Lue keskustelun säännöt.
Samaa työleiriä pienten lasten kanssa, oli juhannus tai joulu
24.06.2016 |
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
Kommentit (300)
Mä en ymmärrä tätä vela äiti riitelyä. Jotenkin useista molempien osapuolien teksteistä paistaa läpi onnettomuus .
Esim tuo äiti kommentti: kyllä sitten kaduttaa kun olet vanhana yksin ja sukuhaarasi sammuu = hirveetä tää elämä mutta kyllä se sitten vanhana palkitsee ??
Ja velat: on vähän ilkeää oikeasti lällätellä väsyneelle kipeää refluksi vauvaa hoitavalle että mitäs teit lapsia. Miksi se pitää tehdä? Musta veloilla on ihan kaikki oikeus palstailla täällä ja kivaa että täällä on erilaisia ihmisiä. Mutta tulee taas mieleen että ihminen joka saa iloa siitä että yrittää pahoittaa jonkun jo valmiiksi väsyneen ja uupuneen mielen ei voi olla kovin onnellinen.
Yrittäkää tehdä omasta elämästänne onnellista ja hyvää oli lapsia tai ei ! En usko että kumpikaan vaihtoehto sinänsä sitä onnea tuo tai vie.
T: kahden leikki- ikäisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuon takia emme lähteneet tekemään lapsia pienellä ikäerolla. Sukulaisnainen loukkaantui, kun äitinsä kysyi minulta, että joko ryhdymme toisen tekoon (lapsemme oli vuoden ikäinen) ja vastasin rehellisesti etten jaksaisi kahta pienellä ikäerolla. Tällä sukulaisnaisella on 2 lasta alle vuoden ikäerolla. Hän toki saa puolestani tehdä miten itse haluaa, kukin itse saa päättää mitä jaksaa. Kummallista oli loukkaantua siitä, että itse en jaksaisi samaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Kyllikki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte kaksi noin pienellä ikäerolla? Pitää tajuta että sitä se sitten on siihen asti että nuorempi on iso ja vanhempi toipunut traumasta.
Luoja! Että vielä moneen kertaan kestää se pikkulapsiaika. Kerralla on paras ottaa se 5 vuotta.
Miten niin kestää pikkulapsiaika? Se on just parasta! Meillä on 1,5v lapsi ja nautin tästä täysillä. Kauhistuttaa ajatus, että se on joskus näsäviisas 9v tai 14v teinimonsteri.
Teille ei syntynyt sitä toista lasta 10 kk esikoisen jälkeen.
Ei niin koska mä haluun nauttia pikkulapsiajasta. Ehkä toinen pikkulapsiaika vasta sitten kun tämä on ohi.
Sinä ehkä nautit, mutta sinulla ei ole mitään käsitystä pikkulapsiarjesta kuten ap:llä jolla on 2 v ja 7 kk samaan aikaan.
Toi on ihan apn oma valinta. Mä voin kuvitella, että se on kauheeta enkä halua sitä itselleni. Valintoja! Voi myös valita nautinnollisemman pikkulapsiajan kuin kaksi taaperoa kerrallaan.
Miksi Suomessa ei oikeasti puhuta muualla maailmassa olevista suosituksista 1,5-2v RASKAUKSIEN VÄLISSÄ, ei siis ikäerosuositus!. Joku laittoi aikaisemmin jo linkkiä ylen juttuun tutkimuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä mennään samoilla fiiliksillä.
Vauva on 10kk ja mitään arjesta poikkeavaa ei meidän juhannukseen kuulu.Samallalailla kuuntelen aamuitkut kuin joka ikinen päivä, lasken tunteja päikkäreihin että saan ees pienen hengähdystauon, lopun päivää viihdytän lasta vaikka päälläni seisten ettei se huutais, no huutaapa kuitenkin:(
Sukulaiset ja kaverit lähtee mökille tai johonkin viettämään juhannusta, mä nyhjään lapsen kanssa kotona, kun eihän tuon huutajan kanssa mihinkään mökille edes halua lähteä koska se vasta fiasko olisikin:( Ehkä kymmenen vuoden päästä jo onnistuiskin:(
Vie nyt lääkäriin! Mitä se koko ajan huutaa? Tai sit huutaa kun vaistoaa sun hermostuneisuuden ja epävarmuuden.
Kiitos tästä neronleimauksesta!:)
Vauvan syntymästä asti ollaan sitä viety lääkäriin et selviäis mikä sen on.
