Samaa työleiriä pienten lasten kanssa, oli juhannus tai joulu

Meillä vauva, 2v ja 4v räkätaudissa, itsellä oksennustauti. Kaikki suunnitelmat peruttu. Ei ehkä vertaistukea, mutta jos auttaa niin meillä menee vielä heikommin...

ajatella... kirjoitti:

Tosiaan, aika säälittävää että velat roikkuvat vauvapalstalla. Kertoo omaa kieltään jostain, johonkin tarpeeseenhan täällä käydään. Oli yllätys minulle, luulin että olisivat onnellisia valinnastaan.  En itse saisi täältä mitään jollei minulla olisi lapsia.

Harmi kun velojen vanhemmat ei ymmärtäneet olla yhtä fiksuja kuin lapsensa.

Miksi se on säälittävää? Mikä muu avoin, yleinen keskustelupalsta on yhtä vilkas? Ennen vietin aikaa elleissä ja iltasanomien keskusteluissa, mutta ne kuolivat vuosia sitten. Ja voin kyllä myöntää että saan henkistä tyydytystä siitä vahingonilosta, mitä koen kun luen lapsellisten juttuja. Tottakai nimittäin vuosien myötä olen monen monituista kertaa yrittänyt itsestäni pinnistää halun tehdä lapsia (koska se on "normi"), mutta en vain ole sitä löytänyt. Nämä kuvaukset lapsiperhe-elämästä kerta toisensa jälkeen vahvistavat minulle sen, että valintani on ehdottomasti minulle se oikea. Sitäpaitsi eikö ole vähintään yhtä säälittävää että teillä on siellä ne Maailman Tärkeimmät Tehtävät eli lapset, ja silti palsta voittaa? Palsta on kivempi kuin omat lapset??

Harmi kun sun [tähän nykyinen lapsimääräsi]+1...n lapsilla ei ole niin hyvä tuuri, että olisivat päässyt syntymään, vaan heidän vanhempiensa itsekkyyden takia heitä ei ole olemassa :(.

Kyllä se siitä:)

T. esikoinen syksyllä 15v, nuorempi nyt 13v ja meillä väännetään peliajoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teitte kaksi noin pienellä ikäerolla? Pitää tajuta että sitä se sitten on siihen asti että nuorempi on iso ja vanhempi toipunut traumasta.

Aika monta traumatisoitunutta lasta maailmassa jos 2v ikäero traumatisoi. Ap

No eihän se ikäero traumatisoi, vaan se nyrpeä vanhempi, kun on "pakko" huolehtia pienten lasten perustarpeista. Ota pää sieltä omasta navasta pois ja ajattele että sulla on ihanat tenavat. Kaikille ei ole lapsia suotu, vaikka kuinka haluaisivat. Ja joidenkin ei tulisi niitä saada. Lapsia jos ajattelee tekevänsä niin olisi hyvä pohtia etukäteen että se on sitten elinikäinen nakki. Ärsyttää tällaiset valittajat. Joo, onhan se rankkaa. Just niin rankkaa kuin miksi sen itse tekee ja ajattelee. Ilmeisesti sun lapses on kuitenkin terveitä. Ole kiitollinen tenavistasi. t.ohis

Minä olen myös hyvin vahingoniloinen lapsiperheiden kärsimyksestä. Samalla tietysti paha mieli niiden lasten puolesta.

t. en muista numeroani

Vierailija kirjoitti:

Täällä Australian reissun päällä huomaa että ihmiset vastaavat hymyyn ihan rohkeasti huomioimalla ja morjestavat :) Viidakossa käyty hengailemassa juuri ja nyt syömään. Jäätävän näköistä pusikkoa oli :D

Radiossa soi Aussi country:

#You gonna burn if you follow the dreams of the people who stay behind. Follow your true self, dont do what others expect of you! This is the song for you, for the life you want.

T: Super Vela maailmalta

Olen kateellinen!

T. Köyhä vela, joka ei halustaan huolimatta pääse matkustamaan

Vierailija kirjoitti:

ajatella... kirjoitti:

Tosiaan, aika säälittävää että velat roikkuvat vauvapalstalla. Kertoo omaa kieltään jostain, johonkin tarpeeseenhan täällä käydään. Oli yllätys minulle, luulin että olisivat onnellisia valinnastaan.  En itse saisi täältä mitään jollei minulla olisi lapsia.

Harmi kun velojen vanhemmat ei ymmärtäneet olla yhtä fiksuja kuin lapsensa.

Miksi se on säälittävää? Mikä muu avoin, yleinen keskustelupalsta on yhtä vilkas? Ennen vietin aikaa elleissä ja iltasanomien keskusteluissa, mutta ne kuolivat vuosia sitten. Ja voin kyllä myöntää että saan henkistä tyydytystä siitä vahingonilosta, mitä koen kun luen lapsellisten juttuja. Tottakai nimittäin vuosien myötä olen monen monituista kertaa yrittänyt itsestäni pinnistää halun tehdä lapsia (koska se on "normi"), mutta en vain ole sitä löytänyt. Nämä kuvaukset lapsiperhe-elämästä kerta toisensa jälkeen vahvistavat minulle sen, että valintani on ehdottomasti minulle se oikea. Sitäpaitsi eikö ole vähintään yhtä säälittävää että teillä on siellä ne Maailman Tärkeimmät Tehtävät eli lapset, ja silti palsta voittaa? Palsta on kivempi kuin omat lapset??

Harmi kun sun [tähän nykyinen lapsimääräsi]+1...n lapsilla ei ole niin hyvä tuuri, että olisivat päässyt syntymään, vaan heidän vanhempiensa itsekkyyden takia heitä ei ole olemassa :(.

Mikäkö on säälittävää? Etkö itse sitä ymmärrä vai etkö vain halua myöntää? Vahingonilo ja toisten väsymyksestä riemun repiminen on säälittävää. Se, että tarvitset vahingoniloa tueksi päätöksellesi olla lapseton. Ei aloittaja toivonut ilkeitä kommentteja tyyliin "oma syysi, mitäs hankit lapsia" vaan vertaistukea tilanteeseensa. Hän ei lähtenyt haastamaan vapaaehtoisesti lapsettomia. Jos aloittajalle ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, olisiko silloin parempi olla hiljaa? Katsopa ketjun alkuosasta, kuka tämän väittelykuvion laittoi alulle.

