Lue keskustelun säännöt.
Samaa työleiriä pienten lasten kanssa, oli juhannus tai joulu
24.06.2016 |
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
Kommentit (300)
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy lapsiraukkoja. He ansaitsisivat edes yhden rakastavan aikuisen elämäänsä. :(
Onko kukaan sanonut, ettei rakasta niitä lapsia, vaikka niissä onnpaljon työtä? Ymmärtääkseni ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa vähän helpottamaan, lapset 6v ja 4v sekä kuopus 2v. Tiedän fiiliksen, voimia!
Meillä sama tilanne! Nuorin täyttää pian kaksi, keskimmäinen neljä ja vanhin 6. Ekaa kertaa juhannus tuntui jopa jossain määrin rentouttavalta. Kyllä se siitä! Pikkulapsiaika menee ihan oikeasti ohi tosi nopeasti.
Piti vielä jatkaa, että lyhyt ikäero on siitä mukava, että lapsista kasvaa kyllä vuoden-kahden päästä hyvät leikkikaverit. Jos olisitte nyt vasta toivomassa pikkusisarusta, olisi pikkulapsiaika ohi vasta useamman vuoden päästä. Nyt se häämöttää teillä jo horisontissa. Nauttikaa kuitenkin nyt! Kaipaatte tuota aikaa vielä.
Hahhahahha! Meni just kahvit väärään kurkkuun. Pienellä ikäerolla sisaruksista leikkikaverit? Aika harvassa perheessä menee lasten luonteet sillä tavalla mukavasti, että ovat leikkikavereita keskenään. Etenkin pienenä kumpikin vetää kotiinpäin ja riidat ovat jatkuvia.
Sitähän se on pienten lasten kanssa, oli joulu tai juhannus, kotona tai Espanjassa. Aikansa kestä ja sitten helpottaa. Itse olen pienen ikäeron kannattaja. Rumba on pienten kanssa nopeammin ohi. En ikinä aloittaisi kaikkea alusta, kun nuorin esim 5v.
Mulla nyt teinipojat 16v ja 17v , elämä ollut tosi leppoisaa jo viimeiset 10 vuotta. Tsemppiä ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteestakin paljon kiinni. Ei meillä ole ikinä ollut minkäänlaista työleiriä. Lapsi on 3v. Eilen käytiin lenkillä niin, että lapsi pyöräili ja minä hölkkäsin. Loppupäivä otettiin rennosti. Katseltiin leffoja ja syötiin hyvin. Tänään nukuttiin yhdeksään saakka. Syötiin aamupala hitaasti piirrettyjä katsoen, käväistiin puistossa ja nyt lounastetaan. Kohta tulee kavereita kylään.
Ei herranjuma et kai sä luule että asenteesta on kiinni se että olet saanut helpon lapsen?? Kaikilla ei eletä noin. Monilla herätään viideltä, ei suostuta pistämään pyöräilykypärää päähän, syöminen taistelua, ruudun tuijottamisen seurauksena hirvee härväys... Ei siis meillä kaikkea tätä, mutta näen läheltä miten monilla on todella haastavaa 3 vuotiaan kanssa.
Kyllä ne lapset vaistoaa v
Autuaita ovat yksinkertaiset.
No mutta tuotahan se pikkulasten kanssa eläminen juuri on. Mitä muuta odotit? Jotain helppoa saippuasarjaelämääkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko porsia. Kotona ei mitään työleiriä sen paremmin arkena kuin juhlinakaan. T. Vela
Jännä juttu. Minulla on kaksi aikuista lasta, veloja molemmat. Kummallakaan ei ole tarvetta v...uilla toisin valinneille.
ajatella... kirjoitti:
Tosiaan, aika säälittävää että velat roikkuvat vauvapalstalla. Kertoo omaa kieltään jostain, johonkin tarpeeseenhan täällä käydään. Oli yllätys minulle, luulin että olisivat onnellisia valinnastaan. En itse saisi täältä mitään jollei minulla olisi lapsia.
Harmi kun velojen vanhemmat ei ymmärtäneet olla yhtä fiksuja kuin lapsensa.
Aloittajalle: pari vuotta vielä niin helpottaa huomattavasti. Ja tutkimuksissa on todettu, että tyytyväisyys siihen, että on hankkinut lapsia, kasvaa sitä mukaa, kun lapsetkin kasvavat. Näin kertoi minulle poikani lastentarhanopettaja - ja ei, ei siksi että olisin avautunut lapsen hoidon raskaudesta. Asia tuli puheeksi muussa yhteydessä.
Höpö höpö. Minäkin luen esim laihdutuskeskusteluita, vaikka painan 52 kg. Kyllähän nyt ihmiset lueskelee muistakin asioista kuin vain omaan elämäntilanteeseen liittyvistä. Minulla on kolme nyt jo aikuista lasta, halusin kaikki kolme ja olen äärettömän ylpeä heistä ja rakkaita ovat. Mutta oikein hyvin ymmärrän myös heitä, jotka eivät alunperinkään lapsia halua. Minun lapsistakin yksi tytär on vannoutunut vela ja se on hänen oikeutensa.
