Vauva vuodelle 2018

Mutru, jaksamisia ja tervetuloa mukaan :)

Holla@, tervetuloa myöskin mukaan! Älä turhaan anna ainakaan toisten ennakkoluulojen pitkittää vauvaprojektia. Jos itse tunnette miehesi kanssa, että olette valmiit niin se riittää kyllä mielestäni varsin hyvin :)

Tuosta fb ryhmästä en ole vieläkään mitään mieltä, päättäkää te muut! Jos moni innostuu niin tulen ilolla mukaan, jos taas pahemmin kukaan ei lämpene niin jään myös mielelläni tänne.

Ei kuulu vieläkään mitään uutta tänne suunnille, nyt on kp 32/28-29 ja kaksi negatestiä siis tehtyinä. Menkat vois kyllä jo pikkuhiljaa alkaa, niin päästäisiin uuteen kiertoon :)

Tervetuloa uusille! :)

Sustenpass79, täällä samanmoinen mies! Menee puheet välillä ihan ohi :D Ja myös sen suhteen sama, että nyt jännätään. Tärppi on hyvin mahdollista, jonka pitäis testissä näkyä viimeistään tämän viikon loppupuolella. Jos ei vielä ole tärpännyt, niin jatketaan harjoituksia heinäkuussa :)

Syssy, toivotaan että uusi kierto alkaa pian tai tulisikin se plussa! :)

Täällä on nyt sinänsä jännät paikat, että mahdollisesta oviksesta on nyt 9 päivää eli dpo 9 ja joitain oireita on. Hyvin tuttua nippailua, kuplintaa ja teräviä vihlaisuja kun kumartuu tai yskäisee. Suu on kuiva ja raudan makua suussa. Nämä on ollu mulla ne raskauden oireet, mutta pelkään että kuvittelen vain. Mulla on testi näyttänyt aikaisimmillaan plussaa dpo 10 ja se päivä olisi huomenna. Arvon että testaanko vai odotanko. Pelottaa kumminki se negakin nähdä, vaikka toisaalta meidän oliskin ihan hyvä odotella vielä raskauden kanssa, ei ole mikään kiire. Mut on tämä vaan jälleen kerran jännää hommaa! :D

Nuuk kirjoitti:

Tervetuloa uusille! :)

Sustenpass79, täällä samanmoinen mies! Menee puheet välillä ihan ohi :D Ja myös sen suhteen sama, että nyt jännätään. Tärppi on hyvin mahdollista, jonka pitäis testissä näkyä viimeistään tämän viikon loppupuolella. Jos ei vielä ole tärpännyt, niin jatketaan harjoituksia heinäkuussa :)

Syssy, toivotaan että uusi kierto alkaa pian tai tulisikin se plussa! :)

Täällä on nyt sinänsä jännät paikat, että mahdollisesta oviksesta on nyt 9 päivää eli dpo 9 ja joitain oireita on. Hyvin tuttua nippailua, kuplintaa ja teräviä vihlaisuja kun kumartuu tai yskäisee. Suu on kuiva ja raudan makua suussa. Nämä on ollu mulla ne raskauden oireet, mutta pelkään että kuvittelen vain. Mulla on testi näyttänyt aikaisimmillaan plussaa dpo 10 ja se päivä olisi huomenna. Arvon että testaanko vai odotanko. Pelottaa kumminki se negakin nähdä, vaikka toisaalta meidän oliskin ihan hyvä odotella vielä raskauden kanssa, ei ole mikään kiire. Mut on tämä vaan jälleen kerran jännää hommaa! :D

Onnea sekä piinailuun että kuumeiluun, kaikille tasapuolisesti:)! Olen yhtämieltä siitä että on tämä jännää hommaa, näin on;). Mukava kuulla että muilla samantyyppisiä kokemuksia miesten kanssa "juttelemisesta".. voi elämä tosiaan näin ukkoja.

Yritän tässä odotella kärsivällisesti tuonne ensi viikon maanantaihin.. tai jos maltan niin pidemmällekkin, elleivät kuukautiset sitten ala. Nyt juuri on parempi olo kuin viimeiset 7 vuorokautta, olo on normaalimpi siis. Finnejä tuli, huimasi, alavatsaa turvotti ihan sikana, ja väsytti. Nyt tosiaan nämä "oireet" lieventyneet, ja su tai ma odottelisin menkkoja alkavaksi jos kierto olisi sen 28-29pv pillereiden lopettamisen jälkeen heti.