On tehty maitoallergiatestit ja kaikenmaailman muutkin testit, ollaan oltu osastolla tarkkailussa jos jotain löytyis,
mutta ei oo mitään muuta kuin refluksitauti johon on lääkkeet olleet jo kuukausia. Lääkärit sanoivat että refluksikin helpottaa siinä vaiheessa kun lapsi lähtee kävelemään. No, lapsi on nyt kävellyt jo kuukauden päivät ilman tukea, (ja monta kuukautta tuen kanssa) mutta eipä oo helpottanut.
Mitään muuta vikaa lapsesta ei löydy kuin tuo refluksitauti.Lääkärit vaan pudistelee päitänsä ja ykskin vaan sano et:"ikinä ei oo nähnyt lasta joka näin paljo huutaa, mutta ei sille mitään voi tehdä". "Toisilla lapsilla on vaan niin kova tempperamentti että ilmenee sitten tällälailla".
Mutta ONNEKSI on olemassa teitä kaikkitietäviä idiootteja jotka ehdottavat lääkäriä joka vaivaan!:)
Emmeköhän me ihan itsekin vielä 10 kuukautta sitten ajatelleet että kyllä lääkäri osaa auttaa. No, mutta kun ei vaan osaa.
Että mikäs on sitten seuraava nerokas ideasi?
Hei, tsemppiä!!!
Esikoisellani oli koliikki, refluksi ja haastava temperamentti (tulistuu murto-osasekunnissa). Mikä yhdistelmä :o
Hänen kasvattamisensa on ollut iso homma ja vastinut hyyyyyyyyyvin pitkää pinnaa, mutta nyt hän on todella fiksu 10-vuotias, jolla on paljon kavereita ja hyvät sosiaaliset taidot. Sekä sitä kauan kaivattua kärsivällisyyttä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Grillataan miehen kanssa ja otetaan vähän kuplivaa. Omalla terassilla voi hyvin rentoutua ja kuunnella vain linnunlaulua
T. vela
Minullakaan ei ole vertaistukea antaa AP:lle 😦
Itse, kun näen, jo kasvaneet, lapseni. Lapset, jotka ovat fiksuja, heillä on kavereita ja menee muutenkin niin kovin kivasti - voivat hyvin.
Usealta taholta olen kuullut kuinka heistä tulee jotain kovin suurta - pääsevät pitkälle. Tätä ovat jo päiväkodista ja opettajista ja rehtoreista asti jo vuosien ajan eri ammattilaiset kertoneet. Tosin itse olen sen tiennyt aina, jo vaippaiästä asti.
Olette varmaan kuulleet, kuinka jotkut suurmiehien vanhempi on tiennyt lapsesta asti kuinka lapsesta tulee jotain suurta. En ole tätä tietoa kertonut koskaan kenellekään (en edes lapselle), enkä kerrokaan - ja nytkin vain anonyymisti ☺
Lapsetkin ovat kuulleet vain, aiemmin mainitsemieni, ammattilaisten suusta paikoin kovasti kehuja.
Vaikka kävisin toisin, jota en usko, olen tiennyt tämän aina - olen maailman ylpein ja onnellisin siitä, että he ovat minun, juuri sellaisena kuin ovat 😗
Jatkan juhannusta enkä viitsi tulla enää lukemaan kuinka tuollaista ei voisi tietää. En tarvitse teiltä kannustusta tai epäilyjä - minä (vain) tiedän.
Mitä jännittävää sinä VELA odotat elämältä - asioita joita teet itse ja/tai olet edes edesauttanut? 😉
Onko se terassi ja linnunlaulu niin IN 😆
Minulla on samankaltainen tarina. Ymmärrän siis tarkoituksesi.
Tosin yksi lapsi ja olen kertonut "aavistuksesta" menestyä vain kerran (vauvaiässä) mutta en sen jälkeen kenellekään. Eikä ole tarkoituskaan, korkeintaan itse lapselle joskus kun menestysasiat ovat jo tapahtuneet.
Olen siis ylpeä lapsesta, mutten ylpeille aiheella tai paremminkin tiedolla. Sillä en siitä kertoilekaan.
Tiedättehän että vanhempien lapsille asettamien menestyspaiden hinta voi olla lapsen mielenterveys?
T. Yhden "suurmies"-veljen nuorena haudannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvää päivää kirjoitti:
Voiko tälläisellä ihmisellä olla minkäänlaista käsitystä minkälainen on vaativa vauva..??!!
Ei siinä paljon ennakoinnit auta.
