Lue keskustelun säännöt.
Samaa työleiriä pienten lasten kanssa, oli juhannus tai joulu
24.06.2016 |
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
Kommentit (300)
Minä voin myöntää, että välillä ihan mielenkiinnosta käyn lukemassa myös lapsiperheiden elämään liittyviä juttuja, koska sisarellani on lapsia, jotka ovat juuri nyt tässä "kyllä se muutaman vuoden päästä helpottaa" -vaiheessa. Ja kyllähän nämä ketjutkin muistuttavat siitä, miten onnekas olen eläessäni aikakaudella, jolloin nainen pystyy päättämään saadako lapsia vai ei (tietysti poislukien tahattoman lapsettomuuden), vaikken pidäkään vahingoniloista ilkkumista millään tavalla järkevänä.
Mitä tulee siihen, että myös lapsia saanut tulee aikanaan nauttimaan ex tempore -suunnitelmista, niin aika onnettomaltahan se kuulostaa, että tätä pitäisi odottaa noin 20 vuotta, kun on mahdollisuus elämää omannäköistään elämää koko tämän ajan. Ilmeisesti kuitenkaan lapsia saaneilla vapaus ei ole joko ollut tärkeää tai he eivät ole sitä osanneet hyödyntää, kun siitä voi vuosikymmeniksi luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä jolla vauva itkee "vain" refluksia. Esikoiseni oli samanlainen. Kun oli noin 10 kk niin purin ruokavalion ja aloitin ns. kiinteät alusta. Pidin tiukkaa ruokavaliota ja kirjasin ylös syömiset. Testit ei näyttäneet mitään, lääkärit ei osanneet auttaa. Tyttö oli suolioireinen allergikko + reiluksia sairastava. Allergiat selvisi vain kokeilemalla. Allergia, refluksi ja uhmaikä on yhdistelmä, joka on haastava! Laihduin itse varjoksi.
Toinen lapsi syntyi 2 v9 kk erolla. Oli allerginen, astmaatikko 5 kk iästä alkaen. Mutta nukkui silti ok. Oireili iholla allergiat ja sitä on helpompi hoitaa kuin suolioireita. Astmaan on lääkkeet. Kakkonen oli temperamentiltaan myös rauhallinen. Vaikutti kiukun määrään varmasti.
Kolmas meillä vasta 6 ja 8 v ikäerolla ekaan ja tokaan. Piti vetää happea välissä :D Kolmas oli jälleen suolioireinen allergikko plus refluksi vaivasi. Lastenlääkärin ohjein pidettiin tiukka ruokavalio ja suolisto rauhoittui. Suoliston tulehduksen näkee kokeilla- oletteko päässeet sellaisiin?
Tsemmppiä! Helpottaa, hitaasti mutta varmasti lapsen kasvaessa. Meillä eka on jo 11 v.
Vierailija kirjoitti:
Minä voin myöntää, että välillä ihan mielenkiinnosta käyn lukemassa myös lapsiperheiden elämään liittyviä juttuja, koska sisarellani on lapsia, jotka ovat juuri nyt tässä "kyllä se muutaman vuoden päästä helpottaa" -vaiheessa. Ja kyllähän nämä ketjutkin muistuttavat siitä, miten onnekas olen eläessäni aikakaudella, jolloin nainen pystyy päättämään saadako lapsia vai ei (tietysti poislukien tahattoman lapsettomuuden), vaikken pidäkään vahingoniloista ilkkumista millään tavalla järkevänä.
Mitä tulee siihen, että myös lapsia saanut tulee aikanaan nauttimaan ex tempore -suunnitelmista, niin aika onnettomaltahan se kuulostaa, että tätä pitäisi odottaa noin 20 vuotta, kun on mahdollisuus elämää omannäköistään elämää koko tämän ajan. Ilmeisesti kuitenkaan lapsia saaneilla vapaus ei ole joko ollut tärkeää tai he eivät ole sitä osanneet hyödyntää, kun siitä voi vuosikymmeniksi luopua.
