Lue keskustelun säännöt.
Annanko periksi liian helpolla jos haen avioeron näistä syistä?
22.06.2016 |
Mieheni on kolmannen lapsen jälkeen taantunut teinin tasolle.
Yhtäkkiä minun vastuulla on viikon ruokailujen miettiminen, kaupassa käyminen ja ruuan tekeminen.
(Mies kyllä käy joskus kaupassa jos olen kirjoittanut kauppalapun, ei jaksa itse miettiä yhtään jos jotain puuttuisikin listalta, tekee kerran viikossa lasagnettee ja meksikonpataa yms. puolivalmisteita).
Ärtyny ja huutava aamuisin kun ei saa nukkua (no en saa minäkään, nousen kuudelta kun laoset herää oli siyten aamu- tai iltavuoro tai vapaa, ehkä kerran kahdessa viikossa jään pidemmäksi aikaa sänkyyn ja mies nousee.)
Nyt viimeeksi nuorimman synttäreille mies taas kirosi kun hän joutuu aina siivoamaan.. no minä hoidin kyllä keittiön, hankin kaikkea mitä juhliin tarvittiin ja leivoin kaikkea tarjottavaa, ja ulkoilin lasten kanssa niin että mies sai rauhassa siivota. (Kämppä ei nyt kuutenkaan ihan täystuhotilassa.)
Rakastan kyllä miestäni (koska hänessä on hyviäkin puolia joita vielä ilmenee, juuri niitä asioita joihin ihastuin ja rakastuin, tähän nyt latosuan ainv aikken mikä ärsyttää ja saa tuntumaan ettei jaksaisi enää), hän rakastaa minua, meillä on paljon hyviä hetkiä mutta tämä ei tunnu perheeltä, ainakaan sellaiselta missä on isä ja äiti ja kolme pientä.....
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että käsitän nyt väärin, mutta kertomasi perusteella saan kuvan, että miehesi osallistuu arkeen ihan hienosti? Voi olla, että ei ihan kaikki tullut viestistäsi ilmi, mutta minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä.
Meillä mies tekee ruokaostokset lähes aina, sillä minulla ei ole ajokorttia. Hän ei kuitenkaan osaa OLLENKAAN miettiä, mitä voisimme tarvita, joten minun täytyy jokainen tarvittava asia kirjoittaa lapulle, myös määrä. Jos en ole kirjoittanut, niin sitten ollaan ilman. Hankalaa miettiä aina kotoa käsin mitä tarvitsemme, olisi kiva olla itse mukana kaupassa. Mutta niin, meillä mies ei laita ruokaa ikinä. Korkeintaan voileivän pyöräyttää iltapalaksi, mutta siinä se onkin... Enkä valita.
Onko se hienosti osallistumista, kun se edellyttää viikkojen ajan mainitsemista, pyyntöä, käskyä ja lopulta räjähtämistä että toinen osallistuisi arkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä miestä herätellä eroelämään. Viikko-viikko-systeemi ja kumpikin käy latautumassa sukulaisissa, mökillä tai vaikka vuokrayksiössä vuoroviikoin. Eiköhän sitä kuukaudessa parissa päätös synny jatkosta.
Vierailija kirjoitti:
Mmm.... meillä mies käy suihkussa ja sitten miettii mikä kestää kun laitan itseäni valmiiksi (jos joskus haluaa miettiä miltä itsekin väyttää, ehkä väyän meikatakin) ja katson lapsille vaatteet päälle ja vaihtovaatteet ja pienimmille vaippoja ja ruokia mukaan.
Auto on kokonaan mun vastuulla, tankkaamiset, katsastukset huollot....
Ei vain kiinnosta järjestää kahdenkeskistä aikaa, olen sen kyllä tehnyt tähän saakka mutta jos hän nyt haluaa viettää mun kanssa aikaa, hän voisi tehdä asian eteen jotain eikä pitää järjelemistä niin hankalana.
