Lue keskustelun säännöt.
Samaa työleiriä pienten lasten kanssa, oli juhannus tai joulu
24.06.2016 |
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
Kommentit (300)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte kaksi noin pienellä ikäerolla? Pitää tajuta että sitä se sitten on siihen asti että nuorempi on iso ja vanhempi toipunut traumasta.
Traumat sulla on käkikellossas.
Pikkulapsiperheen elämä on pikkulapsiperheen elämää aikansa. Muutos kahden aikuisen hälläväliämeiningistä on tietysti iso. Mutta aika korjaa tilanteen nopeasti. Voit myös vaikuttaa omaan asenteeseesi. Varmaan joo v-uttaa pyörittää rutiineja päivästä toiseen, mutta voitkin keksiä siihen omia variaatioita. Valmista eri ruokia, käykää eri paikoissa, tehkää vähän eri juttuja, ja lasten nukkuessa voit miehen kanssa nauttia vähän sihijuomaa.
Jokaiset jotka tiedän, sisarukset lyhyellä ikäerolla, on esikoinen ollut mustasukkainen ja kärsinyt siitä että pitää yhdessä yössä kasvaa isoksi. Sehän on ihan tutkittu asia. Kyllä se pitää ottaa huomioon jos lapsilleen haluaa hyvän lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte kaksi noin pienellä ikäerolla? Pitää tajuta että sitä se sitten on siihen asti että nuorempi on iso ja vanhempi toipunut traumasta.
Luoja! Että vielä moneen kertaan kestää se pikkulapsiaika. Kerralla on paras ottaa se 5 vuotta.
No kyllä yhden lapsen vauva- ja taaperoaika on miljoonakertaa helpompi kuin kahden eri kehitysvaiheessa olevan kanssa, kaksosten kanssakin on helpompaa. Mulla itsellä on kaksoset, niin tiedän senkin, ja esikoiseen pitkä ikäero. Suurin osa ystävättäristä ja siskokin, on tehneet sen virheen että kaksi lasta parin vuoden sisään, ja joka ikinen on ollut ihan loppu, joka ikisellä on kakarat tapelleet kun esikoinen on mustasukkainen ja kärsii siitä kun pitää alkaa isoksi yhdessä yössä. Kaksosten kanssa oli aluksi raskasta sen takia kun piti imettää neljän tunnin välein ja itse oli vielä toipumassa raskaudesta ja sektiosta. Mutta sen jälkeen on mennyt hyvin, oppivat jo pienenä siihen että jokatoinen puurolusikallinen menee toisen suuhun, ja sylissä ei saa aina olla yksin, mutta molemmat mahtuu.
Tästää syystä me tehtiin lapset pienin ikäeroin. Lapset eivät muista aikaa, jolloin ei olis ollut sisaruksia. Ja vuosi pari on työläämpää, sitten helpotti nopeasti. Tappavinta ikinä olisi tehdä lapset 3-5 vuoden välein. Siinä takuulla saisi homman kaikki kurjuudet, yövalvomisista mustankipeyteen, uhmaiästä korvatulehduksiin, kuka sellaista jaksaisi 10-15 vuotta?
Mulla ja mun sisaruksilla on kaikilla ikäeroa 4-6 vuotta, ja mustasukkaisuutta ei ole ollut, ja minä esikoisena olen ollut ainoa jonka vauva-aikana ei ole ollut apua isommista sisaruksista. Meillä ei ole kellään koskaan ollut korvatulehdusta, joten siitä en tiedä, eikä ole mun lapsillakaan. Meistä sisaruksista jokainen sai olla perheen vauva kaikessa rauhassa, ja sitten isosiskon/isoveljen rooli tuli luonnostaan, ja nyt aikuisena kaikilla on hyvät välit, eikä kukaan ajattele että olisi jäänyt pimentoon lapsena. Nuorimmaista vanhemmat toki lellivät enemmän kuin meitä muita, äiti halusi pitää viimeisen vauvan vauvana, ja kun lapsen luonnekin oli siihen sopiva, mutta aikuinen hänkin on ja omillaan toimeentuleva, joten eipä siitäkään suurempaa haittaa ollut.
