Vauva vuodelle 2018
Oiskohan jo aika pyöräyttää uusi ketju käyntiin meille, jotka lapsesta kovasti haaveilevat, mutta eivät ole vielä ihan niin pitkällä toteutuksessa, että voisimme "vauva vuodelle 2017"-ketjuun kirjoitella. Siellä kun moni on jo alkanut yrittämään vauvaa.
Jos kerron alkuun vähän itsestäni; eli olen 25-vuotias, mies on muutaman vuoden vanhempi ja yhdessä ollaan oltu pari vuotta. Molemmilla on vakituiset työpaikat, mutta tällä hetkellä asutaan pienessä kaksiossa kissamme kanssa. Tavoitteena olisi löytää oma ihana isompi asunto jo tämän vuoden puolella ja kun muutot ja mahdolliset rempat olisi tehtynä, niin olisi aika alkaa yrittää molempien esikoista. Minä vauvakuumeilen huomattavasti miestä enemmän, häntä tuntuu aika paljon vielä jännittävän ajatus tulevasta perheestä.
Nyt olisi teidän vuoro, toivottavasti löytyy jo muitakin vauvakuumeilijoita :)
Kommentit (583)
Mila_, toivottavasti löydät äitiyspakkauksen jostain netin syövereistä! Mulle ei tullut mieleenkään, että joku myisi omansa avaamattomana eteenpäin :D Mutta onhan se ihan ymmärrettävää, jos saa vaikka lapset peräkkäisinä vuosina, niin mitäpä sitä toisaalta kahdella pakkauksella tekee.
Täälläkin odotetaan innolla vauvantarvikesirkusta! Oli lähellä, etten yksi päivä tilannut imetyskorua kun tulin siihen tulokseen, että eihän imettäminen voi mitenkään onnistua ilman sellaista. Miettikää miten hulluja me kaikki ollaan siinä vaiheessa kun ollaan raskaana, kun nyt on jo tälläistä! Hyvänä esimerkkinä tuo Naennen vauva-lehden tilaus :D
Itsekkin kertoisin varmaan äidille heti plussan tullessa, ellei hän olisi luonteeltaan vähän (paljon) utelias ja hätäinen. Luulen, että saisin viisi kertaa päivässä soiton onko kaikki hyvin ja kolmannella raskausviikolla löytäisin meidän pihalta lastenvaunut :D Siksi on ihan hyvä odottaa hetki. Tosin mulle voi käydä samoin kuin Naennelle, että möläytän innoissani heti kaikille kun plussa pärähtää ruutuun :)
Tiiu84, ole onnellinen, että et ole ihan näin höpsähtänyt vauvakuumeiluun kuin osa meistä. Suurin osa varmasti tulee raskaaksi ihan ilman ovistikkuja, greippimehuja ja punaviinejä ;)
Sustenpass79, tervetuloa piinailijoiden joukkoon! Täällä ollaan ainakin minä ja Netttteo, odottavan aika on piiiiitkä.
Syssy, veikkaan että sitten kun sukupuolen selville saaminen on mahdollista niin ei kumpikaan lopulta malta olla sitä tietämättä, ei mieskään. :D Koko raskausaika on itsessään varmasti niin jännittävää ja pitkä odotus, että tieto siitä onko sieltä tulossa tyttö vai poika, on varmaan sellanen just sopiva välietappi. :)
Annimari, kuulostaa tutulta kaikki nuo ajatukset! Vielä pari vuotta sitten vauvahaaveet tuntuivat minullekin todella kaukaisilta, mutta nyt viimeisen vuoden aikana on vauvakuume tullut ihan valtavaksi. Varmaan osittain vaikuttaa se, että elämä on jo hetken tuntunut junnaavan paikallaan. Olen löytänyt ihanan miehen ja elämä on rauhoittunut muutenkin. Ajatus perheen perustamisesta on alkanut tuntua maailman luontevimmalta asialta.
