Lue keskustelun säännöt.
Annanko periksi liian helpolla jos haen avioeron näistä syistä?
22.06.2016 |
Mieheni on kolmannen lapsen jälkeen taantunut teinin tasolle.
Yhtäkkiä minun vastuulla on viikon ruokailujen miettiminen, kaupassa käyminen ja ruuan tekeminen.
(Mies kyllä käy joskus kaupassa jos olen kirjoittanut kauppalapun, ei jaksa itse miettiä yhtään jos jotain puuttuisikin listalta, tekee kerran viikossa lasagnettee ja meksikonpataa yms. puolivalmisteita).
Ärtyny ja huutava aamuisin kun ei saa nukkua (no en saa minäkään, nousen kuudelta kun laoset herää oli siyten aamu- tai iltavuoro tai vapaa, ehkä kerran kahdessa viikossa jään pidemmäksi aikaa sänkyyn ja mies nousee.)
Nyt viimeeksi nuorimman synttäreille mies taas kirosi kun hän joutuu aina siivoamaan.. no minä hoidin kyllä keittiön, hankin kaikkea mitä juhliin tarvittiin ja leivoin kaikkea tarjottavaa, ja ulkoilin lasten kanssa niin että mies sai rauhassa siivota. (Kämppä ei nyt kuutenkaan ihan täystuhotilassa.)
Rakastan kyllä miestäni (koska hänessä on hyviäkin puolia joita vielä ilmenee, juuri niitä asioita joihin ihastuin ja rakastuin, tähän nyt latosuan ainv aikken mikä ärsyttää ja saa tuntumaan ettei jaksaisi enää), hän rakastaa minua, meillä on paljon hyviä hetkiä mutta tämä ei tunnu perheeltä, ainakaan sellaiselta missä on isä ja äiti ja kolme pientä.....
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä vähän perspektiiviä: Meillä on kaksi lasta ja mies haluaa kolmannen. Minäkin haluan kolmannen, mutta mietin jaksammeko...no, olen päättänyt suostua yrittämään, koska:
-mies tekee oma-aloitteisesti vähintään puolet kotitöistä
-on ollut molempien vanhempien lasten kanssa kotona vuoden
-huolehtii siitä, että lapset syövät terveellistä ruokaa ja pääsevät ulos vähintään kerran päivässä
-huolehtii esikoisen läksyistä ja kouluun tarvittavista tarvikkeista
-huolehtii oma-aloitteisesti uimakouluilmoittautumiset, kaveritreffit, harrastekuskaukset jne. jne.
-järjestää meille omaa aikaa täysin oma-aloitteisesti, yllätyksenä minulle, kaikki lastenhoidot ym. järjestetty, myös esim. matkoja
-kun lähdemme juhliin, pukee vähintään toisen lapsista ja huolehtii yleensä lapset autoon, että saan meikata rauhassa
-ostaa kaverisynttäreille lahjoja ja järjestää lasten synttäreitä siinä missä minäkin
-minä olen saanut jatkaa rakasta harrastustani, joka vie 1-3x viikossa pari tuntia kerrallaan. Pääsen myös kaverien kanssa iltaa istumaan aina kun haluan. Voin lähteä vaikka kaverin kanssa saunaan 15 minuutin varoajalla jos pyydetään ja huvittaa lähteä.
p.s. toki minä hoidan myös kaikkia noista asioita, ja järjestän yhteistä aikaa ja mies pääsee myös omiin menoihinsa aina kun haluaa (jos on päällekkäisiä menoja niin yleensä molemmilla on sama intuitio, että kummalla on "oikeus" mennä). Mutta tämä on kaikki täysin tasapuolista ja perhe toimii kuin rasvattu kone, kenenkään ei tarvitse nalkuttaa, vaatia eikä uupua taakan alle.
