Vauva vuodelle 2018
Oiskohan jo aika pyöräyttää uusi ketju käyntiin meille, jotka lapsesta kovasti haaveilevat, mutta eivät ole vielä ihan niin pitkällä toteutuksessa, että voisimme "vauva vuodelle 2017"-ketjuun kirjoitella. Siellä kun moni on jo alkanut yrittämään vauvaa.
Jos kerron alkuun vähän itsestäni; eli olen 25-vuotias, mies on muutaman vuoden vanhempi ja yhdessä ollaan oltu pari vuotta. Molemmilla on vakituiset työpaikat, mutta tällä hetkellä asutaan pienessä kaksiossa kissamme kanssa. Tavoitteena olisi löytää oma ihana isompi asunto jo tämän vuoden puolella ja kun muutot ja mahdolliset rempat olisi tehtynä, niin olisi aika alkaa yrittää molempien esikoista. Minä vauvakuumeilen huomattavasti miestä enemmän, häntä tuntuu aika paljon vielä jännittävän ajatus tulevasta perheestä.
Nyt olisi teidän vuoro, toivottavasti löytyy jo muitakin vauvakuumeilijoita :)
Kommentit (583)
Littlemama meillä mies kyseli myös samaa. Etenkin kun hänen puolellaan suvussa lapsilla on tapana painaa joku 4,6 kiloa syntyessään.. Nyt oon sitten koittanut lopettaa kaiken sokerin syömisen koska en halua sokerivauvaa! Gynekäynnit on vaan jotain niin kamalaa, vaikka yritänkin aina miettiä että käynhän mä hammaslääkärissäkin kita ammollaan esittelemässä purukalustoani..
Nuuk:in kertomat kuvailut synnytykseen suhtautumisesta sai mut vähän rauhoittumaan. Käsitän sen, että perussynnytys on vauvan ja äidin kannalta parempi, ja en muutenkaan kannata ylimääräisiä leikkauksia ilman syytä (esim kauneusleikkaukset jne). Ehkä mun pitää tunkea sinne pelkopolille jutustelemaan ja toivoa että mut valtaa myös se tunne että kyllä tää tästä.
Mitä ootte mieltä, kehtaisko tuota pelkoasiaa ottaa jo kierukan poistoreissulla neuvolassa puheeksi? Onko tyhmää paljastaa jo suunnitteluvaiheessa että pelkää niin maan perusteellisesti? Pelkään kai että se neuvolantäti paheksuu sitä, että joku näin "lapsellinen ja pelokas" oikeasti haluaa hankkiutua raskaaksi ihan vaan voidakseen olla taakkana muille. :( Jotenkin ehkä mietin liikaa tätä, että en halua olla vaivaksi ja kuormittaa muita.
Joissain aiemmissa viesteissä porukka jutteli FB ryhmästä. Sellainen tai whatsapp-porukka vois olla tosi jees, etenkin sitten kun on jotain konkreettista mitä hehkuttaa ja mistä puhua. Tämä anonyymisti jutustelu ei tunnu niin huonoa onnea tuottavalta kuin se, että jos menisin nyt kaikille tutuille kertomaan vauva-aikomuksista.