Tosin minulla on vielä opinnot kesken, saan alemman korkeakoulututkinnon paperit ulos tässä puolen vuoden sisällä ja ylemmästä tutkinnosta puuttuu vielä jonkin verran opintoja ja gradu. Eli vauvan vuoksi pitäisin ainakin vuoden tauon opinnoista. Varmasti valtaosa ajattelee, että ensin tutkinto ja vakityöpaikka ja sitten on perheen perustamisen vuoro.. Näin ajattelin aikaisemmin itsekin, mutta nyt tuntuu, että en vaan jaksa (pysty) enää odottaa sitä pariakaan vuotta. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että omat vanhempani olivat opiskelijoita kun saivat minut. Heillä oli ensimmäiset vuodet tiukempaa taloudellisesti, mutta oma lapsuuteni oli siitä huolimatta tosi onnellinen enkä koskaan kokenut, että jotain olisi puuttunut. Varmasti opiskelijoiden lastenhankinta jakaa mielipiteitä ja kyllä se aika ajoin mietityttää minuakin, että miten tulisimme pärjäämään ja miten onnistuu opiskelujen loppuun saattaminen pienen lapsen kanssa.. Toisaalta mies käy töissä omien opintojensa ohella ja meillä on hyvä tukiverkosto. :)
Vauvanvaatteita ja -tarvikkeita on muuten hypistelty ja katseltu täälläkin. :D Viimeksi eilen illalla selasin nettikaupoista ja kirpparilta, en onneksi vielä intoutunut tilaamaan mitään. Voin kyllä kuvitella miten hamstraan niitä vaatteita ja tarvikkeita sitten kun olen raskaana...
Kovasti plussatuulia kaikille tällä hetkellä piinaileville! <3
Täälläkin on keretty pyöriä vaikka mitä nettikauppoja läpi katsellen mm.vauvanvaatteita ja vaunuja . Pitää koittaa itseään vähän rauhotella tässä asiassa, että ei tule vielä osteltua vauvalle kaikkea mahdollista :D
Liila, pystyn kyllä samaistumaan noihin sunkin ajatuksiin täysin! Sain nyt aiemman koulun päätökseen tosiaan parisen kuukautta sitten ja, kun tuo perheenlisäys on sinänsä jo niin lähisuunnitelmissa, en koe järkeväksi lähteä opiskelemaan tässä vaiheessa. Jos kaikki menisi siten, kun ollaan miehen kanssa haaveiltu, että saataisiin pari lasta muutaman vuoden ikäeroilla, tulee niitä vuosia vietettyä opiskelujen välissä useampi varmasti kotona lasten kanssa, enkä siten voi tietää mitä siinä elämäntilanteessa haluaisin tehdä, kun olisi aika palata sinne kouluun tai työelämään. Lasten saanti silloin, kun opinnot ovat kesken varmasti mietityttävät paljon, mutta elämäntilanne kaikkinensa tosiaan merkkaa aika paljon kuitenkin huolimatta siitä onko ne opinnot kesken, kun lapsia alkaa hankkimaan :)
Haaveissa meillä olisi kovasti niin minulla, kuin miehelläkin, että vauva olisi poika. Toki sukupuolella ei ole loppupeleissä väliä, kunhan vauva olisi terve. Oma sukuni on hyvinkin tyttövoittoinen, kun taas miehen suvun puolella on paljon poikia. :)
Ihana lukea teidän ajatuksia tästä aiheesta. Kovin paljon ei tule kenenkään kanssa juteltua :)
Äitiyspakkaus kyllä polttelee ajatuksissa ja mietin jopa semmosta, että nyt jo pikkuhiljaa jotain pientä kahtelis.. mut oonko kenties taikauskoinen, et jos jotain hommaa jo nyt niin ei pian tuukkaan koko vauvaa. Apua. Mä kyllä oon katellu rattaita ym. Niistä ei vaan ymmärrä yhtään mitään :S :D
mila_ Kiiitti :)) Välillä tuntuu ihan siltä et nyt ois tärpänny, mut sit taas ei niinkään.
