Annanko periksi liian helpolla jos haen avioeron näistä syistä?

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä taas.

Tänään on ollut todella hyvä päivä. Aamulla oli vähän vähemmän kitinää, saatiin nukkua seitsemään saakka jopa koska lapsillekin uni maistui. Äitini otti isommat lapset luokseen, tulevat huomenna kotiin. Nuorimmalla on kuumetta MPR-rokotteen jäljiltä joten ei jaksa ihan niin paljon kiivetä ja touhuta ja keksiä kaikenlaista kuin normaalisti, pysyy jopa kainalossa sohvalla. Olen nukkunut päikkäreitä pienen kanssa kauppareissun jälkeen, mies teki meille ruokaa ja pyynnöstäni tekee mulle huomiseksi pizzaa mukaan töihin, itse lähtee lasten kanssa vanhempiensa luo yöksi koska olen kuitenkin illat töissä. Tietää että siellä saa levätä, vanhempansa touhuavat lasten kanssa ja huolehtivat ruuasta ja kaikesta.

On varmaan niinkin että nyt on vain raskas vaihe ja täytyisi keksiä selviytymiskeinoja eikä jumittua syyttelemään toista.

Kiitos vastaajille, sain paljon ajateltavaa ja olen tovin viettänyt peilin edessä.

Kiitos tsempeistä ja vertaistuesta ja vinkeistä, oikein hyvää juhannusta kaikille!

Onpa hieno juttu!!! Olen niin onnellinen, että olette tulleet toisianne vastaan. Vaikka olet täysin tuntematon ihminen, niin mulle tuntui todella pahalta tämä aloitus, että olit suunnittelemassa jättäväsi miehen tällaisessa tilanteessa. Teki itse mieli tarjoutua tulemaan teille siivoamaan, ettei teidän tarvitsisi tapella kotitöiden takia. Ihanaa, että olit itsekin peilin edessä, etkä vain syyttänyt miestäsi. Toivon sydämestäni kaikkea hyvää teidän perheelle.

mitenkäs olisi PARISUHDETERAPIA. apua kannattaa ottaa ihan oikeasti kun sitä jämähtää niin helposti omaan tilanteeseen

tai yhteinen aika miehen kanssa ja lapset hoitoon kun kerran on mahdollisia saada hoitoapua

ei kuulosta ihan kamalalle tilanteelle vaan ihan tavalliselle raskaalle lapsiperhearjelle 

Miehesi ´voi olla pettynyt omaan työtilanteeseensa sen takia myös itseensä ja olette molemmat taatusti kuormittuneita arjesta, parisuhdeterapia voisi oikeasti avata solmuja ja saada teidät ymmärtämään toisianne paremmin. ehdottomasti ottakaa yhteistä aikaa ja puhukaa tilanteestanne. kirjoittamasi perusteella rakkautta kuitenkin on välillänne ja mies haluaa viettää kanssasi aikaa

Avioliittonne kuulostaa aika tyypilliseltä pienten lasten keskellä. Suosittelen kokemuksella avioliittoleiriä. Niitä on monenlaisia, saattaa olla ihan pienlapsi arkeen suunnattuja. Lastenhoito järjestetty, aikaa olla kahden, jutella kahden ja aikaa olla perheenä. Voisi antaa teille uutta intoa parisuhteeseen ja samalla loman arjesta. :)

Äitinä ja vaimona kuvittelee, että se mieskin miettii sitä parisuhdetta ja perhe-elämää yhtä paljon. Tosiasiassa usein miehen paineet ja väsymys tulee sieltä työelämästä. Se täyttää hyvin paljon miesten ajatuksia. Ne paineet sitten  purkautuvat väsymyksenä ja poissaolevuutena siellä kotona, ja aiheuttavat siellä sitten oireilua.

Olen samaa mieltä monen edellisen kanssa, että miehellä ottaa koville että ura ei lähde nousuun. Ennen kuin hän löytää paikkansa ja tekee jotain täysipainoista ja mielekästä, hän tulee olemaan rauhaton, onneton, masentunut ja levoton. Valitettavasti tällainen osuu usein juuri siihen perheenperustamisikään. Sitten kun urat on vakiintuneet, lapsetkin lähtevät kotoa. Niin se vaan menee. Tuossa tarvitaan paljon paineensietokykyä ja ongelmanratkaisukykyä. Hyvin kommentoitu ap:lta, että toisensa syyttelyyn eksyminen ei ole ratkaisu. Kumpikaan ei ole syyllinen tilanteeseen, täytyy olla itselle ja toiselle armollinen, että ei kukaan kaikkeen pysty. Sitten vaan selvitään yhdessä miten kyetään, kunnes myrsky helpottaa.