Juukelis, ei todellakaan ole mitenkään noloa ottaa puheeksi! Ihan varmasti ne kuulee siellä vaikka miten paljon kaikkia pelkoja. Mun ystäväkin sanoi jutelleensa kun häntä pelotti siellä sairaalassa ihan kaikki ja kaikki synnytykseen ja raskauteen liittyvät asiat. Hän pääsikin pelkopolille jossa käsiteltiin pelkoja tarkemmin, tutustuttiin sairaalaan, käytiin läpi synnytystä jne. Tämä kaverini sanoi että hänelle oli ainakin tosi paljon hyötyä käynnistä ja oli helpompi sen jälkeen käsitellä niitä pelkoja ja olokin oli paljon luottavaisempi. Suosittelen siis juttelemaan :)
Mua ei itseasiassa juurikaan nyt ainakaan pelota synnytys. En oikein ees tiedä miksi, voi olla että lähempänä alkaa sitten panikoitumaan mut nyt ihan neutraali olotila. Mä oon vähän sellainen että oon mennyt tosi monet hampaat poraukset, hammaslääkärit yms aina ilman puudutusta. Kipu on tuttua, mutta toki synnyttäessä en todellakaan kelpuuta mitään luomusynnytystä. Toivon ettei oo kauheen tuskainen synnytys, mutta mä oon kyllä aika kovasta puusta veistetty, mutta ei sitä tiedä yhtään miten se tilanne sitten siinä menee. Aika usein mun omaksi onnekseni ei oo mitään odotuksia, koska joskus on esim. hammaslääkärissä ollu niin tuskaisia käyntejä etten todellakaan ois menny jos oisin tienny :D
Ehdottomasti kannattaa puhua peloista ja niin aikaisin kuin mahdollista. Siinä ei oo mitään noloa :) Pelkopolilla kannattaa käydä, oon itsekin käynyt parissa raskaudessa ja käynneistä oli mulle hyötyä. Siellä sitten juurikin käydään asioita läpi ja tutustutaan sairaalaan ja synnytyssaliin jne. Mutta jos vielä näiden käyntien jälkeen yhä vaan pelkää, niin silloin aletaan suunnitella sektiota jos synnyttäjä sitä pelon vuoksi toivoo. Ja kyllä myös synnytyspelkoisilla on yhtälainen oikeus tulla vanhemmaksi ja onneksi nykypäivänä on vaihtoehtoja jos pelko ei hälvene. Ja luulen, että melko usea naisista pelkää synnytystä kun alkavat lasta miettiä, ette ole pelon kanssa siis yksin :) Ja jos sitten päätyykin alatiesynnytykseen, niin kivunlievitys vaihtoehtoja löytyy laidasta laitaan! Vahvimmat vie kaiken kivun pois, miedommat helpottaa supistuksen huippua. Myös synnytysvalmennuksia nykyään löytyy, joissa harjoitellaan kunnolla asentoja, hengityksiä, hyräilyä yms joilla saadaan kroppa pysymään rentona eli kivun kestää paremmin ja synnytys etenee nopeammin :) Keinoja kipuun ja synnytykseen löytyy siis laidasta laitaan!
Littlemama kirjoitti:
Juukelis ja Syssy, mäkin pelkään ihan sikana paljon synnytystä! Itseasiassa mun mies kysyi, kun ekaa kertaa aloin tuoda vauvatoiveitani julki, että olisinko todellakin valmis synnyttämään sen lapsen :D Oon nimittäin aika kipuherkkä ja vihaan jo gynekologi-käyntejäkin (seriously, kertokaa mulle kuka niistä tykkää??), joten kysymys oli musta validi. Olen kuitenkin tahdonvoimalla päättänyt sen, että kyllä mun keho sit osais toimia oikein. Ja palkinto on kyllä niin hieno, että kyllä sen kestäis. Pakko se olis. Enemmän ehkä kuitenkin pelkään, että kuinka kipeät paikat on sen jälkeen. Olen lukenut, että jos tulee tikkejä, niin kipua voi jatkua kuukausia ja pissallakin käyminen kirvelee...
Heippa Littlemama, sekä Juukelis ja Syssy myös, samoin synnytys on minullakin käynyt mielessä useasti. Mukavaa ja helpottavaa lukea teidän ajatuksianne ja kokemuksianne asiaan liittyen.
Minulla tosiaan on kokemusta kahdesta synnytyksestä, ja muistan kuinka supistuskivut saivat minut ihan hulluuden partaalle. Tuskissani minulle oli aivan sama mitä puudutusta piikkejä tai epiduraalia minulle annetaan, kaikki kävi. Epiduraali toi ihanan avun ja tipahdin uneen ja ehkä myös tajuttomuuteen hetkeksi kun epiduraali käynnistyi. Eli lämpimästi suosittelen epiduraalia, tosin kaikki synnytykset ovat yksilöllisiä, ja monet eivät varmastikkaan edes koe tarvitsevansa kivunlievitystä lääkkeillä tms.
Inhottavinta minusta synnytyksissäni oli alapääni "sörkkiminen" tunnustelu jne, olin siitä tosi vihainen hormoonimyrskyissäni, tosin en tietenkään sitä ystävälliselle kätilölle sanonut. Hän teki parhaansa.