Syssy , mä testaan tota :) Iltasin nyt se punaviini.
Tänään töissä muuten kävi niin, ku yks tyttö hyppäs mun syliin ni vaistomaisesti heti jännitin vatsalihaksia, et suojais pientä (jos siellä semmonen sattuis olemaan) ja tuntu kyllä epämukavalta mahassa. Ja sitten istuin pöydän ääreen kiireen keskellä ja höpöttelin työkaverin ja pomon kanssa niin tuntu ihmeellistä muljahtelua niinku elohiiri ois ollu alapäässä :,D hitsi :D
Peukkuja kaikille kovasti... :) Mä yritän keksiä kaikkea mahdollista tekemistä etten miettis koko vauvajuttua... onneks elämä järjestää kokoajan uutta.
Heippa!
Täällä olisi yksi vauvaa vuodelle 2018 haaveileva! :) Meillä on ennestään viisi lasta ja haaveillaan nyt kuudennesta <3
En voi oikein mihinkään muualle purkaa tätä vauvankaipuuta, innostusta ja kaikkia ajatuksia mitä nämä tuo, joten ajattelin kirjoitella tänne :D
Olen 29 vuotias ja lapset meillä on 9v, 7v, 5v, 3v ja nuorin kohta 1v. Imetän vielä kuopusta ja menkat eivät ole edellisen synnytyksen jälkeen alkaneet, joten siitä syystä haaveillaan seuraavaa vasta ensi vuodelle. Vaikka toki raskautuminen voisi olla mahdollista aiemmin, mutta todennäköisyys on hyvin pieni :)
Kiertoa olen jo useamman vuoden kartoittanu kohdunsuuta ja limoja tarkkailemalla ja samalla taktiikalla yritän nyttenkin sen ekan oviksen bongata. Vaikka tässä vaiheessa tämä onkin neulan etsimistä heinäkasasta :D Ovistestejä oon myös joskus käyttäny, mutta toistaiseksi en niitä aijo tilailla. Katsotaan jos yritys jostain syystä venyy :)
Tervetuloa mukaan Nuuk!
Taidan olla yhtä taikauskoinen kuin Netttteo, koska muakin vähän pelottaa, että jos ostaisin jo etukäteen vauvalle jotain, niin en ehkä saisikaan koskaan koko vauvaa. Olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut laittaa rahaa säästöön vauvaa varten, ettei sitten raskaana tarvitse alkaa murehtimaan riittääkö rahat sittenkään varhaisultraan tai yhdistelmävaunuihin :)
Tein eilen raskaustestin, vaikka olin päättänyt, etten yhtään ainutta testiä tee ellei menkat ole myöhässä. Testi oli ihan tyylipuhdas nega, vaikka koitinkin kovin valoa vasten siitä jotain löytää :D Eli nyt vaan odotellaan menkkoja alkavaksi kolmen päivän päästä ja toivotaan, ettei pillereiden lopetuksen jäljiltä kierto olisi sekaisin.
Ajattelin seuraavassa kierrossa testata greippimehua ja ovistestejä :D Tietääkö kukaan pitääkö sitä mehua juoda jo heti kp1 alkaen vai vasta kun menkat on loppunut? Ehkä juon varoiksi jo heti ekasta päivästä lähtien :D
Naenne hei :)!
Päivitystä:
Meillä yritys alkoikin aika yhtäkkisesti nyt tammikuussa 2017 :)!
Muuten samat tiedot, ikä 37 ja 3.vauva.
Kiitos jos ehdit jossain välissä päivittää:)
Syssy kirjoitti:
Tervetuloa mukaan Nuuk!
