Onko pakko kertoa lapselle, kuka hänen isänsä on?

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan varma siitä, että läheisesi eivät tiedä lapsesi isää? He varmaan tietävät, ketä olet pakoillut ulkomaille asti ja kuka on toistuvasti yrittänyt tappaa sinut? Kai he osaavat laskea yhteen 1 + 1?

Eivät tiedä tätä. Kun mies yritti tappaa minua jne., minulla oli muutenkin synkkä vaihe elämässäni jolloin en ollut läheisiini kauheasti yhteydessä. Ja ulkomaille muuton ja nimenvaihdon syiksi olen valehdellut ihan muut asiat (pako arjesta, vanha nimeni oli ruma yms.).

Ap

Kerro nyt mikä se syy on ja miksi se mies on niin paha. Voin sitten auttaa ja neuvoa miten asiasta kannattaa puhua pojalle. Tai sanoa kannattaako kertoa vasta aiukuisena, kun kuitenkin mietit kertoisitko siitä ollenkaan.

Sellainen miesvihaprovo.

Vierailija kirjoitti:

Minä kertoisin heti perustiedot eli että isä on sen ja sen ikäinen jne. Kertoisin että ei ole välttämättä turvallista etsiä isää. Kertoisin että isällä on raskaita rikoksia tilillään.

Lapsi kantaa isänsä geenejä ja voi tarvita tukea ettei päädy samaan jamaan kuin isä.

Lapsella on myös oikeus saada realistista tietoa isästään ja jos mahdollista isänsä suvusta.

Henkilötiedot tallentaisin ja antaisin kun lapsi on täysi-ikäinen.

Tietääkö mies isyytensä?

Mies ei tiedä lapsesta.

Ja jos kerron nimen (Suomessa ainoastaan yksi henkilö kellä on sama nimiyhdistelmä), niin lapsi todennäköisesti etsii isän käsiinsä. En halua sitä, pelkään poikani puolesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kerro nyt mikä se syy on ja miksi se mies on niin paha. Voin sitten auttaa ja neuvoa miten asiasta kannattaa puhua pojalle. Tai sanoa kannattaako kertoa vasta aiukuisena, kun kuitenkin mietit kertoisitko siitä ollenkaan.

Yrittänyt tappaa minut useasti, kamalia rikoksia taustalla, mielenterveysongelmia, hyvin arvaamaton ja väkivaltainen.

Ap

Vaikka aloitus onkin miesvihaprovo, niin kannattaisiko kaikkien palstamammojen vähän miettiä sitä kenen kanssa lisääntyy?

Vierailija kirjoitti:

Sellainen miesvihaprovo.

En vihaa miehiä. Rakastan isääni, veljeäni, serkkuani sekä tietenkin poikaani, ja minulla on paljon miespuolisia, ihania ystäviä.

Vihaan ainoastaan yhtä miestä, lapseni isää. Enemmän minulla on huonoja välejä naisten kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikka aloitus onkin miesvihaprovo, niin kannattaisiko kaikkien palstamammojen vähän miettiä sitä kenen kanssa lisääntyy?

Lapsi ei missään tapauksessa ollut suunniteltu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on tietysti se mihin hänellä olisi oikeus, mutta jos objektiivisesti pystyt toteamaan että se satuttaisi lasta enemmän kuin korjaisi niin ehkä sen voisi jättää kertomatta. Mutta voisi sanoa sitten vaikka että et tiedä hänestä yhtään mitään, oli humalainen yhden illan juttu josta et tiedä kuin etunimen (ei ikää, ei mitään tunnistettavaa), tämä siksi että poika saisi rauhan että on saanut jonkin vastauksen ja toisaalta ei ryhdy mihinkään kuvitellun keksityn henkilön metsästykseen (vaan joutuu hyväksymään ettei saa koskaan tietää henkilöä).

Olen aika varma etten voi edes kertoa etunimeä, kun tuonnimisiä on alle 50 Suomessa (katsoin väestörekisterin nimipalvelusta joskus kun mietin tuota vaihtoehtoa). Jos mainitsee tuon nimen esim. parhaalle ystävälleni, enolleen, mummolleen tms. niin kaikki osaisivat heti kertoa muutkin tiedot.

Ap

Eli et olekaan ainoa, joka tietää pojan isän henkilöllisyyden, vaan myös kaikki läheisesi tietävät?

Tietävät henkilön, mutta eivät sitä että hän on lapseni isä.

Ap

Ja emme siis ikinä seurustelleet tms. Enkä ole kertonut kenellekään että päädyimme hänen kanssaan sänkyyn (minua hävettää tämä asia ihan hirveästi, koska mies oli ennenkin väkivaltainen ja uhkaava). Eivätkä myöskään tiedä, että hän on se syy miksi pakenin ulkomaille joksikin aikaa ja vaihdoin nimeni.