Vauvan syntymän jälkeen inhottavaa oli synnyttää istukkaa, kun olin kipe vatsan alueelta ja alapäästä, ja kätilö painoi vatsan päältä että istukka syntyisi, se oli inhottavaa ja kivuliasta ja epämukavaa.
Myös alapään tikit ja haava olivat ikäviä, pelotti käydä yöllä vessassa synnytyksen jälkeen, ja verta tuli paljon, kaikenlaisia "kokkareita", isoissa vaipoissa oli ikävä kulkea ja istuminen oli aikalailla mission impossible. Kuitenkin, sanoin joka kerta, että voin tehdä tämän vielä uudestaankin :) niin onnellinen olen ollut aina synnytyksen jälkeen, en osaa sitä edes sanoin kuvailla <3.
Juukelis kirjoitti:
Littlemama meillä mies kyseli myös samaa. Etenkin kun hänen puolellaan suvussa lapsilla on tapana painaa joku 4,6 kiloa syntyessään.. Nyt oon sitten koittanut lopettaa kaiken sokerin syömisen koska en halua sokerivauvaa! Gynekäynnit on vaan jotain niin kamalaa, vaikka yritänkin aina miettiä että käynhän mä hammaslääkärissäkin kita ammollaan esittelemässä purukalustoani..
Nuuk:in kertomat kuvailut synnytykseen suhtautumisesta sai mut vähän rauhoittumaan. Käsitän sen, että perussynnytys on vauvan ja äidin kannalta parempi, ja en muutenkaan kannata ylimääräisiä leikkauksia ilman syytä (esim kauneusleikkaukset jne). Ehkä mun pitää tunkea sinne pelkopolille jutustelemaan ja toivoa että mut valtaa myös se tunne että kyllä tää tästä.
Mitä ootte mieltä, kehtaisko tuota pelkoasiaa ottaa jo kierukan poistoreissulla neuvolassa puheeksi? Onko tyhmää paljastaa jo suunnitteluvaiheessa että pelkää niin maan perusteellisesti? Pelkään kai että se neuvolantäti paheksuu sitä, että joku näin "lapsellinen ja pelokas" oikeasti haluaa hankkiutua raskaaksi ihan vaan voidakseen olla taakkana muille. :( Jotenkin ehkä mietin liikaa tätä, että en halua olla vaivaksi ja kuormittaa muita.
Joissain aiemmissa viesteissä porukka jutteli FB ryhmästä. Sellainen tai whatsapp-porukka vois olla tosi jees, etenkin sitten kun on jotain konkreettista mitä hehkuttaa ja mistä puhua. Tämä anonyymisti jutustelu ei tunnu niin huonoa onnea tuottavalta kuin se, että jos menisin nyt kaikille tutuille kertomaan vauva-aikomuksista.
Moikka Juukelis :)! Kyllä ehdottomasti kannatta mennä juttelemaan pelkoasioista jo kierukanpoistoreissulla, mitä aiemmin alat käsitellä asiaa, sitä nopeammin pelot alkavat lieventyä:). Ja sitä valmiimpi olet sitten h-hetkellä. Tällaiset vertaistukiryhmät ovat myös tosi hyvä apu pelkoihin, itselläni ainakin auttaa kun luen teidän muiden kommenttejanne ja kirjoitan omia ajatuksiani tänne palstoille. Synnytyksestä kahden synnytyksen kokemuksella sanoisin, ettämielestäni naisen vartalo ottaa synnytyksessä ohjat pitkälti omiin käsiinsä, ja naisen vartalo on siinä asiassa viisas. Itselläni ei ollut siinä paljon muuta tehtävissä kuin ottaa kivunlievitystä vastaan ja ponnistaa oikealla hetkellä, vartaloni hoiti kaiken muun, ja kätilö tietysti avusti;).
Kokemuksia on tietysti paljon erilaisia, mutta omasta puolestani sanoisin että luota vartaloosi tässä synnytysasiassa ja keskity vain rauhoittamaan oma mielesi, näin toimin itse:).
Omat pelkoni tulevat ehkäpä siitä että minkä kokoinen vauva on, tuleeko minulle repeämiä tms, ja siitä että onhan vauva terve. Myös oma ikäni ( pian 38v)tuo ajatuksia raskausmyrkytyksen mahdollisuudesta sekä vauvan terveydestä.