Odottavan aika on piiiiitkä ;) kiitos vertaistuesta.

Pidän peukkuja kaikille plussatesteihin, ennemmin tai myöhemmin se onnistuminen sieltä varmasti tulee :). 

Täällähän on käynyt keskustelu vilkkaana :) Jotenkin turhauttaa odottaa sitä kierukan poistoaikaa vielä ikuisuus. On siis tammikuun viimeisellä viikolla vasta. Ja sitten vasta sen jälkeen pääsee jännäämään ja ihmettelemään asioita. 

Mites kuumeilijat, onko teillä lemmikkejä tai muuta, minkä suhtautuminen perheelisäykseen jännittäisi? 

Hei kaikille, olen uusi täällä! :)

Olen 27-vuotias, mies on 31. Naimisiin mentiin 2015. Asun tällä hetkellä ulkomailla, mutta olen välillä myös Suomessa.

Pillerit olleet käytössä vuosia, kunnes pari vuotta sitten lopetin ne erilaisten sivuoireiden vuoksi. Siitä lähtien käytössä keskeytetty yhdyntä, raskauskaan kun ei olisi ollut maailmanloppu. Nyt päätetty lopettaa keskeyttely tässä kevään aikana ja siirtyä tositoimiin. Oman mausteensa juttuun tuo se, että jokin aika sitten minulla todettiin PCOS (monirakkulaiset munasarjat) (ei oireita, olen normaalipainoinen). Menkat onneksi säännölliset ja ovulaatiot tuntuu myös, mutta silti tuo diagnoosi vähän jännittää, että entä jos ei onnistukaan. Foolihappokuuri aloitettu ja muutenkin yritän vähän valmistautua "raskauteen" muuttamalla elintapoja vielä terveellisempään suuntaan liikuntaa lisäten ja enemmän kasviksia syöden.

Meillä oli syksyllä jo yhden kierron yritys, mutta sitten rupesin panikoimaan vauva-asiaa (tai siis lähinnä sitä, että elämme kaukana tukiverkosta ja läheisistämme, miten asuinmaassamme on niin erilainen koko terveydenhuolto ja kaikki), joten siirsimme tätä tulevaisuuteen. Nyt taas tuntuu, että ehkä kuitenkin voisimme yrittää, kavereidenkin lapset tuntuvat selviävän hengissä täällä.. Onkohan täällä muita, ketkä asuvat ulkomailla, tai joilla on ulkomaalainen puoliso?

Kiva kun löysin tämän ryhmän, ja onnea paljon yrittäjille ja jo plussanneillekin sekä haaveilijoille :)

... Jatkan vielä vähän, nyt kun luin vielä nämä viimeiset sivut.

Oli puhetta erilaisista appeista. Mun puhelimesta löytyy WomanLog-niminen app ja se on ollut tosi hyvä! Ostin sen jo pari vuotta sitten ja maksoi muistaakseni n. 4€. Olen käyttänyt sitä aktiivisesti ja sinne saa KAIKEN kiertoon liittyvän ylös. Suositus! Nyt olen innostunut Bullet Journalista, eli ihan paperikalenterista, ja suunnittelin tekeväni sinne pari sivua kierron seurantaa ja sen sellaista.

Ja synnytyspelosta... Se pelottaa minua tosi kovasti myös. Olen aina ajatellut, että synnyttäisin sektiolla, muita vaihtoehtoja en ole oikein edes halunnut nähdäkään. Toisaalta olen nyt lähiaikoina kiinnostunut myös aktiivisesta synnytyksestä ja olen aika hyvin perillä erilaisten synnytystapojen riskeistä. Osaltaan se kai on sitä kivun pelkoa, hallinnan tunteen puutteen pelkoa ja niiden repeämienkin pelkoa, mutta eniten sitä, että entä jos vauvalle käy jotain. Suurimmalla osalla ystävistäni on lapsia, ja heistä suurin osa syntynyt alateitse ja kaikki on mennyt hyvin, mutta silti pelkään tätä. Tuntuu vaan niin kestämättömältä ajatukselta, että jos olen aina halunnut sektion ja sitten päätänkin synnyttää alakautta ja jotain tapahtuu, niin en vaan voi kestää sitä. Katkeroituisin varmasti loppuiäkseni, enkä ikinä voisi päästä yli ja yrittää uudelleen. Jep, aika pelkopolille heti kun tilanne sitä vaatii...