Ap

Eli todellinen syy olla kertomatta lapselle kisän nimeä onkin se, että häpeät menneesi sänkyyn retkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on tietysti se mihin hänellä olisi oikeus, mutta jos objektiivisesti pystyt toteamaan että se satuttaisi lasta enemmän kuin korjaisi niin ehkä sen voisi jättää kertomatta. Mutta voisi sanoa sitten vaikka että et tiedä hänestä yhtään mitään, oli humalainen yhden illan juttu josta et tiedä kuin etunimen (ei ikää, ei mitään tunnistettavaa), tämä siksi että poika saisi rauhan että on saanut jonkin vastauksen ja toisaalta ei ryhdy mihinkään kuvitellun keksityn henkilön metsästykseen (vaan joutuu hyväksymään ettei saa koskaan tietää henkilöä).

Olen aika varma etten voi edes kertoa etunimeä, kun tuonnimisiä on alle 50 Suomessa (katsoin väestörekisterin nimipalvelusta joskus kun mietin tuota vaihtoehtoa). Jos mainitsee tuon nimen esim. parhaalle ystävälleni, enolleen, mummolleen tms. niin kaikki osaisivat heti kertoa muutkin tiedot.

Ap

Eli et olekaan ainoa, joka tietää pojan isän henkilöllisyyden, vaan myös kaikki läheisesi tietävät?

Tietävät henkilön, mutta eivät sitä että hän on lapseni isä.

Ap

Ja emme siis ikinä seurustelleet tms. Enkä ole kertonut kenellekään että päädyimme hänen kanssaan sänkyyn (minua hävettää tämä asia ihan hirveästi, koska mies oli ennenkin väkivaltainen ja uhkaava). Eivätkä myöskään tiedä, että hän on se syy miksi pakenin ulkomaille joksikin aikaa ja vaihdoin nimeni.

Ap

Eli todellinen syy olla kertomatta lapselle kisän nimeä onkin se, että häpeät menneesi sänkyyn retkun kanssa.

No ei, vaan se, että mies on VAARALLINEN.

Ap

Sanoisin, että olin niin humalassa, että en muista miehestä yhtään mitään. On saanut alkunsa laivalla ja mies puhui englantia...

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että olin niin humalassa, että en muista miehestä yhtään mitään. On saanut alkunsa laivalla ja mies puhui englantia...

Onko parempi valehdella pojalle kuin olla kertomatta mitään?

Siis ihn tosissani haluan tietää, kumpi on parempi vaihtoehto.

Ap

Itse en kertoisi sinun tilanteessa. Liian suuri riski, että poika etsii isän ja isä tekee lapselle jotain.

Itse tahtoisin tietää miksi isän henkilöllisyyttä ei haluta paljastaa. Tuon ikäinen kyllä kestää sen. Selität tilantern selkeästi ja kerrot hänen olevan vaarallinen. Aikuselle voit paljastaa nimen jos vielä tahtoo tietää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on TODELLA HYVÄ syy siihen, miksen kertoisi. Itse en ainakaan poikani asemassa tahtoisi tietää.

Olen ollut yh-äiti jo alusta saakka. Poika menee kasille tänä vuonna. Päivittäinen kysely siitä, kuka hänen isänsä on. En oikeasti tahdo kertoa, mutta onko minulla velvollisuus siihen?

Näin vanhana kääkkänä kerron varoittavan esimerkin kotiseudullani sattuneesta jutusta. Nuoripari Sari ja Jari alkoivat seurustelemaan (nimet ovat keksittyjä). Sarin vanhemmat yrittivät jarrutella menoa koska Jari oli huonomaineisen yh-äidin poika. Tästä Sari ja Jari eivät välittäneet.

Kuinkas ollakaan Jari sattuikin yhtenä kesäyönä ajelemaan kännissä autolla ja kuoli. Yhteistä tulevaisuutta suunnitelleelle Sarille tämä tuli tietenkin järkytyksenä. Järkytystä pahensi entisestään se, että Sarin isä tunnusti perheelleen olevansa Jarinkin isä koska oli käynyt Jarin iloluontoisen äidin luona viettämässä salaa öitä. Muuten kunnollisena miehenä hän tietenkin maksoi poikansa hautajaiset koska muutenhan poika oli ollut yhteiskunnan elatustuen varassa koska Jarin äiti ei ollut kertonut lastenvalvojalle pojan isää eikä pojan isäkään mennyt asiaa tunnustamaan koska pelkäsi avioeroa.