Helpottaa voi siinä vaiheessa kun lapset pääsee yo ksi ja heti yliopistoon.
Tuntuu varmaan todella rankalta, en väitä vastaan. Toisaalta, onhan sekin mahdollista, että ap menisi töihin, ja laittaisi lapset hoitoon. Veikkaan että kotona on kuitenkin helpompaa, kun ei tarvitse kolmea eri ihmistä roudata joka aamu ja iltapäivä paikoista toiseen. Kaupassakäynnit ja pyykit kuitenkin pitää hoitaa samalla tavalla. Toisaalta yöt helpottuvat kun lapset väsyvät päivähoidossa.
Olisiko jotain, mitä voisi tehdä että arki olisi helpompaa? Esim. isompi pyykkikone, tiskikone, mies joka päivä ruoan jälkeen ulos lasten kanssa tunniksi... Mieshän itsestään selvästi hoitaa kauppareissut, eikös niin, hänellähän on kuitenkin auto. Käykö lapset missään kerhossa?
Itse en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi väen vängällä järkätä jotain juhannuksia, pääsiäisiä ja vappuja, jos ei itseä kiinnosta. Ihan hyvin voi vain nauttia siitä että on koko perhe paikalla (arkenahan miehesi on töissä?), pienet lapset nyt eivät kaipaa sitä mistä eivät tiedä. Sitten isompana, kun kenenkään vaippoja ei tarvitse vaihtaa eikä pottia tyhjennellä, voidaan miettiä mitä ruokaa laitetaan, mennäänkö kaveriperheen mökille vai mummolaan yms.
Tuo on totta mitä yksi kirjoittaja sanoi että olkaa onnellisia kun olette terveitä.
Itse tunnistan ja tunnustan ap:n tunteet mutta sairastumisen myötä olen tajunnut miten ihana (oikeasti! ) on vaan elää sitä arkea kun on parempi ja kivuttomampi hetki. Kun voi laittaa lapsille iltapalaa ja käyttää suihkussa ja ottaa syliin. Ja täyttää tiskikonetta(!)
Lapset on vain hetken pieniä ja siitä hetkestä pitää tarttua kiinni ja vain olla siinä. Muuta ehtii myöhemmin jos ehtii. Itse en ymmärtänyt tuota ennen kuin sairas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä vela äiti riitelyä. Jotenkin useista molempien osapuolien teksteistä paistaa läpi onnettomuus .
Esim tuo äiti kommentti: kyllä sitten kaduttaa kun olet vanhana yksin ja sukuhaarasi sammuu = hirveetä tää elämä mutta kyllä se sitten vanhana palkitsee ??Ja velat: on vähän ilkeää oikeasti lällätellä väsyneelle kipeää refluksi vauvaa hoitavalle että mitäs teit lapsia. Miksi se pitää tehdä? Musta veloilla on ihan kaikki oikeus palstailla täällä ja kivaa että täällä on erilaisia ihmisiä. Mutta tulee taas mieleen että ihminen joka saa iloa siitä että yrittää pahoittaa jonkun jo valmiiksi väsyneen ja uupuneen mielen ei voi olla kovin onnellinen.
Yrittäkää tehdä omasta elämästänne onnellista ja hyvää oli lapsia tai ei ! En usko että kumpikaan vaihtoehto sinänsä sitä onnea tuo tai vie.
T: kahden leikki- ikäisen äiti
Asiaa!
Samaa olen ihmetellyt, että miksi pitää täällä kehuskella omaa ihanaa elämäänsä lapsettomana, kuitenkin ihmisen elämään vaikuttaa todella paljon moni muu asia kuin lapset, esim. onko puoliso, ja jos on niin minkälainen, onko töitä, onko rahaa, onko terveyttä, onko perhettä... Lasten kanssa toiset on onnellisia, toiset ei, syystä tai toisesta, ja elämäntilanteet muuttuu. Sama se on veloillakin, ei se elämä ole yhtä auvoa terassilla linnunlaulua kuunnelleen, siinä kun ukko pistää kunnon riidan pystyyn, niin ei se paljon lohduta että eipä ole lapsia.