Pakko luottaa että kaikki menee hyvin, jos raskaus onnistuu :).
Sustenpass79 kirjoitti:
Syssy kirjoitti:
Kiitos uudesta listasta taas Naenne! :)
Netttteo, tervetuloa mukaan! Pystyn täysin samaistumaan tuohon, että mies on rentona kuin mikä ja itse lasken kiertoa ja ihmettelen ovista monta kertaa päivässä. Miehellä on muutenkin sellaiset kuvitelmat, että nyt kun en enää syö pillereitä niin kerran touhuillaan ja johan on pullat uunissa :D Itse taas stressaan raskautumisesta aika paljonkin, eli toisaalta ehkä tasapainotetaan toisiamme ihan hyvin. Me sovittiin miehen kanssa aluksi, että tulee jos on tullakseen. Itse jaksoin tjottailla tasan yhden päivän ja sen jälkeen jo laskin hedelmällisimpiä päiviä :D
Meillä ihan sama meininki. Mies on cool ja selailee NHL tuloksia, minä puolestaan olen turvoksissa kuin ilmapallo ja piinailen.. vielä11pv ennenkuin voisin ajatella testaavani ellei vuoto ala. Aaargh ;).
Täällä selvisi nyt miksi tuo mies on niin cool. Hän ei kuulemma ollut keskustelusta huolimatta rekisteröinyt sitä että oikeasti ehkäisy on jätetty pois, kuulemma hän tajusi sen oikeasti vasta nyt. Kiva. Sanoin hänelle että mukava huomata miten hän minua "kuuntelee" kun keskustelemme, tai kun kysyn häneltä jotain, hän nimittäin vastasi tiedusteluun pillerien poisjättämisestä että se onhänelle ookoo. Voi elämä sanon minä. No, ehkä meitä nyt on sitten kaksi piinailijaa meidän perheessä, ja lisäksi yksi aika ärtynyt pikkuvaimo joka miettii mitä muuta on mahdollisesti keskusteltu mikä on mennyt samanlailla ohi rakkaalta aviomieheltä...??
Pongasin tänään puhelimeen tosi kätevän kuukautiskalenterisovelluksen. Käyttääkö joku muu tälläistä? Saa merkattua kaikkea hyödyllistä tietoa kuten kuukautisten alkamis ja loppumispäivämäärän, kierron pituuden, peiton heiluttelut. Kalenteri kertoo milloin ovulaatio " laskennallisesti" pitäisi olla ja onko mahdollisuus raskautumiseen pieni/keskisuuri/ suuri. Sinne voi kirjoittaa myös kaikkia huomioita, laittaa mielialan, ovulaatio merkkejä tai jotain muuta kehon tuntemuksia ( vatsakipuja, arat rinnat, päänsärky, ruumiinlämpö...) Sinne voi päivittää ehkäisy muistutuksia myös mm. pillereiden otto, renkaan vaihto . Tosi kätevältä vaikuttaa!
Vaikkei meillä ole yritys ihan ajankohtaista, niin aijon silti merkkailla tuonne noita tietoja. Uskoisin että helpottaa tilannetta sitten kun yritys alkaa :) Plus mulla on ainakin aika surkee muisti enkä todellakaan muista välttämättä jokaisen kuukauden juttuja ellen laita ylös.
Sustenpass79: no niin, nyt tuli lisää pelkoja synnyttämiseen :D En mä ees oo rekisteröinyt millään tavalla, että pitäähän se istukkakin synnyttää!
Freya88: mäkin käytän sellaista kuin Woman Log S. Musta se on tosi kätevä ja oon alkanut nyt opetella omaa kiertoani. Ekaa kertaa tässä kuussa oon yrittänyt ottaa lämpöjäkin ylös. Tosin nyt mä oon ihan sekasin, että milloin se ovulaatio on :D
Mä oon jättäny hormonaalisen ehkäisyn pois keväällä (muista kuin lapsen hankkimissyistä) ja siitä saakka meillä on käytetty kondomia. Viime kierrossa se sitten jäi pois, mutta mies pyysi ottamaan jälkiehkäisy-pillerin, koska ei ole vielä valmis. Silloin totesin, että oli sit vika kerta ja jatkossa saa itse huolehtia ehkäisystä halutessaan. Mä kun en oo enää niin suuri ehkäisyn fani. Hmm, tässä kierrossa ei olla nyt sit käytetty mitään. Ja tietää, että oon nyt kierron puolivälissä. Eli ilmeisesti meillä ollaankin jo vaiheessa "tulee jos on tullakseen" :)
Juukelis, kuulostaapas miehen puolen vauvat isoilta! Kannattaa mainita noista isoista vauvoista ja niiden pelosta myös, voitte saada käynnistyksen vähän aikaisemmalle viikolle jos tuo asia pelottaa. Ainakin yksi tuttuni on saanut synnyttää noin kun pelkäsi isoa vauvaa.
