Liila

Syssy, veikkaan että sitten kun sukupuolen selville saaminen on mahdollista niin ei kumpikaan lopulta malta olla sitä tietämättä, ei mieskään. :D Koko raskausaika on itsessään varmasti niin jännittävää ja pitkä odotus, että tieto siitä onko sieltä tulossa tyttö vai poika, on varmaan sellanen just sopiva välietappi. :)

Annimari, kuulostaa tutulta kaikki nuo ajatukset! Vielä pari vuotta sitten vauvahaaveet tuntuivat minullekin todella kaukaisilta, mutta nyt viimeisen vuoden aikana on vauvakuume tullut ihan valtavaksi. Varmaan osittain vaikuttaa se, että elämä on jo hetken tuntunut junnaavan paikallaan. Olen löytänyt ihanan miehen ja elämä on rauhoittunut muutenkin. Ajatus perheen perustamisesta on alkanut tuntua maailman luontevimmalta asialta.

Tosin minulla on vielä opinnot kesken, saan alemman korkeakoulututkinnon paperit ulos tässä puolen vuoden sisällä ja ylemmästä tutkinnosta puuttuu vielä jonkin verran opintoja ja gradu. Eli vauvan vuoksi pitäisin ainakin vuoden tauon opinnoista. Varmasti valtaosa ajattelee, että ensin tutkinto ja vakityöpaikka ja sitten on perheen perustamisen vuoro.. Näin ajattelin aikaisemmin itsekin, mutta nyt tuntuu, että en vaan jaksa (pysty) enää odottaa sitä pariakaan vuotta. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että omat vanhempani olivat opiskelijoita kun saivat minut. Heillä oli ensimmäiset vuodet tiukempaa taloudellisesti, mutta oma lapsuuteni oli siitä huolimatta tosi onnellinen enkä koskaan kokenut, että jotain olisi puuttunut. Varmasti opiskelijoiden lastenhankinta jakaa mielipiteitä ja kyllä se aika ajoin mietityttää minuakin, että miten tulisimme pärjäämään ja miten onnistuu opiskelujen loppuun saattaminen pienen lapsen kanssa.. Toisaalta mies käy töissä omien opintojensa ohella ja meillä on hyvä tukiverkosto. :)

Vauvanvaatteita ja -tarvikkeita on muuten hypistelty ja katseltu täälläkin. :D Viimeksi eilen illalla selasin nettikaupoista ja kirpparilta, en onneksi vielä intoutunut tilaamaan mitään. Voin kyllä kuvitella miten hamstraan niitä vaatteita ja tarvikkeita sitten kun olen raskaana...

Kovasti plussatuulia kaikille tällä hetkellä piinaileville! <3

Meilläkin mies sanoi että ehkä toivoisi enemmän tyttöä ja samat perustelut, että tytöt on helpompia kasvattaa ja on tietyissä asioissa "fiksumpia". :D itse en osaa sanoa kumpaa toivoisin enemmän, varmaan aika 50/50. Oon hoitanut poikalapsia enemmän, joten sen kautta oon kai aina kuvitellut itselle sen ensimmäisen lapsen pojaksi. Mutta jostain syystä mullakin on kuitenkin enemmän nimivaihtoehtoja valmiina tytölle.

Ja sama täällä, haluan tietää sukupuolen heti kun se on mahdollista, että voi juurikin ostaa vaikka tyttö-/poikamaisia vaatteita, miettiä nimeä valmiiksi yms. Mies taas haluaisi mielummin, että sukupuoli tulisi yllärinä sitten kun lapsi tulee maailmaan. Itselläni ei riittäisi kärsivällisyys tuohon. :D

Omat vanhemmat todennäköisesti osaa odottaakin, että meillä on suunnitelmissa hankkia nyt lähitulevaisuudessa lapsi, kun ollaan siitä sivumennen pitkin syksyä puhuttu. Mutta kukaan ystävistä tuskin osaa aavistaa yhtään mitään, koska minulla on vielä opinnotkin hieman kesken. En ole halunnut tehdä tästä lapsentekoyrityksestä mitään numeroa, jos ei tärppäisikään heti. Haluaisin mielummin yllättää kaikki sitten jos ja kun niin ihanasti käy, että tulisin raskaaksi. :)

Oletteko vielä miettineet, missä vaiheessa kerrotte raskausuutisista, kun on tärpännyt? :)

Itse ajattelin, että kertoisin omille vanhemmille varmaan heti kun raskaustesti näyttäisi plussaa, mutta muille (ystävät ja sukulaiset) varmaan vasta vähän myöhemmin, kun ultrassa on käyty ja suurin alkuraskauden keskenmenoriski ohitettu. :)

Hei, minäkin liittyn ketjuun mukaan. :)

Olen 25-vuotias ja mies 27-vuotias. Lapsia meillä ei ennestään ole. Yhteiseloa takana n. 2 vuotta. Jätin minipillerit pois viime vuoden elokuussa ja sen jälkeen ollaan käytetty "varmoja" päiviä ja kondomia. Tarkoituksena on jättää ehkäisy lopullisesti pois maalis-huhtikuussa. Tuntuu vielä tosi epätodelliselta, että mies näytti nyt vihreää valoa. Oon niin malttamaton että tuo parin-kolmen kuukauden odottelu yrityksen aloittamiseenkin tuntuu pitkältä. Oon kuitenkin myös varautunut siihen, että ei välttämättä tärppää heti, sillä minulla on epäilty endometrioosia. Kierto on kuitenkin säännöllinen ja tunnistan kivusta ovulaation. Vahva usko siihen että saadaan vauva (viimeistään) vuonna 2018. <3