Jos on mennyt sellaisen ukon ottamaan että se noin vaan "pistää kunnon riidan pystyyn" (wtf??), niin kyllähän se nyt hitto vie lohduttaa että siitä voi erota ilman, että täytyy miettiä huoltajuuskysymyksiä ja lasten selviytymistä erosta! Sitäpaitsi lapset VIE rahaa ja terveyttä, joten kyllä se lapsentekopäätös vaikuttaa noihin muihinkin onnellisuuteen vaikuttaviin seikkoihin - ja nimenomaan lähes aina negatiivisesti.
Eli tottakai vaikuttaa onnellisuuteen muutkin seikat, mutta lasten hankkiminen on yksi ehdottomasti ISOIMMISTA päätöksistä jotka siihen vaikuttavat. Lähelle päässee vain ammatinvalinta (jonka voi vaihtaa toisin kuin lapset) ja se kumppanin valinta (jonka vaihto onkin lapsellisena sitten paljon hankalampaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte kaksi noin pienellä ikäerolla? Pitää tajuta että sitä se sitten on siihen asti että nuorempi on iso ja vanhempi toipunut traumasta.
Luoja! Että vielä moneen kertaan kestää se pikkulapsiaika. Kerralla on paras ottaa se 5 vuotta.
Miten niin kestää pikkulapsiaika? Se on just parasta! Meillä on 1,5v lapsi ja nautin tästä täysillä. Kauhistuttaa ajatus, että se on joskus näsäviisas 9v tai 14v teinimonsteri.
Teille ei syntynyt sitä toista lasta 10 kk esikoisen jälkeen.
Harvemmin niitä tuosta noin vain syntyy. Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä juhannus. Meillä on ap tilanne samanlainen mutta lisänä lapsen erittäin vaikea ja haasteellinen käytös. Tässä ollaan ihan poikki ja tukiverkostoa ei ole. Toivon että nyt tukitoimet alkaisi koska ei vaan ole enää jaksamista.Isompi lapsi ollut kotona nyt koko vuoden koska ei saanut normaalissa päiväkotiryhmässä tukea eikä otettu vakavasti sitä, että on erityislapsi kun tutkimukset on kesken. Itkin juhannusaattona yöllä samalla kun kaverit vietti aikaa mökeillä ja ties missä. Vielä pari vuotta sitten tilanne oli toisin, oli sosiaalinen elämä, iloa ja menoja..ei enää. Hyperaktiivinen kiusaa pienempäänsä ja mihinkään ei voida mennä eikä olla oikeastaan tervetulleitakaan kun ei kukaan muu jaksa päivääkään tätä helvettiä. Iltaisin kun saa tuon yhden nukkumaan lasken epätoivoisena tunteja, että kohta se paska aamu taas koittaa. Ja kyllä, olen työelämässä vielä kaiken lisäksi joten ei tässä huilita koskaan. Käytöshäiriöinen lapsi ja siihen tulehtuneet sukuvälit on kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte kaksi noin pienellä ikäerolla? Pitää tajuta että sitä se sitten on siihen asti että nuorempi on iso ja vanhempi toipunut traumasta.
Traumat sulla on käkikellossas.
Pikkulapsiperheen elämä on pikkulapsiperheen elämää aikansa. Muutos kahden aikuisen hälläväliämeiningistä on tietysti iso. Mutta aika korjaa tilanteen nopeasti. Voit myös vaikuttaa omaan asenteeseesi. Varmaan joo v-uttaa pyörittää rutiineja päivästä toiseen, mutta voitkin keksiä siihen omia variaatioita. Valmista eri ruokia, käykää eri paikoissa, tehkää vähän eri juttuja, ja lasten nukkuessa voit miehen kanssa nauttia vähän sihijuomaa.
Jokaiset jotka tiedän, sisarukset lyhyellä ikäerolla, on esikoinen ollut mustasukkainen ja kärsinyt siitä että pitää yhdessä yössä kasvaa isoksi. Sehän on ihan tutkittu asia. Kyllä se pitää ottaa huomioon jos lapsilleen haluaa hyvän lapsuuden.