Ja ehdottomasti peloista kannattaa puhua mahdollisimman aikaisin. Pelot tuntuu usein heti jo vähän pienemmiltä kun saa jutella niistä jonkun kanssa. Kerrothan miten kierukan poisto meni ja päädyitkö juttelemaan? :)
Sustenpass, älä välitä, oma mies on samanlainen :D Jutellaan jotain ja mies sitten ihmettelee viikon päästä milloin muka tälläisestä on juteltu. Välillä jopa myöntää, että kun puhun niin paljon, niin ei aina jaksa kuunnella :'D
Freya88, mulla on sama (tai samantyylinen) sovellus myös käytössä ollut nyt reilun kuukauden ja oon tykännyt. Kiva sitten vertailla kun on muutaman kierron tiedot ylhäällä, että meneekö kaikki kierrot samalla kaavalla vai ei. Oon koittanut laittaa sinne kaikki nippailut ja turvotukset niin pystyy vertaamaan :)
Ihanaa kun kaikki on ollut täällä niin kannustavia ja tsemppaavia :) meinaa tulla ihan itku silmään!
Kierukan poisto tosiaan lähestyy, jännittää sekin operaatio aivan pirusti. Samoin jännittää se, onko aikaa varattu muuhun kuin pikaiseen pois nyppäämiseen vai ihan jutteluunkin. Kerron oikein mielelläni tarkemmin sitten kun se on takana päin.
Mua alkoi kiinnostaa noi kierron seurailuappsit tosi paljon ja kirmaankin lataamaan sellaisia heti! Huomenna pommitan teitä kaikkia taas paremmalla ajalla.
Tervehdys! Yksi kuumeilija siirtyy takas kuumeilijoiden puolelle :/ karenssi aika ennenkun pääsee uusiks yrittää kestää viel sen verran pitkälle ettei tän vuoden puolella meidän perhe kasva mut toivotaan että toinen kerta onnistuis :)
Täällä on muuten jännä että meillä mies on ihan sitä mieltä että vauva vois tulla vaikka heti ja voitais alottaa ihan vaikka nyt yrittämään :D Arvatkaa onko houkutteleva vaihtoehto, mutta järjellä kun alan ajattelemaan niin kyllähän mä oikeasti haluan ensin hoitaa noi kesän häät pois kun niissä on vielä ihan älyttömästi suunniteltavaa ja sit jos sattuis tärppäämään niin ensinnäkin kaikki raskausoireet vois olla aika hurjat ja vaikeuttais sitä suunnittelua, plus hääpäiväkin vois pahimmassa tapauksessa mennä ihan pieleen. Oon kuitenkin haaveillut noista häistä pitkään, puvut ja kaikki hankittu ni eiköhän tässä senverran vielä jaksa odottaa vaikka mies lyö ärsyttävää pökköä pesään noiden juttujensa kanssa :)
Tervetuloa Mutru joukkoon :)
Mutru kirjoitti:
Tervehdys! Yksi kuumeilija siirtyy takas kuumeilijoiden puolelle :/ karenssi aika ennenkun pääsee uusiks yrittää kestää viel sen verran pitkälle ettei tän vuoden puolella meidän perhe kasva mut toivotaan että toinen kerta onnistuis :)
Hei Mutru :)! Tervetuloa porukkaan! Täällä porukalla kuumeillessa me kaikki kyllä selvitään sinne "maaliin asti" ennemmin tai myöhemmin ;).