Sulla on harvinainen helmi miehenä. Valitettavasti tällaisen miehen kanssa tutkimusten mukaan lopulta ongelmaksi voi tulla intohimon lopahtaminen. Ollaan liian samankaltaisia ja liian hyviä ystäviä. Jännite puuttuu. En toivo tätä kenellekään, en teillekään. Olen vain lukenut tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä vähän perspektiiviä: Meillä on kaksi lasta ja mies haluaa kolmannen. Minäkin haluan kolmannen, mutta mietin jaksammeko...no, olen päättänyt suostua yrittämään, koska:
-mies tekee oma-aloitteisesti vähintään puolet kotitöistä
-on ollut molempien vanhempien lasten kanssa kotona vuoden
-huolehtii siitä, että lapset syövät terveellistä ruokaa ja pääsevät ulos vähintään kerran päivässä
-huolehtii esikoisen läksyistä ja kouluun tarvittavista tarvikkeista
-huolehtii oma-aloitteisesti uimakouluilmoittautumiset, kaveritreffit, harrastekuskaukset jne. jne.
-järjestää meille omaa aikaa täysin oma-aloitteisesti, yllätyksenä minulle, kaikki lastenhoidot ym. järjestetty, myös esim. matkoja
-kun lähdemme juhliin, pukee vähintään toisen lapsista ja huolehtii yleensä lapset autoon, että saan meikata rauhassa
-ostaa kaverisynttäreille lahjoja ja järjestää lasten synttäreitä siinä missä minäkin
-minä olen saanut jatkaa rakasta harrastustani, joka vie 1-3x viikossa pari tuntia kerrallaan. Pääsen myös kaverien kanssa iltaa istumaan aina kun haluan. Voin lähteä vaikka kaverin kanssa saunaan 15 minuutin varoajalla jos pyydetään ja huvittaa lähteä.
p.s. toki minä hoidan myös kaikkia noista asioita, ja järjestän yhteistä aikaa ja mies pääsee myös omiin menoihinsa aina kun haluaa (jos on päällekkäisiä menoja niin yleensä molemmilla on sama intuitio, että kummalla on "oikeus" mennä). Mutta tämä on kaikki täysin tasapuolista ja perhe toimii kuin rasvattu kone, kenenkään ei tarvitse nalkuttaa, vaatia eikä uupua taakan alle.
Mmm, näin meilläkin oli kunnes tuli kolmas. Kuten olen yrittänyt sanoa, miehessä on paljon hyvääkin mutta viimeisen vuoden aikana taantunut tälle teinimeininkitasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsddfasasd kirjoitti:
Miehesihän yrittää vihjata sinulle, että seksiä tekisi mieli. Ja kahdenkeskistä omaa aikaa muutenkin. Etkö itse kaipaa sellaista? Voisiko lapset järjestää viikonlopuksi hoitoon, että pääsette hoitamaan parisuhdettakin välillä? Se helposti unohtuu ruuhkavuosien keskellä, että olette kuitenkin mies ja nainen.
Mieheni ei vihjaile, sanoo kyllä suoraan kun tekisi mieli ja seksiä ja läheisyyttä meillä onkin, sekä kahdenkeskistä aikaa. Vapaat viikonloput vain haluaisin viettää perheenä, mutta ainkain nyt kahtena kertana viime kahden kuun aikana olen järjestänyt lapset viikonlopuksi hoitoon kun on ollut la aamuvuoro ja su iltavuoro, niin ollaan saatu olla ihan kahdestaan.
Nyt mieskin saisi ottaa vähän vastuuta tästä suhteesta.Mitä te sitten olette tehneet tällä kahdenkeskisellä ajalla? Miten mies silloin käyttäytyy sinua kohtaan? Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tuolla että mieskin saisi ottaa vähän vastuuta tästä suhteesta? Millä tavalla? Hän on kertonut haluavansa viettää aikaa kanssasi, mutta sinä haluat viettää aikaa perheen kanssa. Aluksi et kertonut, että olette viettäneet kahdenkeskistä aikaa, sanoit vain että mies haluaisi sitä mutta sinä et jaksa järjestää. Ok, ymmärrän että tympäisee olla aina se, joka järjestää. Minä tein aikanani niin, että sanoin miehelle että sinä järjestät seuraavan irtioton, lastenhoidon, hotellit ja muun. Kun huomasi, että minä en todellakaan aio tehdä asialle mitään, niin kyllä hän sitten sai puhelimeen käteensä, soitti äidilleen ja kysyi vielä äidiltään vinkkejä hotellireissulle ;) kun ei itsellä tuota mielikuvitusta ole. Mutta järkkäsi kaiken.