Taidan olla yhtä taikauskoinen kuin Netttteo, koska muakin vähän pelottaa, että jos ostaisin jo etukäteen vauvalle jotain, niin en ehkä saisikaan koskaan koko vauvaa. Olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut laittaa rahaa säästöön vauvaa varten, ettei sitten raskaana tarvitse alkaa murehtimaan riittääkö rahat sittenkään varhaisultraan tai yhdistelmävaunuihin :)
Tein eilen raskaustestin, vaikka olin päättänyt, etten yhtään ainutta testiä tee ellei menkat ole myöhässä. Testi oli ihan tyylipuhdas nega, vaikka koitinkin kovin valoa vasten siitä jotain löytää :D Eli nyt vaan odotellaan menkkoja alkavaksi kolmen päivän päästä ja toivotaan, ettei pillereiden lopetuksen jäljiltä kierto olisi sekaisin.
Ajattelin seuraavassa kierrossa testata greippimehua ja ovistestejä :D Tietääkö kukaan pitääkö sitä mehua juoda jo heti kp1 alkaen vai vasta kun menkat on loppunut? Ehkä juon varoiksi jo heti ekasta päivästä lähtien :D
Tsemppiä vikoihin piinapäiviin sinulle :)!! Pidän peukkuja:).
Täällä piinailuja vielä 11pv edessä, tärppipäivillä "pupuiltiin" aviomiehen kanssa aika yllättäen, ja nyt alavatsa turvoksissa kuin pallo,juilii kovasti niin että olen joutunut ottamaan Panadolia jopa.
Voi olla että kroppa reagoi pillereiden lopetukseen näin rajusti, tai sitten jotain tuolla alavatsan uumenissa tapahtuu.. aika näyttää :).
Syssy kirjoitti:
Kiitos uudesta listasta taas Naenne! :)
Netttteo, tervetuloa mukaan! Pystyn täysin samaistumaan tuohon, että mies on rentona kuin mikä ja itse lasken kiertoa ja ihmettelen ovista monta kertaa päivässä. Miehellä on muutenkin sellaiset kuvitelmat, että nyt kun en enää syö pillereitä niin kerran touhuillaan ja johan on pullat uunissa :D Itse taas stressaan raskautumisesta aika paljonkin, eli toisaalta ehkä tasapainotetaan toisiamme ihan hyvin. Me sovittiin miehen kanssa aluksi, että tulee jos on tullakseen. Itse jaksoin tjottailla tasan yhden päivän ja sen jälkeen jo laskin hedelmällisimpiä päiviä :D
Meillä ihan sama meininki. Mies on cool ja selailee NHL tuloksia, minä puolestaan olen turvoksissa kuin ilmapallo ja piinailen.. vielä11pv ennenkuin voisin ajatella testaavani ellei vuoto ala. Aaargh ;).
Moi, olen Littlemama ja minullakin on vauvakuume!
Oon vähän päälle 30, kuten puolisonikin, ei lapsia. Meilläkin minä olen ainoa kuumeilija, mies on vähän kielteisempi. Meillä on asunto, vakkarityöt yms. kaikki kunnossa, joten tietysti haaveilen, että voitaisiin alkaa yrittää vaikka heti! Todennäköisempää kuitenkin on, että vielä tänä vuonna mieheni ei näytä vihreää valoa vauvalle.
Kirjoitan myös blogia aiheesta: http://www.lily.fi/blogit/pikkuasioita/
Tervetuloa Littlemama! Toivotaan että miehesi pikkuhiljaa lämpenee ajatukselle ja saisitte vauvan vuodelle 2018 :)
Nyt vähän näyttäisi siltä että täällä on ehkä viikonloppuna ollutkin ovis, siis jos se nyt oli vielä oikea ovis, sillä kroppa voi kuulemma synnytyksen jälkeen ensin yrittää ovista, useitakin kertoja, ennenkuin lopulta saa sen oikean tehtyä. Ja jos tämä nyt olisi oikea ovis ollut, niin pienen pieni mahdollisuus voisi olla jo tärppiin. Jäämme odottamaan mitä tuleman pitää :) Oikeasti oltiin ajateltu odottaa heinä-elokuulle ja sitten alkaa miettimään yritystä.