Minä en ole puolella sanallakaan vaatinut sinua hankkimaan lapsia tai kyseenalaistanut päätöstäsi olla lapseton. Mitä sinun päässäsi tapahtui äsken? Sekö koira älähti, johon kalikka kalahti?

Mitähän mahdat tarkoittaa tällä kommentillasi: "Harmi kun sun [tähän nykyinen lapsimääräsi]+1...n lapsilla ei ole niin hyvä tuuri, että olisivat päässyt syntymään, vaan heidän vanhempiensa itsekkyyden takia heitä ei ole olemassa :(."??? Oletko sattunut koskaan kuulemaan sellaisesta asiasta, että kaikki eivät saa kuin yhden lapsen? Sitä suuremmalla syyllä osaan tätä yhtä lastani arvostaa.

Ja vielä, oletko koskaan ajatellut että elämä on lahja? Sinunkin elämäsi on lahja, jonka sinun vanhempasi sinulle antoivat, ehkä luopuen samalla jostain itse (tai ehkä ei)? Syntymänkin voi nähdä ainakin parilla tavalla: että se oli vanhempien itsekäs päätös, tai että se oli lahja. Kumpiko sinun elämäsi on?

Asenteestakin paljon kiinni. Ei meillä ole ikinä ollut minkäänlaista työleiriä. Lapsi on 3v. Eilen käytiin lenkillä niin, että lapsi pyöräili ja minä hölkkäsin. Loppupäivä otettiin rennosti. Katseltiin leffoja ja syötiin hyvin. Tänään nukuttiin yhdeksään saakka. Syötiin aamupala hitaasti piirrettyjä katsoen, käväistiin puistossa ja nyt lounastetaan. Kohta tulee kavereita kylään.

vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ajatella... kirjoitti:

Tosiaan, aika säälittävää että velat roikkuvat vauvapalstalla. Kertoo omaa kieltään jostain, johonkin tarpeeseenhan täällä käydään. Oli yllätys minulle, luulin että olisivat onnellisia valinnastaan.  En itse saisi täältä mitään jollei minulla olisi lapsia.

Harmi kun velojen vanhemmat ei ymmärtäneet olla yhtä fiksuja kuin lapsensa.

Miksi se on säälittävää? Mikä muu avoin, yleinen keskustelupalsta on yhtä vilkas? Ennen vietin aikaa elleissä ja iltasanomien keskusteluissa, mutta ne kuolivat vuosia sitten. Ja voin kyllä myöntää että saan henkistä tyydytystä siitä vahingonilosta, mitä koen kun luen lapsellisten juttuja. Tottakai nimittäin vuosien myötä olen monen monituista kertaa yrittänyt itsestäni pinnistää halun tehdä lapsia (koska se on "normi"), mutta en vain ole sitä löytänyt. Nämä kuvaukset lapsiperhe-elämästä kerta toisensa jälkeen vahvistavat minulle sen, että valintani on ehdottomasti minulle se oikea. Sitäpaitsi eikö ole vähintään yhtä säälittävää että teillä on siellä ne Maailman Tärkeimmät Tehtävät eli lapset, ja silti palsta voittaa? Palsta on kivempi kuin omat lapset??

Harmi kun sun [tähän nykyinen lapsimääräsi]+1...n lapsilla ei ole niin hyvä tuuri, että olisivat päässyt syntymään, vaan heidän vanhempiensa itsekkyyden takia heitä ei ole olemassa :(.

Mikäkö on säälittävää? Etkö itse sitä ymmärrä vai etkö vain halua myöntää? Vahingonilo ja toisten väsymyksestä riemun repiminen on säälittävää. Se, että tarvitset vahingoniloa tueksi päätöksellesi olla lapseton. Ei aloittaja toivonut ilkeitä kommentteja tyyliin "oma syysi, mitäs hankit lapsia" vaan vertaistukea tilanteeseensa. Hän ei lähtenyt haastamaan vapaaehtoisesti lapsettomia. Jos aloittajalle ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, olisiko silloin parempi olla hiljaa? Katsopa ketjun alkuosasta, kuka tämän väittelykuvion laittoi alulle.

Minä en ole puolella sanallakaan vaatinut sinua hankkimaan lapsia tai kyseenalaistanut päätöstäsi olla lapseton. Mitä sinun päässäsi tapahtui äsken? Sekö koira älähti, johon kalikka kalahti?

Mitähän mahdat tarkoittaa tällä kommentillasi: "Harmi kun sun [tähän nykyinen lapsimääräsi]+1...n lapsilla ei ole niin hyvä tuuri, että olisivat päässyt syntymään, vaan heidän vanhempiensa itsekkyyden takia heitä ei ole olemassa :(.

"??? Oletko sattunut koskaan kuulemaan sellaisesta asiasta, että kaikki eivät saa kuin yhden lapsen? Sitä suuremmalla syyllä osaan tätä yhtä lastani arvostaa.

Ja vielä, oletko koskaan ajatellut että elämä on lahja? Sinunkin elämäsi on lahja, jonka sinun vanhempasi sinulle antoivat, ehkä luopuen samalla jostain itse (tai ehkä ei)? Syntymänkin voi nähdä ainakin parilla tavalla: että se oli vanhempien itsekäs päätös, tai että se oli lahja. Kumpiko sinun elämäsi on?Ohis, mutta elämä ei todellakaan ole mikään lahja. Elämään liittyy paljon västämätöntä kärsimystä ja lopulta kuolema. En ole pyytänyt syntyä ja objektiivisesti ajatellen kenen tahansa on parempi olla syntymättä kuin syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä Australian reissun päällä huomaa että ihmiset vastaavat hymyyn ihan rohkeasti huomioimalla ja morjestavat :) Viidakossa käyty hengailemassa juuri ja nyt syömään. Jäätävän näköistä pusikkoa oli :D

Radiossa soi Aussi country:

#You gonna burn if you follow the dreams of the people who stay behind. Follow your true self, dont do what others expect of you! This is the song for you, for the life you want.

T: Super Vela maailmalta

"He just smiled and gave me a Vegemite sandwich..."