Olen nyt kommentoinut muutaman kerran eroamista vastaan. Annat lisäkuvausta tilanteesta. Nyt tulee vaikutelma siitä, että sinun tulisi listata nämä vastuut vaikka paperille ja vaatia miestäsi ottamaan kantaa ja perustelemaan se. Jotakin hänen on otettava vastuulleen absoluuttisen omaehtoisesti!
Vierailija kirjoitti:
Ai, miehelläni on kaksoisolento. Mun mieheni on 48-vuotias lapsi vieläkin. Syy, minkä takia jätin lapset tekemättä. Lapsilla olisi ollut iäkäs veli ja mulla molemmat jalat haudassa, nyt vain toinen jaloista.
Täällä myös, onko monistuneet joskus? Kolme lasta jotka olen hoitanut periaatteessa yksin, kaikki lapsiin liittyvä on ollut minun vastuullani. Itse halusin lapseni, joten heidät hoidan ja rakastan ylikaiken. Ihan näin en kuvitellut aikanaan asioiden menevän, mutta minkäs mahtaa kun ei isyys kiinnosta. Miettiköön mies sitten mikseivät lapset välitä hänestä, kun ei ole viitsinyt isäsuhdetta lapsiin kehittää vaan huitelee ennemmin omissa jutuissaan. Avioero on ollut mielessä monesti, mutta edelleen ollaan yhdessä kun ei kai muuta osata.
Sulla on sentään se mies siinä arjessa mukana, on siitä varmaan enemmän hyötyä kuin haittaa? Muutama vuosi eteenpäin ja lapset pärjäävät aamuisin jo itsekseen ja te saatte nukkua sen tunnin pari pidempään. Opettakaa lapsiakin osallistumaan siivouksiin ja hieman pipoa löysemmälle siisteyden kanssa :) katso ainakin siihen asti että lähtevät kouluun, sitten ihmettelet että mikäs tässä ollessa..
Olette keskustelleet siis sen verran että tiedät syyn mistä kenkä puristaa, eli mies on väsynyt lapsiarkeen ja kaipaa puolison kanssa vietettyä aikaa. Nyt sitten seuraava askel on se että keskustelette uudestaan, rakentavasti, että miten voisitte ratkoa tilannetta. Tämä edellyttää myös sinulta lisää joustavaa asennetta siitä huolimatta että sinua ärsyttää. Ei kannata kaivautua omaan poteroon miehen vastustajaksi ja jättää ratkaisuja tekemättä vain siksi että se kuuluisi myös miehen vastuulle, tee sinä se työ (eli hoida esimerkiksi ne lasten vahdit jos se kerran vielä on suhteellisen helposti tehty kun se tukiverkosto on hyvä). Se voi tuntua epäoikeudenmukaiselta taas nähdä vaiva molempien puolesta mutta jos jäät kiinni vain siihen että mies on väärässä ja sinä oikeassa ette etene mihinkään. Kun valitset itse rakkaudellisen ja aidosti ratkaisuun pyrkivän tavan toimia saattaa miehenkin mieliala ja samalla asenne korjaantua koska hän tulee kuulluksi. Korosta että haluat teidän parisuhteen hyväksi tehdä tämän, että se on tärkeää sinulle, mutta älä korosta että teet jonkun asian (taas) hänen puolestaan, unohda siis syytöksen sanat ja piilokatkeruus. Siellä ärtyneen ja valittavan ja vastuuta siirtelevän miehen alla on kuitenkin tyyppi joka vain haluaa enemmän sinun aikaasi, sehän on aika kiva juttu että sillä on ikävä sua, se ei siis ilkeyttään ole sellainen kun on. Ja sitäpaitsi jos sinä nyt koetkin että mies ei kanna vastuuta lapsista/perheen arjesta riittävästi niin ehkä mies kokee yhtä myrkyllisesti että sinä et kanna vastuuta enää parisuhteesta vaan olet kadonnut pelkkään lapsiarkeen. Kumpikin siis odottaa että toinen "muuttuisi". Kun pääsisitte muutaman hetken nauttimaan taas vain kahdestaan olosta ja rentoudutte kunnolla, voitte ehkä päästä syvällisempään yhteyteen jossa jatkoa ja arkea varten pystytte yhdessä tekemään yhteiset pelisäännöt jotka kannattelevat myös parisuhdetta. Kun on yhteinen halu onnistua, se kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole aihe erota. Väsymys ja stressi.
