Pelkään, että saan tyttären
Olen aina halunnut pojan, ja nyt olen raskaana. Mulla on selkeä lapsiluku: kaksi poikaa, kaverukset toisilleen. Entä jos mä saankin tyttären? Olen aina pitänyt tyttölapsia keskimääräistä ärsyttimpinä, ja tosiaan lapsesta asti halunnut kaksi poikaa. Nyt mua on alkanut pelottamaan, että tytär sieltä sitten tuleekin ja kaikki menee pilalle...
Kommentit (28)
Mulla on siskolla kolme poikaa, veljellä kaksi poikaa. Samoin miehen siskolla on poika.
Toinen lapsemme ennustettiin jo raskauden aikana tytöksi. Vähän ristiriitainen olin, koska en itse ole koskaan ollut mikään tyttömäinen tyttö.
Nyt tämä tyttö on kaksivuotias ja eipä tuossa ole mitään suurempia eroja kasvatuksellisesti tai muutenkaan ollut. On sukunsa ainoa tyttö, mutta ei silti esimerkiksi minun vanhemmilleni/isovanhemmilleen mitenkään erityisasemassa. Kovapäinen, rohkea ja isoveljeään ihaileva mahtava tyttö.
Olen oikein iloinen, että tuli tyttö, vaikka olisiko tuo vasta kolmesti mekkoa käyttänyt, ponkkareita ja pinnejä ei anna olla paikallaan vähäisessä tukassaan ja muutenkin on lähipiirilleen ensisijaisesti "lapsi" kuin "tyttö".
Kaksi on minulla myös sellainen lapsiluku, joka on ollut aina suunnitelmissa ja nyttemmin terveydellisistä syistä (suuri selkäleikkaus ja ranka, jolle ei raskautta suositella enää) raskaus ei ole enää suotava lääkärien mielestä, niin olen oikein iloinen, että meillä on tyttö ja poika.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei tykkää tytöistä. Itse inhoan kaikkea pinkkiä ja barbeja sun muuta "prinsessa huttua". Poika tuli ja en voisi olla onnellisempi :)
Oletko itse tyttö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei tykkää tytöistä. Itse inhoan kaikkea pinkkiä ja barbeja sun muuta "prinsessa huttua". Poika tuli ja en voisi olla onnellisempi :)
Niin pojathan ei voi tykätä pinkistä ja prinsessa jutuista...
Jos tykkää, niin jotain on vialla.
Niin todellakin on, vaikka nyt kuinka tasa-arvoa kannatettais.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei tykkää tytöistä. Itse inhoan kaikkea pinkkiä ja barbeja sun muuta "prinsessa huttua". Poika tuli ja en voisi olla onnellisempi :)
Eikä kaikki tytöt tykkää pinkistä ja barbeista.
Tytöt on ärsyttävämpiä kun pojat. Yleensä aina. Saattaa jotain poikkeuksia olla,mut harvemmin. Mäkään en oo koskaan tyttöä halunnut.
Monen oon kuullut sanovan että ehdottomasti tyttö, pakko saada tyttö - kaikilla näillä on joko kaksi tai kolme poikaa.
Mulle oli ja on ihan sama, molemmat sukupuolet kelpaa <3
Mieheni pelkäsi myös kun saimme tietää saavamme tytön, ihmetteli mitä nyt sen kanssa sitten tekisi ja ei tykkää niin vaaleanpunaisesta. Sanoin että sietääkin pelätä jos kotimme täyttyy tyttöhörhellyksestä, olen saanut aivohalvauksen ja mut pitää viedä heti sairaalaan. Nyt onnellinen isä leikkii tytön kanssa lattialla, rakentelee junanaradoilla tai legoilla ja pihalla leikkivät hiekkalaatikolla tai potkiskelevat jalkapalloa. Kyllä, päällä tätä tehdessä voi olla mekko päällä, jonka mummu ostanut, mutta hyvin löytyy vaatekaapista muutakin päällepantavaa sen lisäksi.. Eikä menoa helmat ole hidastanut.
Miten muka vieläkin on ihmisiä, jotka luulee tytön tarkoittavan automaattisesti pinkkipörhellysunelmaa ja pojan sinistä urheilurapatouhua? Lapset ovat omanlaisia, vaikka kasvavatkin siihen suuntaan monesti mihinkä lempeästi ohjaat. Jos lapselle jää onnelliset muistot hauskoista hetkistä jalkapallokentällä koko perheen voimin, on se myöhemminkin mukavaa tekemistä, ihan sama onko tyttö vai poika.
Olen itse hyvin "tyttömäinen", rakastan kaikkea pinkkiä, kiiltävää ja tykkään miettiä asukokonaisuuksia jne. Raskausaikana ehkä aavistuksen toivoin tyttövauvaa ja mietin jo kaikkia prinsessamekkoja ja tyttömäisiä asioita. Itselläni oli kuitenkin vahva poikaolo ja pojan sain.
Olen maailman onnellisin, että sain pojan! Tuo pieni, 2 vuotias poika on näyttänyt minulle ihan uudenlaisen maailman (autot, rekat, bussit, jalkapallo), jota ennen vieroksuin. Lapsi jää ainokaiseksi ja rakastan tuota poikaa enenmmän kuin ketään koskaan <3
Haluan vain sanoa, että ehkä sinullakin käsitys muuttuu! :)