Ehkä teidän pitää ihan listata sitten kaikki tekeminen ym. kuka hoitaa ja vastaa mistäkin. Paperilla näkee, meneekö tasan. Ja tehdä sitten asialle jotain.
Mutta tuo miehen teiniksi haukkuminen ym. ei kyllä asioita ratkaise. Itsekin syyllistyin siihen aikanaan, mutta kyllä molemminpuolisella kunnioituksella pääsee paljon pidemmälle.
Miksi miehelle pitäisi antaa pisteitä siitä että hän sanoo että haluaisi olla kahden? Jos mies sitten kuitenkin jättää kaiken toisen vastuulle? Haluaisin minäkin lomalle mukavan ihmisen kanssa. Ja haluaisin että hän varaa hotellin ja matkaliput, pakkaa laukut, suunnittelee ohjelman, opettelee vieraan kielen fraasit. Minä voin sitten vastapalvelukseksi sanoa, että haluan olla hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä vähän perspektiiviä: Meillä on kaksi lasta ja mies haluaa kolmannen. Minäkin haluan kolmannen, mutta mietin jaksammeko...no, olen päättänyt suostua yrittämään, koska:
-mies tekee oma-aloitteisesti vähintään puolet kotitöistä
-on ollut molempien vanhempien lasten kanssa kotona vuoden
-huolehtii siitä, että lapset syövät terveellistä ruokaa ja pääsevät ulos vähintään kerran päivässä
-huolehtii esikoisen läksyistä ja kouluun tarvittavista tarvikkeista
-huolehtii oma-aloitteisesti uimakouluilmoittautumiset, kaveritreffit, harrastekuskaukset jne. jne.
-järjestää meille omaa aikaa täysin oma-aloitteisesti, yllätyksenä minulle, kaikki lastenhoidot ym. järjestetty, myös esim. matkoja
-kun lähdemme juhliin, pukee vähintään toisen lapsista ja huolehtii yleensä lapset autoon, että saan meikata rauhassa
-ostaa kaverisynttäreille lahjoja ja järjestää lasten synttäreitä siinä missä minäkin
-minä olen saanut jatkaa rakasta harrastustani, joka vie 1-3x viikossa pari tuntia kerrallaan. Pääsen myös kaverien kanssa iltaa istumaan aina kun haluan. Voin lähteä vaikka kaverin kanssa saunaan 15 minuutin varoajalla jos pyydetään ja huvittaa lähteä.
p.s. toki minä hoidan myös kaikkia noista asioita, ja järjestän yhteistä aikaa ja mies pääsee myös omiin menoihinsa aina kun haluaa (jos on päällekkäisiä menoja niin yleensä molemmilla on sama intuitio, että kummalla on "oikeus" mennä). Mutta tämä on kaikki täysin tasapuolista ja perhe toimii kuin rasvattu kone, kenenkään ei tarvitse nalkuttaa, vaatia eikä uupua taakan alle.
Sulla on harvinainen helmi miehenä. Valitettavasti tällaisen miehen kanssa tutkimusten mukaan lopulta ongelmaksi voi tulla intohimon lopahtaminen. Ollaan liian samankaltaisia ja liian hyviä ystäviä. Jännite puuttuu. En toivo tätä kenellekään, en teillekään. Olen vain lukenut tästä.
Mies on tosiaan poikkeuksellinen omassa hyvin tasa-arvoisessakin tuttavapiirissä, mutta lähinnä tuon hoitovapaan pituuden takia. Mun ystäväpiirissä tasa-arvoinen vanhemmuus on normi.
Olen minäkin miettinyt tuota intohimoa. Me ollaan kyllä hyvin samanlaisia, ja hyviä ystäviä, mutta suhteemme alkoi intohimoisesta rakastumisesta, ja sitä on vieläkin jäljellä (kohta 17v yhdessä). Tulevaisuudestahan ei tietysti kukaan tiedä, mutta onneksi olen onnellinen nyt suhteessani ja uskon että jatkossakin.
Miksi viikkosiivouksesta on pakko taistella? Varmaan jokainen tuntee jonkun teinin joka voi auttaa kohtuu hintaan. Samoin lastenhoidossa. Ymmärrän, että kaikilla ei ole varaa edes siihen, mutta monilla palstavalittajilla varmasti on.
