Onko pakko kertoa lapselle, kuka hänen isänsä on?

Kerro noi Kaikki syyt Ja että pelkäisit jos kerrot nimen. Eli anna edes rehelliset perustelut. Valheessa eläminen on inhottavaa, En missään nimessä suosittele valehtelemaan. Mutta voit sanoa että nimeä et kerro niiden syiden takia. Sulla kuitenkin on hyvät perustelut.

Sinä olet lapsen äiti ja tiedät parhaiten, mikä on lapsellesi parasta. Sinuna kuuntelisin siis omaa sisäistä ääntäsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että kertomatta jättäminen altistaa lapsen ajatukselle, että isässä on jotain hävettävää ja sitä kautta lapsessa itsessään alkaa tuntua, että hänessäkin on jotain pahaa ja häpeällistä. Väkivaltaisessa isässä ei ole mitään hävettävää tai salattavaa. Se ei tarkoita, etteikö asia olisi vaikea, mutta ei siinä ole kyllä mitään häpeällistäkään. Pahuus ei periydy ja se sinun on opetettava ja kerrottava lapselle. Nyt lapsi miettii joka päivä, mitä kamalaa isä on tehnyt, miksei äiti kerro mitään, mikä isässä oli vikana, olenko minäkin samanlainen kuin isä kuin äiti ei kerro mitään, olenko minäkin kamala, pelkääkö äiti, että minusta tulee samanlainen kuin isä. Lapsi kyllä pystyy rakentamaan ehjän identiteetin, vaikka isä ei olisikaan ollut hyvä ihminen kunhan saa siihen tukea. 

Isiä on monenlaisia. Kaikki eivät ole hyviä. Lapsi tulee joka tapauksessa tietämään jossain vaiheessa jotain isästään. Jos sinä et kerro, hän saa ehkä virheellistä tietoa muualta tai kuvittelee isän aivan toisenlaiseksi ja romahtaa kun saa selville oikean tiedon. Minusta sinun tulisi äitinä opettaa, että vaikka isä ei ollut hyvä ihminen, lapsella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Totuus isästä on iso kriisi ja sokki, mutta ei mitään sellaista, mistä te ette yhdessä selviäisi. Ei kannata suojella lasta liikaa, elämään kuuluvat murheet ja kriisit, mutta läheisten kanssa niistä kyllä selviää. Salailu ja peittely ovat inhottavia. 

Ei tarvitse kertoa isän henkilöllisyyttä, mutta yleisesti vähän minkänäköinen isä oli, missä tapasitte, missä hän nyt menee. Kerro, ettei ole turvallista etsiä nyt isää, koska isä oli väkivaltainen ja satutti sinua. Sinun piti lähteä suojellaksesi lasta ja itseäsi. Vastaa lapsen kysymyksiin. Kaikesta pitää voida puhua oman äidin kanssa. Varmasti vitsailette yhdessä ja nauratte yhdessä, miksette voisi itkeä huonoa isää yhdessä? 

Tämä on hyvä neuvo. Jos ap ei kerro mitään, riskinä on vielä se, että tarpeeksi vanhana poika alkaa itse etsiä isäänsä. Et voi luottaa siihen, että se olisi mahdotonta. Veikkaisin, että joku läheisistäsi on sen jo arvannut, tai arvaa jossain vaiheessa, muttei hienotunteisuudesta sitä ota puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mika kirjoitti:

Tietysti jos sut on raiskattu ja tiedät kuka sen teki. Sen takia et halua kertoa lapselle. Mikä olis ihan ymmärrettävää

Ei ole raiskattu, mutta kyseinen mies on yrittänyt tappaa minut useasti. Olen joutunut vaihtamaan nimeni hänen takiaan ja myös asumaan väliaikaisesti ulkomailla poikani ollessa pieni.

Ap

Sinun ja lapsesi turvallisuuden takia älä koskaan kerro isän nimeä lapselle! Lapsi voi hyväuskoisuudessaan tai nuoruuden kapinamielessä yrittää ottaa yhteyttä ja olet taas vaarassa, myös lapsesi on vaarassa!