Juteltiin miehen kanssa eilen. Hän taitaa alkaa olla aika valmis vauvaan :) Hän toivoi, että viimeistään ensi vuonna yritettäisiin vauvaa! Eli meillä näytettiin vihreää valoa. Omien opiskelujen takia toivon kuitenkin, että jaksettaisiin odottaa syksyyn asti aloittamisen kanssa. Oih! Ensimmäistä kertaa tämä alkaa tuntua näin konkreettiselta.
Heippa kaikille ja tervetuloa uudet :)
Ajattelin että voisin nyt kuitenkin facebookryhmän perustaa, sinne ei siis ole mikään pakko liittyä, keskustelu voi jatkua ihan hyvin täälläkin, mutta katsotaan nyt saisiko se tuulta alleen.
En voi kuitenkaan ryhmää perustaa ennen kuin voin lisätä sinne jonkun muunkin jäsenen itseni lisäksi. Tarvitsisin siis jonkun sähköpostiosoitteen, eli ryhmään haluavat voisivat laittaa viestiä osoitteeseen fbpallot@luukku.com
Ryhmälle saa myös vielä ehdotella nimiä :) Ryhmä tulee olemaan salainen, eli sitä ei voi löytää kukaan muu kuin ne, jotka ryhmään lisätään. Eikä kukaan fbkaverisi siis näe, että kuulut ryhmään.
Syssy kirjoitti:
Juukelis, kuulostaapas miehen puolen vauvat isoilta! Kannattaa mainita noista isoista vauvoista ja niiden pelosta myös, voitte saada käynnistyksen vähän aikaisemmalle viikolle jos tuo asia pelottaa. Ainakin yksi tuttuni on saanut synnyttää noin kun pelkäsi isoa vauvaa.
Ja ehdottomasti peloista kannattaa puhua mahdollisimman aikaisin. Pelot tuntuu usein heti jo vähän pienemmiltä kun saa jutella niistä jonkun kanssa. Kerrothan miten kierukan poisto meni ja päädyitkö juttelemaan? :)
Sustenpass, älä välitä, oma mies on samanlainen :D Jutellaan jotain ja mies sitten ihmettelee viikon päästä milloin muka tälläisestä on juteltu. Välillä jopa myöntää, että kun puhun niin paljon, niin ei aina jaksa kuunnella :'D
@Syssy Kiitos sympatiasta ja vertaistuesta ;) jotenkin lohdullista kuulla että samantapainen meininki sielläkin. Olen kuullut samantapaisen kommentin myös oman mieheni suusta, että koska puhun niin paljon ei hän rekisteröi kaikkea. Pah. Huono selitys;). Mutta minkäs teet.
Tänään täällä ollaan jo rauhallisin mielin, mies vähän pohtinut vauva-asiaa herättyään todellisuuteen, ja menkkoja odotellaan ei kait sen kummempaa. Jos vauva olisi saanut jo alkunsa niin on tervetullut, mutta jos ei, niin luultavasti jatketaan yritystä vasta heinäkuun -17 jälkeen :).
@ilopitkästäitkusta Minulla on ennestään kaksi poikaa, syntyivät -05 ja -06, olin tuolloin 25v ja 27v ja ekalla yrkällä saivat alkunsa. Joten nyt kun ikää minulla jo se 37v ja pian 38v en tiedä toimiiko vauvan yritys yhtä hyvin vai kuluuko kauemmin aikaa, vai onnistuuko edes. Aika näyttää:)!
Kikke89 kirjoitti:
Heippa kaikille ja tervetuloa uudet :)
Ajattelin että voisin nyt kuitenkin facebookryhmän perustaa, sinne ei siis ole mikään pakko liittyä, keskustelu voi jatkua ihan hyvin täälläkin, mutta katsotaan nyt saisiko se tuulta alleen.
En voi kuitenkaan ryhmää perustaa ennen kuin voin lisätä sinne jonkun muunkin jäsenen itseni lisäksi. Tarvitsisin siis jonkun sähköpostiosoitteen, eli ryhmään haluavat voisivat laittaa viestiä osoitteeseen fbpallot@luukku.com
Ryhmälle saa myös vielä ehdotella nimiä :) Ryhmä tulee olemaan salainen, eli sitä ei voi löytää kukaan muu kuin ne, jotka ryhmään lisätään. Eikä kukaan fbkaverisi siis näe, että kuulut ryhmään.