Meillä alkoi helpottaa, kun kuopus meni kouluun.
Meillä kyllä molemmat vanhemmat on kihisseet ja olleet väsyneitä. Molemmat on kyllä hoitaneet hommiakin.
Joskus on elämässä niin, että toisella vaan on enemmän paukkuja kuin toisellla. Voi olla, että myöhemmin se on miehesi, joka on enemmän lasten kanssa. Usein se pikkulapsivaihe on äidin kontolla.
Miten saisitte miehenkin siihen hommaan..niin että on hyvä omatunto...tämä tuli tehtyä. Ehkä kannattaa jakaa silleen hommat, että kumpikin jaksaa. Ja sitä yhteistä aikaa kannattaa ottaa. Saatteko lapset johonkin hoitoon? Esim. niin, että pääsetteulos yhdessä syömään. Voi olla, että miehelläsi on sinua ikävä. Teillä se yhteinen aika jää niin vähiin. Niitä irtiottoa oikeesti kannattaa ruveta ottamaan.
Mun mies silloin tuossa vaiheessa sanoi, että kannattaa tehdä siten, että on itsellä helppo. Ei vaan aina jaksa. Miestä ei kannata syyllistää. Lapset kummasti pärjää. Ja ne pärjää paljon paremmin, kun niillä on kaksi vanhempaa. On kaksi turvaa on kaksi tavallista aikuista joiden kanssa voi opetella elämässä.
Minua ressasi, kun jäin keskenäni lasten kanssa. Silloin mies suositteli just niitä mahdollisimman helppoja. Omaa miestä syyllistin, kun oli oikonut ja laittanut vaatteet hassusti. Onneks hänellä on niin hyvä itsetunto ja ihmisen lukeminen, että sanoi minulle että hyvin nää lapset tässä pärjää. Ja teki oman pään mukaan. Hoiti hyvin. Kun ei ne lapset mene rikki. Heitteillejätöistä niitten sielut menee rikki. Etsi muita ratkaisuja ja ymmärrä, että tuo aika on väliaikainen. Te kaikki kasvatte ja kehitytte. Yhdessä. Ei se ole jättämisen paikka, jos rakas ihminen voi huonosti. Silloin siinä ollaan. Yhdessä.
Näitä lukiessa alkaa vain enemmän ihmettelemään, miksi ihmiset oikein haluavat lisääntyä ja vielä noin monella pennulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehille asetetut odotukset ovat kyllä aivan uskomattoman matalat. Mies käy puolipäivätöissä, hoitaa ehkä kymmenesosan kotitöistä ja lastenhoidosta, vinkuu ja valittaa ja se on kaikkien mielestä hienoa osallistumista! Naisen sen sijaan pitäisi venyä vielä lisää, vaikka hän jo nyt tekee rankkaa vuorotyötä ja elättää tuon laiskimuksen. Aivan käsittämättömiä asenteita!
Yksi asia mitä naiset eivät myönnä on se, että he eivät itsekään ole mitenkään ahkeria. Oma äitini, isoäitini ja äidit sitä ennen ovat hoitaneet kaiken kodinhoidossa itse, mutta nykypäivän naiset ovat laiskoja. Siltikin heillä on kova vaatimustaso millainen hieno lavaste kodin pitää olla, kun vieraita tulee kylään. Itse en joudu ihan kaikkea tekemään kotona yksin, mutta ei minulla mene kuin puolisen tuntia päivässä kodinhoitoon. Ihan hyvin voisin hoitaa koko kodin yksin, kun on astianpesukoneet, pölynimurit ja muut laitteet. Mies haluaa kuitenkin osallistua kotonakin ja hyvä niin. Sydämetöntä puhetta miettiä eroa lasten isästä, jos mies on väsynyt ja stressaantunut. Ettekö te yhtään ajattele lasten ja isän suhdetta? Itsekin olette stressaantuneita.