No sinällään kyllä, että jos lapset tekee tarkoituksella pienellä ikäerolla, niin pitäisi ottaa huomioon se, ettei toinen lapsi ole välttämättä yhtä helppo. Toki vaativan vauvan koko "karmeuden" varmasti osaa kuvitella vain sen kokenut, mutta silti. Itsellänikin ystävä on saamassa toisen lapsen kahden vuoden ikäerolla ja hän oli sitä mieltä, "että kyllähän sitä jaksaa, olihan x:kin (esikoinen) hyvä nukkumaan"... Toivon sen perheen ja itseni takia, että toinenkin lapsi on yhtä helppo, muuten minulle tulee paljon lapsenvahdin hommia...
Juhannus tms ihan varmasti on mukavaa ja rattoisaa isomman lapsen/lapsien kanssa. Vauva tai taapero ei oikein tajua mitään ja paskavaippakaaos ei katoa minnekkään tai päiväunikiukku jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
APlle ja kaikille muille saman tasoisille. Kakaroista on vaivaa ja kuluja. Jokainen varmasti ymmärsi tuon kun levitti jalkansa. Nyt se/ne on siinä, joten on aika vaan tukkia se turpa ja hoitaa velvollisuudet.
Mutta on niistä kyllä hitosti iloakin. Eka kevätjuhla, kaikki joulut, korismatsit, äitienpäiväkortit, tanssiesitykset, haastattelut, Tavastian keikat, hyvät keskustelut, lapsenlapset.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä vela äiti riitelyä. Jotenkin useista molempien osapuolien teksteistä paistaa läpi onnettomuus .
Esim tuo äiti kommentti: kyllä sitten kaduttaa kun olet vanhana yksin ja sukuhaarasi sammuu = hirveetä tää elämä mutta kyllä se sitten vanhana palkitsee ??Ja velat: on vähän ilkeää oikeasti lällätellä väsyneelle kipeää refluksi vauvaa hoitavalle että mitäs teit lapsia. Miksi se pitää tehdä? Musta veloilla on ihan kaikki oikeus palstailla täällä ja kivaa että täällä on erilaisia ihmisiä. Mutta tulee taas mieleen että ihminen joka saa iloa siitä että yrittää pahoittaa jonkun jo valmiiksi väsyneen ja uupuneen mielen ei voi olla kovin onnellinen.
Yrittäkää tehdä omasta elämästänne onnellista ja hyvää oli lapsia tai ei ! En usko että kumpikaan vaihtoehto sinänsä sitä onnea tuo tai vie.
T: kahden leikki- ikäisen äiti
Pahimpia ovat kylläkin äiti-ihmiset, jotka täällä teeskentelevät olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia, lapsia vihaavia naisia. Oikeasti velat eivät vihaa lapsia, ne eivät vain kiinnosta meitä, kuten ei äitiyskään. Tsemppiä kaikille äitiyden valinneille! :) vela-nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapset isoilla ikäeroilla ja kyllä ne vauva-/taaperovuodet ovat ihan yhtä raskaita joka kerta. :) Asioilla on puolensa ja puolensa, eli otetaanko useamman vuoden horrori-putki vauvojen ja taaperoiden kanssa, vai jyvitetäänkö sitä horroria tasaisin väliajoin useamman vuoden ajalle. :D MUTTA: KYLLÄ SE HELPOTTAA! Yksi kaverini kerran huokaisi, että "miksei kukaan kertonut että 3-4 -vuotiaan kanssa elämä on jo ihan elämisen arvoista, miksei kukaan sanonut ettei se vauva-/taaperokaaos jatku ikuisesti". No, eihän sitä tiedä ja tajua ennen kuin itse kokee. Mutta kyllä se oikeasti helpottaa, kun lapsi ei ole enää tukehtumassa jokaiseen voikukkaan tai tippumassa laiturilta pää edellä tai horjumassa kohti saunan kiuasta. Meillä vanhin lapsista on jo teini ja sen kanssa on ihan omat surut ja murheen, pikkulapsiaika on pelkkä etäinen muisto vain ja suurin osa muistoista on ihan "järkeviä", eikä enää mitään kakkarumba-ruokakiukkumuisteloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuoreena isänä en voi muuta kuin kummastella näitä itkijöitä, on rankkaa, lapset huutaa, en kestä jne...
Sama asia kuin itkisit, että onko töihin pakko herätä aamulla, onko hampaat pakko pestä, pitääkö pyykit laittaa joka viikko koneeseen? Ei olla mihinkään tyytyväisiä. Se on elämää se, tämä ei ole mikään helvetin paratiisi, jossa rypäleitä syötetään suoraan suuhun viikunapuun alla.
