Lue keskustelun säännöt.
Annanko periksi liian helpolla jos haen avioeron näistä syistä?
22.06.2016 |
Mieheni on kolmannen lapsen jälkeen taantunut teinin tasolle.
Yhtäkkiä minun vastuulla on viikon ruokailujen miettiminen, kaupassa käyminen ja ruuan tekeminen.
(Mies kyllä käy joskus kaupassa jos olen kirjoittanut kauppalapun, ei jaksa itse miettiä yhtään jos jotain puuttuisikin listalta, tekee kerran viikossa lasagnettee ja meksikonpataa yms. puolivalmisteita).
Ärtyny ja huutava aamuisin kun ei saa nukkua (no en saa minäkään, nousen kuudelta kun laoset herää oli siyten aamu- tai iltavuoro tai vapaa, ehkä kerran kahdessa viikossa jään pidemmäksi aikaa sänkyyn ja mies nousee.)
Nyt viimeeksi nuorimman synttäreille mies taas kirosi kun hän joutuu aina siivoamaan.. no minä hoidin kyllä keittiön, hankin kaikkea mitä juhliin tarvittiin ja leivoin kaikkea tarjottavaa, ja ulkoilin lasten kanssa niin että mies sai rauhassa siivota. (Kämppä ei nyt kuutenkaan ihan täystuhotilassa.)
Rakastan kyllä miestäni (koska hänessä on hyviäkin puolia joita vielä ilmenee, juuri niitä asioita joihin ihastuin ja rakastuin, tähän nyt latosuan ainv aikken mikä ärsyttää ja saa tuntumaan ettei jaksaisi enää), hän rakastaa minua, meillä on paljon hyviä hetkiä mutta tämä ei tunnu perheeltä, ainakaan sellaiselta missä on isä ja äiti ja kolme pientä.....
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Jos mies haluaa olla sun kanssa ja viettää aikaa, niin mikset vietä? Miksi ehottelet, että lähtisi yksin kun haluaa sun kanssa? Olet typerä :)
Lapset vaan hoitoon ja viettäkää aikaa yhdessä.
Jos lukisit ketjun huomaisit että järjestän kahdenkeskistä aikaa. Jos hän haluaa enemmän, hän aaa järjestää sitä. Yksin saisi lähteä siksi että saisi olla ihan täysin rauhassa ja tehdä ihan vain mitä itse haluaa ja nukkua, nukkua nukkua nin pitkään kuin huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hei siis ihmiset oikeasti, minunko vastuulla tämä parisuhde on? Miten nämä kommentit vain lisäävät tunnetta siitä että jokin on pielessä, jos se on minista kiinni ja miestä pitäiso vain paapoa, palvoa ja ymmärtää?
Ok, eli tässä tapauksessa oma hyvä yritys ei riitä vaan mies ottaa annetut joustot ja hänen hyväkseen tehdyt asiat itsestäänselvyytenä ja palkitsee kiukuttelulla. Hankala tilanne, ehkä sitten ei auta kuin kertoa että olet niin kyllästynyt että miettinyt jo eroakin, että jos mies haluaa perheen pitää kasassa hänen on tehtävä jotain asenteelleen. Oliko mies osallistuva ennen lapsia, vai jäikö kotityöt silloinkin sinun niskaasi tai tekikö kiukuttelulla? Jos oli samanlaista jo silloin niin voi kasvu vielä vastuullisempaan rooliin olla hankala. Henkistä kypsyyttä ei oikein toiselle voi kauhalla antaa tai pakottaa. Pitäisi miehen itse herätä.
Ota ero vaan, koska kuulostaa sitä, ettei sinulla ole edes halua saada avioliittoasi toimimaan.