Kun nyt vertaistukea on tarjolla, niin haluaisin kysellä, että mitä odotatte raskaudessa ja lapsen saamisessa eniten? Entä mitkä asiat pelottaa? Vastailen näihin paremmalla ajalla myös itse.

P.S. Olen yllättynyt miten ihanan positiivinen meininki täällä on! <3 Välillä olen lukenut AV:tä ja siellä on niin negatiivista ja ikävää kokoaika, mutta tänne taitaakin valikoitua sivuston käyttäjien kerma :)

Tsemppiä piinailijoille, eli ainakin Nuuk ja Sustenpass :)

Juukelis, äkkiähän tammikuu menee, nyt ollaan jo reilusti yli puolen välin ;)

Meiltä löytyy kotoa yksi vanha ja pilalle lellitty kissaotus. Jännittää kyllä miten kissa mahtaa suhtautua vauvaan, kun ei ole ikinä tainnut sellaista edes nähdä. Pitää varmaan ottaa selvää miten vauvan ja kissan voi tutustuttaa toisiinsa parhaiten. Pelkään, että kissa tulee olemaan mustasukkainen :D

SweetPeaPeachy, ainakin mila_ asuu myös ulkomailla!

Itsekkin tykkään tämän ketjun tunnelmasta, vaikka jotenkin huvittavaa, että varsinkin ekalla sivulla on varmaan yli sata alapeukkua kaikkien kommenteissa :D Mitä iloa jotkut ei-kuumeilijat saa avaamalla tälläisen keskustelun ja painelemalla alapeukkuja? Onneksi vierailijat ei pääse kommentoimaan tänne ja latistamaan meidän hyvää meininkiä :)

Teen muuten vuorotyötä, niin sen takia tulee välillä kirjoiteltua vähän hassuihin aikoihin ettette ihmettele :D Vastailen huomenna vielä paremmalla ajalla tuohon mitä odotan ja pelkään eniten raskaudessa ja vauva-arjessa, kiva kuulla teidän muiden ajatuksia tuohon liittyen myös!

Sustenpass79 näin miekin uskon :)

Syssy ihanaa että jollain muullakin on lellitty lemmikki tuomassa lisää jännitystä elämään. Meillä kyseessä on seniorikoira, joka vihaa lapsia. Yritän nyt toivoa, että kun lapsi on "oma" ja tuoksu tuttu (eikä lapsi todnäk edes kävele ja ole koiran tiellä yli vuoteen..), ehtii koira tottua siihen hyvin. Toki itken jo valmiiksi ajatusta siitä, ettei koira edes välttämättä ole meillä enää kauaa. :(

Mulle tuli tänään töissä pienimuotoinen kriisi tämän asian kanssa sittenkin. Selvisi, että olisi yksi ylennys jota voisin hakea ensi kuun aikana, ja jos sen saan, alkaisi uusi duuni maalis-huhtikuussa. Mutta se tarkoittaa sitä, että "huonolla tuurilla" voisin olla pikkuisen raskaana jo hakuaikana eli helmikuussa. Olen varmaankin liikaa firmaan kallellaan kun mietin, että onko työpaikan hakeminen moraalitonta vaikka tiedän, että saatan jäädä mammalomalle ja sitten joutuvat taas rekryämään sijaista.. Koko vauvakuumehan pamahti käsiin juurikin siksi, että tuo ylenemismahdollisuus oli poistunut tulevaisuuskuvista koska firmassa oli YT:t, mutta nyt tämä haaveiden peruutus on peruttu :D 

Meillä myös pienehkö uroskoira,joka kyllä pitää ainakin muiden lapsista. Ihan pieniä vauvoja meillä ei ole käynyt kylässä, puolivuotiasta vauvaa olisi ollut koko ajan pusuttelemassa,jos en olisi estellyt. Toki hieman mietityttää,miten koira reagoi uuteen perheenjäseneen.