Mahtava reissu myös perheellisenä, lapset 6, 4 ja vauva. Päätin ottaa opiksi ja jatkaa hymyilemistä myös Suomeen palattuani.Terkut maailman toiselle laidalle. Täälläkin onneksi paistaa nyt aurinko. :)

vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ajatella... kirjoitti:

Tosiaan, aika säälittävää että velat roikkuvat vauvapalstalla. Kertoo omaa kieltään jostain, johonkin tarpeeseenhan täällä käydään. Oli yllätys minulle, luulin että olisivat onnellisia valinnastaan.  En itse saisi täältä mitään jollei minulla olisi lapsia.

Harmi kun velojen vanhemmat ei ymmärtäneet olla yhtä fiksuja kuin lapsensa.

Miksi se on säälittävää? Mikä muu avoin, yleinen keskustelupalsta on yhtä vilkas? Ennen vietin aikaa elleissä ja iltasanomien keskusteluissa, mutta ne kuolivat vuosia sitten. Ja voin kyllä myöntää että saan henkistä tyydytystä siitä vahingonilosta, mitä koen kun luen lapsellisten juttuja. Tottakai nimittäin vuosien myötä olen monen monituista kertaa yrittänyt itsestäni pinnistää halun tehdä lapsia (koska se on "normi"), mutta en vain ole sitä löytänyt. Nämä kuvaukset lapsiperhe-elämästä kerta toisensa jälkeen vahvistavat minulle sen, että valintani on ehdottomasti minulle se oikea. Sitäpaitsi eikö ole vähintään yhtä säälittävää että teillä on siellä ne Maailman Tärkeimmät Tehtävät eli lapset, ja silti palsta voittaa? Palsta on kivempi kuin omat lapset??

Harmi kun sun [tähän nykyinen lapsimääräsi]+1...n lapsilla ei ole niin hyvä tuuri, että olisivat päässyt syntymään, vaan heidän vanhempiensa itsekkyyden takia heitä ei ole olemassa :(.

Mikäkö on säälittävää? Etkö itse sitä ymmärrä vai etkö vain halua myöntää? Vahingonilo ja toisten väsymyksestä riemun repiminen on säälittävää. Se, että tarvitset vahingoniloa tueksi päätöksellesi olla lapseton. Ei aloittaja toivonut ilkeitä kommentteja tyyliin "oma syysi, mitäs hankit lapsia" vaan vertaistukea tilanteeseensa. Hän ei lähtenyt haastamaan vapaaehtoisesti lapsettomia. Jos aloittajalle ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, olisiko silloin parempi olla hiljaa? Katsopa ketjun alkuosasta, kuka tämän väittelykuvion laittoi alulle.

Minä en ole puolella sanallakaan vaatinut sinua hankkimaan lapsia tai kyseenalaistanut päätöstäsi olla lapseton. Mitä sinun päässäsi tapahtui äsken? Sekö koira älähti, johon kalikka kalahti?

Mitähän mahdat tarkoittaa tällä kommentillasi: "Harmi kun sun [tähän nykyinen lapsimääräsi]+1...n lapsilla ei ole niin hyvä tuuri, että olisivat päässyt syntymään, vaan heidän vanhempiensa itsekkyyden takia heitä ei ole olemassa :(.

"??? Oletko sattunut koskaan kuulemaan sellaisesta asiasta, että kaikki eivät saa kuin yhden lapsen? Sitä suuremmalla syyllä osaan tätä yhtä lastani arvostaa.

Ja vielä, oletko koskaan ajatellut että elämä on lahja? Sinunkin elämäsi on lahja, jonka sinun vanhempasi sinulle antoivat, ehkä luopuen samalla jostain itse (tai ehkä ei)? Syntymänkin voi nähdä ainakin parilla tavalla: että se oli vanhempien itsekäs päätös, tai että se oli lahja. Kumpiko sinun elämäsi on?

Eipä tullut vinkkejä vastaavista keskustelupalstoista... Ja ihan samalla lailla voisi kysyä, että onkohan sittenkään siitä omasta lisääntymispäätöksestään niin varma, kun joutuu jossain vauvapalstalla vertaistukea hakemaan. Jos olisi lapsiinsa ja lisääntymiseensä tyytyväinen, miksi ihmeessä pitäisi päästä lukemaan muiden kokemuksia ja miksi tarvitsisi tsemppausta omaan tilanteeseensa? Eikö ole säälittävää että sulla on siellä ne hedelmät kypsymässä, ja silti sun pitää puhua niistä täällä ja yrittää keksiä perusteluja niiden hankkimiselle, sen sijaan että oikeasti viettäisit niiden kanssa aikaa tälläkin hetkellä? Ja kyllä, myönnän että olen vähän ilkeä ja vahingoniloinen ihminen - niin paljon lapsiperheelliset velojen elämästä paskaa puhuvat ja lapsillaan minunkin elämääni vaikeuttavat, että on vain oikein että kärsitte. Saa olla aika jeesus jos ei saa yhtään tippaa nautintoa siitä, että itselle vääryyttä tekevät ihmiset joutuvat kärsimään juuri siitä asiasta, jonka välttämisestä minua moittivat. Minä en ainakaan niin jeesus ole.

Mitäkö tarkoitin - no sitä, että on todella typerää heittää jotain "harmi että vanhempasi valitsiviat toisin". Ensinnäkin lisääntyminen on vanhempien päätös, ei minun. Se ei velvoita minua yhtään mitenkään, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Toisekseen yksikään syntymätön ihminen ei harmittele syntymättömyyttään. En olisi harmitellut minä jos vanhempani olisivat "olleet yhtä fiksuja", eivätkä harmittele ne lukuisat lapset jotka sinä olet jättänyt hankkimatta. Olisithan voinut alkaa tehdä niitä lapsia aiemmin, käydä enemmän hoidoissa, tai tehdä sitä sun tätä että sulla olisi kaikki ne mahdolliset potentiaaliset lapset (jotka nyt jäivät syntymättä, ja jotka harmittelevat syntymättömyyttään siellä jossain pilven reunalla tms).

En todellakaan ajattele että elämä on lahja. Eikä ajattele yksikään sellainen ihminen, joka on kertaakaan ehkäisyä käyttänyt ja ikinä seksistä kieltäytynyt. Elämä on lahja vain niillä, jotka todellakin tekevät kaikkensa että saavat elämänsä aikana mahdollisimman monta lasta. JA elävät ja kasvattavat lapsensa vegaaneiksi, jotta yksikään muu lahja/elämä ei heidän lastensa takia loppuisi. (Vai tarkoititko laji-itsekkäästi että vain IHMISelämä on lahja?) Muilla moisen väittäminen on hurskastelua, kun kuitenkaan ei niitä lahjoja sitten haluttu kuin se rajattu määrä, ja joka päivä lahjoja tuhotaan kerran eläneiden olioiden lihaa syömällä.