Kiva kuitenkin kun täällä on pari muutakin, joilla jännät päivät ensi viikolla. Toivotaan plussia! :)
Heipähei tulevat äitiliinit! :)
Olen uusi koko palstalla (tai missään palstalla ylipäänsä, jos jotain teinivuosien Demitystä ei lasketa), joten olen kovin pahoillani jos rikon kaikkia mahdollisia sääntöjä tai olen muuten vain outo :D
En muista mitä googlettelin, mutta päädyin tähän keskusteluun ja luin sen yhdeltä istumalta eilen. Koko työpäivän mietin salaa uskaltaisinko rekisteröityä palstalle, jossa saisin vihdoin vertaistukea tähän vauvoista höyryämiseen. No, pakko oli uskaltaa.
Olen siis jo itse lapsesta asti ollut sitä mieltä, että lapset on kamalia ja ällöttäviä. Paheksuin ikätovereitani päiväkodissa ja katselin heitä salaa usein inhoten. Lapset ovat siis mielessäni olleen aina pelkkiä tahmeilla tassuillaan kaiken pilaavia haisevia otuksia, joita minä en halua tähän maailmaan pyöräyttää. No. Tavattuani nykyisen aviomieheni aloin tottakai miettiä salaa, miten ihan jo tieteellisessäkin mielessä mielenkiintoista olisi nähdä ne kaikista rakkaimman ihmisen (ja tietysti myös oman suvun) piirteet pienessä ihmisessä. Pikkuhiljaa tämä ajatus jalostui jo sille tasolle, että nyt viittä vaille 26-vuotiaana ollaan oikeasti alkamassa yrittää vauvahommia helmikuussa 2017 kun kierukka saa kyytiä.
Tuon aiemman ajattelumallini peruspilari oli se, että koska en pidä lapsista, olisi enemmän kuin ok, että olisin lapseton. Että jos sen on jollekin tapahduttava, niin minulle. Ei siis ole mitään syytä epäillä, että hedelmällisyydessäni olisi ongelmaa, mutta silti olen viimeiset kaksi viikkoa miettinyt sydän syrjällään, että mitä jos aiempi "toiveeni" on toteutunut. Tai mitä jos puolisoni teini-iässä sairastama kivestulehdus on tehnyt hänestä steriilin? Toisaalta olen näistä ajatuksista jo niin stressaantunut, että en välttämättä haluakaan enää edes yrittää. En kestä, jos olen turhaan alkanut haluta jotain, mitä en voi saada. En ole uskaltanut tämän vuoksi hössöttää kenenkään kuullen vauvoista, joita ei edes välttämättä tule.
Jos joukkoon siis vielä mahtuu yksi pelokas ja neuroottinen yrittäjä, olisin mielelläni mukana. Joku mainitsi ketjussa, että vauvakuumeen lisäksi on paha "raskauskuume", että haluaa kokea raskaana olemisen kaikessa ihmeellisyydessään. Tähän samaistuin aivan täysiä, ja olen pahoillani, että unohdin jo nimimerkin tekstin takana.
Syssy: 25v/ya 1-17/1. lapsi
Sustenpass79: 37v/ 1 -17/ 3.lapsi
Kikke89: 27v/ alkukesä -17/ 2. lapsi
Ilopitkästäitkusta: 24v/ ya kesä -17/ 1. lapsi
Omanelämänsäsankari: 22v
Toive-Anki:
Mila_: ?/ya 12-16/ 1. lapsi
Naenne: 25v/ ya 4-17/ 1. lapsi
Menninkäinen: 25v/ ya syksy -18 / 1. lapsi
Kupliz: 22v/ya alkukesä?/?
Tintu: 20v/?/?