Minua ei pelota itse synnytys / kipu tms., vaan lähinnä pelottaa,jos kaikki ei menekään hyvin ja raskaus päättyy esimerkiksi keskenmenoon tai lapsi syntyy keskosena, miten jaksan henkisesti?

Lapsen saamisessa odotan eniten sitä, kun saa nähdä lapsen kasvavan, sitä millainen ihminen hänestä tulee. Ja tämä menee varmaan siirappiosastolle, mutta ihan parasta olisi myös nähdä tuo oma mies isänä, hänestä tulee aivan varmasti loistava vanhempi <3

Tiiu84 kuulostaa tutulta myös tuo pelko! Mulla on tapana pelätä ja hätääntyä kaikesta. Ystäväni odotti vauvaa hiljattain (on nyt terveen tyttölapsen äiti eli kaikki oli ok!) ja yhtenä päivänä kahvitellessa hän mainitsi, ettei vauva ole sinä päivänä juuri liikkunut vaikka normaalisti liikkuu kovastikin. Olin jo soittamassa 112 vaikkei kysessä ollut edes oma lapseni, ja aivan hätää kärsimässä tuon suhteen. Ystävä otti ihan rauhassa asian ja herätteli vauvaa taputtelemalla mahaa ja juomalla kylmää vettä. Hetken kuluttua alko todella kiukkuinen potkiminen ja kaikki oli ihan hyvin.

Pelkään myös jo valmiiksi sitä, että mitä jos satutan vauvaa vaikka käyttämällä liian tiukkoja farkkuja ensimmäisillä viikoilla kun en tiedä olevani raskaana tai nukun vahingossa väärässä asennossa tai liukastun mahalleni jne jne jne. Voin vaan kuvitella että lasken kaikki liikkeet 24/7 ja lähden sairaalaan jos laskut heittää edes vähän. Aika hysteeristä :D

Onpas tänne tullut tekstiä! :D Useamman kerran olen käynyt teidän kuulumisia täällä lueskelemassa, mutta itse en ole saanut aikaiseksi kirjoitella moneen viikkoon. 

FB-ryhmästä Itse en ehkä vielä ole halukas liittymään salaiseenkaan fb-ryhmään vauvailun tiimoilta. Omalla naamalla kirjoittelun lisäksi yhtenä syynä tähän on myös se, että haluan yrittää pitää itseni jotenkin järjissäni tämän kuumeilun kanssa ennen kuin edes alamme yrittää vauvaa. Ajattelen vauvajuttuja jo ihan hulluna muutenkin, joten olisi ihan hyvä, että vauva- ja raskausjuttuja ei tunkisi ihan joka tuutista vielä tässä vaiheessa :D

Synnytyspelosta Itse suhtaudun synnytykseen ainakin vielä tässä vaiheessa seesteisesti. Joku sanoikin jo aiemmin, että tärkeintä on pitää mieli rauhallisena ja antaa oman kropan (ja kätilön) hoitaa loput. Näin varmasti on. Jotenkin ajattelen, että synnytyskipu on ns. hyvää kipua, jota mun kroppa on kyllä luotu kestämään. En siis sano, että en ottaisi kaikkia mahdollisia kipulääkkeitä vastaan, mitä tarjotaan (aivan varmasti otan!!!), mutta tällaiset fiilikset asiasta nyt.

Pelot ja odotukset Kuten varmasti moni muukin, pelkään tietenkin keskenmenoa, kohtukuolemaa tai lapsen vakavaa sairautta. Vielä enemmän ainakin tässä vaiheessa pelkään kuitenkin sitä, että en tulisi ollenkaan raskaaksi. Mitään suurempaa syytä minulla ei ole sitä pelätä, mutta mistäs näitä asioita ennalta voi tietäää. Odotan puolestani lapsen kasvun ja kehityksen seuraamista, vaatehankintoja(haha!) ja sitä, että näen mieheni isän roolissa sekä tietenkin äitiyttä kokonaisuutana.