Minusta vapaus ennen lasta oli ihanaa, mutta niin on myös elämä lapsen kanssa ihanaa. En vaihtaisi nykyistä eälämääni lapsettomaan elämään mistään hinnasta.
Ja mitä päiväuniin tulee, niin minusta kuulostaa lähinnä surulliselta, että joku pitää niitä lapsettoman elämän parhaimpina puolina - minulla kun ne eivät yltäisi edes "top 15" -listalle. Tulee tunne, että että 1) eikö tällä ihmisellä ollut elämässään mitään hienoa ennen lapsia ja 2) miten epämiellyttävää minun elämäni täytyisikään olla, jos päiväunet olisivat parasta, mitä odottaisin. Kuin vankilassa istuva, jonka suurin unelma olisi päästä ulos luontoon 10 minuutiksi.
Pahoittelen, jos tämä loukkasi jonkun mielen. Olen vain niin kyllästynyt noihin oletuksiin, että velojen elämässä parasta ovat päiväunet ja kännäys.
102
Ot mutta maailmassa on valtavasti rakastavan kodin tarvitsevia lapsia.
Ymmärrän toki, että adoptioprosessi on tiukka lasten turvallisuuden takia, mutta esim noista sotivista maista voisi tulla vaikka sotalapsiksi kuten aikoinaan. Voisi Unicef alkaa järjestää jotain tällaista pakolaiskiintiöiden sijaan.
No tämä ansaitsisi oman ketjunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin myöntää, että välillä ihan mielenkiinnosta käyn lukemassa myös lapsiperheiden elämään liittyviä juttuja, koska sisarellani on lapsia, jotka ovat juuri nyt tässä "kyllä se muutaman vuoden päästä helpottaa" -vaiheessa. Ja kyllähän nämä ketjutkin muistuttavat siitä, miten onnekas olen eläessäni aikakaudella, jolloin nainen pystyy päättämään saadako lapsia vai ei (tietysti poislukien tahattoman lapsettomuuden), vaikken pidäkään vahingoniloista ilkkumista millään tavalla järkevänä.
Mitä tulee siihen, että myös lapsia saanut tulee aikanaan nauttimaan ex tempore -suunnitelmista, niin aika onnettomaltahan se kuulostaa, että tätä pitäisi odottaa noin 20 vuotta, kun on mahdollisuus elämää omannäköistään elämää koko tämän ajan. Ilmeisesti kuitenkaan lapsia saaneilla vapaus ei ole joko ollut tärkeää tai he eivät ole sitä osanneet hyödyntää, kun siitä voi vuosikymmeniksi luopua.
Minusta vapaus ennen lasta oli ihanaa, mutta niin on myös elämä lapsen kanssa ihanaa. En vaihtaisi nykyistä eälämääni lapsettomaan elämään mistään hinnasta.
Niin, enkä minä vaihtaisi lapsetonta elämääni lapsiperheen elämään mistään hinnasta. Sallittakoot nämä meille molemmille. Molempiin vaihtoehtoihin kuuluu sekä huonoa ja että hyviä puolia, mutta on yksilöstä kiinni, mitkä puolet painavat eniten hänelle.
Ja mitä ilkkumiseen tulee, niin mietin vain, että jos joku vela kirjoittaisi tänne, että nyt 60-vuotiaana hän on yksinäinen, niin saisiko hän kommentteja "mitäs et tehnyt lapsia, oma syysi"...
Miksi te möllötätte kotona, vaikka kuin olisi pienet lapset, jos se kerran on niin tylsää?
Meillä on aina lähdetty juhannuksena joko isovanhempien kanssa mökille tai serkun perheen luokse grillailemaan.
Nyt lapset jo 6 ja 10 eli tottakai helpompaa, kuin ihan pienten kanssa, mutta aina ne juhannuksen vietot on mukavia olleet😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä321 kirjoitti:
Toiset lataavat juhannukseen erityisiä odotuksia, toiset eivät. Meillä on miehen ja kahden lapsen kanssa kaikki juhannukset menneet ilman suurempaa mainintaa noin 24 v.