Vinkkejä:
- Laske vaatimustasoasi siisteyden suhteen. Vieraat katsovat mieluummin rentoja ja iloisia ihmisiä kuin sisustuslehtikotia. Sitä paitsi koti on muidenkin kuin sinun.
- Hyvällä saa hyvää. Ole kiltti miehellesi ja tehkää yhdessä. Silloin siivouskin sujuu.
- Lapset voi ottaa mukaan siivoukseen jo melko pienestä pitäen.
- Marttyyreista ei pidä kukaan.
- Opi nauttimaan kodinhoidosta, niin et aiheuta riitaa jatkuvasti.
- Lasten ollessa pieniä kodin ei tarvitse olla koko ajan siisti. Se on oikeastaan sula mahdottomuus. Pääasia, että perhe on tyytyväinen.
- Mieti asioiden tärkeysjärjestys. Mies on se, jonka kanssa olet kotona, kun lapset lentävät jo muutaman vuoden päästä pesästä. Aika menee nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2177 kirjoitti:
Olette keskustelleet siis sen verran että tiedät syyn mistä kenkä puristaa, eli mies on väsynyt lapsiarkeen ja kaipaa puolison kanssa vietettyä aikaa. Nyt sitten seuraava askel on se että keskustelette uudestaan, rakentavasti, että miten voisitte ratkoa tilannetta. Tämä edellyttää myös sinulta lisää joustavaa asennetta siitä huolimatta että sinua ärsyttää. Ei kannata kaivautua omaan poteroon miehen vastustajaksi ja jättää ratkaisuja tekemättä vain siksi että se kuuluisi myös miehen vastuulle, tee sinä se työ (eli hoida esimerkiksi ne lasten vahdit jos se kerran vielä on suhteellisen helposti tehty kun se tukiverkosto on hyvä). Se voi tuntua epäoikeudenmukaiselta taas nähdä vaiva molempien puolesta mutta jos jäät kiinni vain siihen että mies on väärässä ja sinä oikeassa ette etene mihinkään. Kun valitset itse rakkaudellisen ja aidosti ratkaisuun pyrkivän tavan toimia saattaa miehenkin mieliala ja samalla asenne korjaantua koska hän tulee kuulluksi. Korosta että haluat teidän parisuhteen hyväksi tehdä tämän, että se on tärkeää sinulle, mutta älä korosta että teet jonkun asian (taas) hänen puolestaan, unohda siis syytöksen sanat ja piilokatkeruus. Siellä ärtyneen ja valittavan ja vastuuta siirtelevän miehen alla on kuitenkin tyyppi joka vain haluaa enemmän sinun aikaasi, sehän on aika kiva juttu että sillä on ikävä sua, se ei siis ilkeyttään ole sellainen kun on. Ja sitäpaitsi jos sinä nyt koetkin että mies ei kanna vastuuta lapsista/perheen arjesta riittävästi niin ehkä mies kokee yhtä myrkyllisesti että sinä et kanna vastuuta enää parisuhteesta vaan olet kadonnut pelkkään lapsiarkeen. Kumpikin siis odottaa että toinen "muuttuisi". Kun pääsisitte muutaman hetken nauttimaan taas vain kahdestaan olosta ja rentoudutte kunnolla, voitte ehkä päästä syvällisempään yhteyteen jossa jatkoa ja arkea varten pystytte yhdessä tekemään yhteiset pelisäännöt jotka kannattelevat myös parisuhdetta. Kun on yhteinen halu onnistua, se kantaa.