2177 kirjoitti:
Ok, eli tässä tapauksessa oma hyvä yritys ei riitä vaan mies ottaa annetut joustot ja hänen hyväkseen tehdyt asiat itsestäänselvyytenä ja palkitsee kiukuttelulla. Hankala tilanne, ehkä sitten ei auta kuin kertoa että olet niin kyllästynyt että miettinyt jo eroakin, että jos mies haluaa perheen pitää kasassa hänen on tehtävä jotain asenteelleen. Oliko mies osallistuva ennen lapsia, vai jäikö kotityöt silloinkin sinun niskaasi tai tekikö kiukuttelulla? Jos oli samanlaista jo silloin niin voi kasvu vielä vastuullisempaan rooliin olla hankala. Henkistä kypsyyttä ei oikein toiselle voi kauhalla antaa tai pakottaa. Pitäisi miehen itse herätä.
On viimeisen vuoden aikana taantunut tälle tasolle, välillä löytyy tosiaan vielä se mies johon rakastuin mutta yhä useammin tunnen vain ärtymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa alkaa vain enemmän ihmettelemään, miksi ihmiset oikein haluavat lisääntyä ja vielä noin monella pennulla.
...ja miksi nainen antaa miehen kääntää päänsä lisääntymisasioissa (ajankohta, lapsiluku). Vastuu kun on aina viime kädessä sillä naisella, jos mies ei jaksa tai häntä ei kiinnostakaan.
Arki ja ruuhkavuodet.
Siihen kiteytyy mitä teillä on nyt meneillään. Joskus se helpottaa. Vaikuttaa siltä että teillä on rakkautta liitossa ja miehesikin on sitoutunut perheeseenne. Tunnen perheitä, joissa mies on kuin yksi hoidettava lapsi lisää, mutta teillähän tuo vallan osallistuu yhteisen arjen pyörittämiseen. Onhan se tylsää - ja siksi hän valittaa. Mutta älä nyt missään nimessä eroa!
Vaikuttaa siltä että olet saanut hyvän miehen :) Minulla takanani 2 epäonnistunutta liittoa ja epäonnistuminen ei ollut omasta yrityksen puutteestani kiinni. Minulle sattui miehet jotka eivät yrittäneet kanssani. Sinulla ei ole näin.
Ihan pieni yhteinen irtiotto voisi olla paikallaan. Hankkikaa lapsille hoitaja. Menkää hotelliin tai johonkin jossa saatte olla kaksin, makailla vaahtokylvyssä yhdessä mansikoita syöden, syödä ravintolassa, nukkua pitkään, antaa jonkun muun siivota ja hoitaa tiskit. Te saisitte vain levätä, rentoutua ja puhua. Ihan kaikesta. En voi tarpeeksi korostaa kuinka tärkeää on puhua tunteistaan. Ajoissa. Aviomieheni nro 2 oli puhumaton ja pussaamaton. Yritin 11 vuotta. Lopulta lähdin (syitä oli lukemattomia, mm. Alkoholismi) ja hän oli puulla päähän lyöty. Kuulemma rakasti minua enemmän kuin elämää. No, olisipa kertonut sen ja paljon muuta jo vuosia sitten. Siis todella kertonut ja puhunut.
Oikein hyvää jatkoa teille <3 älä luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoojan palkkaaminen voi ihan oikeasti säästää teidät avioerolta. se on ihana tunne kun tietää että vaikka ei itse jaksa siivota eikä mieskään siivoa niin joku kuitenkin tulee ja siivoaa! Meillä riidellään paljon vähemmän kun ei tarvitse siivota!