Viikkosiivous on yksi suosituimmista riitelynaiheista ja helpoimmista poistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on tosi helppo juttu ja sen jälkeen kaikki työt menee tasan.
Ei tarvitse uhrautua enää. ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on ihan samanlainen. Säännöllisesti raivoan hänelle siitä, ja sitten jaksaa tsempata taas vähän aikaa, eli tajuaa itsekin olevansa vapaamatkustaja. Kuitenkaan ei halua ottaa siivoojaa kotiin, koska se maksaa.. meillä onneksi vain yksi lapsi niin jaksan yksinkin pyörittää arkea. Mies ei vain jotenkin etukäteen tajunnut kuinka paljon yksikin lapsi vaatii...? Onneksi tilanne helpottaa koko ajan kun lapsi kasvaa.
Ei ongelma ole se ettei ole tajunnut kuinka paljon vaatii, vaan ettei ota vasruuta elämäntilanteestanne. Elä ala miehellesi äidiksi!
Pikkulapsiaika on todella rasittavaa aikaa. Minäkin mietin silloin eroa ja bonus siinä olisi ollut se, että olisin saanut välillä olla huolista vapaa kun lapset olisivat olleet eron jälkeen välillä vain miehen vastuulla. AP ole onnellinen, että mies kaipaa kaksioloa kanssasi. Toteuttakaa se! Teillähän on sitä verkostoakin! Miehesi ei kuulosta ollenkaan olevan pahimmasta päästä. Usein miehet haluaa jallittaa kaiken vastuun naiselle. Jos kuvittelet, että vapailta markkinoilta löydät paremman, niin erehdyt!
Eli pitäisi vain hyväksyä vapaamatkustaja, kun muut ovat vielä pahempia? Samoin kun miehiltä nyt vain pitää hyväksyä typerät möläytykset, kun miehet eivät niin ymmärrä näitä asioita.
Minäkin haluan tehdä ja sanoa mitä huvittaa, yhtään miettimättä. Minäkin haluan tehdä vähemmän töitä kuin minulle kuuluu. Voin sitten vastapalveluksena sanoa, että en minä nyt vain oikein ymmärrä näitä juttuja. Tai vielä parempi jos se toinen sanoo niin, kärsivällisesti hymyillen.
Ei, vaan vieläkin parempi olisi että minun ei tarvitse edes kuulla sitä. Kyllä, se olisi hyvä. Haluan että kumppanini ajattelee että en pystykään ottamaan häntä huomioon yhtä hyvin kuin hän minua, ihan vain sukupuoleni vuoksi. Haluan että hän huolehtii kaikesta eikä syyllistä minua, kun en voi mitään sille että edustan vastuutonta sukupuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nytt lue muita, vaan vastaan suoraan äitinä ja eronneena.
Miehessäsi ei ole mitään erityistä, tuo on tavallista lapsiperheaikaa. Valitettavaa ja kamalaa ja epäreilua, mutta tuo ei kestä ikuisesti. En minäkään uskonut, mutta tuo helpottaa joskus. Jos ette tee mitään peruuttamatonta (petä, eroa, ala ryypätä jne.) niin kun myrsky laantuu viiden -kymmenen vuoden päästä, teillä voi olla taas varsin tyydyttävä suhde ja kumppanuus, ja sitä seksiäkin. Vanhetessa vielä parempaa.
Ei se kenenkään muun miehen kanssa tuon kummempaa olisi. Nuo on ne ruuhkavuodet, kun lapsia tekee niin... ja siis olisin kertonut tämän itselleni aikanaan jos olisin tiennyt. No meillä tuli siihen miehen paheneva alkoholiriippuvuus. Mutta tuo kaikki muu on ohimenevää ja korjattavissa ajan kanssa.
Olet nyt univelassa ja koet valtavaa epäoikeudenmukaisuutta. Et näe kovin pitkälle. En sano että mitä miehesi tekee on oikein, mutta kuten sanoin, this too shall pass. Kestä niin ajat on vielä toiset. Kiität vielä itseäsi että et tuossa vaiheessa eronnut.