Ollaan puhuttu paljon miten tästä edetään ja mitä pitäisi tehdä. Olen järjestänyt kahdenkeskistä aikaa, noin kerran kuussa jopa. Olen huolehtinut että päästään yhdessä syömään, että saadaan olla yön yli joskus kahdestaan. Mitä enemmän yritän kaikkea että saisimme yhteistä aikaa ja kaikenlaista kivaa perheenäkin, sitä enemmän mies ottaa itsestäänselvyytenä että hänen ei tartte sitä eik tätä eikä tota tehdä. Ja sitten kitisee ja kiukkuaa kun on "pakko" jotain.
En tiedä kuinka paljon ja miten paljon olette puhuneet, mutta puhukaa lisää. Paljon. Tai kirjoita vaikka miehellesi kirje tai näytä tämä ketju. Puhukaa silloin, kun kumpikaan ei ole väsynyt/ärtynyt, toista syyllistämättä. Mitä haluatte, mitä toivotte, jne. Myös niistä toisen hyvistä puolista:)
Ja yrittäkään toteuttaa kummankin toiveita, tasapuolisesti. Jos saatte hoitoapua, niin järjestäkää enemmän kahdenkeskistä aikaa. Älkääkä ladatko alkuun sille kahdenkeskiselle ajalle mitään suuria odotuksia, ettei se mene liikayritttämiseen, vaan olkaa vaan yhdessä. Jos vaan varat sallivat (huom. kotitalousvähennys) niin hankkikaa siivooja, vaikka joka toinen viikko. Helpottaa elämää tosi paljon suosittelen.
Mielestäni mainitsemiesi syiden takia ei kannata todellakaan erota. Jos raukkautta on, niin tehkää töitä parisuhteenne eteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli sama yhtälö erotuksella, että ei mies ei tehnyt yhtään mitään kotitöitä (vain sotki kotona) ja nyt 3,5 vuotta kolmen lapsen yh:na. Kannatti!!!! Ennemmin ehdottomasti näin!
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä naiset eivät myönnä on se, että he eivät itsekään ole mitenkään ahkeria. Oma äitini, isoäitini ja äidit sitä ennen ovat hoitaneet kaiken kodinhoidossa itse, mutta nykypäivän naiset ovat laiskoja. Siltikin heillä on kova vaatimustaso millainen hieno lavaste kodin pitää olla, kun vieraita tulee kylään. Itse en joudu ihan kaikkea tekemään kotona yksin, mutta ei minulla mene kuin puolisen tuntia päivässä kodinhoitoon. Ihan hyvin voisin hoitaa koko kodin yksin, kun on astianpesukoneet, pölynimurit ja muut laitteet. Mies haluaa kuitenkin osallistua kotonakin ja hyvä niin. Sydämetöntä puhetta miettiä eroa lasten isästä, jos mies on väsynyt ja stressaantunut. Ettekö te yhtään ajattele lasten ja isän suhdetta? Itsekin olette stressaantuneita.
Vinkkejä:
- Laske vaatimustasoasi siisteyden suhteen. Vieraat katsovat mieluummin rentoja ja iloisia ihmisiä kuin sisustuslehtikotia. Sitä paitsi koti on muidenkin kuin sinun.
- Hyvällä saa hyvää. Ole kiltti miehellesi ja tehkää yhdessä. Silloin siivouskin sujuu.
- Lapset voi ottaa mukaan siivoukseen jo melko pienestä pitäen.
- Marttyyreista ei pidä kukaan.
- Opi nauttimaan kodinhoidosta, niin et aiheuta riitaa jatkuvasti.
- Lasten ollessa pieniä kodin ei tarvitse olla koko ajan siisti. Se on oikeastaan sula mahdottomuus. Pääasia, että perhe on tyytyväinen.
- Mieti asioiden tärkeysjärjestys. Mies on se, jonka kanssa olet kotona, kun lapset lentävät jo muutaman vuoden päästä pesästä. Aika menee nopeasti.