Vierailija kirjoitti:

vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ajatella... kirjoitti:

Tosiaan, aika säälittävää että velat roikkuvat vauvapalstalla. Kertoo omaa kieltään jostain, johonkin tarpeeseenhan täällä käydään. Oli yllätys minulle, luulin että olisivat onnellisia valinnastaan.  En itse saisi täältä mitään jollei minulla olisi lapsia.

Harmi kun velojen vanhemmat ei ymmärtäneet olla yhtä fiksuja kuin lapsensa.

Miksi se on säälittävää? Mikä muu avoin, yleinen keskustelupalsta on yhtä vilkas? Ennen vietin aikaa elleissä ja iltasanomien keskusteluissa, mutta ne kuolivat vuosia sitten. Ja voin kyllä myöntää että saan henkistä tyydytystä siitä vahingonilosta, mitä koen kun luen lapsellisten juttuja. Tottakai nimittäin vuosien myötä olen monen monituista kertaa yrittänyt itsestäni pinnistää halun tehdä lapsia (koska se on "normi"), mutta en vain ole sitä löytänyt. Nämä kuvaukset lapsiperhe-elämästä kerta toisensa jälkeen vahvistavat minulle sen, että valintani on ehdottomasti minulle se oikea. Sitäpaitsi eikö ole vähintään yhtä säälittävää että teillä on siellä ne Maailman Tärkeimmät Tehtävät eli lapset, ja silti palsta voittaa? Palsta on kivempi kuin omat lapset??

Harmi kun sun [tähän nykyinen lapsimääräsi]+1...n lapsilla ei ole niin hyvä tuuri, että olisivat päässyt syntymään, vaan heidän vanhempiensa itsekkyyden takia heitä ei ole olemassa :(.

Mikäkö on säälittävää? Etkö itse sitä ymmärrä vai etkö vain halua myöntää? Vahingonilo ja toisten väsymyksestä riemun repiminen on säälittävää. Se, että tarvitset vahingoniloa tueksi päätöksellesi olla lapseton. Ei aloittaja toivonut ilkeitä kommentteja tyyliin "oma syysi, mitäs hankit lapsia" vaan vertaistukea tilanteeseensa. Hän ei lähtenyt haastamaan vapaaehtoisesti lapsettomia. Jos aloittajalle ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, olisiko silloin parempi olla hiljaa? Katsopa ketjun alkuosasta, kuka tämän väittelykuvion laittoi alulle.

Minä en ole puolella sanallakaan vaatinut sinua hankkimaan lapsia tai kyseenalaistanut päätöstäsi olla lapseton. Mitä sinun päässäsi tapahtui äsken? Sekö koira älähti, johon kalikka kalahti?

Mitähän mahdat tarkoittaa tällä kommentillasi: "Harmi kun sun [tähän nykyinen lapsimääräsi]+1...n lapsilla ei ole niin hyvä tuuri, että olisivat päässyt syntymään, vaan heidän vanhempiensa itsekkyyden takia heitä ei ole olemassa :(.

"??? Oletko sattunut koskaan kuulemaan sellaisesta asiasta, että kaikki eivät saa kuin yhden lapsen? Sitä suuremmalla syyllä osaan tätä yhtä lastani arvostaa.

Ja vielä, oletko koskaan ajatellut että elämä on lahja? Sinunkin elämäsi on lahja, jonka sinun vanhempasi sinulle antoivat, ehkä luopuen samalla jostain itse (tai ehkä ei)? Syntymänkin voi nähdä ainakin parilla tavalla: että se oli vanhempien itsekäs päätös, tai että se oli lahja. Kumpiko sinun elämäsi on?

Ohis, mutta elämä ei todellakaan ole mikään lahja. Elämään liittyy paljon västämätöntä kärsimystä ja lopulta kuolema. En ole pyytänyt syntyä ja objektiivisesti ajatellen kenen tahansa on parempi olla syntymättä kuin syntyä.

Tämä selvä asia, arvostan sitä että joku vastasi rehellisesti esittämääni kysymykseen. Ymmärrän näkökulmasi enkä millään lailla halua vähätellä kärsimyksiäsi. Mielestäni toisilla on vaikeampi elämä kuin toisilla, tämä on tosiasia. En kuitenkaan suostu yleistämään tätäkään asiaa. Tunnen monia, joiden mielestä elämä on lahja. epätäydellisenäkin. Olen itsekin kiitollinen, että olen saanut syntyä. Ja siksi minullakin on lapsi.

Quotevirhe korjattu

Vierailija kirjoitti:

??? Oletko sattunut koskaan kuulemaan sellaisesta asiasta, että kaikki eivät saa kuin yhden lapsen? Sitä suuremmalla syyllä osaan tätä yhtä lastani arvostaa.

Ja vielä, oletko koskaan ajatellut että elämä on lahja? Sinunkin elämäsi on lahja, jonka sinun vanhempasi sinulle antoivat, ehkä luopuen samalla jostain itse (tai ehkä ei)? Syntymänkin voi nähdä ainakin parilla tavalla: että se oli vanhempien itsekäs päätös, tai että se oli lahja. Kumpiko sinun elämäsi on?

Eipä tullut vinkkejä vastaavista keskustelupalstoista... Ja ihan samalla lailla voisi kysyä, että onkohan sittenkään siitä omasta lisääntymispäätöksestään niin varma, kun joutuu jossain vauvapalstalla vertaistukea hakemaan. Jos olisi lapsiinsa ja lisääntymiseensä tyytyväinen, miksi ihmeessä pitäisi päästä lukemaan muiden kokemuksia ja miksi tarvitsisi tsemppausta omaan tilanteeseensa? Eikö ole säälittävää että sulla on siellä ne hedelmät kypsymässä, ja silti sun pitää puhua niistä täällä ja yrittää keksiä perusteluja niiden hankkimiselle, sen sijaan että oikeasti viettäisit niiden kanssa aikaa tälläkin hetkellä? Ja kyllä, myönnän että olen vähän ilkeä ja vahingoniloinen ihminen - niin paljon lapsiperheelliset velojen elämästä paskaa puhuvat ja lapsillaan minunkin elämääni vaikeuttavat, että on vain oikein että kärsitte. Saa olla aika jeesus jos ei saa yhtään tippaa nautintoa siitä, että itselle vääryyttä tekevät ihmiset joutuvat kärsimään juuri siitä asiasta, jonka välttämisestä minua moittivat. Minä en ainakaan niin jeesus ole.