Miehesihän yrittää vihjata sinulle, että seksiä tekisi mieli. Ja kahdenkeskistä omaa aikaa muutenkin. Etkö itse kaipaa sellaista? Voisiko lapset järjestää viikonlopuksi hoitoon, että pääsette hoitamaan parisuhdettakin välillä? Se helposti unohtuu ruuhkavuosien keskellä, että olette kuitenkin mies ja nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2177 kirjoitti:
Ok, eli tässä tapauksessa oma hyvä yritys ei riitä vaan mies ottaa annetut joustot ja hänen hyväkseen tehdyt asiat itsestäänselvyytenä ja palkitsee kiukuttelulla. Hankala tilanne, ehkä sitten ei auta kuin kertoa että olet niin kyllästynyt että miettinyt jo eroakin, että jos mies haluaa perheen pitää kasassa hänen on tehtävä jotain asenteelleen. Oliko mies osallistuva ennen lapsia, vai jäikö kotityöt silloinkin sinun niskaasi tai tekikö kiukuttelulla? Jos oli samanlaista jo silloin niin voi kasvu vielä vastuullisempaan rooliin olla hankala. Henkistä kypsyyttä ei oikein toiselle voi kauhalla antaa tai pakottaa. Pitäisi miehen itse herätä.
Hyvänen aika, ei kai joku ole niin niin tyhmä että kuvittelee tässä tapauksessa miehen tekevän enemmän kotona jos vaimo pussailee, lirkuttelee ja pyytelee yhdessä ruokaa laittamaan?! Sallikaa mun nauraa.
fsddfasasd kirjoitti:
Miehesihän yrittää vihjata sinulle, että seksiä tekisi mieli. Ja kahdenkeskistä omaa aikaa muutenkin. Etkö itse kaipaa sellaista? Voisiko lapset järjestää viikonlopuksi hoitoon, että pääsette hoitamaan parisuhdettakin välillä? Se helposti unohtuu ruuhkavuosien keskellä, että olette kuitenkin mies ja nainen.
Mieheni ei vihjaile, sanoo kyllä suoraan kun tekisi mieli ja seksiä ja läheisyyttä meillä onkin, sekä kahdenkeskistä aikaa. Vapaat viikonloput vain haluaisin viettää perheenä, mutta ainkain nyt kahtena kertana viime kahden kuun aikana olen järjestänyt lapset viikonlopuksi hoitoon kun on ollut la aamuvuoro ja su iltavuoro, niin ollaan saatu olla ihan kahdestaan.
Nyt mieskin saisi ottaa vähän vastuuta tästä suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kannattaa erota, sitte ku oot yksin niitten kolmen lapsen kanssa, niin kodinhoito ja heräämiset helpottuu kummasti ;)
Sitten ei ainakaan ärsyttäisi niin paljon kun olisi itsestäänselvä että kaikki on mun vastuulla, eikä niin että täällä on periaattees tasaveroinen vanhempi joka käyttäytyy kuin kiukutteleva teini kun on pakko osallistua.
Jos eroatte niin viikko/viikko systeemillä helpottaa kummasti. Sitten olisi miehenkin pakko kantaa vastuu. Tai jos sovitte että lapset on isällään joka toinen vkl ja puolet lomista niin sitten ainakin tiedät milloin saat olla itseksesi. Mä en jaksaisi katsella ruikuttavaa, vastentahtoisesti arkisia asioita hoitavaa miestä kovinkaan kauaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kannattaa erota, sitte ku oot yksin niitten kolmen lapsen kanssa, niin kodinhoito ja heräämiset helpottuu kummasti ;)
Sitten ei ainakaan ärsyttäisi niin paljon kun olisi itsestäänselvä että kaikki on mun vastuulla, eikä niin että täällä on periaattees tasaveroinen vanhempi joka käyttäytyy kuin kiukutteleva teini kun on pakko osallistua.
Jos eroatte niin viikko/viikko systeemillä helpottaa kummasti. Sitten olisi miehenkin pakko kantaa vastuu. Tai jos sovitte että lapset on isällään joka toinen vkl ja puolet lomista niin sitten ainakin tiedät milloin saat olla itseksesi. Mä en jaksaisi katsella ruikuttavaa, vastentahtoisesti arkisia asioita hoitavaa miestä kovinkaan kauaa...