Miehelläni on suuremmat vaatimukset kodin siisteydestä kuin minulla. Minulle tällä jetkellä riittää että on puhtaita vaatteita kaikille eikä kiettiö täyty likaisista astioista. Mitä enemmän teen, sitä vähemmän mies tekee. Istuu vain tietokoneen edessä, mietii mitä syödään (siis mitä laitan neljän jälkeen kun olen töistä tullut tai mitä laitan aamupäivällä uuniin kypsymään ennen kuin lähden iltavuoroon). Toki välillä yllättää ja tekee jotain hyvää, mutta jos hän miettii ruuan kerran kahdessa viikossa ja minä loput niin minusta se ei ole oikein.
Mitä tehdä asialle että minä olen väsynyt ja stressaantunut kun mies käyttäytyy kuin kiukutteleva teini vaikka minä nukun vähemmän ja teen enemmän töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, miehelläni on kaksoisolento. Mun mieheni on 48-vuotias lapsi vieläkin. Syy, minkä takia jätin lapset tekemättä. Lapsilla olisi ollut iäkäs veli ja mulla molemmat jalat haudassa, nyt vain toinen jaloista.
Täällä myös, onko monistuneet joskus? Kolme lasta jotka olen hoitanut periaatteessa yksin, kaikki lapsiin liittyvä on ollut minun vastuullani. Itse halusin lapseni, joten heidät hoidan ja rakastan ylikaiken. Ihan näin en kuvitellut aikanaan asioiden menevän, mutta minkäs mahtaa kun ei isyys kiinnosta. Miettiköön mies sitten mikseivät lapset välitä hänestä, kun ei ole viitsinyt isäsuhdetta lapsiin kehittää vaan huitelee ennemmin omissa jutuissaan. Avioero on ollut mielessä monesti, mutta edelleen ollaan yhdessä kun ei kai muuta osata.
Sulla on sentään se mies siinä arjessa mukana, on siitä varmaan enemmän hyötyä kuin haittaa? Muutama vuosi eteenpäin ja lapset pärjäävät aamuisin jo itsekseen ja te saatte nukkua sen tunnin pari pidempään. Opettakaa lapsiakin osallistumaan siivouksiin ja hieman pipoa löysemmälle siisteyden kanssa :) katso ainakin siihen asti että lähtevät kouluun, sitten ihmettelet että mikäs tässä ollessa..
Silmälasit hukassa?:) Meillä ei ole lapsia, koska en ole suostunut syystä että minulla on jo yksi mieslapsi 48 v., mieheni. Mieslapsi kuuluu arkeen kyllä, jota minä pyöritän.
Vierailija kirjoitti:
...
Mun mies silloin tuossa vaiheessa sanoi, että kannattaa tehdä siten, että on itsellä helppo. Ei vaan aina jaksa. Miestä ei kannata syyllistää. Lapset kummasti pärjää. Ja ne pärjää paljon paremmin, kun niillä on kaksi vanhempaa. On kaksi turvaa on kaksi tavallista aikuista joiden kanssa voi opetella elämässä.
Minua ressasi, kun jäin keskenäni lasten kanssa. Silloin mies suositteli just niitä mahdollisimman helppoja. Omaa miestä syyllistin, kun oli oikonut ja laittanut vaatteet hassusti. Onneks hänellä on niin hyvä itsetunto ja ihmisen lukeminen, että sanoi minulle että hyvin nää lapset tässä pärjää. Ja teki oman pään mukaan. Hoiti hyvin. Kun ei ne lapset mene rikki. Heitteillejätöistä niitten sielut menee rikki.
Pakko vielä kommentoida aloittajan perhettä mutta sinun innoittamana.
Että kaiken kerrotun perusteella teidän (aloittajan) lapsenne saavat elää hyvin tavanomaista ja siis aivan maailmanluokan lapsuutta! Voisiko sitä kautta herätellä miehesi kasvua. Eli millaisen mallin hän haluaa antaa lapsilleen vastuunotosta ja yhdessä tekemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesihän tekee paljon kotitöitä. Hänhän käy töissä ja sinä olet päivät kotona.