Mitäkö tarkoitin - no sitä, että on todella typerää heittää jotain "harmi että vanhempasi valitsiviat toisin". Ensinnäkin lisääntyminen on vanhempien päätös, ei minun. Se ei velvoita minua yhtään mitenkään, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Toisekseen yksikään syntymätön ihminen ei harmittele syntymättömyyttään. En olisi harmitellut minä jos vanhempani olisivat "olleet yhtä fiksuja", eivätkä harmittele ne lukuisat lapset jotka sinä olet jättänyt hankkimatta. Olisithan voinut alkaa tehdä niitä lapsia aiemmin, käydä enemmän hoidoissa, tai tehdä sitä sun tätä että sulla olisi kaikki ne mahdolliset potentiaaliset lapset (jotka nyt jäivät syntymättä, ja jotka harmittelevat syntymättömyyttään siellä jossain pilven reunalla tms).

En todellakaan ajattele että elämä on lahja. Eikä ajattele yksikään sellainen ihminen, joka on kertaakaan ehkäisyä käyttänyt ja ikinä seksistä kieltäytynyt. Elämä on lahja vain niillä, jotka todellakin tekevät kaikkensa että saavat elämänsä aikana mahdollisimman monta lasta. JA elävät ja kasvattavat lapsensa vegaaneiksi, jotta yksikään muu lahja/elämä ei heidän lastensa takia loppuisi. (Vai tarkoititko laji-itsekkäästi että vain IHMISelämä on lahja?) Muilla moisen väittäminen on hurskastelua, kun kuitenkaan ei niitä lahjoja sitten haluttu kuin se rajattu määrä, ja joka päivä lahjoja tuhotaan kerran eläneiden olioiden lihaa syömällä.

Vierailija kirjoitti:

Asenteestakin paljon kiinni. Ei meillä ole ikinä ollut minkäänlaista työleiriä. Lapsi on 3v. Eilen käytiin lenkillä niin, että lapsi pyöräili ja minä hölkkäsin. Loppupäivä otettiin rennosti. Katseltiin leffoja ja syötiin hyvin. Tänään nukuttiin yhdeksään saakka. Syötiin aamupala hitaasti piirrettyjä katsoen, käväistiin puistossa ja nyt lounastetaan. Kohta tulee kavereita kylään.

Ei herranjuma et kai sä luule että asenteesta on kiinni se että olet saanut helpon lapsen?? Kaikilla ei eletä noin. Monilla herätään viideltä, ei suostuta pistämään pyöräilykypärää päähän, syöminen taistelua, ruudun tuijottamisen seurauksena hirvee härväys... Ei siis meillä kaikkea tätä, mutta näen läheltä miten monilla on todella haastavaa 3 vuotiaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Quotevirhe korjattu

Vierailija kirjoitti:

??? Oletko sattunut koskaan kuulemaan sellaisesta asiasta, että kaikki eivät saa kuin yhden lapsen? Sitä suuremmalla syyllä osaan tätä yhtä lastani arvostaa.

Ja vielä, oletko koskaan ajatellut että elämä on lahja? Sinunkin elämäsi on lahja, jonka sinun vanhempasi sinulle antoivat, ehkä luopuen samalla jostain itse (tai ehkä ei)? Syntymänkin voi nähdä ainakin parilla tavalla: että se oli vanhempien itsekäs päätös, tai että se oli lahja. Kumpiko sinun elämäsi on?

Eipä tullut vinkkejä vastaavista keskustelupalstoista... Ja ihan samalla lailla voisi kysyä, että onkohan sittenkään siitä omasta lisääntymispäätöksestään niin varma, kun joutuu jossain vauvapalstalla vertaistukea hakemaan. Jos olisi lapsiinsa ja lisääntymiseensä tyytyväinen, miksi ihmeessä pitäisi päästä lukemaan muiden kokemuksia ja miksi tarvitsisi tsemppausta omaan tilanteeseensa? Eikö ole säälittävää että sulla on siellä ne hedelmät kypsymässä, ja silti sun pitää puhua niistä täällä ja yrittää keksiä perusteluja niiden hankkimiselle, sen sijaan että oikeasti viettäisit niiden kanssa aikaa tälläkin hetkellä? Ja kyllä, myönnän että olen vähän ilkeä ja vahingoniloinen ihminen - niin paljon lapsiperheelliset velojen elämästä paskaa puhuvat ja lapsillaan minunkin elämääni vaikeuttavat, että on vain oikein että kärsitte. Saa olla aika jeesus jos ei saa yhtään tippaa nautintoa siitä, että itselle vääryyttä tekevät ihmiset joutuvat kärsimään juuri siitä asiasta, jonka välttämisestä minua moittivat. Minä en ainakaan niin jeesus ole.

Mitäkö tarkoitin - no sitä, että on todella typerää heittää jotain "harmi että vanhempasi valitsiviat toisin". Ensinnäkin lisääntyminen on vanhempien päätös, ei minun. Se ei velvoita minua yhtään mitenkään, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Toisekseen yksikään syntymätön ihminen ei harmittele syntymättömyyttään. En olisi harmitellut minä jos vanhempani olisivat "olleet yhtä fiksuja", eivätkä harmittele ne lukuisat lapset jotka sinä olet jättänyt hankkimatta. Olisithan voinut alkaa tehdä niitä lapsia aiemmin, käydä enemmän hoidoissa, tai tehdä sitä sun tätä että sulla olisi kaikki ne mahdolliset potentiaaliset lapset (jotka nyt jäivät syntymättä, ja jotka harmittelevat syntymättömyyttään siellä jossain pilven reunalla tms).

