Lue keskustelun säännöt.
Miten toimia konflikteja välttelevän miehen kanssa?
22.06.2016 |
Minun ja mieheni riitelytyylit eivät ole yhteensopivia. Hänen tyylinsä on, että jos tulee erimielisyyttä / jos hän on tehnyt jotain mistä suutun, hän vain sulkeutuu, vaikenee ja odottaa, että myrsky menee ohi. Hän ei siis pyydä anteeksi tai selittele tekemisiään. Minä taas haluaisin läpikäydä riidan heti tuoreeltaan ja saada sen käsiteltyä loppuun. Suuttuessani haluan huutaa, väitellä ja viimeistään parin tunnin sisällä / ainakin samana päivänä pitäisi saada erimielisyyden aiheesta joku sovinto/kompromissi aikaan ja voimme lopettaa riidan. En mene riidellessäni henkilökohtaisuuksiin, eikä onneksi mieskään.
Meillä ei ole kovin usein riitaa. Mutta nyt suutuin miehelle viikonloppuna kovasti, kun hän oli heittänyt tavaroitani roskiin. Hänellä on vähän taipumusta tehdä puolestani omavaltaisia päätöksiä minulta kysymättä ja useimmat riitamme itse asiassa johtuvat juuri siitä. Nyt kuitenkin tilanne oli vielä suututtavampi, koska hän oli kysynyt, voisiko viedä eräät tavarani roskikseen (olin lajitellut kaappien sisältöä), mutta kielsin viemästä ja sanoin, että aion antaa osan kamoista siskolleni ja myydä osan kirpparilla. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että mies oli tästä täysin tietoisena käynyt silti heittämässä kamat (käyttökelpoiset, rahanarvoiset, MINUN omat kamani) roskikseen. Suutuin kovasti. Huusin miehelle, että miten hän voi tehdä tuollaista, minun tavaroilleni ja vieläpä tietoisena siitä, että kielsin heittämästä niitä pois. Mies vastasi arvelleensa, etten kaipaisi kamoja. Sitten hän sulkeutui. Nyt olemme olleet riidoissa siitä lähtien, siis jo neljättä päivää. Emme riitele avoimesti (kun on lapsiakin) eli päivisin puhun miehelle ystävällisellä äänellä ja mies minulle, mutta en kysele mitään kuulumisia, vaan puhun vain tarpeelliset arjenpyöritysjutut. Illalla kun lapset nukkuvat, olemme kuin toista ei olisikaan. Kärsin tilanteesta. Tiedän, että tälläkin kertaa joudun vaan jossakin vaiheessa lopettamaan riidan, mies ei aio tulla vastaan tai pyytää anteeksi. Tulee fiilis, ettei mies välitä suuttumisestani eikä edes koe anteeksipyytämistä tarpeelliseksi.
Kyseessä on muuten ihan hyvä mies. Onko kokemuksia tai hyviä ideoita, miten oikein saisin tällaiset riitatilanteet hoidettua paremmin?
Kommentit (13)
Meillä ei mikään koskaan muuttunut. Vaikka riidattomina hetkinä koitin perustella kantaani ja hän oli ymmärtävinään, mutta kun oli taas ns. "tilanne päällä", niin sama sulkeutuminen. Ero auttoi kummasti, tosin mies nyt ei ollut muutenkaan erityisen hyvä yksilö, joten en lähde sitä suosittelemaan... Niin se vaan on, että toista ei voi vasten hänen tahtoaan muuttaa, ja jos hän ei tahdo muuttua, niin sinun on muutettava suhtautumistasi siihen asiaan. Eli kestettävä, toisin sanoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kun olen tosi vihainen, tulee korotettua ääntä ja usein huudettua. Minusta se on puhdistavampaa saada sanottua sanottavansa ja reagoitua luonnollisesti, kuin pitää mölyt mahassa. Jos on vain pikku riita en huuda, mutta kunnolla suuttuessani huudan. Ollaan oltu naimisissa jo 16v ja tilanne pysynyt koko ajan samana, tai ehkä pahentunut, koska alkuvaiheessa saimme riidat nopeammin ratkaistua, kun ei ollut lapsia eli saatoimme vapaammin riidellä. Ero ei ole hakemani ratkaisu :) ap
Mä en olisi päivääkään parisuhteessa, jossa täytyisi riidellä jatkuvasti. Mun mies uhkailee/vitsailee välillä, että polttaa harrastustarvikkeeni kokkona niin olen siihen tuumannut, että "sitten tiedät, mistä kitarasi ja rakas lätkämailasi sen jälkeen löytyvät" niin kamani saavat kummasti olla rauhassa. Noin muuten meillä on enimmäkseen varsin leppoisaa ja ratkomme asiat puhumalla, emme huutamalla. Siis kyllä minäkin osaan rageta, huutaa, vittuilla ja osaa mieskin, mutten ainakaan itse koe tarpeelliseksi sellaista ihmissuhdetta, jossa nämä keinot olisivat osa normaalia arkea. Sain katsella sitä paskaa tarpeeksi kotona.