Minä olen tästä täysin eri mieltä. Mustasukkaisuus on ongelma pienellä ikäerolla, mutta myös isommalla. Siksi otin siihen päinvastaisen kannan ja tein lapset niin lyhyellä ikäerolla, kuin ikinä mahdollista. Ehkäisy (kondomi synnytyksen jälkeen) jätettiin heti pois, kun jälkivuoto loppui. Lapsilla on alle vuosi ikäeroa - ei ole ollut mustasukkaisuutta, eikä isompi joutunut kasvamaan isoksi, koska oli vielä vauva itsekin. Molemmille oli (ja on) aina tilaa sylissä, eikä kukaan jäänyt paitsi mistään.
Halusin lapsilleni mahdollisuuden olla mahdollisimman läheisiä ja mielestäni olen onnistunut hienosti. Ovatkin enemmän kaksosia, kun iso-ja pikkusisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo lukenut koko ketjua mutta missä av:n mies on???? Laita mies hommiin ja jos ei suostu niin koron kuva persuksille.
Meillä oli ihan sama juttu kun lapset oli pieniä. Mutta nyt kun ovat 4v ja 5v, niin ai että oli leppoisa juhannus! Saunottiin, uitiiin ja syötiin kaikessa rauhassa.
Lapset leikki ja itse sai keskittyä grillaamaan ja nauttimaan auringosta. Sain syödä rauhassa pitkät illalliset ja juoda viinilasillisenkin. Lapset nukahti 8 aikoihin ja istuttiin loppuilta perheen ja sukulaisten kanssa. Kyllä kannatti pieni ikäero, vaikka muutama vuosi olikin raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! Olen varmaan huono äiti, mutta mä en todellakaan pysty tekemään näitä "arjesta poikkeavia" mukavia asioita, herkkuruokia ja kesäretkiä. Vauva on todella haastava ja viihtyy vain sylissä ja autossa. Ei siis kantoliinassa, ei vaunuissa ja hyvin vähän lattiallakaan. Hyvä että saan perus välttämättömät tehtyä. Ja lasten isä kyllä on mukana. Viihdyttää ja hoitaa esikoisen kun mä kantelen vauvaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Olen varmaan huono äiti, mutta mä en todellakaan pysty tekemään näitä "arjesta poikkeavia" mukavia asioita, herkkuruokia ja kesäretkiä. Vauva on todella haastava ja viihtyy vain sylissä ja autossa. Ei siis kantoliinassa, ei vaunuissa ja hyvin vähän lattiallakaan. Hyvä että saan perus välttämättömät tehtyä. Ja lasten isä kyllä on mukana. Viihdyttää ja hoitaa esikoisen kun mä kantelen vauvaa. Ap
Meillä oli samanlaista, kunnes tuosta muutaman kuukauden päästä helpotti huomattavasti kun alkoi viihtymään itsekseen, rattaissa jne.
Ei se huonosta äitiydestä kerro, tuota se vaan on hetken, itselleni rankin vaihe elämässä ehdottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä321 kirjoitti:
Toiset lataavat juhannukseen erityisiä odotuksia, toiset eivät. Meillä on miehen ja kahden lapsen kanssa kaikki juhannukset menneet ilman suurempaa mainintaa noin 24 v.
Veloille kertoisin vain sen, että pienten ja isojen lapsien kanssa kasvaminen on elämää suurempaa (Peter von Baghia siteeratakseni). Vaikka pienten lasten kanssa eläminen oli työntäyteistä, valokuvissa onni paistaa kaikkien kasvoilta.
Velat: tulkaa sitten kertomaan, kun teillä on vela-elämästänne jotakin sellaista kerrottavaa, mitä lapsia saanut ihminen ei voi saavuttaa. Päiväunia ei lasketa, niitä voi nauttia pienenkin lapsen kanssa, ja aikuisten rellestämistä voi toteuttaa vuorotellen jos haluaa.
Nyt lapsemme ovat isoja, parhaillaan matkoilla eri puolilla. Vietämme miehen kanssa rauhallista aikaa ja teemme kaikkea sitä, mitä teimme ennen lasten saantia plus sellaisia asioita, joita olemme keksineet jälkeen päin. Aikuiset, fiksut lapseni ovat suurimpia ylpeyden aiheitani, vaikka olenkin hoitanut vaativan työni erittäin hyvin. Lapseni tekevät asioita, joista en itse olisi osannut kuvitellakaan, ja he vievät omissa valinnoissaan oman arvomaailmani vielä pidemmälle kuin olisin itse koskaan uskaltanut. Ehkä, toivottavasti, he vielä löytävät hyvän puolison ja saavat lapsia.