Raskauteen valmistautuminen Meidän yrityksen aloittamiseen eli häihin on nyt aikaa 5,5kk!! Jotenkin tuntuu, että mitä lähemmäksi tuota ajankohtaa tullaa, sitä nopeammin aika menee. JEE!!! Pian pääsen toteuttamaan elämäni suurinta haavetta! Kevään mittaan aioin ainakin foolihappoa alkaa popsimaan. Liikuntaa ja terveellistä ruokailua pitäisi kuitenkin yrittää saada kehiin jo nyt. Olen hiukkasen pyöreänpuoleinen, joten terveellisyyteen kannattaisi kyllä panostaa ja vaikka pari kiloakin tiputtaa. Ajatus vauvasta ja raskaudesta kyllä motivoi, mutta jotenkin toteutuspuoli on tällaiselle peruslaiskalle yksilölle niin pirun vaikeaa...

Otan jälleen osaa keskusteluun. Minua pelottaa, no ihan alkuun se etten raskaudu mutta se, osaanko kasvattaa lapsesta "hyvän ihmisen" ja antaa parhaan mahdollisen lapsuuden. Synnytystä en ole edes miettinyt sillä tavalla ja raskauden arvelisin menevän hyvin, vaikka eihän sitäkään tiedä.

Meillä kissa rakastaa kaikkia, sai se rapsutuksia tai ei joten sen suhteen ei ongelmaa. Koira taas on aiemmin saanut huonoa kohtelua ja on hieman arka ja epäluuloinen jotenka se mietityttää, vaikka onhan vieras eri kuin perheenjäsen, luulisi koiran tottuvan.

Tutun kuuloisia pelkoja! Vaikka olenkin jo ollut raskaana ja synnyttänyt ja olenkin jo äiti, silti koen myös pelkoa. Juurikin tuo, etteen enään raskaudukaan. Sen jälkeen pelottaa keskenmeno, kohdunulkoinen raskaus. Raskauden loppuun asti pelkää että vauvan menettää, meneehän synnytys hyvin. Vauvan synnyttyä alkaa pelätä kätkytkuolemaa, hengittäähän vauva, sitten kun vauva alkaa kiipeillä ja liikkua, löytää lattioilta pienimmätkin jutut suuhunsa jne jne.. tää on loputon suo :D Kunhan muistaa ettei anna pelolle liikaa valtaa, vaan muistaa myös elää ja nauttia <3

Odotan kovasti ensinnäkin sitä raskautta, siihen liittyy paljon onnentunnetta. Odotan kun saan vauvan ekan kerran syliini, se on älyttömän hieno tunne, onnen kyyneliä ei voi mitenkään pidätellä <3 Odotan sitä kun isosisarukset näkee vauvan ekaa kertaa, se on myös uskomaton hetki, lasten silmät tuikkii niinkuin jouluna. Odotan vauvan tuoksuista arkea, hyvineen- ja huonoineenkin (yövalvomiset!) ja sitä kun saan seurata lasten kasvua ja kehitystä. Saadan leikkiä ja pelata, keksiä uusia juttuja, rakennella majoja, reissata jne. Jälkimmäisiä tietty tehdään nytkin, mutta tuntuu vahvasti siltä, että yksi vielä puuttuu meidän porukasta :)

Tänään tuntunut todella kovaa poltetta alamahalla, eli enteilee mulla menkkojen alkavan. Eivätköhän siis ala viimeistään huomenna! Pääsen sitten kunnolla seuraamaan kiertoja ja ovista ennen yrityksen alkamista :)

Hei

Olen jo hyvän tovin seuraillut tätä keskustelu ja miettinny, että kirjoittaisinko itsekkin jotain tänne...

Ensinmäisestä lapsesta täällä haaveillaan tai ainakin minä, miehestä en tiedä, tuskin vielä haaveiluksi voi sanoa, mutta yhdessä ollaan puhuttu, että tämän vuoden puolella voitaisiin aloittaa yritys (tarkemmasta ajankohdastakin ollaan puhuttu). 

Olen (salaa) jo ennen joulua katsellut millaiset vaunut voisi olla meille hyvät :D , tiesin jo valmiiksi, että ehdottomasti heittoaisan haluan. Vähän olen myös katsellut millaisia odotusvaatteita on. 

Joku kyseli eläimistä. Meillä on koira, enkä tiedä yhtään, miten suhtautuu vauvoihin, mutta olen luottavainen sen suhteen. 

Täälä on myös puhuttu, että perustettaisiin muita ryhmiä (mm.face), missä voitaisiin keskustella, itse en vielä sellaista halua, tännekkin kesti liittyä.

