Lue keskustelun säännöt.
Samaa työleiriä pienten lasten kanssa, oli juhannus tai joulu
24.06.2016 |
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
Kommentit (300)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa vähän helpottamaan, lapset 6v ja 4v sekä kuopus 2v. Tiedän fiiliksen, voimia!
Meillä sama tilanne! Nuorin täyttää pian kaksi, keskimmäinen neljä ja vanhin 6. Ekaa kertaa juhannus tuntui jopa jossain määrin rentouttavalta. Kyllä se siitä! Pikkulapsiaika menee ihan oikeasti ohi tosi nopeasti.
Piti vielä jatkaa, että lyhyt ikäero on siitä mukava, että lapsista kasvaa kyllä vuoden-kahden päästä hyvät leikkikaverit. Jos olisitte nyt vasta toivomassa pikkusisarusta, olisi pikkulapsiaika ohi vasta useamman vuoden päästä. Nyt se häämöttää teillä jo horisontissa. Nauttikaa kuitenkin nyt! Kaipaatte tuota aikaa vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti vähän, miltä tuo tuntuu, kun lapsia on 4 kpl ja olet niiden isoäiti, jonka on pakko viettää juhannus ilmaisena piikana. Jos ei suostu, miniät ilmoittaa, että olet paska etkä saa koskaan nähdä lapsenlapsia. Lisää siihen vielä kolmet erilaiset ohjeet siitä, kenelle saa antaa perunaa, kenelle vain bataattia, kuka saa juoda rasvatonta maitoa, kuka vain vettä, kenelle ei saa antaa lihaa, kenelle ei missään nimessä sokeria, kuka saa maistella kaikkea, kuka on pakkosyötettävä...
Miniät? Entä pojat? Ehkä pojat voivat tulla auttamaan sinua jos miniöillä on omia menoja?
Ja veitkös itse koskaan omia lapsia hoitoon kun olivat pieniä? Sitäpaitsi ihan älytöntä valittaa kun on itse suostunut lapsenhoitajaksi. Ei ole pakko suostua aina. Mutta jos kysyvät muutaman kerran vuodessa tai harvemmin, niin onko oikeasti noin kamalaa?
Pakko vaan jaksaa. Osanottoni ja onhan se raskasta. Omat vielä kotona vaikka nuorin 21-vuotias. Saavat olla siihen asti kunnes täyttävät 25 vuotta.
Viikon päästä alkava kesäloma 2- ja 4-vuotiaiden kanssa pelottaa. Viime vuoden lomasta 1- ja 3-vuotiaiden kanssa en ole vieläkään toipunut ja tiedän että en ole tämän loman jälkeen se sama ihminen joka olen nyt. Lapset kasvavat, mutta oletan että minulla trauma näistä vuosista on elinikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Viikon päästä alkava kesäloma 2- ja 4-vuotiaiden kanssa pelottaa. Viime vuoden lomasta 1- ja 3-vuotiaiden kanssa en ole vieläkään toipunut ja tiedän että en ole tämän loman jälkeen se sama ihminen joka olen nyt. Lapset kasvavat, mutta oletan että minulla trauma näistä vuosista on elinikäinen.
Tuliko yllätyksenä, että noin pieni ikäero on rankka? Mistä se johtuu, että ihmiset puskee Suomessa lapsia noin nopeaan tahtiin ja ovat sitten uupuneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viikon päästä alkava kesäloma 2- ja 4-vuotiaiden kanssa pelottaa. Viime vuoden lomasta 1- ja 3-vuotiaiden kanssa en ole vieläkään toipunut ja tiedän että en ole tämän loman jälkeen se sama ihminen joka olen nyt. Lapset kasvavat, mutta oletan että minulla trauma näistä vuosista on elinikäinen.
Kun näitä lukee, en osaa olla lainkaan myötätuntoinen. Eikö näiden "äitien" mieleen juolahtanut siellä peiton alla touhutessa, että jaksanko, haluanko oikeasti, lapsi ei ole nukke, sitoudun vähintään 18 vuodeksi. Säälin lapsia joiden äidit täällä valittavat. Juu, on minulla 2 lasta jotka ovat jo aikuisia. Elämäni parasta aikaa oli kun sain hoivata ja nähdä kuinka heistä kasvoi tasapainoisia ihmisiä. Nyt nautin lapsenlapsista ja mielelläni tarpeen vaatiessa olen apuna jos pyydetään.