Voisitteko te velat kääntää kylkeänne jossakin oikeilla vela-palstoilla, ellei teillä ole muuta annettavaa maailmalle?
Eipä ole elämää suurempaa. Kun jokainen elämä on samanarvoinen, on se veloilla ihan yhtä tärkeä kuin sinulla ja lapsillasi. Ihan turhaan yrität ylistää omia valintojasi.
Kyllä se tässä ketjussa oli ( taas) vela joka ensin tuli omaa vaihtoehtoaan ylistämään tänne VAUVA.fi:n.
Ei voi mitään että väkisin tulee mieleen että pohjalla on kuitenkin jonkinmoinen kateus niillä jotka tuohon tarvetta tuntevat.
Se vaan on niin tässä elämässä että ihan kaiken arvokkaan eteen on nähtävä vaivaa mutta se myös palkitsee.
En tarkoita että kaikkien pitäisi lapsia hankkia mutta on täysin tarpeetonta tulla tänne tai minnekään muka vahingoniloisena riekkumaan ja ylistämään omaa hienoa lapsettomuusvalintaa.
Se herättää lähinnä myötähäpeää.
Jokainen jolla on lapsia tietää mitä on olla lapseton ja tulee taas aikanaan nauttimaan päiväunista ja ex tempore suunnitelmista, turha niitä velojen on mainostaa.
T. OhisMinäkin olen nähnyt paljon vaivaa, nimittäin käyttänyt vuosikymmeniä ehkäisyä ja tehnyt varmuuden vuoksi kymmeniä raskaustestejä varmastaakseni lapsivapaan elämän jatkumisen. Ja totta, se on palkinnut!
Tuossakin lapsivapaan elämän hyvien puolien kertomisen leimaamisessa kateudeksi lienee takana se, että teistä tuntuu pahalta huomata että joku voikin olla onnellisempi paljon vähemmällä vaivalla kuin te. Vituttaahan se, ymmärrän. Mutta kuten sanoit, saatte te onneksi osan siitä lapsettomuuden ilosta takaisin joskus. Ette ikävä kyllä kuitenkaan sitä tärkeintä, eli tietoutta ettei teillä ole lapsia. Se on teillä iäksi mennyttä.
Miksi mun pitäisi saada takaisin jotain lapsettomuuden ilosta? Elämäni on täydellistä kahden lapsen kanssa.
Sinä et saa koskaan elämässäsi tietää, millaista on olla raskaana, synnyttää ja kasvattaa ja rakastaa lapsia. Se on valintasi, johon sinä olet tyytyväinen.
Miksi siis pitää mollata meitä, jotka ovat tehneet eri ratkaisun ja olemme (ihan aikuisten oikeasti) siihen tyytyväisiä?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Olen varmaan huono äiti, mutta mä en todellakaan pysty tekemään näitä "arjesta poikkeavia" mukavia asioita, herkkuruokia ja kesäretkiä. Vauva on todella haastava ja viihtyy vain sylissä ja autossa. Ei siis kantoliinassa, ei vaunuissa ja hyvin vähän lattiallakaan. Hyvä että saan perus välttämättömät tehtyä. Ja lasten isä kyllä on mukana. Viihdyttää ja hoitaa esikoisen kun mä kantelen vauvaa. Ap
No tämä on vaan tämä yks juhannus, yks kesäpäivä muiden joukossa, on suuri osa ihmisiä jotka ei tee mitään erikoista juuri silloin, vaan sitten kun on loma tai hyvät kelit tms. kun huvittaa. Ja tämä on vaan yks kesä, ens kesänä se vauvakin on jo aika iso, ja sitä seuraavana jo varmaan ilman vaippoja ja osaa kävellä, puhua ja syödäkin jotain itse, vanhempi on jo hyvinkin itsenäinen tekemään kaikenlaista. Nämä pari vuotta on kuitenkin yks hujaus ihmisen elämässä, ei kannata sitä miettiä mitä muut tekee just nyt, ne tekee ehkä samaa sit ku sulla on jo lapset isoja ja saat olla rauhassa.
