Onko pakko kertoa lapselle, kuka hänen isänsä on?

Totuus on tietysti se mihin hänellä olisi oikeus, mutta jos objektiivisesti pystyt toteamaan että se satuttaisi lasta enemmän kuin korjaisi niin ehkä sen voisi jättää kertomatta. Mutta voisi sanoa sitten vaikka että et tiedä hänestä yhtään mitään, oli humalainen yhden illan juttu josta et tiedä kuin etunimen (ei ikää, ei mitään tunnistettavaa), tämä siksi että poika saisi rauhan että on saanut jonkin vastauksen ja toisaalta ei ryhdy mihinkään kuvitellun keksityn henkilön metsästykseen (vaan joutuu hyväksymään ettei saa koskaan tietää henkilöä).

Kertoisin, että oli lyhyt huono suhde ja mies on kuollut. Ja tieto hautaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on tietysti se mihin hänellä olisi oikeus, mutta jos objektiivisesti pystyt toteamaan että se satuttaisi lasta enemmän kuin korjaisi niin ehkä sen voisi jättää kertomatta. Mutta voisi sanoa sitten vaikka että et tiedä hänestä yhtään mitään, oli humalainen yhden illan juttu josta et tiedä kuin etunimen (ei ikää, ei mitään tunnistettavaa), tämä siksi että poika saisi rauhan että on saanut jonkin vastauksen ja toisaalta ei ryhdy mihinkään kuvitellun keksityn henkilön metsästykseen (vaan joutuu hyväksymään ettei saa koskaan tietää henkilöä).

Olen aika varma etten voi edes kertoa etunimeä, kun tuonnimisiä on alle 50 Suomessa (katsoin väestörekisterin nimipalvelusta joskus kun mietin tuota vaihtoehtoa). Jos mainitsee tuon nimen esim. parhaalle ystävälleni, enolleen, mummolleen tms. niin kaikki osaisivat heti kertoa muutkin tiedot.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se todella hyvä syy?

Olen aika varma, että hän yrittäisi tappaa poikani jos tämä lähtisi etsimään häntä.

Ap

Miksi hän tappaisi oman poikansa?

Mut joo. Kertoisin varmaan sitten vasta, kun poika on aikuinen.

Entä sitten miehen sukulaiset, voivathan he olla toista maata ja ehkä poika saattaisi haluta olla yhteydessä vaikka isovanhempiinsa?

Tuossa ap:n tilanteessa en kertoisi lapselle yhtään mitään. Ja tämän sanoo isätön (aikuinen lapsi) joka kyllä ymmärtää isättömyyden tuskan.

Mutta silti tuossa ap:n tilanteessa en kertoisi lapselle. En edes sanoisi että isä on paha ihminen koska lapsi täyttää epäselvät kohdat omalla mielikuvituksellaan ja saattaa lopulta ajatella jopa että itsekin on paha kun on puolet isäänsä.

Niin julmaa kuin olisikin sanoisin, että et muista isästä yhtään mitään. Et nimeä, et ikää, et mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se todella hyvä syy?

Olen aika varma, että hän yrittäisi tappaa poikani jos tämä lähtisi etsimään häntä.

Ap

Etenkin tuosta syystä kertoisin kyllä pojalle kuka hän on ja miksi hänen ei pitäisi isäänsä yrittää mistään tavoittaa tai olla häneen missään yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on tietysti se mihin hänellä olisi oikeus, mutta jos objektiivisesti pystyt toteamaan että se satuttaisi lasta enemmän kuin korjaisi niin ehkä sen voisi jättää kertomatta. Mutta voisi sanoa sitten vaikka että et tiedä hänestä yhtään mitään, oli humalainen yhden illan juttu josta et tiedä kuin etunimen (ei ikää, ei mitään tunnistettavaa), tämä siksi että poika saisi rauhan että on saanut jonkin vastauksen ja toisaalta ei ryhdy mihinkään kuvitellun keksityn henkilön metsästykseen (vaan joutuu hyväksymään ettei saa koskaan tietää henkilöä).

Olen aika varma etten voi edes kertoa etunimeä, kun tuonnimisiä on alle 50 Suomessa (katsoin väestörekisterin nimipalvelusta joskus kun mietin tuota vaihtoehtoa). Jos mainitsee tuon nimen esim. parhaalle ystävälleni, enolleen, mummolleen tms. niin kaikki osaisivat heti kertoa muutkin tiedot.

