Lue keskustelun säännöt.
Samaa työleiriä pienten lasten kanssa, oli juhannus tai joulu
24.06.2016 |
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
Kommentit (300)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Olen varmaan huono äiti, mutta mä en todellakaan pysty tekemään näitä "arjesta poikkeavia" mukavia asioita, herkkuruokia ja kesäretkiä. Vauva on todella haastava ja viihtyy vain sylissä ja autossa. Ei siis kantoliinassa, ei vaunuissa ja hyvin vähän lattiallakaan. Hyvä että saan perus välttämättömät tehtyä. Ja lasten isä kyllä on mukana. Viihdyttää ja hoitaa esikoisen kun mä kantelen vauvaa. Ap
Siis sinun lapset on sen ikäisiä, että ei todellakaan kannata stressata mistään ylimääräisestä! Se että selviät päivät läpi ja jaksat olla lasten kanssa on kaikki mitä tarvitsee miettiä.
Muistan itsekin miten pienten kanssa stressasin ja yritin pinnistellä joulut jne. että olisi ollut kaikki hienosti. Ihan turhaa. Se hetki tulee vielä parin vuoden päästä, kun ehdit lasten kanssa leipoa ja askarrella ja järjestää kaikkea kivaa. Mutta vauvan ja pienen kanssa, keskittykää vain jaksamaan normaalit rutiinit. Jaksamista, varmasti ON rankkaa. Mutta palkinto tulee kyllä moninkertaisena. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua kun nuo jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat tulee tänne pätemään. . Nimittäin, itse olin hyvin Onneton ja masentunut ennen lapsia, ja riitoja miehen kanssa riitti siitä syystä. Nyt kun on lapsia, olen Onnellinen ja miehen kanssa menee paremmin kuin ennen ja seksielämäkin kukoistaa ihme kyllä :D olisin kyllä edelleen onneton, jos ei lapsia olisi. On ihanaa kun ympärillä on elämää, myös tulevaisuudessa!
Vierailija kirjoitti:
Minä voin myöntää, että välillä ihan mielenkiinnosta käyn lukemassa myös lapsiperheiden elämään liittyviä juttuja, koska sisarellani on lapsia, jotka ovat juuri nyt tässä "kyllä se muutaman vuoden päästä helpottaa" -vaiheessa. Ja kyllähän nämä ketjutkin muistuttavat siitä, miten onnekas olen eläessäni aikakaudella, jolloin nainen pystyy päättämään saadako lapsia vai ei (tietysti poislukien tahattoman lapsettomuuden), vaikken pidäkään vahingoniloista ilkkumista millään tavalla järkevänä.
Mitä tulee siihen, että myös lapsia saanut tulee aikanaan nauttimaan ex tempore -suunnitelmista, niin aika onnettomaltahan se kuulostaa, että tätä pitäisi odottaa noin 20 vuotta, kun on mahdollisuus elämää omannäköistään elämää koko tämän ajan. Ilmeisesti kuitenkaan lapsia saaneilla vapaus ei ole joko ollut tärkeää tai he eivät ole sitä osanneet hyödyntää, kun siitä voi vuosikymmeniksi luopua.
Meinaatko A: Että lapsia saanut ei voi tehdä mitään ex-tempore??? B: Että kaikki velat hyödyntävät sitä kuuluisaa vapauttaan jatkuvasti???
Minun elämässäni ei lapsi ole koskaan estänyt yhtään mitään. Moni muu asia on estänyt tekemästä asioita, mutta ei lapset, jos jotain oikeasti olen halunnut tehdä, olen tehnyt, perustanut yrityksen, muuttanut eri paikkakunnalle, opiskellut, vaihtanut puolisoa... En ole koskaan alkoholista piitannut, en myöskään irtosuhteista tms. "hauskanpidosta ja juhlimisesta" enkä myöskään ole hinkunut matkustelemaan eksoottisiin maihin, pelkään lentämistä, ötököitä ja omituisia ruokia ja huonoa hygieniaa. Esikoinen asuu nytkin ulkomailla, hän tykkää matkustella, ja asua ulkomailla, mutta tekee silti lapsia kun on koulut käyty. Matkustelu on valinta jonka voi tehdä myös lasten kanssa, tuttavaperhe matkustelee joka vuosi paljon vaikka heillä on 4 lasta.
Tuntemistani ihmisistä yksinäisiä ja masentuneita on juuri ne sinkkuvelat. Ja perheelliset tekevät kaikkea kivaa.
Tällä palstalla velat käy kehumassa koko ajan että miten voi matkustella ja juoda alkoholia kun ei ole lapsia, ei ole työttömiä kukaan, mutta työ ei silti estä lähtemästä ulkomaille koska tahansa.
Suomessa kyllä tosiaan vauvantekotahti on tosi nopea. Esikoinen on usein vielä taapero ja äiti jo maha pystyssä.
Olen usein miettinyt että onkohan monilla tullut yllätyksenä kuinka rankkaa on olla kaksi pientä..? Useinhan se toinen laitetaan alulle siinä vaiheessa kun se esikoinen on vielä hyväntuulinen pikkuinen vauveli ja 1,5-2v uhmat +koko ajan perään katsominen eivät ole vielä alkaneet.