En todellakaan ajattele että elämä on lahja. Eikä ajattele yksikään sellainen ihminen, joka on kertaakaan ehkäisyä käyttänyt ja ikinä seksistä kieltäytynyt. Elämä on lahja vain niillä, jotka todellakin tekevät kaikkensa että saavat elämänsä aikana mahdollisimman monta lasta. JA elävät ja kasvattavat lapsensa vegaaneiksi, jotta yksikään muu lahja/elämä ei heidän lastensa takia loppuisi. (Vai tarkoititko laji-itsekkäästi että vain IHMISelämä on lahja?) Muilla moisen väittäminen on hurskastelua, kun kuitenkaan ei niitä lahjoja sitten haluttu kuin se rajattu määrä, ja joka päivä lahjoja tuhotaan kerran eläneiden olioiden lihaa syömällä.

En ole se jota lainasit. Minusta vapaaehtoinen lapsettomuus on ihan ymmärrettävä, enkä siis sen kummemmin ole ikinä toisten päätöksiä asian suhteen kyseenalaistanut. Mutta täytyypä kyllä sanoa, että vaikka ne lapset ovat kuinka ihania ja rakastettavia, niin on se ihan ymmärrettävää siihen haluta vertaistukeakin. Pienten lasten kanssa on rankkaa, ja samalla lapsista saattaa olla suuri huoli, vaikka ne ilahduttavatkin päivittäin ja valinta on ihan oikea itselle. Mitä pahaa siinä on, että haluaa välillä vertaistukea oli tilanne mikä oli? Ihan samalla tavalla joku lapseton saattaa haluta tukea valintaansa kohden, ja keskustella asiasta muiden lapsettomien kanssa. Miksi teidän (sekä velojen että lapsettomien) pitää olla niin ilkeitä toisianne kohtaan? En ymmärrä.

Ja ihan samalla lailla voisi kysyä, että onkohan sittenkään siitä omasta lisääntymispäätöksestään niin varma, kun joutuu jossain vauvapalstalla vertaistukea hakemaan. Jos olisi lapsiinsa ja lisääntymiseensä tyytyväinen, miksi ihmeessä pitäisi päästä lukemaan muiden kokemuksia ja miksi tarvitsisi tsemppausta omaan tilanteeseensa?

Jokainen väsyy joskus, oli päätökset elämässä mitä vain. Eikä kukaan voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Esim. joudut yllättäen yksinhuoltajaksi, mies kuoli tapaturmaisesti. Ei varmaan kuulunut suunnitelmiin silloin kun lapsi/a hankittiin.

Oletko kuullut koskaan sanaa empatiakyky? Vai onko ihan vieras termi?

Eikö ole säälittävää että sulla on siellä ne hedelmät kypsymässä, ja silti sun pitää puhua niistä täällä ja yrittää keksiä perusteluja niiden hankkimiselle, sen sijaan että oikeasti viettäisit niiden kanssa aikaa tälläkin hetkellä?

Siis että mitä? Lapsi on pihalla kavereittensa kanssa ihan omasta halustaan. Pitäiskö minun hakea se sieltä nyt sisälle äidin kanssa aikaa viettämään?

Ja kyllä, myönnän että olen vähän ilkeä ja vahingoniloinen ihminen - niin paljon lapsiperheelliset velojen elämästä paskaa puhuvat ja lapsillaan minunkin elämääni vaikeuttavat, että on vain oikein että kärsitte. Saa olla aika jeesus jos ei saa yhtään tippaa nautintoa siitä, että itselle vääryyttä tekevät ihmiset joutuvat kärsimään juuri siitä asiasta, jonka välttämisestä minua moittivat. Minä en ainakaan niin jeesus ole.

No voi. Olen itsekin kuullut veloilta aika paskaa kommentointia lapsiperheistä yleensä ja omastakin lapsestani, ihan lähipiirissä. Vielä en keksi, millä lapseni on heidän elämäänsä vaikeuttanut. En ole pyytänyt hoitajaksi, en ängännyt yökylään, enkä rasittanut kuulumisillamme ellei niitä varta vasten ole kysytty. En silti vieläkään suostu uskomaan että te velat olette kaikki samanlaisia. Jos olen jeesus niin vähänkö hieno juttu. Jeesus olikin hyvä tyyppi. Jos kaikki toimisivat kuten hän toimi ja opetti, maailma olisi tosi paljon parempi paikka.

Mitäkö tarkoitin - no sitä, että on todella typerää heittää jotain "harmi että vanhempasi valitsiviat toisin".

Eihän ole, jos kerran elämä on kärsimystä, kuten kirjoitit. Oletan, että tarkoitat kärsimyksellä myös omaa elämääsi.

Ensinnäkin lisääntyminen on vanhempien päätös, ei minun. Se ei velvoita minua yhtään mitenkään, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Toisekseen yksikään syntymätön ihminen ei harmittele syntymättömyyttään.

Olet aivan oikeassa, itselläsi ei ole ollut syntymääsi osaa eikä arpaa. Silti tiedän, että monet ihmiset ajattelevat elämää lahjana ja haluavat antaa saman lahjan tulevallekin sukupolvelle. Vaikka yhdelle lapselle...

..."En olisi harmitellut minä jos vanhempani olisivat "olleet yhtä fiksuja", eivätkä harmittele ne lukuisat lapset jotka sinä olet jättänyt hankkimatta. Olisithan voinut alkaa tehdä niitä lapsia aiemmin, käydä enemmän hoidoissa, tai tehdä sitä sun tätä että sulla olisi kaikki ne mahdolliset potentiaaliset lapset (jotka nyt jäivät syntymättä, ja jotka harmittelevat syntymättömyyttään siellä jossain pilven reunalla tms)."

Mistäpä sinä tiedät, miten aikaisin minä olen alkanut lapsentekoon ja miten paljon olen hoidoissa käynyt. Eikä tämä asia sinulle kuulukaan. Se vain ihan yleistietämyksesi lisäämiseksi: kaikki eivät hedelmällisyyshoidot auta. Ja vielä: en ole katkera tilanteestani. Olen onnellinen, että olen saanut yhden lapsen, joka itse sanoi minulle vasta, että oma  elämä on hänelle kaikkein tärkein asia maailmassa. Ja ei, en ole häntä aivopessyt ajattelemaan näin. Olin vähän yllättynyt kommentista. Ei siellä pilven reunalla muita itkeskele, en usko tällaiseen satuun (taivaasta).