Ap

Tähän perään voisin jo heti todeta, että EI OLLUT mikään turvapaikanhakija tms. muslimi (nuo kommentit voi jo jättää heti pois).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos isä on raiskaaja, hyväksikäyttäjä, murhaaja, pedofiili, tms niin ei kannata kertoa. Mielummin puoliksi juureton kuin traumatisoitunut.

No on ainakin kaksi näistä, joten ilmeisesti ei kannata kertoa.

Ap

Mä en kyllä tuossa tapauksessa haluaisi edes tietää. Tulisi varmasti järkyttävän paha olo ja itseinho, vaikkei isäni teot millään tavalla liittyisi minuun. Pelkäisin, että olisin perinyt häneltä huonoihin tekoihin alttiuden antavia geenejä. Olisin onnellisempi ilman tällaisen tiedon kanssa elämistä ja häpeän taakan kantamista. Mutta haluaisin silti tietää suurin piirteen syyn sille, miksi äitini ei isän henkilöllisyyttä halua kertoa.

Kertoisin lapselle kun hän on aikuinen. Tuttavapiiriin kuuluu yksi jo eläkeiän saavuttanut mies, joka ei tiedä oikeaa isäänsä. On edelleen hyvin kipeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se todella hyvä syy?

Olen aika varma, että hän yrittäisi tappaa poikani jos tämä lähtisi etsimään häntä.

Ap

Miksi hän tappaisi oman poikansa?

Mut joo. Kertoisin varmaan sitten vasta, kun poika on aikuinen.

Entä sitten miehen sukulaiset, voivathan he olla toista maata ja ehkä poika saattaisi haluta olla yhteydessä vaikka isovanhempiinsa?

Koska suoraansanoen mies on väkivaltainen hullu. Ja poika on myös MINUN lapseni, minun jonka mies on yrittänyt tappaa monta kertaa.

Ja jos ottaisi yhteyden miehen sukulaisiin, saisi myös mies tietää pojastaan. Enkä tätä halua, poikani turvallisuuden ja mielenterveyden takia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ap:n tilanteessa en kertoisi lapselle yhtään mitään. Ja tämän sanoo isätön (aikuinen lapsi) joka kyllä ymmärtää isättömyyden tuskan.

Mutta silti tuossa ap:n tilanteessa en kertoisi lapselle. En edes sanoisi että isä on paha ihminen koska lapsi täyttää epäselvät kohdat omalla mielikuvituksellaan ja saattaa lopulta ajatella jopa että itsekin on paha kun on puolet isäänsä.

Niin julmaa kuin olisikin sanoisin, että et muista isästä yhtään mitään. Et nimeä, et ikää, et mitään.

Juuri näin ajattelen itsekin.

Ap

Varsinaiseen kysymykseen vastaten: mikään pakko ei ole kertoa. Lapsi ei voi sinua oikeuteen haastaa, eikä kukaan viranomainenkaan tule sitä lapsellesi kertomaan. Eli ihan on oma valintasi.

Jos olisin lapsi niin silti haluaisin joskus tietää. Sinä toki päätät.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin lapselle kun hän on aikuinen. Tuttavapiiriin kuuluu yksi jo eläkeiän saavuttanut mies, joka ei tiedä oikeaa isäänsä. On edelleen hyvin kipeä asia.

Itselleni olisi kipeämpää saada tietää, että isäni on suoraansanottuna paha ihminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on tietysti se mihin hänellä olisi oikeus, mutta jos objektiivisesti pystyt toteamaan että se satuttaisi lasta enemmän kuin korjaisi niin ehkä sen voisi jättää kertomatta. Mutta voisi sanoa sitten vaikka että et tiedä hänestä yhtään mitään, oli humalainen yhden illan juttu josta et tiedä kuin etunimen (ei ikää, ei mitään tunnistettavaa), tämä siksi että poika saisi rauhan että on saanut jonkin vastauksen ja toisaalta ei ryhdy mihinkään kuvitellun keksityn henkilön metsästykseen (vaan joutuu hyväksymään ettei saa koskaan tietää henkilöä).

Olen aika varma etten voi edes kertoa etunimeä, kun tuonnimisiä on alle 50 Suomessa (katsoin väestörekisterin nimipalvelusta joskus kun mietin tuota vaihtoehtoa). Jos mainitsee tuon nimen esim. parhaalle ystävälleni, enolleen, mummolleen tms. niin kaikki osaisivat heti kertoa muutkin tiedot.