Uskokaa nyt telaketjufeministit ettei miestä voi pakottaa viikko-viikko systeemiin. Naurettavaa kuvitella, että erossa pystyisi jotenkin rankaisemaan miestä kun hän ei ole tehnyt tarpeeksi kotitöitä (nyt se ainakin joutuu tekemään...huoh).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä naiset eivät myönnä on se, että he eivät itsekään ole mitenkään ahkeria. Oma äitini, isoäitini ja äidit sitä ennen ovat hoitaneet kaiken kodinhoidossa itse, mutta nykypäivän naiset ovat laiskoja. Siltikin heillä on kova vaatimustaso millainen hieno lavaste kodin pitää olla, kun vieraita tulee kylään. Itse en joudu ihan kaikkea tekemään kotona yksin, mutta ei minulla mene kuin puolisen tuntia päivässä kodinhoitoon. Ihan hyvin voisin hoitaa koko kodin yksin, kun on astianpesukoneet, pölynimurit ja muut laitteet. Mies haluaa kuitenkin osallistua kotonakin ja hyvä niin. Sydämetöntä puhetta miettiä eroa lasten isästä, jos mies on väsynyt ja stressaantunut. Ettekö te yhtään ajattele lasten ja isän suhdetta? Itsekin olette stressaantuneita.
Vinkkejä:
- Laske vaatimustasoasi siisteyden suhteen. Vieraat katsovat mieluummin rentoja ja iloisia ihmisiä kuin sisustuslehtikotia. Sitä paitsi koti on muidenkin kuin sinun.
- Hyvällä saa hyvää. Ole kiltti miehellesi ja tehkää yhdessä. Silloin siivouskin sujuu.
- Lapset voi ottaa mukaan siivoukseen jo melko pienestä pitäen.
- Marttyyreista ei pidä kukaan.
- Opi nauttimaan kodinhoidosta, niin et aiheuta riitaa jatkuvasti.
- Lasten ollessa pieniä kodin ei tarvitse olla koko ajan siisti. Se on oikeastaan sula mahdottomuus. Pääasia, että perhe on tyytyväinen.
- Mieti asioiden tärkeysjärjestys. Mies on se, jonka kanssa olet kotona, kun lapset lentävät jo muutaman vuoden päästä pesästä. Aika menee nopeasti.
Tämä. Naiset katsokaa peiliin älkääkä aina nyyhkyttäkö yhdestä ylimääräisesti lapsesta.
Ottakaa siivooja. Ja lastenhoitaja kerran viikossa, että pääsette kahdestaan jonnekin.
Ap, tässä vähän perspektiiviä: Meillä on kaksi lasta ja mies haluaa kolmannen. Minäkin haluan kolmannen, mutta mietin jaksammeko...no, olen päättänyt suostua yrittämään, koska:
-mies tekee oma-aloitteisesti vähintään puolet kotitöistä
-on ollut molempien vanhempien lasten kanssa kotona vuoden
-huolehtii siitä, että lapset syövät terveellistä ruokaa ja pääsevät ulos vähintään kerran päivässä
-huolehtii esikoisen läksyistä ja kouluun tarvittavista tarvikkeista
-huolehtii oma-aloitteisesti uimakouluilmoittautumiset, kaveritreffit, harrastekuskaukset jne. jne.
-järjestää meille omaa aikaa täysin oma-aloitteisesti, yllätyksenä minulle, kaikki lastenhoidot ym. järjestetty, myös esim. matkoja
-kun lähdemme juhliin, pukee vähintään toisen lapsista ja huolehtii yleensä lapset autoon, että saan meikata rauhassa
-ostaa kaverisynttäreille lahjoja ja järjestää lasten synttäreitä siinä missä minäkin
-minä olen saanut jatkaa rakasta harrastustani, joka vie 1-3x viikossa pari tuntia kerrallaan. Pääsen myös kaverien kanssa iltaa istumaan aina kun haluan. Voin lähteä vaikka kaverin kanssa saunaan 15 minuutin varoajalla jos pyydetään ja huvittaa lähteä.