Tiiu84: 32v/?/1. lapsi
Freya88: 28v/ya kesä -17/?
Näsiä: 23v/?/1. lapsi
Netttteo: 27v/ya 11-16/1.lapsi
Liila: 25v/ya kevät-17/1. lapsi
Annimari: 23v/ya syksy-17/1. lapsi
Nuuk: 29v/?/6. lapsi
Littlemama: 30?v/ya -18/1.lapsi
Juukelis: 25v/ya 2-17/1.lapsi
Listaa päivitetty, otin pois nuo ensimmäiset, jotka eivät tainneet keskustelua enää seurata? Pahoittelut jos otin väärät pois!
Ja tervetuloa munkin puolesta kaikki uudet kuumeilijat! Kivaa että meitä alkaa olla jo paljon :)
Juukelis: Taisin olla minä joka ensimmäisenä myönsin potevani tällä hetkellä pikemmin raskauskuumetta kuin vauvakuumetta :D Vaikka (tai ehkä juuri siitä syystä) meillä jo 1v neiti onkin. Onneksi moni muukin sanoi näin tekevänsä, niin en pidä itseäni enää kummajaisena ;)
Sukupuolesta: Miehen puolesta toivoisin että seuraava olisi poika. Itselleni on ihan sama, mutta toisaalta toinen tyttö olisi järkisyistä hyvä, koska vaatteet (järkyttävät määrät) löytyisivät jo :D Ensimmäisellä kerralla en ottanut sukupuolesta selvää, vaikka mies olisi halunnut. Tälläkertaa saatan ottaa, niin tiedän alanko myymään tytön vaatteita pois vai jemmataanko vielä :)
Törmäsin muuten youtubessa ihanaan odotusvlogiin. Vauva on syntynyt jo (lokakuussa), mutta jos täällä on joku jota kiinnostaa ja jolta englanti taipuu hyvin niin löytyy nimellä This mama life. Tosi symppis ja aidon oloinen oli tuo nainen, joka ajatuksistaan vloggaili :)
Kikke89 kirjoitti:
Ja tervetuloa munkin puolesta kaikki uudet kuumeilijat! Kivaa että meitä alkaa olla jo paljon :)
Juukelis: Taisin olla minä joka ensimmäisenä myönsin potevani tällä hetkellä pikemmin raskauskuumetta kuin vauvakuumetta :D Vaikka (tai ehkä juuri siitä syystä) meillä jo 1v neiti onkin. Onneksi moni muukin sanoi näin tekevänsä, niin en pidä itseäni enää kummajaisena ;)
Joo sinähän se juurikin olit! Muistin nimestä vain 89-osan ja sen, miten puit ajatukseni sanoiksi :)
Jotenkin se vauva itsessään tuntuu niin epätodelliselta, koska se on vielä vähintään 10kk päässä tulevaisuudessa. Ajatus raskaudesta puolestaan saa mut jo ennakkoon tuntemaan oloni jotenkin lämpimäksi ja ällöttävän hempeileväksi. Tiedän kyllä siihen liittyvistä ällöistäkin jutuista, mutta yritän miettiä POSIN KAUTTA!
Jos onnistun peloista huolimatta raskautumaan, aion todennäköisesti piilotella asiaa mahdollisimman pitkään esim töissä, vaikka duuni vakituinen onkin. Olen huono kestämään pettymyksiä etenkin, jos muut tietävät niistä.
Hei mites teillä synnytyshommat ja niiden miettiminen? Ootteko ajatelleet kuinka tarkkoja speksejä vielä? Itse yritän EHKÄ saada pelkosektion tai sitten vaan jotain ammattiapua pelkooni ennen synnytystä. Onko itsekästä että näin pelokas ihminen haluaa tulla raskaaksi?
Kirjoittelen puhelimella salaa mieheltä (en ole tunnustanut hänellekään tätä kuumotuksen määrää vaan yritän olla tosi cool. Hän siis halusi vauvaa ensin:D), joten toivottavasti lainaukset ym ei mene miten sattuu.