"Pakko" oli liittyä tänne :) , kun en halua kenelleekkään jutella kuumeilusta, enkä miehelleni viitsi, kun tiedän ettei toinen halua useasti puhua asiasta ja enkä tiedä mitä kaikkea haluaisin edes vielä jutella...

 

Tervetuloa Käyttäjä3959 ja rohkeasti mukaan vaan! Täällä on meillä melkein kaikilla sama ongelma, että ei haluta miestä ahdistaa liikaa joka päiväisellä vauvahöpinällä niin on kaikille osapuolille parempi, että höpötellään täällä keskenämme :D

Juukelis, mä hakisin sinuna sitä paikkaa! Jos sattuisi käymäänkin niin hyvä tuuri, että saisit paikan ja oisitkin heti raskaana, niin ehtisit silti olla töissä hetken aikaa ja jos vauvaa joutuisi odottamaan edes muutaman kuukauden, niin ehtisitkin olla uudessa virassa jo melkein vuoden. Ja kyllähän sun tilalle joka tapauksessa joudutaan palkkaamaan sijainen olit nykyisessä tai uudessa virassa :)

Pelkoja löytyy täältäkin paljon ja varmaan enemmän tulee mitä pidemmälle tässä mennään. Tällä hetkellä pelkään, että mitä jos en raskaudu jostain syystä luomusti ollenkaan ja olisiko mies valmis hoitoihin vai ei. Jos joskus raskaaksi tulen niin raskaus onkin kemiallinen tai tuulimuna tai tulee keskenmeno. Syke jos sikiöltä löytyy niin kovin pelko onkin, että ei lapsi tule olemaan terve tai syntymään elävänä.

Raskausaikaa silti odotan valtavasti ja toivottavasti osaan nauttia siitä kaikkien noiden huolien keskellä. Odotan ehkä eniten sitä kaiken uuden kokemista ja myös miehen reaktioita asioihin. Taidan odottaa raskautumisessa ihan kaikkea, jopa niitä pahoinvointeja ja selkäsärkyjä, mutta synnytystä en kyllä odota ollenkaan. Se on vain pakollinen paha, että sen vauvan syliin asti saa. Toivottavasti synnytyksen jälkeen olen eri mieltä tästä ja olisin osannut nauttia synnytyksestäkin.

Kun vauva on syntynyt niin odotan eniten niitä ensimmäisiä kuukausia kun saa tutustua vauvaan ja leijailla vauvahuumassa. Paljon tämän pidemmälle en osaa vielä haaveilla, kun tuo tuntuu niin kaukaiselta vielä. Pelkojakaan ei tuonne asti vielä niin vahvasti ole, tosin luulen, että tulen olemaan vähän ylisuojeleva vauvan ja taaperon kanssa :D

Syssy Kiitos ja ehkä se on joo parempi meidän vähänkin samassa tilanteessa olevien jutella täällä keskenään rauhassa :)

Minua ei vielä varsinaisesti pelota mikään tässä vaiheessa vielä, mutta mietityttää ensinnäkin, että entä jos ei saadakkaan vauvaa helposti/luomusti jostain syystä, odotusaika miten menee ja synnytys (keskenmeno ja lapsella kaikki hyvin, eikä synnytyksessä tulisi mitään joka olisi itsellenni/lapselle huonoksi... mikään ei pelota vielä)

Välillä varsinkin koiran kanssa lenkkeilessä mietin, että millaista olisi työnellä vaunuissa omaa pikkuista <3 :) , mutta joskus muulloinkin ajatuksissa on "pikkuinen".

 

Onpas viime viestistäni vierähtänyt aikaa, ja moni uusi liittynyt joukkoon. Kiva nähdä täällä niin aktiivista keskustelua :)

Peloista ja odotuksista - odotan erityisesti raskausaikaa ja äitiyslomaa, uuteen rooliin asettumista ja omasta perheestä nauttimista. Olemme miehen kanssa molemmat melkoisia kotirottia ja se tulee varmasti olemaan ihanaa aikaa. Peloista taas, synnytys ei niinkään pelota (paitsi se epiduraali, APUA), mutta kylläkin keskenmenot ja se ettei tulisikaan raskaaksi  pelottavat senkin edestä.