Itsellä kohta kolme vuotias ja alkaa olla ihanan helppoa ja silti en ole valmis vielä uuteen lapseen, enkä tiedä tulenko koskaan olemaan.
En käsitä miksei muka saisi harmittaa jos juhlapäivä tuntuu arkiselta, syystä nyt mistä tahansa. En minä ainakaan kaipaa lomaa lapsesta vaan lomaa vastuusta, se on ihan eri asia. Kyllä mies lupasi jäädä lapsen kanssa kotiin jos haluan lähteä kavereiden kanssa mökille. En todellakaan halunnut, haluan olla perheeni parissa. Mutta jos oltais ihan kolmisin jääty niin arkipäivältähän se olisi tuntunut. Onneksi meille tuli lapsirakkaita vieraita juhannukseksi ja kohta 1v lasta oli viihdyttämässä viisi aikuista. Ei lapsi ollut mikään rasite vaan lisä. Aikuiset ihmiset naurettiin, laulettiin ja keinuttiin. Muksu hengaili tyytyväisenä kun grillattiin. Kukin vuorollaan kävi vaihtamassa vaippaa ja antoi lapselle ruokaa. Illalla kun lapsi nukkui juotiin muutama olut ja pelailtiin. Oli todella mukava juhannus pikkulapsesta huolimatta ja osittain juuri sen takia. Aamulla heräsin valmiiseen aamupalapöytään, lapsen aamutoimet tehty. Todella tervetullut huilaus itselleni. Mikäkö tänkin höpinän idea oli.. ehkä se, että oli lapsi kuinka rakas ja helppo tahansa, joskus kaipaa lomaa, ei itse lapsesta vaan vastuusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte kaksi noin pienellä ikäerolla? Pitää tajuta että sitä se sitten on siihen asti että nuorempi on iso ja vanhempi toipunut traumasta.
Aika monta traumatisoitunutta lasta maailmassa jos 2v ikäero traumatisoi. Ap
Niin on. Sehän on tutkittukin vaikka sanoo sen maalaisjärkikin. Ei ole luonnollista lapsen kehitystä että tulee uusi vauva viemään paikan ennenkuin osaa käydä potalla ym.
Luonnollista? Kuinka pienellä ikäerolla ennen ehkäisyä lapset luonnollisesti syntyi?
Niinpä! Itse olen perheestä, missä viiden vuoden sisällä syntyi neljä lasta. Ei olla lestadiolaisia, vaan syrjäseudulla ehkäisyä vain ei ollut tarjolla. Onneksi ei ollut vauva-palstoja ;). Luulen että äitini olisi masentunut täysin, jos olisi tiennyt, miten oikeaa juhannusta pitäisi viettää grillaten ja laiturilla makoillen.
Vierailija kirjoitti:
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
No oliko tämä joku yllätys AP:lle? Kyllä se helpottaa, kun lapset ovat koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
Ja lastenko kanssa ei voi tehdä mitään muuta? Niin arkipäivästä, kuin juhannusluhlasta voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa. Myös pienten lasten kanssa.
Mutta toki on helpompi tulla tänne nettiin vinkumaan asiasta.
Lapset vaikuttaa olevan jotenki hemmetin lellittyjä tällä vuosikymmenellä suomessa. Ymmärrä sinäkin että teet parempaa lasten kasvatusta kun elät omaa elämääsi, (jossa lapset kyydissä) eikä toisinpäin että nämä pikkupirulaiset vievät ja pyörittävät taloutta ja aikuisten aikatauluja miten tykkäävät. Mitä jatkuvaa itkemistä sillä pienelläkään nyt kokoajan on... Varmasti sitä märisee kun ei ole vanhemmillansa mitään tekemistä ja kaikkia ahdistaa!? Suomalaiset sietäisivät ottaa vähän mallia ranskalaisista naisista. Siellä ei kakarat nenille hypi. Eivätkä määrää mistään. Osaavat sitten käyttäytyä aikuisten maailmassa. Tämä ei ole myös raakaa vaan normaalia kasvatustyötä, sillä tulevia aikuisia tässä kasvatetaan. Sitten kun rentoudutaan niin se on asia toinen, kireä ei tarvi olla, mutta rajat ne on löydettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se iso ikäerokaan ole kivaa, lapsista ei koskaan ole toistensa kavereiksi. Mulla ja siskolla ikäeroa 6,5vuotta ja ainoat muistot lapsuudesta häntä koskien on kiusaaminen ja alistaminen, valehtelu, pelottelu ja simputus. En ole tänäkään päivänä hänen kanssaan missään tekemisissä, tosin itselleni se olisi sopinut mutta olen köyhä ja sitä myöten nolo ja siskoni koettaa kovasti pitää 'Solsidan'- tyylistä meininkiä, siis ulkoisten puitteiden osalta.. Omia lapsia mulla on kaksi ja heillä ikäero on 9,5 vuotta ja kuten arvata saattaa hieman eri mielenkiinnon kohteet, joten ehkä alussa vaikeaa kun pienet ikäerot mutta myöhemmin siitä on etua kun on leikkikaveri omasta sisaruksesta..
