Mikä on sun kaikkien aikojen suosikkikohtaus tai -hetki televisiosarjoista tai elokuvista?

Notting Hillissä paras kohtaus ei todellakaan ole se, kun Roberts sanoo "I'm just a girl...", vaan se kun Grant myöhemmin siellä ravintolassa kertoo ystävilleen tästä tapahtumasta. Ja kysyy tekikö typerästi kun pysyi kovana ja käski typyn häipyä. Ja kaikki muut vähän väistelee kysymystä, ovat ymmärtäväisiä ja empaattisia. Ja sitten Spike täräyttää suoraan, että tyhmä ukko, virheen teit!

Tai en tiedä onko se paras kohtaus, mutta mieleenpainuva. Muutenkin sen leffan parhaat kohtaukset liittyy Rhys Ifansiin, sen höpsöyteen ja hyväntahtoisuuteen. Paitsi se sänkykohtaus on hauska, jossa Roberts toteaa että Grantilla on isot jalat. Ja että tietääkö tämä mitä sanotaan isojalkaisista miehistä...? Big feet, large.... Shoes... :)

</ scorpion>: Ensimmäisen jakson matkustajalentokone/Ferrari-kohtaus. Kaikessa överyydessään aivan loistava. :D

Vierailija kirjoitti:

Disneyn Notre Damen kellonsoittajassa, kun Quasimodo murtautuu vapaaksi kahleista ja pelastaa Esmeraldan roviolta. Olin vajaa 10-vuotias kun leffa ilmestyi teattereihin ja se kolahti niin täysillä, että rakastan sitä vielä tänä päivänäkin.

Vieläkin tulee kylmät väreet alkumusiikista ja Frollon kappaleesta! Parhaat Disney kappaleet, suomenkielinen dubbaus tosi hyvin tehty.

E.T. go home.

Tämä.

Erikoisjoukkueen toisen kauden loppuminuutit, Tom Quinnin annetaan ymmärtää ampuneensa pomonsa Harryn, petollinen CIA:n niin sanottu Deep Cover-agentti oli lavastanut Tompan murhaajaksi aiemmin kyseisessä jaksossa, syrjäisestä talosta kuuluu laukaus ja Quinn juoksee läheiseen mereen ja näyttää hukkuvan Spy Game-elokuvasta tutun hienon musiikin säestämänä, jos oikein muistan sen jälkeen piti Suomessa odottaa yli vuosi seuraavan kauden alkamista ja Quinnin kohtalon selviämistä.

Selma Lagerlöfin "Jerusalem" Ingmarin ja Gertrudin suhde ja koko tarina. (1996 filmi)

Suosittelen todella tätä klassikkoa!

Choose Life

Casino Royale: James Bond and Vesper Lynd tapaavat ensi kertaa. Sähköä ilmassa, säkenöivä dialogi junan ravintolavaunussa - ai että!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sitten mennään kauas 60-luvun alkuun ja Komisario Palmun erehdykseen. Kohtaus on äänestetty myös kotimaisten elokuvien hauskimmaksi jossain muistaakseni Hesarin äänestyksessä. Kolmikko Palmu, Virta ja Kokki ovat Hotelli Kämpissä pitkällä kostealla lounaalla ja Leo Jokelan esittämä Kokki laulaa unohtumattomasti "Silmät tummat niinkuin syksyinen yö jne". Sävelmä soi edelleenkin taustalla, kun kolmikko marssii päissään takaisin poliisilaitokselle muodostelmassa, jossa Palmu on edellä ja Virta ja Kokki tulevat perässä rinnakkain. Aina naurattaa, kun muistan kohtauksen tai katson leffan.

Oi tämä. Kyllä. Aivan mahtava!

Niin on!

Paras on silti minusta Tähdet kertovat, komisario Palmussa se alku, kun päivälehden toimittaja Nopsanen osuu rikospaikalle ja alkaa heti tehdä johtopäätöksiä: "Mitä mitä mitä? Salamako tappoi? Tuskin..."

Tosin tuon koomisuutta eittämättä nostaa subjektiivisesti se, että ollaan miehen kanssa molemmat toimittajia.

Mutta Kassilan Palmu-elokuvat ovat todellakin mielettömän hyviä. Jo eka Kaasua-leffa painii aivan tasaveroisesti aikakauden kv-dekkarien kanssa. Siinäkin on huikeita kohtia.

81

Olen samaa mieltä tuosta, että erinomaisia ovat.

Tähdissä myös aika lopussa se kohtaus, kun jahtaavat majuri Vadenblickia (Herala tekee loistavan roolityön muuten) ja sitten majuri juoksee pihalla pakoon, mutta laukaus pysäyttää hänet. Palmu kysyy, sinäkö ammuit sekä Kokilta että Virralta, eivätkö olleet ampuneet. Palmu kysyy :"No kuka piru" ja loistava Pentti Siimes, juurikin toimittaja Nopsanen vastaa puun oksalta, että "Minä piru, katsos koskaan ei tiedä, millä oksalla se piru istuu". Loistava!