Pakko tulla Juukelis heti kommentoimaan, että tietenkään et ole itsekäs! Synnytyspelkohan on ihan yleistä :) Luulen kyllä ettei pelkosektiota saa ihan automaattisesti, vaan ensiksi pitää käydä läpi juuri tuo apu mistä puhuit, käydä juttelemassa pelkopolilla jne.
Hassua vaan, kun itse olin jopa hieman masentunut juurikin sen takia kun jouduin sektioon. Tyttö syntyi siis kiireellisessä sektiossa kun sydänäänet alkoivat laskemaan. Olisin vain niin paljon halunnut kokea alatiesynnytyksen, itse pidän sitä yhtä kiehtovana asiana kuin raskauttakin vaikka sattuukin niin pirusti :) Ja se pettymyksen ja epäonnistumisen tunne sektion jälkeen oli ihan kamalaa (vaikka tosiaan en itse voinut asiaan mitenkään vaikuttaa), ja meni hetki ymmärtää että se sylissä oleva käärö oli mun, kun en ollut saanut tehdä sitä "työtä" johon olin psyykannut itseäni edeltävät 9kk. En siis missään nimessä tarkoita että sektio olisi yhtään sen huonompi tapa synnyttää, itse en vain sitä omalle kohdalleni halunnut monestakin syystä.
Mitä nyt ehkä haluaisin kaikkien tästä saavan irti on se että älkää miettikö synnytyksen kulkua liikaa! Se kuitenkin menee aivan eri tavalla! Minäkin luulin meneväni täysin avoimin mielin synnyttämään ja silti tuli ylläreitä. Tärkeintä kuitenkin on että synnytyksestä jää mahdollisimman hyvä fiilis, ettei siinä tunne/hormonimyräkässä tarvitse kaiken lisäksi vielä synnytystä murehtia.
Kiitos lohduttavista sanoista Kikke89! <3 Ihanaa että täällä on kannustavaa porukkaa, kun jotenkin mielikuva kaikista vauva-aiheisista keskusteluista on se, että on vaan yksi ja ainoa tapa tehdä kaikki oikein. Mitään ei saa pelätä ja hyvä äiti mitataan juurikin kivunsietokyvyllä ja mutkattomalla suhtautumisella kaikkeen.
Olen kuullut myös tuollaisista fiiliksistä sektion jälkeen, että jotenkin kokee hämmentävänä sen lapsen "ilmestymisen" ilman sitä rankkaa puserrusta. Toki sektiossakin on oma työmaansa siinä, miten kipeä varmasti on vielä pitkän aikaa haavan vuoksi. Multa ei ole koskaan leikattu mitään, ja kivuliain kokemani toimenpide on ollut kierukan laitto (se oli vuonna 2012 vielä sitä "isompaa" sorttia ja mulla on kuulemma tosi siro kohtu, kiva combo) eli en tiedä yhtään kumpaa pelkäisin enemmän.
Ehkä pitäisi vaan yrittää rauhoittua näiden mietteiden kanssa ja keskittyä siihen itse raskautumiseen. Foolihappolisät ja vitamiinit on otettu käyttöön pari viikkoa sitten ja alkoholia on tullut aina käytettyä tosi vähän. Olen myös opetellut syömään muutakin kuin mäkkisafkaa ja kokkaamaan miehellekin terveellistä ruokaa.
Juukelis et ole ainut, jota pelottaa synnytys! Minäkään en ole koskaan ollut sairaalassa edes yötä, pelottaa jo ne sairaalavaatteet saatikka sitten se käteen laitettava tippa. Ja tossa kohtaa ollaan vielä kaukana siitä itse synnytyksestä :D Synnytyksessä pelottaa varmaan eniten jos lapsella onkin joku huonosti ja toisteksi eniten miten pahasti sitä itse tulee repeämään. Oon varmaan liikaa lukenut kaikkia kauhukertomuksia. Tosin onhan se hyvä tietää mihin kaikkeen pahimmillaan joutuu varautumaan..