Että mars ap katsomaan, mitä miehen romuja joutaisi roskiin. Voi olla tehokkaampaa kuin huutaminen. ;D
Toista et voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistasi voit. Eli puhu rauhallisesti ja riitele rakentavasti. Ei huutamalla koskaan saa asioita korjattua. Ehkäpä miehesi ajatteli vaan auttaneensa sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kompromissiratkaisu erilaisille luonteillenne on, että kun tulee erimielisyyksiä, käsittelette ne ilman dramatiikkaa puhumalla. Tämän voi tehdä lastenkin läsnäollessa, koska mitään "myrskyä" ei tarvita ollenkaan. Mä en suostu selvittelemään mitään asioita ennenkuin toinen osapuoli on rauhoittunut niin, että sen kanssa voi järkevästi asiasta keskustella.
Ero ei ole sun hakemasi ratkaisu ap. , mutta miehelle se voi olla, jos jatkat huutamista. Aikuiset ihmiset eivät yleensä huuda. Sitä voi verrata lapsen itkuun, kun ei osaa muuten ilmaista itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Äänen korottaminen" on tarpeellista, jos miehesi on kuulovammainen. Muuten se on tarpeetonta, itsekästä ja uhkaavaa.
Tiedättekö mistä yrityksen nimi ManPower on alunperin tullut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en olisi päivääkään parisuhteessa, jossa täytyisi riidellä jatkuvasti. ... Noin muuten meillä on enimmäkseen varsin leppoisaa ja ratkomme asiat puhumalla, emme huutamalla. Siis kyllä minäkin osaan rageta, huutaa, vittuilla ja osaa mieskin, mutten ainakaan itse koe tarpeelliseksi sellaista ihmissuhdetta, jossa nämä keinot olisivat osa normaalia arkea. Sain katsella sitä paskaa tarpeeksi kotona.
Jo aloitusviestissä kerroin, että meillä ei riidellä usein. Riitely ei tosiaankaan ole osa normaalia arkeamme, vaan arki on mukavaa ja onnellista. Riitoja tulee harvakseltaan, useamman kuukauden välein, mutta kun niitä tulee, ne nykyisellään ikävästi venyvät monen päivän mittaisiksi. Siihen kaipaisin apuja. Voin tietysti yrittää olla huutamatta ja keskustella rauhallisesti, voi olla vähän vaikeaa mutta voin yrittää. En silti usko, että mies suostuu sen enempää keskustelemaan riitaa läpi, vaikken huutaisi (koska aina joskus olen rauhallinen eikä se ole niillä kerroilla auttanut asiaa). t ap
Konflikteja välttävä ihminen hoitaisi asiat mahdollisuuksien mukaan niin, että ei tule sanomista. Kuulostaa pikemminkin siltä, että mies haluaa päättää puolestasi ja väheksyy arvostelukykyäsi, eikä pidä sanottavaasi tärkeänä. Sinä puolestasi et ainakaan onnistu herättämään enemmän kunnioitusta huutamalla ja draamailemalla, se antaa sinusta aika lapsellisen ja epätasapainoisen kuvan ja tekee sinusta raskaan kumppanin. Ongelma ratkeaa, jos molemmat kykenette muuttamaan asenteitanne, nyt kummallakin on liikaa "oikeuksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pikemminkin siltä, että mies haluaa päättää puolestasi ja väheksyy arvostelukykyäsi, eikä pidä sanottavaasi tärkeänä. quote]
Varsin hyvä pointti, ongelma saattaa itse asiassa olla juuri tämä. Koska riitelemme melkein vain ja ainoastaan silloin, kun hän on päätöksissä ns kävellyt ylitseni ja olen suuttunut siitä. En muuten ole erityisen helposti suuttuvaa tyyppiä. Mies on kyllä aina suhtautunut minuun vähän tuolla tapaa holhoavasti, hän on minua yli kymmenen vuotta vanhempikin (tapasimme kun olin 19v) joten tämä voi juontaa juurensa jo suhteen alkuajoista. En kuvailisi itseäni luonteeltani draamakuningattareksi. ap
Miksi sun täytyy huutaa?