Meillä ihan samanlaista. Mutta älä hae avioeroa. Kyllä se tasottuu. Seksikin voi piristää miestä! Rankkaa on kaikilla kolmen lapsen kanssa, mut ei se ole syy erolle. Helpottaa kun vauvavuosi menee ohi ja molemmat saa taas nukuttua. Voiko mies nukkua jossain toisessa huoneessa niin saa työt edes töissä tehtyä? Hae palveluseteleitä neuvolasta, niin saat kotiin apua. Siivoojakin voisi olla kiva ottaa vaikka kerran kuussa tekemään täyssiivouksen..? Meilläkään mies ei osallistu kotitöihin ollenkaan koska on niin paljon töissä. Olen sitten hankkinut kaiken avun muualta enkä odotakaan häneltä niin paljon, enkä jaksa valittaa sellaisesta. Ei se yh äitinä mitään juhlaa ole.. Että kannattaa nyt vaan antaa tilanteelle aikaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä vähän perspektiiviä: Meillä on kaksi lasta ja mies haluaa kolmannen. Minäkin haluan kolmannen, mutta mietin jaksammeko...no, olen päättänyt suostua yrittämään, koska:
-mies tekee oma-aloitteisesti vähintään puolet kotitöistä
-on ollut molempien vanhempien lasten kanssa kotona vuoden
-huolehtii siitä, että lapset syövät terveellistä ruokaa ja pääsevät ulos vähintään kerran päivässä
-huolehtii esikoisen läksyistä ja kouluun tarvittavista tarvikkeista
-huolehtii oma-aloitteisesti uimakouluilmoittautumiset, kaveritreffit, harrastekuskaukset jne. jne.
-järjestää meille omaa aikaa täysin oma-aloitteisesti, yllätyksenä minulle, kaikki lastenhoidot ym. järjestetty, myös esim. matkoja
-kun lähdemme juhliin, pukee vähintään toisen lapsista ja huolehtii yleensä lapset autoon, että saan meikata rauhassa
-ostaa kaverisynttäreille lahjoja ja järjestää lasten synttäreitä siinä missä minäkin
-minä olen saanut jatkaa rakasta harrastustani, joka vie 1-3x viikossa pari tuntia kerrallaan. Pääsen myös kaverien kanssa iltaa istumaan aina kun haluan. Voin lähteä vaikka kaverin kanssa saunaan 15 minuutin varoajalla jos pyydetään ja huvittaa lähteä.
p.s. toki minä hoidan myös kaikkia noista asioita, ja järjestän yhteistä aikaa ja mies pääsee myös omiin menoihinsa aina kun haluaa (jos on päällekkäisiä menoja niin yleensä molemmilla on sama intuitio, että kummalla on "oikeus" mennä). Mutta tämä on kaikki täysin tasapuolista ja perhe toimii kuin rasvattu kone, kenenkään ei tarvitse nalkuttaa, vaatia eikä uupua taakan alle.
Sulla on harvinainen helmi miehenä. Valitettavasti tällaisen miehen kanssa tutkimusten mukaan lopulta ongelmaksi voi tulla intohimon lopahtaminen. Ollaan liian samankaltaisia ja liian hyviä ystäviä. Jännite puuttuu. En toivo tätä kenellekään, en teillekään. Olen vain lukenut tästä.
No sen kirjoittaja yritti vain perustella sitä että raataa kotiorjana. Tässä maailmassa on kirjoitettu hyvin paljon roskaa.
Vierailija kirjoitti:
fsddfasasd kirjoitti:
Miehesihän yrittää vihjata sinulle, että seksiä tekisi mieli. Ja kahdenkeskistä omaa aikaa muutenkin. Etkö itse kaipaa sellaista? Voisiko lapset järjestää viikonlopuksi hoitoon, että pääsette hoitamaan parisuhdettakin välillä? Se helposti unohtuu ruuhkavuosien keskellä, että olette kuitenkin mies ja nainen.
Mieheni ei vihjaile, sanoo kyllä suoraan kun tekisi mieli ja seksiä ja läheisyyttä meillä onkin, sekä kahdenkeskistä aikaa. Vapaat viikonloput vain haluaisin viettää perheenä, mutta ainkain nyt kahtena kertana viime kahden kuun aikana olen järjestänyt lapset viikonlopuksi hoitoon kun on ollut la aamuvuoro ja su iltavuoro, niin ollaan saatu olla ihan kahdestaan.
Nyt mieskin saisi ottaa vähän vastuuta tästä suhteesta.