Ennen tätä suhdetta olin jo puoliksi päättänyt että en tule perhettä saamaan ja yritin sitten sopeutua siihen ajatukseen - se ei ollut helppoa enkä ollut tähän "päätökseen" tyytyväinen, ja onneksi pääsin siitä sitten pois. Sitten löytyi nykyinen mies ja asiat natsasivat niin että ollaan jo melko lyhyen yhdessäoloajan jälkeen hankkimassa perhettä. Yrityskiertoahan meillä ei ole takana kuin vasta yksi, mutta huomaan jo hieman varovani toivomasta tärppiä, etten sitten pettyisi. Niin paljon kuin haluaisinkin nauttia yritysajasta "vielä vähän", pelkään myös sitä ettei tärppää ollenkaan. Ikää meillä on jo kolmenkympin paremman puolen ja toive omasta perheestä niin kova, etten oikein tiedä mitä sitten teen jos se ei toteudukaan. Ollaan siitä jonkinverran juteltu, ja todettu että parisuhteemme on niin molempien toiveita vastaava että pahimmassa tapauksessa meillä on "vain" toisemme ja se on jo paljon enemmän kuin olemme aiemmin toivoneet, joten voisimme varmasti olla onnellisia lapsettomuudesta toivuttua... Mies ei tästä stressiä ota, mutta huomaan itse ottavani, ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun sen "ääneen" myönnän. Pitäisi tietty olla stressaamatta ja ajattelematta asiaa, koska se taas estää nauttimasta tästä yritysvaiheesta. Mistä lie tuo huoli nyt hiipunut niin vahvasti mieleen...

Kun nyt peloista päästiin puhumaan niin pelkään hieman sitä, ettei esim. suhteet ystävien kanssa kestä, tai että ne muuttuvat liikaa, tai että olisin kovin yksin. Toivon että ystävät pitävät minua edelleen minuna, ei pelkkänä äitinä, mutta mistäs sen tietää mikä oma fiilis asian suhteen sitten perheenlisäyksen tullen on. Luulen että nautin äidin roolista, mutta toivon myös säilyttäväni itseni. Miten muut, mietittekö näitä juttuja vielä ollenkaan, miltä minuus tuntuu ennen ja jälkeen äitiyden? Miten te, joilla on jo perhettä, koette ystäväsuhteiden ja tarpeidenne muuttuneen ja eläneen perheenlisäyksen myötä? :)

Meni vähän synkänpuoliseksi tämä tämänkertainen postaus. Jos nyt valoisampia asioita ajatellaan niin ihan tosissani odotan innolla kotonaoloa, talon remppaamista ja lapseen tutustumista. Talomme tosiaan kaipaa aika isoa remppaa jonka olemme aloittamassa piakkoin, ja en ole ihan varma miten se tuoreen perheenjäsenen kanssa sujuisi mutta toisaalta kaipa se tahti menee sen mukaan mitä jaksaa tehdä sitten. Tykkään huolehtia muista, ja luulen että perheestä huolehtiminen miehen käydessä töissä on oikein ihanaa aikaa, varsinkin kiireisen työn ja työelämän vastapainoksi. Olen siis toisaalta niin kypsä jo perhevapaaseen vaikka työssäni viihdynkin.

Miten muuten, aiotteko lukea, tai onko teillä muilla suositella jotain kasvatukseen ja lasten oppimiseen liittyviä kirjoja, blogeja, tai vastaavaa? Aiemmin minua on kiinnostanut paljon miten eläimet oppivat ja nyt sitten kiinnostaa lasten oppimistavat ja kyvyt. Näihin ois varmaan mukava perehtyä raskausaikana...

Nyt sit seuraavia oviksia odotellen, jos pääsis taas sopivaan saumaan yrittämään :)

Hei! Minäkin liityn tänne haaveilijoiden joukkoon :) mieheni on 24v, minä 20v, molemmat työelämässä tällähetkellä (mies vakituinen, minä määräaikaisena) ja ok-talossa asumme. Minä olen kuumeillut jo vuosia, mutta halunnut toisaalta myös opiskella, tehdä töitä ja matkustella yms. Nyt syksyn myötä elämä on asettunut uomilleen ja sovimmekin miehen kanssa, että pian olisi aika vauvalle. Nyt lyötiin lukkoon, että huhtikuussa alkaa yritys! Minulla loppuu työt nykyisessä työpaikassa kesällä ja jatkan sijaisuuksilla siitä eteenpäin. Lisäksi huhtikuussa on tiedossa ulkomaanmatka. Monenlaisia mukavia juttuja luvassa keväälle siis, raskaaksi tulo tietysti olisi näistä mullistavin.