Ap

Eli et olekaan ainoa, joka tietää pojan isän henkilöllisyyden, vaan myös kaikki läheisesi tietävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on tietysti se mihin hänellä olisi oikeus, mutta jos objektiivisesti pystyt toteamaan että se satuttaisi lasta enemmän kuin korjaisi niin ehkä sen voisi jättää kertomatta. Mutta voisi sanoa sitten vaikka että et tiedä hänestä yhtään mitään, oli humalainen yhden illan juttu josta et tiedä kuin etunimen (ei ikää, ei mitään tunnistettavaa), tämä siksi että poika saisi rauhan että on saanut jonkin vastauksen ja toisaalta ei ryhdy mihinkään kuvitellun keksityn henkilön metsästykseen (vaan joutuu hyväksymään ettei saa koskaan tietää henkilöä).

Olen aika varma etten voi edes kertoa etunimeä, kun tuonnimisiä on alle 50 Suomessa (katsoin väestörekisterin nimipalvelusta joskus kun mietin tuota vaihtoehtoa). Jos mainitsee tuon nimen esim. parhaalle ystävälleni, enolleen, mummolleen tms. niin kaikki osaisivat heti kertoa muutkin tiedot.

Ap

Eli et olekaan ainoa, joka tietää pojan isän henkilöllisyyden, vaan myös kaikki läheisesi tietävät?

Tietävät henkilön, mutta eivät sitä että hän on lapseni isä.

Ap

Jos isä haluaisi jostakin syystä lapsensa tapaa tai muuten häntä vahingoittaa, eikö mitenkään ole mahdollista että hän etsii lapsen käsiinsä itse ja toteuttaa aikeensa. Joko paljastamatta tai ensin kertoen kuka hän on.

Minä kertoisin heti perustiedot eli että isä on sen ja sen ikäinen jne. Kertoisin että ei ole välttämättä turvallista etsiä isää. Kertoisin että isällä on raskaita rikoksia tilillään.

Lapsi kantaa isänsä geenejä ja voi tarvita tukea ettei päädy samaan jamaan kuin isä.

Lapsella on myös oikeus saada realistista tietoa isästään ja jos mahdollista isänsä suvusta.

Henkilötiedot tallentaisin ja antaisin kun lapsi on täysi-ikäinen.

Tietääkö mies isyytensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on tietysti se mihin hänellä olisi oikeus, mutta jos objektiivisesti pystyt toteamaan että se satuttaisi lasta enemmän kuin korjaisi niin ehkä sen voisi jättää kertomatta. Mutta voisi sanoa sitten vaikka että et tiedä hänestä yhtään mitään, oli humalainen yhden illan juttu josta et tiedä kuin etunimen (ei ikää, ei mitään tunnistettavaa), tämä siksi että poika saisi rauhan että on saanut jonkin vastauksen ja toisaalta ei ryhdy mihinkään kuvitellun keksityn henkilön metsästykseen (vaan joutuu hyväksymään ettei saa koskaan tietää henkilöä).

Olen aika varma etten voi edes kertoa etunimeä, kun tuonnimisiä on alle 50 Suomessa (katsoin väestörekisterin nimipalvelusta joskus kun mietin tuota vaihtoehtoa). Jos mainitsee tuon nimen esim. parhaalle ystävälleni, enolleen, mummolleen tms. niin kaikki osaisivat heti kertoa muutkin tiedot.

Ap

Eli et olekaan ainoa, joka tietää pojan isän henkilöllisyyden, vaan myös kaikki läheisesi tietävät?

Tietävät henkilön, mutta eivät sitä että hän on lapseni isä.

Ap

Ja emme siis ikinä seurustelleet tms. Enkä ole kertonut kenellekään että päädyimme hänen kanssaan sänkyyn (minua hävettää tämä asia ihan hirveästi, koska mies oli ennenkin väkivaltainen ja uhkaava). Eivätkä myöskään tiedä, että hän on se syy miksi pakenin ulkomaille joksikin aikaa ja vaihdoin nimeni.

Ap

Oletko ihan varma siitä, että läheisesi eivät tiedä lapsesi isää? He varmaan tietävät, ketä olet pakoillut ulkomaille asti ja kuka on toistuvasti yrittänyt tappaa sinut? Kai he osaavat laskea yhteen 1 + 1?

Vierailija kirjoitti:

Jos isä haluaisi jostakin syystä lapsensa tapaa tai muuten häntä vahingoittaa, eikö mitenkään ole mahdollista että hän etsii lapsen käsiinsä itse ja toteuttaa aikeensa. Joko paljastamatta tai ensin kertoen kuka hän on.

Mies ei edes tiedä, että hänellä on poika kanssani. Ja minulla on sekä uusi etu- että sukunimi (osoite ja numerokin ovat salaisia kaiken varalta), joten en tiedä miten voisi etsiä minut tai poikaani käsiinsä.

Ap