Miehen etälapsi tulossa "lomalle"

Meillä sama juttu.

Mies ottaa tyttönsä vain koska eksänsä pakottaa = painostaa ja uhkailee. En ymmärrä tätä äiti ihmistä.. Eniveis, kun miehen tyttö tulee, hänellä ei ole tekemistä jollen jotain keksi. Mies ei ole innokas lapsen kanssa puuhailuun. Osittain syy voi olla se että oli vahinkolapsi, eks "pillereiden läpi" raskaaksi ja mies on monesti puhunut katuvansa että suostui eksän painostamiseen lapsen pitämisestä. Koska ei jaksa tämän elämään osallistua "kuten kuuluisi". Paska tilanne kaikille...

Vierailija kirjoitti:

No meillä on kolme yhteistä lasta jotka ovat kotona koko kesän! Ei siis mitään kahden keskeistä lomaa ja miksi pitäisi olla, jos on kerran lapsia hankkinut!

Tiedän perheen jolla on 7 lasta, eivätkä vanhemmat ivaile ja ilku muille muiden vanhempien jaksamisesta koskaan. Ottaisit oppia.

Miten ihmeessä lapsen äiti voi pakottaa? Opetelkaa sanomaan ei eikä täällä valitella, jos asialle ei tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi joku päiväleiri lapselle, jossa olisi lapselle muutamaksi tunniksi mielekästä tekemistä?

Niin että pistetään se etäisän luo tuleva lapsi päiviksi pois silmistä leirille. Kun ei jakseta niitä vähäisiäkään tapaamisia olla lapsen kanssa kun pitäis nyksän kanssa kahdestaan nyhjätä ja saada omaa aikaa. Milloin se lapsi saa aikaa isänsä kanssa? Illalla pari tuntia? Voi jeesus sentään.

Miten olis jos ne aikuiset vaan aikuistuisi ja hoitaisi itse tekemänsä lapset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, sitä saa mitä tilaa, joten kärsi kuin nainen tai haihdut paikalta. Sinuna en todellakaan jäisi passaamaan äijää ja lasta, vaan keksisin parempaa tekemistä. Jos mies siitä nokkaansa ottaa, niin taas - voi voi...

Olisiko yläpeukkujen määrä yhtä runsas, jos se olisikin uusi aviomies, joka lähtisi lomalle rilluttelemaan sen sijaan että "passaisi sairasta muijaa" ja tämän lasta.

Myötä- ja vastoinkäymisissä, ajattelen minä. Sukupuoleen katsomatta.

Tottakai huolehdin lapsistani ja mahdollisen uuden mieheni ei tarvitse heistä huolehtia ollenkaan. Riittäisi, että mies osaisi olla lasten lähellä asiallinen ja ystävällinen, halutessaan hän voi tietenkin olla enemmänkin, mutta en sitä olettaisi. Joten jos mies haluaisi lähteä pois, niin se sopisi minulle ja lapsilleni erittäin hyvin. Pärjäisimme varmasti. Jos olisin niin sairas, että vain nukkuisin, niin huoltajuus menisi varmasti pääosin isälle ja hoitaisin itseni kiireellä kuntoon. En jäisi surkuttelemaan itseäni tai lykkäisi hoitovastuuta uudelle kumppanilleni ikinä.

Minä häipyisin. Mies hoitakoon itse lapsensa. Jos ei pysty, niin hänen pitää voida sanoa eksälle, ettei pysty.

Jos isä on sairas eikä jaksa lastaan hoitaa, pysyköön lapsi äidillään. Minä en ainakaan alkaisi lapsenlikaksi, jos siitä ei makseta/jos ei ole oma lapsi.

Aivan älytön vääryys hoidattaa omat kakaransa muilla.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei lastaan pysty hoitamaan, niin se asia pitäisi saattaa lastenvalvojan tietoon.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Heinäkuussa piti olla 2 viikkoa, mutta nyt äitinsä pakottaa ottamaan lapsen vielä yhdeksi ylimääräiseksi viikonlopuksi.

Ei siinä muuten mitään, mut omat lapseni on samaan aikaan omalla isällään 2 viikkoa joten meillä ei ole miehen kanssa yhteistä aikaa koko kesänä.

Toisekseen mies ei tee lapsensa kanssa mitään joten lapsen hoito ja viihdyttäminen on mun varassa aina 90% kun lapsi käy täällä. Miehellä raskas lääkitys jonka vuoksi nukkuu lähes kaiken muun ajan mitää jää työssäkäynnin ulkopuolelle.

Ajatus heinäkuusta uuvuttaa jo nyt, tuntuu ettei kohta enää jaksa..

Isovanhemmat, miehen vanhemmat eivät kovin paljoa lapsenlastaan ota luokseen joten tukiverkko melko pieni meillä.