p.s. toki minä hoidan myös kaikkia noista asioita, ja järjestän yhteistä aikaa ja mies pääsee myös omiin menoihinsa aina kun haluaa (jos on päällekkäisiä menoja niin yleensä molemmilla on sama intuitio, että kummalla on "oikeus" mennä). Mutta tämä on kaikki täysin tasapuolista ja perhe toimii kuin rasvattu kone, kenenkään ei tarvitse nalkuttaa, vaatia eikä uupua taakan alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kannattaa erota, sitte ku oot yksin niitten kolmen lapsen kanssa, niin kodinhoito ja heräämiset helpottuu kummasti ;)
Sitten ei ainakaan ärsyttäisi niin paljon kun olisi itsestäänselvä että kaikki on mun vastuulla, eikä niin että täällä on periaattees tasaveroinen vanhempi joka käyttäytyy kuin kiukutteleva teini kun on pakko osallistua.
Jos eroatte niin viikko/viikko systeemillä helpottaa kummasti. Sitten olisi miehenkin pakko kantaa vastuu. Tai jos sovitte että lapset on isällään joka toinen vkl ja puolet lomista niin sitten ainakin tiedät milloin saat olla itseksesi. Mä en jaksaisi katsella ruikuttavaa, vastentahtoisesti arkisia asioita hoitavaa miestä kovinkaan kauaa...
Uskokaa nyt telaketjufeministit ettei miestä voi pakottaa viikko-viikko systeemiin. Naurettavaa kuvitella, että erossa pystyisi jotenkin rankaisemaan miestä kun hän ei ole tehnyt tarpeeksi kotitöitä (nyt se ainakin joutuu tekemään...huoh).
Mun laiska lapsimies kuule ihan halusi viikko-viikko-systeemin. Hän ei käy töissä ja lapset on viikot päikyssä hoidossa. Saa sitten aina joka toinen viikko levätä kaikki päivät. Vaikeaa kuulemma silti on, mutta koska mies laiskuudestaan huolimatta rakastaa lapsiaan, viikko-viikko -systeemistä emme ole luopumassa. Ihmeellistä kuvitella, että viikko-viikko -systeemi olisi joku rangaistus laiskalle ex-miehelle.
Ja telaketjufeministeistä valittajalle: kun lapsilla on kaksi huoltajaa, myös lasten äidillä on mahdollisuus lähteä litomaan halutessaan ja jättää koko lapsiperhearjen ex-miehelleen. Otat naisen halun hoitaa lapsiaan itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan eroaisi tuon perusteella. Meillä on vain kaksi lasta, mutta muistan nuo ajat kun olivat pienempiä ja arki kuormitti. Mietin silloinkin itse eroa ja jälkeenpäin ajatellen se olisi ollut elämäni suurin virhe. Lapset ovat kasvaneet, tekevät jo osansa kotitöistä, meillä on enemmän aikaa omille harrastuksille yhdessä ja erikseen jne.
Sinulla on mies, joka haluaa viettää aikaa kanssasi. Miksi sinä et halua? Jos teillä on lähipiirissä ihmisiä, jotka ovat itse ehdottaneet, että voivat hoitaa lapsia jos haluatte viettää aikaa kahden, mikä näissä lastenhoitojärjestelyissä on niin vaikeaa? Perustelit asiaa sillä, että et jaksa hoitaa kaikkia järjestelyitä. Soitto mummille/kummille tms. ja asia on sovittu. Hotellin varaus. Lasten tavaroiden pakkaus, omien laukkujen pakkaus. Onko tosiaan niin ylivoimaista? Minäkin aikani nurisin näitä asioita, että miksi minun pitää aina miettiä ja pakata lasten tavarat ym. Sitten lopetin sen. Aloin ajatella, että sitten tiedän heillä ainakin olevan mukana kaikki tarpeellinen, kun olen itse pakannut. Mies kuitenkin hoitaa sillä välin muut asiat kuntoon - autossa on bensaa, pakkaa auton ym. Ja nykyään lapsetkin pakkaavat itse, varmistan ainoastaan että on säänmukaiset ulkovaatteet mukana.