"En todellakaan ajattele että elämä on lahja. Eikä ajattele yksikään sellainen ihminen, joka on kertaakaan ehkäisyä käyttänyt ja ikinä seksistä kieltäytynyt. Elämä on lahja vain niillä, jotka todellakin tekevät kaikkensa että saavat elämänsä aikana mahdollisimman monta lasta. JA elävät ja kasvattavat lapsensa vegaaneiksi, jotta yksikään muu lahja/elämä ei heidän lastensa takia loppuisi. (Vai tarkoititko laji-itsekkäästi että vain IHMISelämä on lahja?) Muilla moisen väittäminen on hurskastelua, kun kuitenkaan ei niitä lahjoja sitten haluttu kuin se rajattu määrä, ja joka päivä lahjoja tuhotaan kerran eläneiden olioiden lihaa syömällä.[/quote]"

Sinä et voi tietää sitäkään, mitä meillä syödään. Periaatteessa asia ei tähän yhteyteen kuuluisi, mutta kerron nyt kuitenkin kun otit puheeksi, että olemme kasvissyöjiä. Emme kuitenkaan vegaaneja. Luomumaitoa ja vapaan kanan munia syömme silloin tällöin. En tarkoittanut, että vain ihmisen elämä on lahja. Mielestäni kaikkea elämää on kunnioitettava.

Hyvää juhannuksen jatkoa sinulle ja kaikille tätä palstaa lukeville. Lähden nyt lenkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Quotevirhe korjattu

Vierailija kirjoitti:

??? Oletko sattunut koskaan kuulemaan sellaisesta asiasta, että kaikki eivät saa kuin yhden lapsen? Sitä suuremmalla syyllä osaan tätä yhtä lastani arvostaa.

Ja vielä, oletko koskaan ajatellut että elämä on lahja? Sinunkin elämäsi on lahja, jonka sinun vanhempasi sinulle antoivat, ehkä luopuen samalla jostain itse (tai ehkä ei)? Syntymänkin voi nähdä ainakin parilla tavalla: että se oli vanhempien itsekäs päätös, tai että se oli lahja. Kumpiko sinun elämäsi on?

Eipä tullut vinkkejä vastaavista keskustelupalstoista... Ja ihan samalla lailla voisi kysyä, että onkohan sittenkään siitä omasta lisääntymispäätöksestään niin varma, kun joutuu jossain vauvapalstalla vertaistukea hakemaan. Jos olisi lapsiinsa ja lisääntymiseensä tyytyväinen, miksi ihmeessä pitäisi päästä lukemaan muiden kokemuksia ja miksi tarvitsisi tsemppausta omaan tilanteeseensa? Eikö ole säälittävää että sulla on siellä ne hedelmät kypsymässä, ja silti sun pitää puhua niistä täällä ja yrittää keksiä perusteluja niiden hankkimiselle, sen sijaan että oikeasti viettäisit niiden kanssa aikaa tälläkin hetkellä? Ja kyllä, myönnän että olen vähän ilkeä ja vahingoniloinen ihminen - niin paljon lapsiperheelliset velojen elämästä paskaa puhuvat ja lapsillaan minunkin elämääni vaikeuttavat, että on vain oikein että kärsitte. Saa olla aika jeesus jos ei saa yhtään tippaa nautintoa siitä, että itselle vääryyttä tekevät ihmiset joutuvat kärsimään juuri siitä asiasta, jonka välttämisestä minua moittivat. Minä en ainakaan niin jeesus ole.

Mitäkö tarkoitin - no sitä, että on todella typerää heittää jotain "harmi että vanhempasi valitsiviat toisin". Ensinnäkin lisääntyminen on vanhempien päätös, ei minun. Se ei velvoita minua yhtään mitenkään, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Toisekseen yksikään syntymätön ihminen ei harmittele syntymättömyyttään. En olisi harmitellut minä jos vanhempani olisivat "olleet yhtä fiksuja", eivätkä harmittele ne lukuisat lapset jotka sinä olet jättänyt hankkimatta. Olisithan voinut alkaa tehdä niitä lapsia aiemmin, käydä enemmän hoidoissa, tai tehdä sitä sun tätä että sulla olisi kaikki ne mahdolliset potentiaaliset lapset (jotka nyt jäivät syntymättä, ja jotka harmittelevat syntymättömyyttään siellä jossain pilven reunalla tms).

En todellakaan ajattele että elämä on lahja. Eikä ajattele yksikään sellainen ihminen, joka on kertaakaan ehkäisyä käyttänyt ja ikinä seksistä kieltäytynyt. Elämä on lahja vain niillä, jotka todellakin tekevät kaikkensa että saavat elämänsä aikana mahdollisimman monta lasta. JA elävät ja kasvattavat lapsensa vegaaneiksi, jotta yksikään muu lahja/elämä ei heidän lastensa takia loppuisi. (Vai tarkoititko laji-itsekkäästi että vain IHMISelämä on lahja?) Muilla moisen väittäminen on hurskastelua, kun kuitenkaan ei niitä lahjoja sitten haluttu kuin se rajattu määrä, ja joka päivä lahjoja tuhotaan kerran eläneiden olioiden lihaa syömällä.

En ole se jota lainasit. Minusta vapaaehtoinen lapsettomuus on ihan ymmärrettävä, enkä siis sen kummemmin ole ikinä toisten päätöksiä asian suhteen kyseenalaistanut. Mutta täytyypä kyllä sanoa, että vaikka ne lapset ovat kuinka ihania ja rakastettavia, niin on se ihan ymmärrettävää siihen haluta vertaistukeakin. Pienten lasten kanssa on rankkaa, ja samalla lapsista saattaa olla suuri huoli, vaikka ne ilahduttavatkin päivittäin ja valinta on ihan oikea itselle. Mitä pahaa siinä on, että haluaa välillä vertaistukea oli tilanne mikä oli? Ihan samalla tavalla joku lapseton saattaa haluta tukea valintaansa kohden, ja keskustella asiasta muiden lapsettomien kanssa. Miksi teidän (sekä velojen että lapsettomien) pitää olla niin ilkeitä toisianne kohtaan? En ymmärrä.