Ei tuo vaihe aivan äkkiä lopu. Sisaruksilla on lapsia ja aina jos he ovat paikalla, niin elämä menee sellaiseksi suorittamiseksi. Jatkuvasti on kiire. Seuraava ruoka-aika, välipala tai päikkärit, iltapesut tai joku on ohjelmassa. Ei ole yhtään aikaa vaan rentoutua ja nauttia kesästä. Yhdellä sisaruksella on yläasteikäinen ja kolmosluokkalainen ja edelleen elävät tuota samaa aikataulutettua paskaa. En kestäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että oikein raivostuttaa. Etköhän nyt lataa vähän liian suuret odotukset jollekin juhannukselle. Se on päivä muiden joukossa. Ja olkoon kliseistä, mutta ehkä jopa ikävöit tätäkin aikaa vielä joskus.
En jaksa enää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
Näinhän se tosiaan menee. Alkaa jossain kohti suorastaan vituttamaan kun joku lapseton valittaa väsymystään yhden huonosti nukutun yön jälkeen tai tuulettelee perjantaina kuinka ihanaa on kun on viikonloppu ja voi relata vaan. Noh, ehkä sitä joskus vuosien päästä voin liittyä samaan joukkoon taas, tällä hetkellä pyrin lähinnä piilottamaan itseltäni teräaseet kotona kun mennään taas kolmatta viikkoa unettomia öitä (poika on jo 3v ja on ollut flunssassa 3vkoa, eikä nuku kipeänä kunnolla) ja siihen perään herätys tietenkin klo 5.30 aamulla. Joka ikinen aamu. Elämä on ihanaa.
Valintoja siskoseni valintoja. Ei kannata olla muille katkera omista elämänvalinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä mennään samoilla fiiliksillä.
Vauva on 10kk ja mitään arjesta poikkeavaa ei meidän juhannukseen kuulu.Samallalailla kuuntelen aamuitkut kuin joka ikinen päivä, lasken tunteja päikkäreihin että saan ees pienen hengähdystauon, lopun päivää viihdytän lasta vaikka päälläni seisten ettei se huutais, no huutaapa kuitenkin:(
Sukulaiset ja kaverit lähtee mökille tai johonkin viettämään juhannusta, mä nyhjään lapsen kanssa kotona, kun eihän tuon huutajan kanssa mihinkään mökille edes halua lähteä koska se vasta fiasko olisikin:( Ehkä kymmenen vuoden päästä jo onnistuiskin:(
Voihan vauvan kanssa tehdä paljonkin arjesta poikkeavaa! Ei tietenkään juhlapäivänä minnekään fine diningiin, mutta Rossoon voi mennä. Eikä festareille tai keikalle, mutta lasten konserttiin tai johonkin puistotapahtumaan jne. Meillä on tuosta pari kk vanhempi l
Jos lapsi huutaa koko ajan, niin pysykääpä vaan siellä himassa. Ei ole kivaa vanhemmalle, eikä kenellekään muullekaan, jos lapsi huutaa koko ruokailun ajan.
vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:
Yksi asia on mieltäni aina askarruttanut, ja haluaisin nyt kysyä tätä teiltä vielä tätä, arvoisat velat jotka luette tätä ketjua.
Eikö teidän mielestä ole mitään ristiriitaa sen välillä, että (kuten monet teistä kertovat) vihaatte lapsia, ja sen, että olette kaikki kerran itsekin olleet lapsia?
Oliko tai olisiko teistä ollut ihan ok lapsena kohdata agressiivisia aikuisia esim. kauppareissuilla tai kyläpaikassa? Miltä sellainen käytös tuntui? Tuliko siitä paha mieli? Ymmärsittekö syyn?
Ja jotta nyt en taas tule väärinymmärretyksi, muistutan vielä että tällä kysymyksellä ei ole tarkoitus syyllistää ketään, joka on valinnut vapaaehtoisen lapsettomuuden, eikä väittää, että lapsia hankkineet ihmiset olisivat jollain tavalla parempia tai epäitsekkäämpiä kuin lapsettomat.
En minä vihaa lapsia. Lapset on ihan kivoja, jos heille on opetettu käytöstapoja. Hoidan usein sisarusten ja kavereiden lapsia ja kannan sillä tavoin oman korteni kekoon. En vain halua itse tehdä niitä lapsia. Olisko siinä joku ero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
APlle ja kaikille muille saman tasoisille. Kakaroista on vaivaa ja kuluja. Jokainen varmasti ymmärsi tuon kun levitti jalkansa. Nyt se/ne on siinä, joten on aika vaan tukkia se turpa ja hoitaa velvollisuudet.