Että älä nyt hyvä ihminen eroa, vaan lähde miehen kanssa kahdenkeskiselle viikonloppulomalle!
Eivät ne työt kuormita ainakaan minua. Jaksan kyllä tehdä pitkää päivää, eikä soitto tai laukkujen pakkaaminen olisi mitään. Mutta minut saa raivon partaalle se, että minua käytetään hyväksi. Ihan kuin minä en mieluummin makaisi sohvalla lukemassa kirjaa. En minä halua tehdä töitä, vaikka pakko on ja jaksan. Ja se jatkuva ärtymys, se tunne että minua käytetään hyväksi ja väheksytään - se vie voimat.
Täällä on kehotettu aloittajaa halemaan apua. Miksi pitäisi hakea, kun miehen kuuluu olla se apu. Sen sijaan mies lisää sitä taakkaa.
Vierailija kirjoitti:
fsddfasasd kirjoitti:
Miehesihän yrittää vihjata sinulle, että seksiä tekisi mieli. Ja kahdenkeskistä omaa aikaa muutenkin. Etkö itse kaipaa sellaista? Voisiko lapset järjestää viikonlopuksi hoitoon, että pääsette hoitamaan parisuhdettakin välillä? Se helposti unohtuu ruuhkavuosien keskellä, että olette kuitenkin mies ja nainen.
Mieheni ei vihjaile, sanoo kyllä suoraan kun tekisi mieli ja seksiä ja läheisyyttä meillä onkin, sekä kahdenkeskistä aikaa. Vapaat viikonloput vain haluaisin viettää perheenä, mutta ainkain nyt kahtena kertana viime kahden kuun aikana olen järjestänyt lapset viikonlopuksi hoitoon kun on ollut la aamuvuoro ja su iltavuoro, niin ollaan saatu olla ihan kahdestaan.
Nyt mieskin saisi ottaa vähän vastuuta tästä suhteesta.
Mitä te sitten olette tehneet tällä kahdenkeskisellä ajalla? Miten mies silloin käyttäytyy sinua kohtaan? Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tuolla että mieskin saisi ottaa vähän vastuuta tästä suhteesta? Millä tavalla? Hän on kertonut haluavansa viettää aikaa kanssasi, mutta sinä haluat viettää aikaa perheen kanssa. Aluksi et kertonut, että olette viettäneet kahdenkeskistä aikaa, sanoit vain että mies haluaisi sitä mutta sinä et jaksa järjestää. Ok, ymmärrän että tympäisee olla aina se, joka järjestää. Minä tein aikanani niin, että sanoin miehelle että sinä järjestät seuraavan irtioton, lastenhoidon, hotellit ja muun. Kun huomasi, että minä en todellakaan aio tehdä asialle mitään, niin kyllä hän sitten sai puhelimeen käteensä, soitti äidilleen ja kysyi vielä äidiltään vinkkejä hotellireissulle ;) kun ei itsellä tuota mielikuvitusta ole. Mutta järkkäsi kaiken.
Ehkä teidän pitää ihan listata sitten kaikki tekeminen ym. kuka hoitaa ja vastaa mistäkin. Paperilla näkee, meneekö tasan. Ja tehdä sitten asialle jotain.
Mutta tuo miehen teiniksi haukkuminen ym. ei kyllä asioita ratkaise. Itsekin syyllistyin siihen aikanaan, mutta kyllä molemminpuolisella kunnioituksella pääsee paljon pidemmälle.
Asenteeni on tämä koska mies on taantunut sille tasolle, ja kuten sanottua olen yrittänyt vaikka mitä mutta sitten se johta aa siihen että mies luulee errä käytöksensä on ihan ookoo. Nyt en vain jaksa olla rakastava vaimo joka kadvattaisi miestä vielä ja opettaisi tavoille, riittää että kolme pientä kasvattaa.