Niin... ehkä se oli vähän se pointtikin, että ei jostakin asiasta keskustelu tarkoita sitä, että olisi muun valinneille kateellinen tai ettei se valinta olisikaan itselle se oikea? On juurikin nurinkurista että lapsista on täälläkin satoja ketjuja, ja silti vain silloin kun puhutaan lapsettomuudesta, se keskustelu on merkki katumisesta/kateellisuudesta/väärästä valinnasta tms. Ei siis nähdä sitä kuuluisaa tukkia omassa silmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Grillataan miehen kanssa ja otetaan vähän kuplivaa. Omalla terassilla voi hyvin rentoutua ja kuunnella vain linnunlaulua

T. vela

Miltä se mahtaa tuntua, kun sinun sukuhaarasi päättyy sinuun?

Tai se, kun olet vanha eikä kukaan käy katsomassa (vanhainkodissa...), kun koko ikäpolvesi on jo "toinen jalka haudassa"? Tuskin sisaruksesi lapset, jos niitä edes on, jaksavat kiinnostua tuollaisesta vanhasta näkkileivästä, joka on niille "ei kukaan".

T: Ei sinulle kateellinen äiti 😚💅

Olen töissä vanhainkodissa, ja siellä on monen lapsen äitejä, jotka on lastensa lisäksi hoitaneet liudan lapsenlapsiaankin. Eikä kukaan käy koskaan katsomassa.

Sitten siellä on lapsettomia mummoja. Heillä on monella laaja sukulais- ja ystäväpiiri, ja vierailijoita käy usein.

vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:

Ja ihan samalla lailla voisi kysyä, että onkohan sittenkään siitä omasta lisääntymispäätöksestään niin varma, kun joutuu jossain vauvapalstalla vertaistukea hakemaan. Jos olisi lapsiinsa ja lisääntymiseensä tyytyväinen, miksi ihmeessä pitäisi päästä lukemaan muiden kokemuksia ja miksi tarvitsisi tsemppausta omaan tilanteeseensa?

--

Jokainen väsyy joskus, oli päätökset elämässä mitä vain. Eikä kukaan voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Esim. joudut yllättäen yksinhuoltajaksi, mies kuoli tapaturmaisesti. Ei varmaan kuulunut suunnitelmiin silloin kun lapsi/a hankittiin.

Vastaa suoraan: miksi lapsista puhuminen on ok mutta vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ei? Miksi velaudesta puhuminen on todiste sen valinnan katumisesta, mutta lapsista puhuminen ei?

vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:

Oletko kuullut koskaan sanaa empatiakyky? Vai onko ihan vieras termi?

Teidän lapsellisten empatiakyky taas riittää tasan niille omille lapsille. Sellainen rajattu empatiakyky on paljon epäkehittyneempää kuin se, jossa empatiaa riittää muillekin. Johan tässäkin ketjussa on lapsettomat tuomittu yksinäiseen kuolemaan. Sekö on empaattista?

vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:

Eikö ole säälittävää että sulla on siellä ne hedelmät kypsymässä, ja silti sun pitää puhua niistä täällä ja yrittää keksiä perusteluja niiden hankkimiselle, sen sijaan että oikeasti viettäisit niiden kanssa aikaa tälläkin hetkellä?

---

Siis että mitä? Lapsi on pihalla kavereittensa kanssa ihan omasta halustaan. Pitäiskö minun hakea se sieltä nyt sisälle äidin kanssa aikaa viettämään?

No ilmeisesti kyllä, jos meidän velojenkin pitäisi joka ikinen herran hetki olla tekemässä jotain Tärkeää. Niinhän tuolla aiemmin sanottiin, että netissä keskustelu on meille säälittävää. Samalla säännöllä se on säälittävää sullekin.

vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:

Ja kyllä, myönnän että olen vähän ilkeä ja vahingoniloinen ihminen - niin paljon lapsiperheelliset velojen elämästä paskaa puhuvat ja lapsillaan minunkin elämääni vaikeuttavat, että on vain oikein että kärsitte. Saa olla aika jeesus jos ei saa yhtään tippaa nautintoa siitä, että itselle vääryyttä tekevät ihmiset joutuvat kärsimään juuri siitä asiasta, jonka välttämisestä minua moittivat. Minä en ainakaan niin jeesus ole.

---

No voi. Olen itsekin kuullut veloilta aika paskaa kommentointia lapsiperheistä yleensä ja omastakin lapsestani, ihan lähipiirissä. Vielä en keksi, millä lapseni on heidän elämäänsä vaikeuttanut. En ole pyytänyt hoitajaksi, en ängännyt yökylään, enkä rasittanut kuulumisillamme ellei niitä varta vasten ole kysytty.

Lapsesi ei ole esim. ikinä huutanut tai riehunut julkisella paikalla, ei ole ikinä häirinnyt naapureita, ei ole ikinä törmäillyt vieraisiin ihmisiin, et ole ikinä ollut töistä pois hoitovapailla tai sairaiden lasten vuoksi. Sori, mutta en todellakaan usko.

vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:

Mitäkö tarkoitin - no sitä, että on todella typerää heittää jotain "harmi että vanhempasi valitsiviat toisin"

---

Eihän ole, jos kerran elämä on kärsimystä, kuten kirjoitit. Oletan, että tarkoitat kärsimyksellä myös omaa elämääsi.

En ole kirjoittanut. Se oli joku muu.

vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:

Ensinnäkin lisääntyminen on vanhempien päätös, ei minun. Se ei velvoita minua yhtään mitenkään, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Toisekseen yksikään syntymätön ihminen ei harmittele syntymättömyyttään.

---

Olet aivan oikeassa, itselläsi ei ole ollut syntymääsi osaa eikä arpaa. Silti tiedän, että monet ihmiset ajattelevat elämää lahjana ja haluavat antaa saman lahjan tulevallekin sukupolvelle. Vaikka yhdelle lapselle...

Miksi sinulle elämä ei ole lahja? Miksi et antanut tilaisuutta yhtä useammalle lapselle? Miltähän niistä syntymättömistä raukoista nyt tuntuu kun mamma on itsekkäästi jättänyt heidät tekemättä... Vai oletko koko hedelmällisen ikäsi harrastanut joka ovulaation aikana suojaamatonta seksiä ja hankkinut kaikki mahdolliset hoidot saadaksesi lisää lapsia? Jos et, olet jättänyt lahjan antamatta itsekkäästi. Miksi, miksi noin itsekäs? EIkö se eka lapsi ollutkaan hyvä päätös kun et halunnut enää enempää?