Veloille kertoisin vain sen, että pienten ja isojen lapsien kanssa kasvaminen on elämää suurempaa (Peter von Baghia siteeratakseni). Vaikka pienten lasten kanssa eläminen oli työntäyteistä, valokuvissa onni paistaa kaikkien kasvoilta.
Velat: tulkaa sitten kertomaan, kun teillä on vela-elämästänne jotakin sellaista kerrottavaa, mitä lapsia saanut ihminen ei voi saavuttaa. Päiväunia ei lasketa, niitä voi nauttia pienenkin lapsen kanssa, ja aikuisten rellestämistä voi toteuttaa vuorotellen jos haluaa.
Nyt lapsemme ovat isoja, parhaillaan matkoilla eri puolilla. Vietämme miehen kanssa rauhallista aikaa ja teemme kaikkea sitä, mitä teimme ennen lasten saantia plus sellaisia asioita, joita olemme keksineet jälkeen päin. Aikuiset, fiksut lapseni ovat suurimpia ylpeyden aiheitani, vaikka olenkin hoitanut vaativan työni erittäin hyvin. Lapseni tekevät asioita, joista en itse olisi osannut kuvitellakaan, ja he vievät omissa valinnoissaan oman arvomaailmani vielä pidemmälle kuin olisin itse koskaan uskaltanut. Ehkä, toivottavasti, he vielä löytävät hyvän puolison ja saavat lapsia.
Voisitteko te velat kääntää kylkeänne jossakin oikeilla vela-palstoilla, ellei teillä ole muuta annettavaa maailmalle?
Eipä ole elämää suurempaa. Kun jokainen elämä on samanarvoinen, on se veloilla ihan yhtä tärkeä kuin sinulla ja lapsillasi. Ihan turhaan yrität ylistää omia valintojasi.
Kyllä se tässä ketjussa oli ( taas) vela joka ensin tuli omaa vaihtoehtoaan ylistämään tänne VAUVA.fi:n.
Ei voi mitään että väkisin tulee mieleen että pohjalla on kuitenkin jonkinmoinen kateus niillä jotka tuohon tarvetta tuntevat.
Se vaan on niin tässä elämässä että ihan kaiken arvokkaan eteen on nähtävä vaivaa mutta se myös palkitsee.
En tarkoita että kaikkien pitäisi lapsia hankkia mutta on täysin tarpeetonta tulla tänne tai minnekään muka vahingoniloisena riekkumaan ja ylistämään omaa hienoa lapsettomuusvalintaa.
Se herättää lähinnä myötähäpeää.
Jokainen jolla on lapsia tietää mitä on olla lapseton ja tulee taas aikanaan nauttimaan päiväunista ja ex tempore suunnitelmista, turha niitä velojen on mainostaa.
T. Ohis
Tästä on aiemminkin ollut täällä puhetta mutta sanotaan vielä: tämä on AV eli AIHE VAPAA. Vauva.fi ylläpitää tätä; palsta on kaikille keskustelijoille, täällä käyvät myös vauvoista haaveilevat, vauvojen tädit ja sedät, kummit tai vaikka lastenteosta epävarmat ja lasta haluamattomat. Aihe on vapaa. Suomen suosituin keskustelupalsta.
Vähän ot, mutta kyllä kyllästyttää tuo ainainen vanhainkotikortti. Vanhainkodeissa asuvista yksinäisistä vanhuksista varmaan suuremmalla osalla on lapsia kuin että ei ole. Kas vain, ne eivät silti käy kuin harvoin kun niillä on se oma elämä, mihin laitosvanhus ei enää kuulu kuin ikävänä muistutuksena siitä, millaista elämän loppupuoli tulee olemaan. Paitsi että "eihän se mulla mene noin, mun lapset käy harva se päivä äitiään katsomassa". Juuri kun lapset saa omilleen, pitäisi jaksaa omia ja hyvässä lykyssä vielä puolisonkin vanhempia auttaa ja muistaa ja kyyditä ja sitten käydä vanhainkodissa vielä ruokkimassa kun hoitohenkilökunta ei ehdi.