@Kikke89 Ihan hyvä idea tuo fb-ryhmä, mutta itse olen aktiivisempi täällä vauva-palstalla, joten en osaa sanoa kumpaa käyttäisin enemmän..fb- vai vauvapalstan ryhmää. Hmm. Mitä muut ovat mieltä?
Juukelis kirjoitti:
Ihanaa kun kaikki on ollut täällä niin kannustavia ja tsemppaavia :) meinaa tulla ihan itku silmään!
Kierukan poisto tosiaan lähestyy, jännittää sekin operaatio aivan pirusti. Samoin jännittää se, onko aikaa varattu muuhun kuin pikaiseen pois nyppäämiseen vai ihan jutteluunkin. Kerron oikein mielelläni tarkemmin sitten kun se on takana päin.
Mua alkoi kiinnostaa noi kierron seurailuappsit tosi paljon ja kirmaankin lataamaan sellaisia heti! Huomenna pommitan teitä kaikkia taas paremmalla ajalla.
Juukelis, kyllä varmasti on aikaa jutteluunkin :) itse kävin poistattamassa kuparikierukan joulukuun alussa ja aikaa jutteluun oli varattu niin ennen kuin jälkeen toimenpiteen.
Mä vähän vierastan tuota Facebook-ryhmä-ideaa tässä vaiheessa, toivottavasti keskustelu jatkuisi täälläkin aktiivisena :)
Mä toivon syvästi että keskustelu pysyisi täällä foorumilla edelleen aktiivisena. Itse en ole valmis "omalla naamallani" näitä juttuja kirjoittelemaan, ujo kun olen :D Ja pelko siitä että joku tuttu tajuaisi mistä on kyse.. jne.
Mutta hei vaan kaikille. Uskaltauduin nyt kirjoittamaan tänne.. Itsellä ikää pian 24 vuotta, mies on vuoden vanhempi. Jo seurustelun alussa vitsailin että haluan sitten lapsen kun opiskelut ohi. Ja pian näyttää siltä että tämä toive pitää. Joulukuussa pitäisi valmistua :)
Mies on tosin aina puhunut, että ihan hyvin lapset voi tehdä vasta kolmekymppisenäkin. Pikkuhiljaa kuitenkin tuntuu siltä, että hän on alkanut lämpeämään. Viimeaikoina varsinkin, vasta mietittiin lapselle nimeäkin. Ihan vasta itsekin tajusin että tosiaan, jo ensvuonna meille saattaa tulla vauva.
Meillä on sinänsä hyvä tilanne, että vaikka molemmat olemme opiskelijoita, (osa-aikaiset) työpaikat löytyy. Toki varsinkin oma työ on sellainen, että mieluiten vaihtaisin sieltä oman alan hommiin heti kun vain pystyn. Mutta rahallisesti tilanne tuntuu ns turvalliselta, olisi paikka minne palata äitiysloman jälkeenkin.
Tässä eniten ehkä mietityttää se, olenko itse valmis. Että elämä oikeasti muuttuisi niin paljon. Ja ulkopuolisten arvostelu jännittää, mua kun useasti ulkonäön perusteella luullaan 17 vuotiaaksi. :D Välillä tuntuu että ihan tulevien isovanhempien iloksi tekisi mieli tehdä se muksu, nähdä niiden ilo ja hössötys. Jaa-a.
Juukelis ja Syssy, mäkin pelkään ihan sikana paljon synnytystä! Itseasiassa mun mies kysyi, kun ekaa kertaa aloin tuoda vauvatoiveitani julki, että olisinko todellakin valmis synnyttämään sen lapsen :D Oon nimittäin aika kipuherkkä ja vihaan jo gynekologi-käyntejäkin (seriously, kertokaa mulle kuka niistä tykkää??), joten kysymys oli musta validi. Olen kuitenkin tahdonvoimalla päättänyt sen, että kyllä mun keho sit osais toimia oikein. Ja palkinto on kyllä niin hieno, että kyllä sen kestäis. Pakko se olis. Enemmän ehkä kuitenkin pelkään, että kuinka kipeät paikat on sen jälkeen. Olen lukenut, että jos tulee tikkejä, niin kipua voi jatkua kuukausia ja pissallakin käyminen kirvelee...