Sinun kaltaisiasi ei tässä maailmassa tarvita mihinkään.
Sääliksi käy lapsiraukkoja. He ansaitsisivat edes yhden rakastavan aikuisen elämäänsä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Grillataan miehen kanssa ja otetaan vähän kuplivaa. Omalla terassilla voi hyvin rentoutua ja kuunnella vain linnunlaulua
T. vela
Ette ole siis enää vanhempienne vaivoina. Eli ap voi lohduttaa sillä, että pienet lapset ovat vain hetken pieniä. 😎
Vierailija kirjoitti:
Viikon päästä alkava kesäloma 2- ja 4-vuotiaiden kanssa pelottaa. Viime vuoden lomasta 1- ja 3-vuotiaiden kanssa en ole vieläkään toipunut ja tiedän että en ole tämän loman jälkeen se sama ihminen joka olen nyt. Lapset kasvavat, mutta oletan että minulla trauma näistä vuosista on elinikäinen.
Pakko kysyä. Millä tavoin miehesi osallistuu lasten hoitoon?
Vierailija kirjoitti:
vastaan kun kerran kysyit kirjoitti:
Yksi asia on mieltäni aina askarruttanut, ja haluaisin nyt kysyä tätä teiltä vielä tätä, arvoisat velat jotka luette tätä ketjua.
Eikö teidän mielestä ole mitään ristiriitaa sen välillä, että (kuten monet teistä kertovat) vihaatte lapsia, ja sen, että olette kaikki kerran itsekin olleet lapsia?
Oliko tai olisiko teistä ollut ihan ok lapsena kohdata agressiivisia aikuisia esim. kauppareissuilla tai kyläpaikassa? Miltä sellainen käytös tuntui? Tuliko siitä paha mieli? Ymmärsittekö syyn?
Ja jotta nyt en taas tule väärinymmärretyksi, muistutan vielä että tällä kysymyksellä ei ole tarkoitus syyllistää ketään, joka on valinnut vapaaehtoisen lapsettomuuden, eikä väittää, että lapsia hankkineet ihmiset olisivat jollain tavalla parempia tai epäitsekkäämpiä kuin lapsettomat.
En minä vihaa lapsia. Lapset on ihan kivoja, jos
En ole edes vela, mutta en näe ristiriitaa. Kyllähän moni vihaa itseään, tai sitä mitä on joskus ollut. En ymmärrä miksi kaikkien pitäisi pitää vaikka peruskoulusta, vaikka ovatkin siellä olleet?
Ihan kivat oli aina joulut, juhannukset ja lomat ym. Meillä on vain 2 lasta niin ei se mitään työleiriä ollut edes arkena. Tosin olen erittäin järjestelmällinen ihminen jolta hommat hoituu. Ja sitten onkin aikaa laiskotella. Ja lapsetkin oli perustyytyväisiä eikä mitään turhan marisijoita.
Vierailija kirjoitti:
Mieti vähän, miltä tuo tuntuu, kun lapsia on 4 kpl ja olet niiden isoäiti, jonka on pakko viettää juhannus ilmaisena piikana. Jos ei suostu, miniät ilmoittaa, että olet paska etkä saa koskaan nähdä lapsenlapsia. Lisää siihen vielä kolmet erilaiset ohjeet siitä, kenelle saa antaa perunaa, kenelle vain bataattia, kuka saa juoda rasvatonta maitoa, kuka vain vettä, kenelle ei saa antaa lihaa, kenelle ei missään nimessä sokeria, kuka saa maistella kaikkea, kuka on pakkosyötettävä...
Mulla kolmen kanssa ollut sama tilanne, mutta nyt jo tekevät itse paljon, mutta ruokaa on oltava koko ajan ja uimisia vielä vahdittava. Juhannuksesta alkaa ja elokuun puolessa välissä loppuu.
Vanhemmilla on pari viikkoa yhteistä lomaa ja silloin pääsen kotiin lepäämään. T. 75 +
Työleiri vai tavallista perhe-elämää?
Meillä sama tilanne! Nuorin täyttää pian kaksi, keskimmäinen neljä ja vanhin 6. Ekaa kertaa juhannus tuntui jopa jossain määrin rentouttavalta. Kyllä se siitä! Pikkulapsiaika menee ihan oikeasti ohi tosi nopeasti.