Ihan kuin ihmiset olisivat sokeutuneet kaikelle mikä ei ole oman mielen mukaista. Kuvitellaan, että ne omat mielenkiinnon kohteet on juuri ne oikeat ja toiset ei vain ymmärrä mitä on kun eivät tajua kuinka ainoa oikea ja paras elämä saavutetaan jälkikasvulla / koirilla / golfaamalla / matkustelemalla tms omalla pakkomielteellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuo mainitsemasi ruoanlaitto kyllä lopu, vaikka lapset kasvaisivatkin. Onhan pienten lasten kanssa välillä raskasta, mutta toisaalta he nukkuvat usein paljon. Päikkäreiden aikaan voi hengähtää hetken ja juoda kahvit, ja illalla lasten nukkumaan mentyä voi miehen kanssa katsella leffoja ja viettää kahden keskistä aikaa. Onhan se totta, että ei niin paljon pysty enää menemään erilaisiin tapahtumiin, festareille jne., mutta pitää osata nauttia arjesta ja järjestää mukavia hetkiä kotona.
Kyllä se siitä. Pahin alkaa olla teillä jo takana eli lapset kasvaa ja ovat tyytyväisempiä eikä heitä ole pakko haukan lailla vahtia koko ajan. Mutta alle 3v kanssa on kyllä melkoista suorittamista meno koko ajan.
Ja juu teinit voi tehdä mitä tahansa ja paljon kauheampaa jajaja, mutta kun eri ihmiset kokevat eri asiat raskaiksi ja itselleni oli kaikkein raskainta tuo arjen puuduttavuus ja se että silti piti olla koko ajan kärppänä vahtimassa. Ei tämä teiniaika ole ollenkaan samalla levelillä oman kokemukseni mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäisy on keksitty ja se on hyvin saatavilla sekä miehille että naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei ole lapsia! Kyllästynyt katkerien äippyleiden valitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäisy on keksitty ja se on hyvin saatavilla sekä miehille että naisille.
Miksi alapeukku tälle?
Tietoa ehkäisystä on saatavilla myös neuvolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte kaksi noin pienellä ikäerolla? Pitää tajuta että sitä se sitten on siihen asti että nuorempi on iso ja vanhempi toipunut traumasta.
Aikansa kutakin
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää näitä, jotka tekee lapset pienellä ikäerolla. Ihan varmana on hitoksen raskasta. Mitä te oikein odotitte?
No rankkaa oli, mutta ihanaa jälkeenpäin. Kannatti. Odotinkin vaikeita aikoja. Pienellä ikäerolla meni nopeasti tuo vaihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa vähän helpottamaan, lapset 6v ja 4v sekä kuopus 2v. Tiedän fiiliksen, voimia!
Meillä sama tilanne! Nuorin täyttää pian kaksi, keskimmäinen neljä ja vanhin 6. Ekaa kertaa juhannus tuntui jopa jossain määrin rentouttavalta. Kyllä se siitä! Pikkulapsiaika menee ihan oikeasti ohi tosi nopeasti.
Piti vielä jatkaa, että lyhyt ikäero on siitä mukava, että lapsista kasvaa kyllä vuoden-kahden päästä hyvät leikkikaverit. Jos olisitte nyt vasta toivomassa pikkusisarusta, olisi pikkulapsiaika ohi vasta useamman vuoden päästä. Nyt se häämöttää teillä jo horisontissa. Nauttikaa kuitenkin nyt! Kaipaatte tuota aikaa vielä.
Hahhahahha! Meni just kahvit väärään kurkkuun. Pienellä ikäerolla sisaruksista leikkikaverit? A
Kaksi lasta on pahin, kolmesta eteenpäin dynamiikka rentoutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy lapsiraukkoja. He ansaitsisivat edes yhden rakastavan aikuisen elämäänsä. :(
Onko kukaan sanonut, ettei rakasta niitä lapsia, vaikka niissä onnpaljon työtä? Ymmärtääkseni ei ole.
No kyllä tuossa yksi pelkäsi jo etukäteen lomaa ja arveli, että tulee traumatisoitumaan siitä. Aikamoinen kommentti. Lapsikin on ihminen. Miltä tuntuisi jos miehesi, ystäväsi tai oma äitisi sanoisi, että pelkää lomaa kanssasi, ja tietää että sen jättämät traumat vaikuttavat häneen loppu elämänsä. Mut hei, ei hän niin sanonut, että ei rakastaisi!?
En voi ymmärtää näitä, jotka tekee lapset pienellä ikäerolla. Ihan varmana on hitoksen raskasta. Mitä te oikein odotitte?