Mut toi työleiri homma on tuttua. Meillä allergioita joten usein joudun tekemään 2-3 eri ruokaa per ruokailu kerta ja tuntuu etten välillä muuta teekään kuin ruokaa ja tiskaan.. Ja kun on jjoku juhla, saa pakertaa kahta kauheammin..
Voimia vaan kaikille kovasti :)
Vierailija kirjoitti:
minäkin kuvittelin,että onni ja autuus iskisi kun saan lapset isoksi ja sitä kuuluisaa omaa aikaa.Noh nyt ovat lapset isoja ja omissa menoissaan ,minä kotona koiran kanssa ja sydän syrjällään mietin mitä ne lapset tekee ja toivottavasti ei kukaan huku jne.Kaiholla muistelen sitä aikaa,kun lapset olivat pieniä ja oli elämää kotona.Pienten lasten kanssa pienet murheet ja isojen lasten kanssa isot murheet.
Juuri näin. Se on lyhyt aika kun lapset ovat pieniä. Omalla tavallaan raskasta aikaa, mutta ihanaakin se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Linnunlaulua ja haapojen suhinaa kuunnellaan täälläkin. Onneksi minulla ei ole lapsia. Tai eihän se mitään onnea ole vaan osoitus omasta viisaudestani ja itsetuntemuksestani.
Jos elämä tuntuu jatkuvasti hankalalta ja epätyydyttävältä, se on merkki siitä, että on tehnyt elämässä vääriä valintoja.
Hienosti sanottu. Aion käyttää näitä, kun taas kysytään lapsettomuudesta. M64
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on pienten lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä mennään samoilla fiiliksillä.
Vauva on 10kk ja mitään arjesta poikkeavaa ei meidän juhannukseen kuulu.Samallalailla kuuntelen aamuitkut kuin joka ikinen päivä, lasken tunteja päikkäreihin että saan ees pienen hengähdystauon, lopun päivää viihdytän lasta vaikka päälläni seisten ettei se huutais, no huutaapa kuitenkin:(
Sukulaiset ja kaverit lähtee mökille tai johonkin viettämään juhannusta, mä nyhjään lapsen kanssa kotona, kun eihän tuon huutajan kanssa mihinkään mökille edes halua lähteä koska se vasta fiasko olisikin:( Ehkä kymmenen vuoden päästä jo onnistuiskin:(
Voihan vauvan kanssa tehdä paljonkin arjesta poikkeavaa! Ei tietenkään juhlapäivänä minnekään fine diningiin, mutta Rossoon voi mennä. Eikä festareille tai keikalle, mutta lasten konserttiin tai johonkin puistotapahtumaan jne. Meillä on tuosta pari kk vanhempi lapsi ja juhannukseen kuului aattona eräässä tapahtumassa käynti, siellä ruokailu, musiikkia jne. Ja eilen mökillä makkaraa ja lettuja. Kivoja normaaleita juhannusasioita. Tottakai vauvan kanssa asiat vaativat enemmän järjestelyjä ja kärsivällisyyttä, mutta tosi paljon voi tehdä vaikka mitä!
Ap:n lapset on jo kasvaneet isoiksi ja hänkin on voinut varmasti vihdoin nauttia juhannuksesta. Ehkä on jopa useampi joulu ja juhannus takana kun ei ole pikkuisia helmoissa kaitsettavana.
Millehän tuntuu nyt muistella tätä aloitusta?
Lasten ollessa pieniä meillä oli käytössä "turvalaatikko". Päiväkodista suositeltiin, se rauhoittaa lasta kun saa olla mukavassa pesässä, peitto tiiviisti ympärillä. Meillä oli vanha pakastin, mihin tehtiin ilmanvaihtokanavat ja lisättiin äänieristettä. Lapset olivat siellä aika paljon ollessaan pieniä, niin vanhemmat pystyivät joskus nauttimaan elämästään. Heistä kasvoi fiksuja ja tasapainoisia nuoria, ovat nyt 16 ja 14.
Olen sijaiskärsijänä sukumökillä. Kyllä lapset on persiistä.
Ei ole mikään pakko porsia. Kotona ei mitään työleiriä sen paremmin arkena kuin juhlinakaan. T. Vela
Näinhän se tosiaan menee. Alkaa jossain kohti suorastaan vituttamaan kun joku lapseton valittaa väsymystään yhden huonosti nukutun yön jälkeen tai tuulettelee perjantaina kuinka ihanaa on kun on viikonloppu ja voi relata vaan. Noh, ehkä sitä joskus vuosien päästä voin liittyä samaan joukkoon taas, tällä hetkellä pyrin lähinnä piilottamaan itseltäni teräaseet kotona kun mennään taas kolmatta viikkoa unettomia öitä (poika on jo 3v ja on ollut flunssassa 3vkoa, eikä nuku kipeänä kunnolla) ja siihen perään herätys tietenkin klo 5.30 aamulla. Joka ikinen aamu. Elämä on ihanaa.