Mietin jo että vain häipyisin johonkin kaverille lepään viikoksi heinäkuussa ja jättäisin miehen "oman onnensa" nojaan. Tulin heti katumapäälle koska tiedän miten raskasta lapsen kanssa olo on oikeasti miehelle.. :/

Miten muut tässä tilanteessa olleet? Arvostelijat jakakoon elämänviisauksensa muualle kiitos..

T. Väsynyt

Oletko ajatellut vaihtoehtoa, että lähtisit niiksi kahdeksi viikoksi johonkin muualle, reissuun itseksesi. Mitä iloa siitä miehestä kahdenkeskisessäkään lomassa on, jos se vain nukkuu.

Kun niitä lapsia tekee, ja hankii, kaikki on tietoista, mies tietää, että yhdynnässä on mahdollisuus raskautua, ja nainen tietää raskaaksi tultuaan vaihtoehdot,  niin mikä vielä on epäselvää, vastuuta hyvöt ihmiset, lapsi ei itse maailmaan ole pyytänyt. Ei ydinperheessäkään ole vapaita viikonloppuja, sitä ollaan ja eletään lasten kanssa, esim.päiväkodeissa huomaa, kuinka vanhemmat vapaapäivinäänkin  tuovat lapsen päiväkotiin, kun eivät jaksa, taikka hakevat juuri ennen ovien sulkeuduttua. Niin se useasti on.

Jos mies ei jaksa olla yhtään lapsen kanssa, miksi laittaa lapsi katselemaan nukkuvaa miestä. Ensisijaisesti miehen pitäisi puhua asia lääkärinsä kanssa, ja sitten ilmoittaa äidille ja lastenvalvojalle.

Mua niin surettaa nämä lapset joita kukaan ei halua ja kukaan ei nurkkiinsa kaipaa. Ei edes ne biovanhemmat, saati (alati) vaihtuvat isä- ja äitipuolet.

Minkä ikäinen lapsi oikein on, jos koko ajan pitää hoitaa ja viihdyttää? Ota itsellesi lomaa.

Mies hoitakoon lapsensa itse. Hän huolehtii silloin kaikesta mitä lapsi tarvitsee, turvallisen isäsuhteen ja ympäristön, ravinnon, viihdykkeet, riittävän unen määrän jne. Lapsi on miehen ja vaikka olisit tähän saakka ottanut vastuun itsellesi lähes kokonaan, niin se ei tarkoita, että näin pitäisi tapahtua aina ja ikuisesti. Nyt siis sinä ap olet se joka kertoo miehelle todellisuuden. Jos et pysty tai kehtaa, niin muille on turha valittaa enää.

Meillä ydinperheessä ei koko kesänä ole lomaa lapsistamme, tosin, ei muunakaan vuodenaikana. Miksi pitäisi, sillä haluan viettää kaiken mahdollisen ajan rakkauteni seurassa. Eikä ole edes mummoa, johon lapset saisi sysättyä.

Minkä ikäinen lapsi on, kun koko ajan pitää hoitaa ja viihdyttää? Ota itsellesi lomaa. Muutenkaan en ymmärrä, kun koko ajan verrataan ydinperheeseen. Uusperheessä lapsista vastaavat ensisijaisesti omat vanhemmat. Ja varsinkin, jos lapsi on melko vieras.

Dsiisus naita uusperheita! Eipa olisi tullut mieleenkään eroni jälkeen ottaa uutta puolisoa/avokkia ja viela vahemman, jos olisi ollut "lapsellinen" tarjolla!

Ei se vaikeaa ollut. Todennäköisesti paasin paljon helpommalla.

Yhyy. Ydinperheessä ei tunneta "lapsetonta aikaa". En ymmärrä tuota yyhoiden, eroinneiden, karanneiden ym. AINAISTA VIKINÄÄ! Sitä saa mitä tilaa.

Onnekseni valitsin normaalin, onnellisen avioelon ja ydinperheen.

Ymmärsinkö oikein: sinun lapsesi elää kanssanne 50 viikkoa vuodessa ja se ei ole ongelma, miehen lapsi tulee kahdeksi viikoksi ja se on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Yhyy. Ydinperheessä ei tunneta "lapsetonta aikaa". En ymmärrä tuota yyhoiden, eroinneiden, karanneiden ym. AINAISTA VIKINÄÄ! Sitä saa mitä tilaa.

Onnekseni valitsin normaalin, onnellisen avioelon ja ydinperheen.

Jännä juttu, että ydinperheissä ei ole ollenkaan lapsetonta aikaa ja kuitenkin täälläkin koko ajan valitetaan, kun isovanhemmat ei hoida tarpeeksi, kauhea itku, kun työtön ei saisikaan pitää lasta 8h/pvä tarhassa, ei ole tukijoukkoja..

Mitä niillä tarhoilla ja kaiken maailman tukijoukoilla tekee, kun kerran ikinä ei kuitenkaan edes haluttaisi lapsivapaata aikaa? Ja miksi kesäisin on kaiken maailman kerhoja ja leirejä, kun eihän niitäkään tarvita, kun vanhempienhan lapsensa pitää hoitaa?

Menkää itseenne mammat.