Lisäksi monet lasten ja vanhempien väliset suhteet ovat kaikkea muuta kuin kiiltokuvaa. Joko jo lapsuudesta tai sitten myöhemmin ovat välit muuttuneet etäisiksi tai sitten käytännössä katkenneet. Tämäkin palsta on täynnä kirjoituksia onnettomista äiti- ja anoppisuhteista, sisarusten välisistä riidoista, perinnöistä, ilkeistä uusista puolisoista, jotka kyttäävät leskivanhemman rahoja. You name it.
Kauhea taakka lapselle jos hänen varaansa lasketaan oma vanhuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoa koti laita se kauniiksi pukekaa kivat/juhlavat vaatteet kata ruokapöytä juhlavasti tehkää herkkuruokaanne kuunnelkaa hyvää musaa koita relata elämä on pieniä hetkiä
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä päiväuniin tulee, niin minusta kuulostaa lähinnä surulliselta, että joku pitää niitä lapsettoman elämän parhaimpina puolina - minulla kun ne eivät yltäisi edes "top 15" -listalle. Tulee tunne, että että 1) eikö tällä ihmisellä ollut elämässään mitään hienoa ennen lapsia ja 2) miten epämiellyttävää minun elämäni täytyisikään olla, jos päiväunet olisivat parasta, mitä odottaisin. Kuin vankilassa istuva, jonka suurin unelma olisi päästä ulos luontoon 10 minuutiksi.
Pahoittelen, jos tämä loukkasi jonkun mielen. Olen vain niin kyllästynyt noihin oletuksiin, että velojen elämässä parasta ovat päiväunet ja kännäys.
102
No niinpä. Kukaan vela itse ei ole tainnut mainita noita asioita parhaiksi puoliksi lapsettomuudessa. Kyseessä on vain surkea olkiukko, joka kertoo siitä miten lapselliset näkevät lapsettoman elämän - tilana, jossa ei keksitä mitään muuta tekemistä kuin nukkuminen ja kännäys. Ja ikävä kyllä näin se monella lapsellisella näyttää menevänkin, kun heidän elämäänsä seuraa. Heti kun lapsista päästään eroon on fb täynnä kuvia viinipulloista ja siidereistä, ja "mammat bailaa" tekstejä. Iltaisi sitten niitä "lapset nukkuu, rentoudun viinilasi kädessä" -tissuttelua. Suurin osa lisääntyneistä näyttääkin "bilettävän" eli juovan alkoholia paljon enemmän kuin tuntemani lapsettomat... Ei siis ihmekään että samat ihmiset kuvittelevat meidän lapsettomien ryyppäävän koko ajan, kun eivät itse keksi lapsivapaalle ajalleen mitään muuta tekemistä.
Ja mikä sitten itselle on parasta lapsivapaudessa? Nimenomaan se, että ei ole lapsia - ei vauvoja, taaperoita, kouluikäisiä, eikä aikuisia lapsia joista vähintään takaraivossa olisi jatkuva huoli. Ei pelkoa lapsenlapsista tai siitä, että jos joskus vanhainkotiin päätyy, sinne pelmahtaisi lauma jälkeläisiä. Mitään noita typeriä lapsellisten "nyt yritän pahoittaa teidän lapsettomien mielen kun teillä ei oo näitä" -listan asioita en todellakaan kaipaa, minusta on HYVÄ että en joudu noita kokemaan! Ja etenkin hyvä kun säilytän suhteellisuudentajuni. Eipä noille mammoille taida tulla mieleen että joku, jonka lapsista ei tullutkaan niitä itsen kopioita, saattaisi kuvailla hedelmänsä kasvamisen seuraamisen pikkuisen erilaiseksi... Että onpas kiva seurata pikkupertin alkoholisoitumista, millavauvan narkkausta tai seppotaaperon koulun kesken jättämistä ja ajautumista rikoksen poluille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahhahhaaa, sama työleiri jatkuu, vaikka lapset kasvavat. Pian leirin vahvuuteen lisätään poika/tyttö-kaverit, sitten tulevat lastenlapset jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä321 kirjoitti:
Toiset lataavat juhannukseen erityisiä odotuksia, toiset eivät. Meillä on miehen ja kahden lapsen kanssa kaikki juhannukset menneet ilman suurempaa mainintaa noin 24 v.