Kun olin eronnut, vasta tajusin mistä kaikesta mies OLI huolehtinut, mistä minulla ei ollut mitään käsitystä. Olin ärtymyksessäni vain laskenut että MINÄ tein sitä ja tätä ja tuota, MINÄMINÄMINÄ teen täällä kaiken.
Teet varmasti hyvin paljon, mutta et nyt ole siinä mielentilassa että siinä tehdään mitään suuria elämän päätöksiä omasta ja lasten puolesta - ei avioeroakaan. Et näe metsää puilta. Et näe kokonaiskuvaa. Varmasti miehesikin tekee ainakin jotain, et vain nyt suostu näkemään siitä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi viikkosiivouksesta on pakko taistella? Varmaan jokainen tuntee jonkun teinin joka voi auttaa kohtuu hintaan. Samoin lastenhoidossa. Ymmärrän, että kaikilla ei ole varaa edes siihen, mutta monilla palstavalittajilla varmasti on.
Viikkosiivous on yksi suosituimmista riitelynaiheista ja helpoimmista poistaa.
Ap ei taistele viikkosiivouksesta. Ap on väsynyt siihen että kun tulee kotiin töistä pitää ensin tyhjentää tiskikonetya ja siivota keittiötä että mahtuu laittamaan ruokaa, jos ei ole aamukuudelta tätä tehnyt ennen kuin lähtee töihin. Lapset katsovat piirrettyjä kun tulen, mies näpyttää tietokonetta.
Ruuan jälkeen lasten kanssa olemista, ehkä suikuun heidän kanssaan, mahdollisesti kauppaan. Ilyapala ja nukkumaan, ja sitten keittiönsiivous jos jaksaa jotta tiskit ei odota aamulla tai töiden jälkeen. Pyykkejäkin pitää pestä. Mies.vie nuorimman nukkumaan kun olen antanut iltapalan kaikille, minä huolehdin kahdesta vanhemmasta. Kun mies tekee jotain, tulee se teinikäyttäytyminen esiin.
Miehesi ottaa vastuuta suhteesta koska kertoo sinulle että kaipaa kanssasi kahdenkeskistä aikaa. Kun oikeasti on avioeron paikka, kumpikaan teistä ei haluaisi olla samassa kaupungissakaan toisen kanssa, saati samassa sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kannattaa nyt asettaa vähän perspektiiviin.
Ap laskee, mitä kaikkea joutuu tekemään nyt ja syyttää siitä kaikesta miestään. Jos hän eroaa, hän tekee sen kaiken ja vielä senkin mitä mies on tehnyt. Sain itse huomata tämän, ja nöyräksi ja noloksihan se vähän vetää. Ihan turha luulla että joku uusi mies olisi parempi. Hän voi rakastaa naista kovastikin, mutta hän ei ikinä tule rakastamaan lapsia niin kuin heidän isänsä. Tuo perheasetelma ei ikinä korjaannu, eikä toistu, jos sen nyt rikkoo vain siksi että tiskaaminen kiukuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ottaa vastuuta suhteesta koska kertoo sinulle että kaipaa kanssasi kahdenkeskistä aikaa. Kun oikeasti on avioeron paikka, kumpikaan teistä ei haluaisi olla samassa kaupungissakaan toisen kanssa, saati samassa sängyssä.
Anteeksi nyt vain, mutta toihan on ihan täyttä paskaa. Ihan kivaa että haluaa joo, mutta kyllä se nyt haluamisen lisäksi vaatii että tekee jotain myös asian eteen!
Minun vaimo laittoi samat syyt ja otti eron. Tosin paljon noiden valvontavuosien jälkeen.
Ei ollut ihan reilua ei. Monia asioita en tehnyt kun vaimo halusi tehtävän tietyllä tavalla, vaikka kuinka irrationaalinen. Ja paljon tein, remontoin talon lattiasta kattoon, en käynyt vieraissa ja kannoin ruuat kaupasta. Tilipussin toin kotiin. Opetin lapset laskettelemaan, luin läksyjä, vaadin harjaamaan hampaat. Välitin ja elin mukana. Laitoin lapsille terveelliset ruuat, ei ollut eineksiä pöydässä koskaan, ja korjasin autot. Mökkikin ostettiin ja laitoin siitä hienon. Seksissä vaimo sai aina ensin, ja se oli hyvää vaikka vaimo koki lihoneensa ja muuta. Ystäviä oli minunkin puolelta ihan paljon ja yhdessä perheineen vietettiin laatuaikaa. Hyviä vuosiane oli.