Keksi jokin kaunis tarina vaikka miehestä jonka tapasit, josta tiesit vain etunimen ja kun myöhemmin yritit löytää hänet sattui jokin este ja sillä aikaa hän oli lähtenyt (vaikka festareilla tms) etkä enää löytänyt häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro nyt mikä se syy on ja miksi se mies on niin paha. Voin sitten auttaa ja neuvoa miten asiasta kannattaa puhua pojalle. Tai sanoa kannattaako kertoa vasta aiukuisena, kun kuitenkin mietit kertoisitko siitä ollenkaan.

Yrittänyt tappaa minut useasti, kamalia rikoksia taustalla, mielenterveysongelmia, hyvin arvaamaton ja väkivaltainen.

Ap

Ap:n mies on joku kaikkien tuntema rikollinen? Jokainen voi miettiä, haluaisiko kertoa lapselleen isän olevan vaikka kolmoismurhaaja. Ei. Lasta pitää suojella ja varjella, hänen ei kuulu miettiä onko hänellä rikollisen geenit. Parempi keksiä kaunis satu tuntemattomasta miehestä ja yhden yön rakkaudesta.

No jos mies on todellakin vaarallinen niin kertoisin lapselle sen ja se in syy miksi ei saa henkilöllisyyttä tietää

En kertoisi pahimmassa murrosiässä, mutta olisin kertonut jo aiemmin jotain isästään. Aikuiselle voisin kertoa aika paljon totuuksia. En ehkä kaikkein pahimpia. Lapsella on oikeus tietää. Tiedän aikuisen joka on oireillut koko elämänsä kun äitinsä ei suostu kertomaan kuka hänen isänsä on. 

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet lapsen äiti ja tiedät parhaiten, mikä on lapsellesi parasta. Sinuna kuuntelisin siis omaa sisäistä ääntäsi.

Moni vanhempi ei kerro sen oman trauman ja häpeän takia. Minusta lapsella on oikeus tietää. Missä vaiheessa ja mitä, sen voi tehdä sisäisen äänensä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on TODELLA HYVÄ syy siihen, miksen kertoisi. Itse en ainakaan poikani asemassa tahtoisi tietää.

Olen ollut yh-äiti jo alusta saakka. Poika menee kasille tänä vuonna. Päivittäinen kysely siitä, kuka hänen isänsä on. En oikeasti tahdo kertoa, mutta onko minulla velvollisuus siihen?

Sen isä on sen eno..?

Pakko ei tietenkään ole, mutta vastuullinen ja poikaansa kunnioittava äiti kertoisi totuuden.

Ei nyt, ei murrosikäiselle pojalle, mutta aikuiselle miehelle kyllä.

Tunnen ihmisen, jonka äiti ei suostunut koskaan kertomaan hänelle kuka hänen isänsä on ja vei tiedon hautaan.

Asia vaivaa tuota ihmistä edelleen, vaikka hän on jo vanha - on vaivannut koko ikänsä.

Ja luuleeko joku, että tuossa tilanteessa lapsi rupeaa keksimään kauniita tarinoita mysteeriksi jääneeksi isästään?

Lapsena ehkä, mutta aikuisena ei.

Esim. tuo tuntemani henkilö pohtii edelleen, että hänen isänsä voi olla joku tuttu mies, raiskaaja tai jopa hänen oma isoisänsä tai enonsa, koska äiti ei halunnut kertoa isän henkilöllisyyttä.

Aikuisena ihmisenä hän tajuaa, että asiaan liittyy jotain pahaa/likaista, koska äiti ei suostunut tietoa kertomaan.

Ja siitä huolimatta hän olisi halunnut TIETÄÄ. Tietää mitä tapahtui ja kuka mies oli.

Eli kyllä, suosittelen jossain paremmassa vaiheessa kertomaan.

Nyt vielä murrosikäiselle pojalle voit kertoa jotain piirteitä ja hyviä puolia isästään (keksit vaikka niitä, jos mitään ei ole), mutta aikuiselle sitten kerrot totuuden.

Hän ansaitsee sen, ei hänen tarvitse kantaa vanhempiensa aiheuttamaa taakkaa koko loppuelämäänsä.