Ja minäkin kyllä ihmettelen että miksi mies ei osallistu enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Olen varmaan huono äiti, mutta mä en todellakaan pysty tekemään näitä "arjesta poikkeavia" mukavia asioita, herkkuruokia ja kesäretkiä. Vauva on todella haastava ja viihtyy vain sylissä ja autossa. Ei siis kantoliinassa, ei vaunuissa ja hyvin vähän lattiallakaan. Hyvä että saan perus välttämättömät tehtyä. Ja lasten isä kyllä on mukana. Viihdyttää ja hoitaa esikoisen kun mä kantelen vauvaa. Ap
Et ole huono äiti. Älä verta itseäsi muihin. Tee juuri se, mihin omat voimasi tällä hetkellä riittävät. Kuten moni on jo sanonut, tilanne helpottuu ajan kanssa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Olen varmaan huono äiti, mutta mä en todellakaan pysty tekemään näitä "arjesta poikkeavia" mukavia asioita, herkkuruokia ja kesäretkiä. Vauva on todella haastava ja viihtyy vain sylissä ja autossa. Ei siis kantoliinassa, ei vaunuissa ja hyvin vähän lattiallakaan. Hyvä että saan perus välttämättömät tehtyä. Ja lasten isä kyllä on mukana. Viihdyttää ja hoitaa esikoisen kun mä kantelen vauvaa. Ap
No tämä on vaan tämä yks juhannus, yks kesäpäivä muiden joukossa, on suuri osa ihmisiä jotka ei tee mitään erikoista juuri silloin, vaan sitten kun on loma tai hyvät kelit tms. kun huvittaa. Ja tämä on vaan yks kesä, ens kesänä se vauvakin on jo aika iso, ja sitä seuraavana jo varmaan ilman vaippoja ja osaa kävellä, puhua ja syödäkin jotain itse, vanhempi on jo hyvinkin itsenäinen tekemään kaikenlaista. Nämä pari vuotta on kuitenkin yks hujaus ihmisen elämässä, ei kannata sitä miettiä mitä muut tekee just nyt, ne tekee ehkä samaa sit ku sulla on jo lapset isoja ja saat olla rauhassa.
Ja minäkin kyllä ihmettelen että miksi mies ei osallistu enemmän.
Miten niin mies ei muka osallistu? Sanoinhan että hoitaa esikoisen. Ja tekee 12h työpäivää. Ap.
Voihan sitä keksiä ihan pieniä vaihteluita? Itselle ollut esim. mukava kun olen yhden siiderin sallinut itselleni kerran parissa viikossa, lauantaina kun lapset ovat jo nukkumassa ja katson hyvää sarjaa samalla tai luen hyvää kirjaa. Ja sen jälkeen peittojen heilutusta miehen kanssa ;) kavereita nähdään enemmän päivisin nykyään. Mielestäni selvin päin näkeminen kavereiden kanssa on paljon tärkeämpää kuin kännissä! Ja myös elämä lasten kanssa on paljon onnellisempaa, kuin ennen lapsia, vaikka kiirettä pitää. Mutta olen kasvanut aikuisemmaksi myös. Ja tavallinen tylsä elämä on kuitenkin hyvää ja sitä ei osaa välttämättä arvostaa jos ei ole kokenut esim. läheisen vakavaa sairautta. En ymmärrä miksi valitetaan usein että vauva-aika olisi kamalaa, minusta se on ihanaa ja elämän parasta aikaa, tosin itse en imetä ja olen vauva ihminen joka rakastaa vauvojenkin hoitoa♥
Tästää syystä me tehtiin lapset pienin ikäeroin. Lapset eivät muista aikaa, jolloin ei olis ollut sisaruksia. Ja vuosi pari on työläämpää, sitten helpotti nopeasti. Tappavinta ikinä olisi tehdä lapset 3-5 vuoden välein. Siinä takuulla saisi homman kaikki kurjuudet, yövalvomisista mustankipeyteen, uhmaiästä korvatulehduksiin, kuka sellaista jaksaisi 10-15 vuotta?