Koki kuitenkin jääneensä yksin tekemään kaiken ja oli valvonut lasten kanssa kun olin saanut nukkua.
Ja erossa nyt ollaan. En suosittele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi viikkosiivouksesta on pakko taistella? Varmaan jokainen tuntee jonkun teinin joka voi auttaa kohtuu hintaan. Samoin lastenhoidossa. Ymmärrän, että kaikilla ei ole varaa edes siihen, mutta monilla palstavalittajilla varmasti on.
Viikkosiivous on yksi suosituimmista riitelynaiheista ja helpoimmista poistaa.
Ap ei taistele viikkosiivouksesta. Ap on väsynyt siihen että kun tulee kotiin töistä pitää ensin tyhjentää tiskikonetya ja siivota keittiötä että mahtuu laittamaan ruokaa, jos ei ole aamukuudelta tätä tehnyt ennen kuin lähtee töihin. Lapset katsovat piirrettyjä kun tulen, mies näpyttää tietokonetta.
Ruuan jälkeen lasten kanssa olemista, ehkä suikuun heidän kanssaan, mahdollisesti kauppaan. Ilyapala ja nukkumaan, ja sitten keittiönsiivous jos jaksaa jotta tiskit ei odota aamulla tai töiden jälkeen. Pyykkejäkin pitää pestä. Mies.vie nuorimman nukkumaan kun olen antanut iltapalan kaikille, minä huolehdin kahdesta vanhemmasta. Kun mies tekee jotain, tulee se teinikäyttäytyminen esiin.
Itse teen juuri noi päivittäiset kotihommat. Mutta se on ok, koska siivooja hoitaa isomman siivouksen joka viikko. Muu menee siinä katsellessa teeveetä itsekin.
Mutta lapset ja mies hommiin kykyjen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kannattaa nyt asettaa vähän perspektiiviin.
Ap laskee, mitä kaikkea joutuu tekemään nyt ja syyttää siitä kaikesta miestään. Jos hän eroaa, hän tekee sen kaiken ja vielä senkin mitä mies on tehnyt. Sain itse huomata tämän, ja nöyräksi ja noloksihan se vähän vetää. Ihan turha luulla että joku uusi mies olisi parempi. Hän voi rakastaa naista kovastikin, mutta hän ei ikinä tule rakastamaan lapsia niin kuin heidän isänsä. Tuo perheasetelma ei ikinä korjaannu, eikä toistu, jos sen nyt rikkoo vain siksi että tiskaaminen kiukuttaa.
En halua uutta miestä. Miehen tekosista esimerkki: olen odottanut marraskuusta asti että mies kiinnittäisi lampun makkarin kattoon. (Muistuttanutkin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kannattaa erota, sitte ku oot yksin niitten kolmen lapsen kanssa, niin kodinhoito ja heräämiset helpottuu kummasti ;)
Sitten ei ainakaan ärsyttäisi niin paljon kun olisi itsestäänselvä että kaikki on mun vastuulla, eikä niin että täällä on periaattees tasaveroinen vanhempi joka käyttäytyy kuin kiukutteleva teini kun on pakko osallistua.
Mä niin ymmärrän sua!!! :D Itse ajattelen usein samalla tavalla. Jos eroaisimme, tulisi arjesta varmasti vielä rankempaa, mutta ainaan ei jatkuvasti ketuttaisi..
Pikkulapsiaika on todella rasittavaa aikaa. Minäkin mietin silloin eroa ja bonus siinä olisi ollut se, että olisin saanut välillä olla huolista vapaa kun lapset olisivat olleet eron jälkeen välillä vain miehen vastuulla. AP ole onnellinen, että mies kaipaa kaksioloa kanssasi. Toteuttakaa se! Teillähän on sitä verkostoakin! Miehesi ei kuulosta ollenkaan olevan pahimmasta päästä. Usein miehet haluaa jallittaa kaiken vastuun naiselle. Jos kuvittelet, että vapailta markkinoilta löydät paremman, niin erehdyt!