Malttamattomana toivon tietysti että tärppäisi heti, toisaalta en haluaisi toivoa liikoja. Lopetin e-pillerit syksyllä, ja siitä eteenpäin on menty kondomin voimin. Olen nyt seuraillut marraskuulta asti kiertoa, merkannut kalenteriin päivät ja laskenut kierron pituutta. Nyt kierto on normaali, joten ovispäiviä on helppo rueta keväällä bongaamaan. :-)

Peloista, eniten minua pelottaa ikänikin puolesta se, miten lapsettomat ystävät reagoivat vauvauutisiin. Jaksavatko kuunnella vauvajuttuja, pitävätkö niin tiiviisti yhteyttä? Pyytävätkö enää mukaan minnekään? Minulla on paljon ystäviä, joilla on jo lapsia, heidän tiedän suhtautuvan vauvauutisiin lämpimästi, kuten varmasti suurinosa muistakin tutuista. Lisäksi äidilleni kertominen pelottaisi, hän on selkeästi ilmaissut, ettei mummona olemiseen ole aikaa eikä kiinnostusta.

Muutoin koen raskauden ja vauvan tulon positiivisena elämänmuutoksena. Olen päiväkodissa töissä, joten lapsenhoito- ja kasvatus on suht tuttua puuhaa. Mieheni odottaa perheeseemme vauvaa kovasti, kyselee paljon asiaan liittyviä kysymyksiä ja säästää rahaa hankintoihin. Odotan, että pääsen äitiyslomalle ja ostamaan vauvalle vaatteita, valitsemaan vaunut ja sisustamaan vauvalle huoneen... Vauva toisi elämäämme entistä enemmän rakkautta, iloa ja onnellisuutta. Kiinnyn kovasti jo hoitolapsiini, voin vain kuvitella kuinka tärkeä ja rakas oma lapsi olisi.

Näillä fiiliksillä kevättä ja (toivottavasti) uusia tuulia kohti :-) tärppejä toivon teille jokaiselle jo yrityksen aloittaneille ja kärsivällisyyttä meille, joilla ya:han on vielä hetki. ❤

Mä jännitän vaan lähinnä just kans sitä että tulenko edes raskaaksi, ennen ehkäisyrengasta mut kierto oli vähän epäsäännöllinen ja ovulaatiota en jokakierrosta pongannut. Sitten kun olen raskaana niin oon varmaan neuroottisen pakokauhussa mahd. keskenmenosta, sikiön terveydestä, kohtukuolemasta yms. Oon paha stressaaja.  Mua jännittää raskaus ja ensimmäinen vauvavuosi kun ne on ihan uutta mulle. 

mila_, mä en varmaankaan lue kun olen ammatiltani lastenhoitaja :D  Työvuosia on takana jo useampi ja oon työskennyllyt kaikkien lasten kanssa 9kk - 6 - vuotiaisiin. Vaippoja on ihan pikkusen tullut vaihdettua :D On ollut kaikenlaisia lapsia, erityistä tuke tarvitsevia ja kaikkea siltä väliltä. Mä oon sinällään aika luottavainen omien kasvatuskykyjen kanssa ja lasten kehittyminen ja tiettyihin ikäkausiin liittyvät asiat on tuttuja. Ehkä enemmän miettii että kun niin monesti suutarin lapsilla ei ole kenkiä niin käyköhän itselle niin :D Toivottavasti ei. 

Mulla ei ole mitään tiettyä kirjaa suositella mutta muutama henkilö jonka kirjallisuutta suosittelen löytyy : Liisa Kelttikangas - Järvinen, Keijo Tahkokallio ja Jari Sinkkonen. Nämä on sellaisia joiden teoksista, kolumneista ja mielipiteistä olen itse pitänyt ja näitä yleisesti pidetään hyvässä maineessa.