Veloille kertoisin vain sen, että pienten ja isojen lapsien kanssa kasvaminen on elämää suurempaa (Peter von Baghia siteeratakseni). Vaikka pienten lasten kanssa eläminen oli työntäyteistä, valokuvissa onni paistaa kaikkien kasvoilta.
Velat: tulkaa sitten kertomaan, kun teillä on vela-elämästänne jotakin sellaista kerrottavaa, mitä lapsia saanut ihminen ei voi saavuttaa. Päiväunia ei lasketa, niitä voi nauttia pienenkin lapsen kanssa, ja aikuisten rellestämistä voi toteuttaa vuorotellen jos haluaa.
Nyt lapsemme ovat isoja, parhaillaan matkoilla eri puolilla. Vietämme miehen kanssa rauhallista aikaa ja teemme kaikkea sitä, mitä teimme ennen lasten saantia plus sellaisia asioita, joita olemme keksineet jälkeen päin. Aikuiset, fiksut lapseni ovat suurimpia ylpeyden aiheitani, vaikka olenkin hoitanut vaativan työni erittäin hyvin. Lapseni tekevät asioita, joista en itse olisi osannut kuvitellakaan, ja he vievät omissa valinnoissaan oman arvomaailmani vielä pidemmälle kuin olisin itse koskaan uskaltanut. Ehkä, toivottavasti, he vielä löytävät hyvän puolison ja saavat lapsia.
Voisitteko te velat kääntää kylkeänne jossakin oikeilla vela-palstoilla, ellei teillä ole muuta annettavaa maailmalle?
Eipä ole elämää suurempaa. Kun jokainen elämä on samanarvoinen, on se veloilla ihan yhtä tärkeä kuin sinulla ja lapsillasi. Ihan turhaan yrität ylistää omia valintojasi.
Kyllä se tässä ketjussa oli ( taas) vela joka ensin tuli omaa vaihtoehtoaan ylistämään tänne VAUVA.fi:n.
Ei voi mitään että väkisin tulee mieleen että pohjalla on kuitenkin jonkinmoinen kateus niillä jotka tuohon tarvetta tuntevat.
Se vaan on niin tässä elämässä että ihan kaiken arvokkaan eteen on nähtävä vaivaa mutta se myös palkitsee.
En tarkoita että kaikkien pitäisi lapsia hankkia mutta on täysin tarpeetonta tulla tänne tai minnekään muka vahingoniloisena riekkumaan ja ylistämään omaa hienoa lapsettomuusvalintaa.
Se herättää lähinnä myötähäpeää.
Jokainen jolla on lapsia tietää mitä on olla lapseton ja tulee taas aikanaan nauttimaan päiväunista ja ex tempore suunnitelmista, turha niitä velojen on mainostaa.
T. OhisTästä on aiemminkin ollut täällä puhetta mutta sanotaan vielä: tämä on AV eli AIHE VAPAA. Vauva.fi ylläpitää tätä; palsta on kaikille keskustelijoille, täällä käyvät myös vauvoista haaveilevat, vauvojen tädit ja sedät, kummit tai vaikka lastenteosta epävarmat ja lasta haluamattomat. Aihe on vapaa. Suomen suosituin keskustelupalsta.
Aivan. Nykyään Aihe vapaan-ylläpito on vauva.fi, jonka omistaa Sanoma Oy ja sitä ennen Aihe vapaa-ylläpito oli IltaSanomat.fi, jonka taas omistaa Sanoma Oy tytäryhtiö.
AV-palsta ei liity millään tavalla vauvoihin tai lapsellisiin, vaan heillä on tuolla Vauva.fi ihan omat keskustelunsa aiheensa, jotka on suunnattu lapsiperheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä Australian reissun päällä huomaa että ihmiset vastaavat hymyyn ihan rohkeasti huomioimalla ja morjestavat :) Viidakossa käyty hengailemassa juuri ja nyt syömään. Jäätävän näköistä pusikkoa oli :D
Radiossa soi Aussi country:
#You gonna burn if you follow the dreams of the people who stay behind. Follow your true self, dont do what others expect of you! This is the song for you, for the life you want.