Etsivä Kokki oli muuten lapsuuden ihastukseni, siis samaan tyyliin kuin ihailtiin jotain muuta fiktiivistä hahmoa niin minä tykkäsin Kokista, hän oli minusta cool. Ja Leo Jokelalta olikin loistava kohta siinä Kaasua, komisario Palmu, kun saarnaaja mustapää siinä ovella jeesusteli, että "sieluni laulaa kiitoshymniä, kun hän on nyt taivaassa..." ja Kokki katseli hivenen halveksivana sieltä takaa Mustapäätä ja lopulta työnsi tämän syrjään tyylikkäästi ja totesi hyvinkin coolisti, että "Herra komisario, murharyhmä paikalla" ja sit se plimplom musiikki kun Mustapää kipitti alas portaita kauhistuneena murharyhmästä. Samassa elokuvassa Mustapää hävitti monta kirjettä aina ne saatuaan (muka) ni yhteen - hävitin sen, kommenttiin Palmu totesikin, että "Niin, kirjeiden hävittäminenhän tuntuu olevan ihan hobbynne".

Ei ole Palmujen vertaisia suomalaisissa elokuvissa, ihania. Täytyykin muuten nyt kesälomalla taas katsoa ne , hyvä kun tuli puheeksi :)

Niin pitää, mäkin järjestän Palmu-päivän!

Kaikki ne on katsottu kirjaimellisesti kymmeniä kertoja, ja aina silti jaksan katsoa uudelleen.

81

Netflixin River-sarjassa se, kun päähenkilö tanssii kuolleen partnerinsa kanssa

Harry potter:

Albus dumbledore: Lily. After all this time?

Severus snape: Always

Titanic:

Rose makaa sängyssä (kuolleena) ympärillään valokuvat eletystä elämästä ja saavutuksista.

doctor who:

Donna noblen kohtalo.

Häjyt -elokuvassa se kohtaus, kun Jussi ja Antti menee onnettomuuspaikalle, jossa Jussin pikkuveli kuoli.

Kohtaus, jossa Carrie saa päällensä ämpärillisen sianverta, ja kaikki rämähtävät nauramaan, mutta Carrie kostaa nöyryytyksen koko porukalle rankemmalla kädellä.

"Nice marmot."

Shaolin soccer. Miehen ja naisen katseet kohtaavat kentällä.

Aamiainen Tiffanyllä -leffan loppukohtaus. Kissa ajetaan ulos taksista ja sinne se joutuu kurjana sateeseen ilman omaa syytään. Aivan loppu on tietysti onnellisin mahdollinen, mutta joka ainoa kerta, kun elokuvan olen nähnyt, 9-vuotiaasta nykypäivän viisikymppiseksi, olen vollottanut silmät punaisiksi ensinnäkin kissan kohtaloa ja sitten sitä, että roolihahmot sentään viimein tajuavat, mikä heille on parasta.

Toinen hieno kohtaus elokuvassa on Audrey Hepburnin hieman vaappuvalla omalla äänellään (joutui taistelemaan dubatuksi tulemistaan vastaan) esittämä iki-ihana Moon River. Yksi elokuvamusiikin kirkkaimmista helmistä sävellyksenä, tuo Henry Mancinin Moon River.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä on paljon, mutta nyt tuli mieleen Schindlerin listan kohtaus, jossa Schindler nähdään ensimmäisen kerran, se ravintolakohtaus. Se valaistus ja tunnelma ja musiikki, kameran salaman välähdykset, kuvaustyyli, kaikki on niin vaikuttavaa. Olen aina nähnyt juuri sen kohtauksen jonkinlaisena sodanvastaisena ivana. Schindlerkin vaikuttaa halveksuvan juhlivia saksalaisupseereja, mutta liittyy kuitenkin seuraan, onhan hän bisnesmies.

Mulle on jäänyt Schindlerin listasta mieleen se missä ruumiita viedään pois getosta ja se pieni tyttö punaisessa takissa makaa muiden ruumiiden joukossa. Se pysäyttää aina kun leffa muuten on mustavalkoinen, mutta tässä näkyy se punainen takki

Minä olin juuri tulossa kirjoittamaan tästä.

Vierailija kirjoitti:

Selma Lagerlöfin "Jerusalem" Ingmarin ja Gertrudin suhde ja koko tarina. (1996 filmi)

Suosittelen todella tätä klassikkoa!

____________

Ja kannattaa lukea myös kirja721! Huikean hienoa kerrontaa, ja filmissä ei kaikkea voi tuoda esiin. Esim. se kappaleessa "Hurja ajo" oleva kuvaus jostain järkyttävästä ilmiöstä. Sanoivat vuorenhurtan olevan liikkeellä..

Vierailija kirjoitti:

Selma Lagerlöfin "Jerusalem" Ingmarin ja Gertrudin suhde ja koko tarina. (1996 filmi)

Suosittelen todella tätä klassikkoa!

Ja kannattaa lukea myös kirja! Huikean hienoa kerrontaa, ja filmissä ei kaikkea voi tuoda esiin. Esim. se kappaleessa "Hurja ajo" oleva kuvaus jostain järkyttävästä ilmiöstä. Sanoivat vuorenhurtan olevan liikkeellä..