olet paska etkä saa koskaan nähdä lapsenlapsia. Lisää siihen vielä kolmet erilaiset ohjeet siitä, kenelle saa antaa perunaa, kenelle vain bataattia, kuka saa juoda rasvatonta maitoa, kuka vain vettä, kenelle ei saa antaa lihaa, kenelle ei missään nimessä sokeria, kuka saa maistella kaikkea, kuka on pakkosyötettävä...
Voi kamala.
Vierailija kirjoitti:
Täällä mennään samoilla fiiliksillä.
Vauva on 10kk ja mitään arjesta poikkeavaa ei meidän juhannukseen kuulu.Samallalailla kuuntelen aamuitkut kuin joka ikinen päivä, lasken tunteja päikkäreihin että saan ees pienen hengähdystauon, lopun päivää viihdytän lasta vaikka päälläni seisten ettei se huutais, no huutaapa kuitenkin:(
Sukulaiset ja kaverit lähtee mökille tai johonkin viettämään juhannusta, mä nyhjään lapsen kanssa kotona, kun eihän tuon huutajan kanssa mihinkään mökille edes halua lähteä koska se vasta fiasko olisikin:( Ehkä kymmenen vuoden päästä jo onnistuiskin:(
Onpas ankeaa, sympatiat sinulle.
Olet ilmeisesti yksin lapsen kanssa. Oletko nyt vihainen "huutajalle", kun hänen takiaan ette voi lähteä mökkijuhannusta viettämään? Terve lapsi ei huuda 24/ 7, joten en oikein ymmärrä miksi ette lähteneet mökkeilemään, jos kerran halusit. Sukulaisilta tai kavereilta olisit voinut saada vähän lastenvahtiapua, olisit saanut vaikka saunottua ja uitua ihan rauhassa.
Etkö edes ostanut itsellesi jotain herkkua, esim. uusia perunoita ja manskoita tai kukkia mielen virkistykseksi?
Meillä 4v. ja 4kk tyttäret ja samaa veivaamistahan se on kuin arkena. Mutta ei haittaa, maistemat ovat erilaiset täällä mökillä ja ruoka astetta parempaa kuin arkena. Mukavaa yhdessäoloa koko perheen ja isovanhempien kesken, arkenahan olen suurimmaksi osaksi yksin lasten kanssa miehen tehdessä vuorotyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä321 kirjoitti:
Toiset lataavat juhannukseen erityisiä odotuksia, toiset eivät. Meillä on miehen ja kahden lapsen kanssa kaikki juhannukset menneet ilman suurempaa mainintaa noin 24 v.
Veloille kertoisin vain sen, että pienten ja isojen lapsien kanssa kasvaminen on elämää suurempaa (Peter von Baghia siteeratakseni). Vaikka pienten lasten kanssa eläminen oli työntäyteistä, valokuvissa onni paistaa kaikkien kasvoilta.
Velat: tulkaa sitten kertomaan, kun teillä on vela-elämästänne jotakin sellaista kerrottavaa, mitä lapsia saanut ihminen ei voi saavuttaa. Päiväunia ei lasketa, niitä voi nauttia pienenkin lapsen kanssa, ja aikuisten rellestämistä voi toteuttaa vuorotellen jos haluaa.
Nyt lapsemme ovat isoja, parhaillaan matkoilla eri puolilla. Vietämme miehen kanssa rauhallista aikaa ja teemme kaikkea sitä, mitä teimme ennen lasten saantia plus sellaisia asioita, joita olemme keksineet jälkeen päin. Aikuiset, fiksut lapseni ovat suurimpia ylpeyden aiheitani, vaikka olenkin hoitanut vaativan työni erittäin hyvin. Lapseni tekevät asioita, joista en itse olisi osannut kuvitellakaan, ja he vievät omissa valinnoissaan oman arvomaailmani vielä pidemmälle kuin olisin itse koskaan uskaltanut. Ehkä, toivottavasti, he vielä löytävät hyvän puolison ja saavat lapsia.
Voisitteko te velat kääntää kylkeänne jossakin oikeilla vela-palstoilla, ellei teillä ole muuta annettavaa maailmalle?
Eipä ole elämää suurempaa. Kun jokainen elämä on samanarvoinen, on se veloilla ihan yhtä tärkeä kuin sinulla ja lapsillasi. Ihan turhaan yrität ylistää omia valintojasi.
Kyllä se tässä ketjussa oli ( taas) vela joka ensin tuli omaa vaihtoehtoaan ylistämään tänne VAUVA.fi:n.
Ei voi mitään että väkisin tulee mieleen että pohjalla on kuitenkin jonkinmoinen kateus niillä jotka tuohon tarvetta tuntevat.
Se vaan on niin tässä elämässä että ihan kaiken arvokkaan eteen on nähtävä vaivaa mutta se myös palkitsee.
En tarkoita että kaikkien pitäisi lapsia hankkia mutta on täysin tarpeetonta tulla tänne tai minnekään muka vahingoniloisena riekkumaan ja ylistämään omaa hienoa lapsettomuusvalintaa.
Se herättää lähinnä myötähäpeää.
Jokainen jolla on lapsia tietää mitä on olla lapseton ja tulee taas aikanaan nauttimaan päiväunista ja ex tempore suunnitelmista, turha niitä velojen on mainostaa.
T. OhisMinäkin olen nähnyt paljon vaivaa, nimittäin käyttänyt vuosikymmeniä ehkäisyä ja tehnyt varmuuden vuoksi kymmeniä raskaustestejä varmastaakseni lapsivapaan elämän jatkumisen. Ja totta, se on palkinnut!
Tuossakin lapsivapaan elämän hyvien puolien kertomisen leimaamisessa kateudeksi lienee takana se, että teistä tuntuu pahalta huomata että joku voikin olla onnellisempi paljon vähemmällä vaivalla kuin te. Vituttaahan se, ymmärrän. Mutta kuten sanoit, saatte te onneksi osan siitä lapsettomuuden ilosta takaisin joskus. Ette ikävä kyllä kuitenkaan sitä tärkeintä, eli tietoutta ettei teillä ole lapsia. Se on teillä iäksi mennyttä.
Mihin ihmeeseen tarvitsisin tietoutta ettei minulla ole lapsia???
Ihan älytön ajatus.
Me saamme nauttia sekä lapsista että lapsettomuuden eduista, jotka siis täysin ymmärrän, mitä ne ovat.
En hetkeäkään ole katunut lasten saamista, ja olen saanut ja saan nauttia myös lapsivapaasta elämästä.
Ja vaivan näkemisellä en todellakaan tarkoita ehkäisyä, se nyt ei ole vaiva eikä mikään , olenhan itsekin joutunut sitä vaivaa näkemään suurimman osan elämästäni.
Vaivaa pitää nähdä minkä tahansa hyvän ja arvokkaan asian eteen.
Ei sen tarvitse olla lapset, jokainen päättää mitä haluaa elämästään.
On vaan niin kummallista että tässäkin ketjussa velat niin tosi ilkeästi ja typerästi sitä omaa valintaa tulevat mainostamaan .
Minä en ainakaan tarvitse mammoilta mitään tukea omalle päätökselleni. Mutta en myöskään pysty kunnioittamaan päästöstä hankkia lapsi ja vielä valittaa siitä. Sama kuin raiskaaja valittaisi esinahan kipeytyneen.