T: Super Vela maailmalta
Vierailija kirjoitti:
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
Vanhemmuus. Se on sitä, että omat tarpeet laitetaan taka-alalle ja tärkeintä on lasten hyvä olo ja viihtyminen. Ne ovat pikkuisia vain hetken verran, sitten helpottaa. Älä tee enää kolmatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä321 kirjoitti:
Toiset lataavat juhannukseen erityisiä odotuksia, toiset eivät. Meillä on miehen ja kahden lapsen kanssa kaikki juhannukset menneet ilman suurempaa mainintaa noin 24 v.
Veloille kertoisin vain sen, että pienten ja isojen lapsien kanssa kasvaminen on elämää suurempaa (Peter von Baghia siteeratakseni). Vaikka pienten lasten kanssa eläminen oli työntäyteistä, valokuvissa onni paistaa kaikkien kasvoilta.
Velat: tulkaa sitten kertomaan, kun teillä on vela-elämästänne jotakin sellaista kerrottavaa, mitä lapsia saanut ihminen ei voi saavuttaa. Päiväunia ei lasketa, niitä voi nauttia pienenkin lapsen kanssa, ja aikuisten rellestämistä voi toteuttaa vuorotellen jos haluaa.
Nyt lapsemme ovat isoja, parhaillaan matkoilla eri puolilla. Vietämme miehen kanssa rauhallista aikaa ja teemme kaikkea sitä, mitä teimme ennen lasten saantia plus sellaisia asioita, joita olemme keksineet jälkeen päin. Aikuiset, fiksut lapseni ovat suurimpia ylpeyden aiheitani, vaikka olenkin hoitanut vaativan työni erittäin hyvin. Lapseni tekevät asioita, joista en itse olisi osannut kuvitellakaan, ja he vievät omissa valinnoissaan oman arvomaailmani vielä pidemmälle kuin olisin itse koskaan uskaltanut. Ehkä, toivottavasti, he vielä löytävät hyvän puolison ja saavat lapsia.
Voisitteko te velat kääntää kylkeänne jossakin oikeilla vela-palstoilla, ellei teillä ole muuta annettavaa maailmalle?
Eipä ole elämää suurempaa. Kun jokainen elämä on samanarvoinen, on se veloilla ihan yhtä tärkeä kuin sinulla ja lapsillasi. Ihan turhaan yrität ylistää omia valintojasi.
Kyllä se tässä ketjussa oli ( taas) vela joka ensin tuli omaa vaihtoehtoaan ylistämään tänne VAUVA.fi:n.
Ei voi mitään että väkisin tulee mieleen että pohjalla on kuitenkin jonkinmoinen kateus niillä jotka tuohon tarvetta tuntevat.
Se vaan on niin tässä elämässä että ihan kaiken arvokkaan eteen on nähtävä vaivaa mutta se myös palkitsee.
En tarkoita että kaikkien pitäisi lapsia hankkia mutta on täysin tarpeetonta tulla tänne tai minnekään muka vahingoniloisena riekkumaan ja ylistämään omaa hienoa lapsettomuusvalintaa.
Se herättää lähinnä myötähäpeää.
Jokainen jolla on lapsia tietää mitä on olla lapseton ja tulee taas aikanaan nauttimaan päiväunista ja ex tempore suunnitelmista, turha niitä velojen on mainostaa.
T. Ohis
Etkö sä ihan itse ole eksynyt väärälle palstalle, tämä on Av ja Vauva.fi on ihan omat keskustelut teikäläisille
Vierailija kirjoitti:
Hahhahhaaa, sama työleiri jatkuu, vaikka lapset kasvavat. Pian leirin vahvuuteen lisätään poika/tyttö-kaverit, sitten tulevat lastenlapset jne jne.
