2177

Ok, eli tässä tapauksessa oma hyvä yritys ei riitä vaan mies ottaa annetut joustot ja hänen hyväkseen tehdyt asiat itsestäänselvyytenä ja palkitsee kiukuttelulla. Hankala tilanne, ehkä sitten ei auta kuin kertoa että olet niin kyllästynyt että miettinyt jo eroakin, että jos mies haluaa perheen pitää kasassa hänen on tehtävä jotain asenteelleen. Oliko mies osallistuva ennen lapsia, vai jäikö kotityöt silloinkin sinun niskaasi tai tekikö kiukuttelulla? Jos oli samanlaista jo silloin niin voi kasvu vielä vastuullisempaan rooliin olla hankala. Henkistä kypsyyttä ei oikein toiselle voi kauhalla antaa tai pakottaa. Pitäisi miehen itse herätä.

Olette keskustelleet siis sen verran että tiedät syyn mistä kenkä puristaa, eli mies on väsynyt lapsiarkeen ja kaipaa puolison kanssa vietettyä aikaa. Nyt sitten seuraava askel on se että keskustelette uudestaan, rakentavasti, että miten voisitte ratkoa tilannetta. Tämä edellyttää myös sinulta lisää joustavaa asennetta siitä huolimatta että sinua ärsyttää. Ei kannata kaivautua omaan poteroon miehen vastustajaksi ja jättää ratkaisuja tekemättä vain siksi että se kuuluisi myös miehen vastuulle, tee sinä se työ (eli hoida esimerkiksi ne lasten vahdit jos se kerran vielä on suhteellisen helposti tehty kun se tukiverkosto on hyvä). Se voi tuntua epäoikeudenmukaiselta taas nähdä vaiva molempien puolesta mutta jos jäät kiinni vain siihen että mies on väärässä ja sinä oikeassa ette etene mihinkään. Kun valitset itse rakkaudellisen ja aidosti ratkaisuun pyrkivän tavan toimia saattaa miehenkin mieliala ja samalla asenne korjaantua koska hän tulee kuulluksi. Korosta että haluat teidän parisuhteen hyväksi tehdä tämän, että se on tärkeää sinulle, mutta älä korosta että teet jonkun asian (taas) hänen puolestaan, unohda siis syytöksen sanat ja piilokatkeruus. Siellä ärtyneen ja valittavan ja vastuuta siirtelevän miehen alla on kuitenkin tyyppi joka vain haluaa enemmän sinun aikaasi, sehän on aika kiva juttu että sillä on ikävä sua, se ei siis ilkeyttään ole sellainen kun on. Ja sitäpaitsi jos sinä nyt koetkin että mies ei kanna vastuuta lapsista/perheen arjesta riittävästi niin ehkä mies kokee yhtä myrkyllisesti että sinä et kanna vastuuta enää parisuhteesta vaan olet kadonnut pelkkään lapsiarkeen. Kumpikin siis odottaa että toinen "muuttuisi". Kun pääsisitte muutaman hetken nauttimaan taas vain kahdestaan olosta ja rentoudutte kunnolla, voitte ehkä päästä syvällisempään yhteyteen jossa jatkoa ja arkea varten pystytte yhdessä tekemään yhteiset pelisäännöt jotka kannattelevat myös parisuhdetta. Kun on yhteinen halu onnistua, se kantaa.

Jos lapselle maistuu makeat maut, niitä voisi käyttää myös suolaisessa ruuassa. Esimerkiksi tomaattikastikkeesta saa makeaa ja täyteläistä kun tomaattien luontaisen makeuden nostaa esiin sokeria ja öljyä siinä käyttämällä. Tai tekee jauhelihaa hapanimelä-kastikkeessa, ehkä siihen saisi silloin piilotettua pieninä paloina jotain vihanneksiakin. Kastikkeeseen lisätystä sokerista ei kannata tässä yhteydessä tehdä peikkoa jos lapsi muuten ei elä yksistään karkilla. Bataatti on myös itsessään makea, ranskiksia ja sosekeittoa siitä (sitä porkkanaa vaikka myös joukkoon). Maissi ja herneet ovat makeita, ja rakenne mukavampi kuin niljakkaaksi menevässä paprikassa, niitä jauhelihan kanssa niin on melkein risotto, tavan riisiä jos ei syö niin söisikö hyvälle tuoksuvaa jasmiiniriisiä.