Tahdon ajatella noin kuin Kikke89 sanoikin, ettei sitä synnyttämistä voi eikä kannata liikaa miettiä etukäteen, kun ikinä ei voi tietää millainen synnytys tulee. Pitää vaan uskoa, että kyllä siitä selvitään :)
Tänne ei kuulu mitään uutta. Menkkojen pitäisi alkaa tänään, mutta tosiaan epäilinkin, että pillereiden lopettamisen jälkeen ensimmäinen kierto ei ole ihan normaali. Toivottavasti alkavat kuitenkin suht pian, jännittää jos tulee joku superpitkä kierto ja täytyy pyytä terolutteja tms kierron käyntiin saamiseen.
Hyvin tuttuja ajatuksia teillä! Olin ennen lapsia varma että tahdon pelkosektion, sairaalat pelotti, neulat pelotti, puudutteet pelotti. Kaikki pelotti mikä liittyi synnyttämiseen! Esikoista odottaessa puhuin näistä neuvolassa ja lopulta mieli muuttui niin että toivoin ehdottomasti saavani alatiesynnytyksen. Sitten kun lopulta synnytys alkoi, mun mielen ja kehon valtasi rauhallisuus ja seesteisyys. Olin tosi rauhallinen ja mikään ei siinä vaiheessa pelottanut, vaan tiesin että nyt mennään hetki kerrallaan, tässä ei oo mitään hätää :) Synnytys sujuikin hyvin!
Sen jälkeen on syntynyt vielä neljä lisää ja monenlaista on niihin mahtunut, mutta kaikki on menneet lopulta hyvin. Kertaakaan en ole revennyt (kaikki syntyneet alateitse). Oon kyllä itse myös sellainen joka valmistautuu pahimpaan ja yritän valmistautua synnytykseen avoimin mielin, jotta ei tulisi "synnytyspettymyksiä" jos sitten joudutaankin tekemään jokin toimenpide jota en olisi alunperin halunnut :) Mutta etukäteen näitä ei voi tietää, eikä synnytyksiä voi oikein suunnitella. Hetki kerrallaan vaan eteenpäin! :)
Tiiu84: Minäkään en halua tietää vauvan sukupuolta ennakkoon, olkoon se yllätys synnytykseen asti:). En myöskään ole ikinä tikuttanut ovista, raskaustesti teen tai pari, sitten kun se on ajankohtaista. Vitamiiilisiä tms en käytä, paitsi hyvin satunnaisesti B-vitamiini+foolihappovalmistetta sekä Kalsum+D-vitamiinilisää. Syön perusterveellisesti ja ajoittain herkuttelen, alkoholi kuluu saunakaljan tai kahden verran viikossa, joskus lasi viiniä ruuan kanssa, tosi vähän itseasiassa sillä monena viikkona ei mene alkoholia ollenkaan.
Kun odotin esikoistani (hän syntyi -05 tammikuussa) minun teki kamalasti mieli olutta raskausaikana, joinkin alkoholitonta olutta "janooni" ;).
Olen normaalipainoinen ja pyrin liikkumaan pari kertaa viikossa juoksun tai kuntosalin merkeissä, lisäksi on koirien lenkittäminen hyötyliikuntana. Arjessa lasten kanssa tosin tuntuu että liikunnalle täytyy välillä suorastaan väkisin raivata tilaa, joinain viikkoina en ehdi urheilla ollenkaan.
Oletteko te muut lisänneet esim vitamiineja tai urheilua arkeenne nyt kuumeilun myötä :)? Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia/näkemyksiä, moni on jo kirjoitellutkin aiheesta.
Nyt iltapalaa ja unta, täytyy jaksaa kouluun aamusella...zzz
Hyvät yöt kaikille!