Mistä sait tämän? Teen 2-vuorotyötä, välillä vain yksi vapaa viikossa, välillä seitsemän päivän putki aamu ilta aamu ilta jne, ja hän on puolipäiväisessä työssä.
Etkö kirjoittanut, että valittaa nimenomaan siitä, että joutuu tekemään kotitöitä ja "Mies taas kirosi kun hän joutuu aina siivoamaan. ."
Jotenkin sitä pitää itsestää selvänä, että se tekee enemmän kotitöitä, jolla on vain osa-aikainen työ kuin se, joka tekee vuorotyössä jopa 7 päivän putkia. Oletettavasti lapset ovat edes osa-aikahoidossa.
Eron sijasta ehdottaisin mieluummin perinpohjaista räjähtämistä, jos mies oli todella se, joka ne lapset halusi. Toiseksi ehdotan, että sinä kylmästi menet muutamaksi päiväksi muualle silloin, kun miehellä on vapaata, jotta hän saa itse huolehtia kodista ja lapsista. Ehtona kotiinpaluulle on se, että koti on yhtä siistissä kunnossa tullessasi kuin mitä oli lähtiessäsi, mukaanluettuna pyykit, tiskit, jääkaappi ym. Mene vaikka viikonlopuksi hotelliin , jos et mitään muuta keksi.
Jaa että sinä et millään raaski niin rumaa temppua tehdä? Sepä se! Mies tietää sen ja siksi hän uskaltaa heittäytyä vapaamatkustajaksi, kun sinähän joka tapauksessa lapsista ja kodista huolehdit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä naiset eivät myönnä on se, että he eivät itsekään ole mitenkään ahkeria. Oma äitini, isoäitini ja äidit sitä ennen ovat hoitaneet kaiken kodinhoidossa itse, mutta nykypäivän naiset ovat laiskoja. Siltikin heillä on kova vaatimustaso millainen hieno lavaste kodin pitää olla, kun vieraita tulee kylään. Itse en joudu ihan kaikkea tekemään kotona yksin, mutta ei minulla mene kuin puolisen tuntia päivässä kodinhoitoon. Ihan hyvin voisin hoitaa koko kodin yksin, kun on astianpesukoneet, pölynimurit ja muut laitteet. Mies haluaa kuitenkin osallistua kotonakin ja hyvä niin. Sydämetöntä puhetta miettiä eroa lasten isästä, jos mies on väsynyt ja stressaantunut. Ettekö te yhtään ajattele lasten ja isän suhdetta? Itsekin olette stressaantuneita.
Vinkkejä:
- Laske vaatimustasoasi siisteyden suhteen. Vieraat katsovat mieluummin rentoja ja iloisia ihmisiä kuin sisustuslehtikotia. Sitä paitsi koti on muidenkin kuin sinun.
- Hyvällä saa hyvää. Ole kiltti miehellesi ja tehkää yhdessä. Silloin siivouskin sujuu.
- Lapset voi ottaa mukaan siivoukseen jo melko pienestä pitäen.
- Marttyyreista ei pidä kukaan.
- Opi nauttimaan kodinhoidosta, niin et aiheuta riitaa jatkuvasti.
- Lasten ollessa pieniä kodin ei tarvitse olla koko ajan siisti. Se on oikeastaan sula mahdottomuus. Pääasia, että perhe on tyytyväinen.
- Mieti asioiden tärkeysjärjestys. Mies on se, jonka kanssa olet kotona, kun lapset lentävät jo muutaman vuoden päästä pesästä. Aika menee nopeasti.Miehelläni on suuremmat vaatimukset kodin siisteydestä kuin minulla. Minulle tällä jetkellä riittää että on puhtaita vaatteita kaikille eikä kiettiö täyty likaisista astioista. Mitä enemmän teen, sitä vähemmän mies tekee. Istuu vain tietokoneen edessä, mietii mitä syödään (siis mitä laitan neljän jälkeen kun olen töistä tullut tai mitä laitan aamupäivällä uuniin kypsymään ennen kuin lähden iltavuoroon). Toki välillä yllättää ja tekee jotain hyvää, mutta jos hän miettii ruuan kerran kahdessa viikossa ja minä loput niin minusta se ei ole oikein.