Sulle on ilmeisesti siunaantunut helppo vauva, kun et yhtään pysty sympatioimaan meidän kanssa jotka valittaa.
Tai ehkä olet niinkun suurin osa miehistä ja et vauvaa edes paljon hoida vaan sysäät sen vaimollesi kun:"sillähän on toi äitiyslomakin". Tiedoksesi että ainakaan mun "äitiysloma"ei ole ollut lomaa ollenkaan. Vauva huutaa ja raivoo monta tuntii päivässä, ja tosiaan MIKÄÄN ei auta. Kokeiltu on sylittelyt, hyssyttelyt, leikittelyt ynnä muut, mutta kun huutaa niin huutaa. Tuntuu että itse et ole tälläistä ikinä kokenut.Vyöhyketerapeutti jolla vauvaani käytin sanoikin osuvasti että: usein miehet kuvittelee että " äitiysloma" on tosiaan lomaa, ja hän pyrki heille kertomaan että "äitiysloma" on pahimmillaan ihan hirveää vauvan huudon kuuntelemista, äidin hampaiden kiristelyä ja itkua kun kaikkensa tekee vauvan eteen ja silti se vaan huutaa.
Karehdin teitä joille on siunaantunut " helppo" tai ns."normaali" vauva. Itsekin kuvittelin aina sellaisen saavani.
Kyllähän sitä pienet itkut ja muut kestää, kuuluu asiaan, mutta entäs kun vauva ei muuta teekään kun huutaa ja itkee tuntitolkulla päivässä ja mikään ei auta?
Olisi mielenkiintoista nähdä miten SINÄ reagoisit, kun tajuaisit että vauvaa ei saa hiljaiseksi millään ja kaikki mitä yrität on turhaa. Jotenkin uskon että et olisi täällä tuomitsemassa vanhempia jotka "valittaa"
Ihme raivoava marttyyri olet. Herran kirjoitus taas oli rauhallinen ja faktoihin perustuva. Ei millään voi väittää, että hän olisi väärässä. Eikä hän myöskään dissannut niitä keillä on raskaampaa. Totesi vaan, että asiat on niinkuin ne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllikki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte kaksi noin pienellä ikäerolla? Pitää tajuta että sitä se sitten on siihen asti että nuorempi on iso ja vanhempi toipunut traumasta.
Luoja! Että vielä moneen kertaan kestää se pikkulapsiaika. Kerralla on paras ottaa se 5 vuotta.
Miten niin kestää pikkulapsiaika? Se on just parasta! Meillä on 1,5v lapsi ja nautin tästä täysillä. Kauhistuttaa ajatus, että se on joskus näsäviisas 9v tai 14v teinimonsteri.
Teille ei syntynyt sitä toista lasta 10 kk esikoisen jälkeen.
Ei niin koska mä haluun nauttia pikkulapsiajasta. Ehkä toinen pikkulapsiaika vasta sitten kun tämä on ohi.
Sinä ehkä nautit, mutta sinulla ei ole mitään käsitystä pikkulapsiarjesta kuten ap:llä jolla on 2 v ja 7 kk samaan aikaan.
Ap on tehnyt omat valintansa. Ei se häntä paremmaksi tee, että lisääntyy kanitahtiin. Ei myöskään huonommaksi.
Vierailija kirjoitti:
Samaa työleiriä pienten lasten kanssa, oli juhannus tai joulu Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut.
Aha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kyllä ihan eri mieltä. Kyllähän lapset työllistää, mutta että ihan työleiriltä muka tuntuu? Joskus ehkä, mutta ei nyt koko aikaa! Ja kyllä minusta on helpompaa mökill tai reissussa, koska silloin olemme lomalla ja jaetaan työt miehen kanssa. Ainakin välillä saa toinen nukkua pidempään, sen vauvan voi lykätä toiselle vanhemmalle jne. Ei ole kiirettä, ei tiukkaa aikataulua ja kaikki muutenkin hyvällä tuulella. Meillä lomasta nauttivat niin lapset, kuin vanhemmatkin! Olkoon sitten, että silti pitää ruokaa laittaa ja vaippoja vaihdella - eikai se niin kauheaa ole jos kaikilla on muuten mukavaa?
Tsemppiä, olen kyllä eronnut, mutta olin naimisissa, kun lapset olivat pieniä. Mies oli töissä tai kavereiden kanssa hengasi (huom, syystä siis ex nykyään). Koska isovanhemmat olivat kaukana, ratkaisin asian niin, että varasin lomalla lapsenvahtia 2 - 3 päivällä, että pääsin jumppaan, rannalle tai kaupungille.