Ajattele, kuinka petetyksi teini-Sari tunsi itsensä? Hehän olivat vitsailleet Jarin kanssa yhdennäköisyydestä ja pitäneet sitä merkkinä kohtalon johdatuksesta nuorille rakastavaisille. Nuoret olivat ilmeisesti myös "olleet silleen" ja Sari tunsi kenties olonsa likaiseksikin koska oli ollut niin velipuolensa kanssa.

Joka tapauksessa dramaattinen aika jätti Sariin omat jälkensä. Hänen koulunkäyntinsä meni päin Prinkkalaa koska hän turrutti tunteitaan isojen poikien tarjoamilla juomilla ja oli heidän mukanaan aina kun jossain oli vipinää tiedossa. Mistään hyvästä sydämestä isot pojat eivät antaneet Sarille alkoholia, tupakkaa ja huomiota. Jokainen arvaa varmaan loput.

Onko poikasi siis virallisesti väestörekisterissä/kirkonkirjoissa isätön?

Vierailija kirjoitti:

Itse en kertoisi sinun tilanteessa. Liian suuri riski, että poika etsii isän ja isä tekee lapselle jotain.

Näin ajattelen itsekin. En pystyisi elämään itseni kanssa, jos kertoisin henkilöllisyyden ja poikani lähtisi etsimään häntä, jolloin mies tappaisi lapseni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko poikasi siis virallisesti väestörekisterissä/kirkonkirjoissa isätön?

On.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sellainen miesvihaprovo.

Sulle on näköjään kaikki aina miesvihaprovo, mikäli miehistä sanotaan mitään negatiivista. Mutta kun tuollaisia miehiä on ihan oikeasti olemassa. Minullakin on kaveri, joka humalassa aina uhkaa tappaa lapsensa, lasten kuullen. Kostaakseen vaimolleen, nykyään jo ex, sen, että tämä on kuulemma pilannut hänen elämänsä. Lukemattomat kerrat olen miestä hillinnyt, mutta aina hirttää sama levy päälle kun juo riittävästi viinaa.

Omasta suustani löytyy vaimojaan alustavia ja hankaavia miehiä.

Ja olen mies. Onko miesvihaprovo, että kerron minkälaisia jotkut miehet ovat? Minusta ei.

Oletko miettinyt miksi näet kaikkialla miesvihaa? Minä en näe sellaista juurikaan.

Olen sitä mieltä, että kertomatta jättäminen altistaa lapsen ajatukselle, että isässä on jotain hävettävää ja sitä kautta lapsessa itsessään alkaa tuntua, että hänessäkin on jotain pahaa ja häpeällistä. Väkivaltaisessa isässä ei ole mitään hävettävää tai salattavaa. Se ei tarkoita, etteikö asia olisi vaikea, mutta ei siinä ole kyllä mitään häpeällistäkään. Pahuus ei periydy ja se sinun on opetettava ja kerrottava lapselle. Nyt lapsi miettii joka päivä, mitä kamalaa isä on tehnyt, miksei äiti kerro mitään, mikä isässä oli vikana, olenko minäkin samanlainen kuin isä kuin äiti ei kerro mitään, olenko minäkin kamala, pelkääkö äiti, että minusta tulee samanlainen kuin isä. Lapsi kyllä pystyy rakentamaan ehjän identiteetin, vaikka isä ei olisikaan ollut hyvä ihminen kunhan saa siihen tukea. 

Isiä on monenlaisia. Kaikki eivät ole hyviä. Lapsi tulee joka tapauksessa tietämään jossain vaiheessa jotain isästään. Jos sinä et kerro, hän saa ehkä virheellistä tietoa muualta tai kuvittelee isän aivan toisenlaiseksi ja romahtaa kun saa selville oikean tiedon. Minusta sinun tulisi äitinä opettaa, että vaikka isä ei ollut hyvä ihminen, lapsella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Totuus isästä on iso kriisi ja sokki, mutta ei mitään sellaista, mistä te ette yhdessä selviäisi. Ei kannata suojella lasta liikaa, elämään kuuluvat murheet ja kriisit, mutta läheisten kanssa niistä kyllä selviää. Salailu ja peittely ovat inhottavia. 

Ei tarvitse kertoa isän henkilöllisyyttä, mutta yleisesti vähän minkänäköinen isä oli, missä tapasitte, missä hän nyt menee. Kerro, ettei ole turvallista etsiä nyt isää, koska isä oli väkivaltainen ja satutti sinua. Sinun piti lähteä suojellaksesi lasta ja itseäsi. Vastaa lapsen kysymyksiin. Kaikesta pitää voida puhua oman äidin kanssa. Varmasti vitsailette yhdessä ja nauratte yhdessä, miksette voisi itkeä huonoa isää yhdessä?