Mitä tehdä asialle että minä olen väsynyt ja stressaantunut kun mies käyttäytyy kuin kiukutteleva teini vaikka minä nukun vähemmän ja teen enemmän töitä?
Yksi asia mikä minulla pistää korvaan on se miten puhut miehestäsi: kiukutteleva teini, kitisee jne. Kuulostaa siltä, ettet kunnioita miestäsi. Tuolla asenteella et saa miestäsi toimimaan perheen eteen, vaan pakenemaan. Hyvällä saa hyvää, niin kuin sanoin. Muuta asennetasi edes viikoksi. Älä kertaakaan kitise itse, vaan osoita kunnioitusta, pyydä miestä tulemaan tekemään sinun kanssasi yhdessä ruokaa ja pussaa samalla poskelle ja saatat huomata jotain ihmeellistä tapahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesihän tekee paljon kotitöitä. Hänhän käy töissä ja sinä olet päivät kotona.
Mistä sait tämän? Teen 2-vuorotyötä, välillä vain yksi vapaa viikossa, välillä seitsemän päivän putki aamu ilta aamu ilta jne, ja hän on puolipäiväisessä työssä.
Etkö kirjoittanut, että valittaa nimenomaan siitä, että joutuu tekemään kotitöitä ja "Mies taas kirosi kun hän joutuu aina siivoamaan. ."
Jotenkin sitä pitää itsestää selvänä, että se tekee enemmän kotitöitä, jolla on vain osa-aikainen työ kuin se, joka tekee vuorotyössä jopa 7 päivän putkia. Oletettavasti lapset ovat edes osa-aikahoidossa.
Eron sijasta ehdottaisin mieluummin perinpohjaista räjähtämistä, jos mies oli todella se, joka ne lapset halusi. Toiseksi ehdotan, että sinä kylmästi menet muutamaksi päiväksi muualle silloin, kun miehellä on vapaata, jotta hän saa itse huolehtia kodista ja lapsista. Ehtona kotiinpaluulle on se, että koti on yhtä siistissä kunnossa tullessasi kuin mitä oli lähtiessäsi, mukaanluettuna pyykit, tiskit, jääkaappi ym. Mene vaikka viikonlopuksi hotelliin , jos et mitään muuta keksi.
Jaa että sinä et millään raaski niin rumaa temppua tehdä? Sepä se! Mies tietää sen ja siksi hän uskaltaa heittäytyä vapaamatkustajaksi, kun sinähän joka tapauksessa lapsista ja kodista huolehdit.
Itseasiassa karkasin viime viikolla kaverin kanssa ja olin yön yli poissa =D (olin kyllä ilmoittanut etukäteen että aion lähteä ja järjestänyt isommat lapset hoitoon) ja keittiö oli sitten sen näköinen mitä oli mutta nuorin sentään syötetty ja puettu....
Kai pitäisi lähteä kunnolla, niin kuin ehdotit.
Jos mies haluaa olla sun kanssa ja viettää aikaa, niin mikset vietä? Miksi ehottelet, että lähtisi yksin kun haluaa sun kanssa? Olet typerä :)
Lapset vaan hoitoon ja viettäkää aikaa yhdessä.
Juu ei, sellainen ei tee hyvää parisuhteelle objektiivisesti tarkasteltuna. Sellaista on aika vaikea pohtia romanttisena suhteenakaan kuten aiempi kirjoittaja esittikin.
Mutta silti, mies, ihminen, voi olla siisti ja sivistynyt vaikka on keskenkasvuinen. Tarkastelisin tilannetta siis vielä tuolta kantilta. Rasittaako mies sitä taloudenpitoa. Suorastaan tahallaan. Jos tällaisesta ei ole viitteitä jatkaisin tsempatkaa nyt väliaikaista vain -linjalla.