Suosittelen. Jos vielä löydät jonkun kivan vakkarihoitajan, lapsetkin ovat innoissaan, kun hän tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte kaksi noin pienellä ikäerolla? Pitää tajuta että sitä se sitten on siihen asti että nuorempi on iso ja vanhempi toipunut traumasta.
Luoja! Että vielä moneen kertaan kestää se pikkulapsiaika. Kerralla on paras ottaa se 5 vuotta.
No kyllä yhden lapsen vauva- ja taaperoaika on miljoonakertaa helpompi kuin kahden eri kehitysvaiheessa olevan kanssa, kaksosten kanssakin on helpompaa. Mulla itsellä on kaksoset, niin tiedän senkin, ja esikoiseen pitkä ikäero. Suurin osa ystävättäristä ja siskokin, on tehneet sen virheen että kaksi lasta parin vuoden sisään, ja joka ikinen on ollut ihan loppu, joka ikisellä on kakarat tapelleet kun esikoinen on mustasukkainen ja kärsii siitä kun pitää alkaa isoksi yhdessä yössä. Kaksosten kanssa oli aluksi raskasta sen takia kun piti imettää neljän tunnin välein ja itse oli vielä toipumassa raskaudesta ja sektiosta. Mutta sen jälkeen on mennyt hyvin, oppivat jo pienenä siihen että jokatoinen puurolusikallinen menee toisen suuhun, ja sylissä ei saa aina olla yksin, mutta molemmat mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte kaksi noin pienellä ikäerolla? Pitää tajuta että sitä se sitten on siihen asti että nuorempi on iso ja vanhempi toipunut traumasta.
Traumat sulla on käkikellossas.
Pikkulapsiperheen elämä on pikkulapsiperheen elämää aikansa. Muutos kahden aikuisen hälläväliämeiningistä on tietysti iso. Mutta aika korjaa tilanteen nopeasti. Voit myös vaikuttaa omaan asenteeseesi. Varmaan joo v-uttaa pyörittää rutiineja päivästä toiseen, mutta voitkin keksiä siihen omia variaatioita. Valmista eri ruokia, käykää eri paikoissa, tehkää vähän eri juttuja, ja lasten nukkuessa voit miehen kanssa nauttia vähän sihijuomaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä vela äiti riitelyä. Jotenkin useista molempien osapuolien teksteistä paistaa läpi onnettomuus .
Esim tuo äiti kommentti: kyllä sitten kaduttaa kun olet vanhana yksin ja sukuhaarasi sammuu = hirveetä tää elämä mutta kyllä se sitten vanhana palkitsee ??Ja velat: on vähän ilkeää oikeasti lällätellä väsyneelle kipeää refluksi vauvaa hoitavalle että mitäs teit lapsia. Miksi se pitää tehdä? Musta veloilla on ihan kaikki oikeus palstailla täällä ja kivaa että täällä on erilaisia ihmisiä. Mutta tulee taas mieleen että ihminen joka saa iloa siitä että yrittää pahoittaa jonkun jo valmiiksi väsyneen ja uupuneen mielen ei voi olla kovin onnellinen.
Yrittäkää tehdä omasta elämästänne onnellista ja hyvää oli lapsia tai ei ! En usko että kumpikaan vaihtoehto sinänsä sitä onnea tuo tai vie.
T: kahden leikki- ikäisen äiti
Asiaa!
Samaa olen ihmetellyt, että miksi pitää täällä kehuskella omaa ihanaa elämäänsä lapsettomana, kuitenkin ihmisen elämään vaikuttaa todella paljon moni muu asia kuin lapset, esim. onko puoliso, ja jos on niin minkälainen, onko töitä, onko rahaa, onko terveyttä, onko perhettä... Lasten kanssa toiset on onnellisia, toiset ei, syystä tai toisesta, ja elämäntilanteet muuttuu. Sama se on veloillakin, ei se elämä ole yhtä auvoa terassilla linnunlaulua kuunnelleen, siinä kun ukko pistää kunnon riidan pystyyn, niin ei se paljon lohduta että eipä ole lapsia.
Toi on ihan apn oma valinta. Mä voin kuvitella, että se on kauheeta enkä halua sitä itselleni. Valintoja! Voi myös valita nautinnollisemman pikkulapsiajan kuin kaksi taaperoa kerrallaan.