En tiedä miten teidän perheissä, mutta kyllä omassa lapsuudessani kaikki osallistuivat ruuanlaittoon ym. Esim. minä ja siskoni teimme usein juhlapäivinä jälkkärit, pikkuveli siivosi pöydät aterioiden jälkeen jne. Ja kun olimme vanhempia, niin omat vanhemmat viettivät monesti juhannusta ystäväpariskuntien kanssa ja me aikuiset (tai lähellä aikuistumista olevat lapset) omissa kaveripiireissä. Nyt kun on omia lapsia, niin ei tulisi mieleenkään mennä vanhemmille täysin passattavaksi. Sanoisinko että sitä niittää mitä kylvää.
En ymmärrä miten tällä palstalla saadaan kaikki asiat vela-lapselliset -väittelyksi. Ap elämäsi ei ole mihinkään kadonnnut lasten myötä. Toki se on muuttunut, mutta muutaman vuoden päästä elämä on ihan erilaista. Pienten lasten kanssa jaksaa, jos osaa rentoutua ja olla oma itsensä lasten arjessa. Ja toki mies ja hyvä lähipiiri auttavat myös, että saa omaa aikaa ja ei koe olevansa yksin. Minua auttaa suuresti pahimpina hetkinä kun laitan kiukkua/väsyä itkevän vauvan isänsä syliin ja mietin etten ole tähän yksin lähtenyt. Saatan sitten hetken lukea kirjaa tai tehdä jotain omia juttuja, ja mies nukuttaa lapsen. Se kannattaa muistaa, että mies on ihan yhtä lailla vastuusta siitä arjesta kuin äiti, eikä kannata päästää tilannetta siihen että mies ei tätä ymmärrä. Harmittavan monissa perheissä tilanne on se, että nainen tekee kaiken pakollisen ja mies sen minkä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
Vanhemmuus. Se on sitä, että omat tarpeet laitetaan taka-alalle ja tärkeintä on lasten hyvä olo ja viihtyminen. Ne ovat pikkuisia vain hetken verran, sitten helpottaa. Älä tee enää kolmatta.
Totta, mutta muistakaa vanhemmat että lapsen hyvinvointi on riippuvainen vanhemman hyvinvoinnista, ja itseä ei saa unohtaa. Pitäkää huolta itsestänne, antakaa itsellenne omaa aikaa, huolehtikaa terveydestennä ja ihmissuhteistanne. Ei ihme että vanhemmuus on raskasta, jos sitä yrittää kestää ajatuksella että lasten tarpeet aina ensin. Tai toki siis ne menevätkin edelle, mutta ei saa unohtaa omaa hyvinvointia. Välillä pitää laittaa lapset piirrettyjen äärelle ja lukea kirjaa, useinkin pitää laittaa isä tekemään jotain minkä lapset haluaisivat sinun tekevän ja lähteä sitten itse omaan harrastukseen jne, välillä annetaan lasten leikkiä ihan keskenään (turvallisessa tilassa) ja itse höpötellään kaverin kanssa puhelimessa, joskus syödäänkin aamupala vasta vähän myöhemmin ja juodaan kahvi ensin (jos lapset eivät tyyliin huuda nälkää). Lentokoneessakin happinaamari laitetaan ensin itselle, näin kärjistetysti.
Tosiaan, aika säälittävää että velat roikkuvat vauvapalstalla. Kertoo omaa kieltään jostain, johonkin tarpeeseenhan täällä käydään. Oli yllätys minulle, luulin että olisivat onnellisia valinnastaan. En itse saisi täältä mitään jollei minulla olisi lapsia.
Harmi kun velojen vanhemmat ei ymmärtäneet olla yhtä fiksuja kuin lapsensa.
Aloittajalle: pari vuotta vielä niin helpottaa huomattavasti. Ja tutkimuksissa on todettu, että tyytyväisyys siihen, että on hankkinut lapsia, kasvaa sitä mukaa, kun lapsetkin kasvavat. Näin kertoi minulle poikani lastentarhanopettaja - ja ei, ei siksi että olisin avautunut lapsen hoidon raskaudesta. Asia tuli puheeksi muussa yhteydessä.
Hanki elämä jos ei ole muuta tekemistä kuin istua kotona murehtimassa.