Mikä on sun kaikkien aikojen suosikkikohtaus tai -hetki televisiosarjoista tai elokuvista?

Se lopun kohtaus Grease-elokuvasta, kun Sandy ilmestyy sinne tivoliin se must asu päällä, ja Danny on ihan yllättynyt, ja sit alkaa se You`re the one that I want -biisi <3

Sitten myös Dirty Dancing elokuvan se järvikohtaus, ja sitten kun ne lopussa esittää sen tanssin :)

Sarjoista paras on jo mainittu Rossin ja Rachelin ensisuudelma Frendeissä, ja sitten myöhemmin kun Monican ja Chandlerin kosintakohtaus, kun huone on täynnä kynttilöitä.. Itkettää aina :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Titanicin se viimeinen soitto. Aina yhtä koskettava

Gentleman, it has been an honor playing with you tonight...

Vaikuttavammaksi tämän kohtauksen tekee tieto, että orkesteri oikeassa elämässäkin jatkoi soittamista laivan upotessa.

Juurakon Huldan  loppukohtaus jossa Soratie kysyy, mikä mahtaa pitää yllä Huldan paljastavaa iltapukua ja Hulda vastaa "Vain Teidän verraton itsehillintänne."  Leffa päättyy parin syleilyyn ja kihlajaisiin.

Tuntemattomassa sotilaassa kohtaus jossa Rokka sanoo suorat sävelet yhdelle sotaherralle ( Jussi Jurkka) jotenkin että: mie en rupea kiviä siun poluilles laittelemaan jne.

kun Sormusten herrassa  Sam sanoo Frodolle " en voi kantaa sormusta, mutta voin kantaa sinua"

kun Angelissa Wesley tekee kuolemaa ja Ilyriä kysyy "valehtelenko nyt?",  ottaen miestä kädestä kiinni ja samalla tämän kuolleen rakastetun Fredin   hahmon 

Sherlock Holmesissa Irene Adler "The Woman" hetkeä ennen tulevaa mestaustaan lähettää vielä viimeisen tekstiviestin Holmesille ja valmistautuu silmät kiinni kuolemaansa..kunnes huppupäisen mestaajan kännykästä kuuluu tuttu tekstiviestin ilmoitusääni - aah! Neito pelastuu.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaiset sillat -elokuvan loppukohtaus, kun Francesca (Meryl Streep) pitää kättään auton ovenkahvassa, lähteäkö vai ei, edellä ajavassa autossa olevan rakastettunsa matkaan.. ei lähde. Ja sataa, se tekee tunnelman vielä surullisemmaksi. Francesca kävi järkyttävän taistelun sisimmässään, mutta velvollisuus miestään ja lapsiaan kohtaan voitti. Aivan raastava kohtaus.

Toinen suunnattoman kaunis ja vaikuttava loppukohtaus täällä jo mainittu Six Feet Under (Mullan alla)  -sarjan loppukohtaus. Sen todella voisin katsoa monta kertaa uudelleen.

Ja sitten vielä Twin Peaks -sarjasta yksi kohtaus, jossa FBI-agentti Dale Cooper on jossain nuorten kokoontumispaikassa, jossa vaalea nainen laulaa siellä lavalla jotain surullista kappaletta, ja Dale Cooper jotenkin aavistaa jotain, kaikki muut äänet häipyvät hänen tietoisuudestaan, on ihmeellinen unenomainen tilanne. Ja samaan aikaan tapahtuu jossain uusi nuoren naisen murha.

Kuka muistaa tämän kohtauksen?

muistan ja on kyllä vaikuttava ! " it is happening again".. Maddie huutaa  ilman ääntä, kun Bob riepottaa tätä pitkin taloa...

Lahjakas herra Ripley on hieno leffa. Pidän sen lopusta, missä Tom tajuaa joutuvansa lopun ikänsä valehtelemaan itsestään. "I always thought it would be better to be a fake somebody than a real nobody".

Hieno se loppu, missä kamera kuvaa kaapin peilien kautta ja ne sulkeutuvat jättäen Tomin yksin hyttinsä hämärään.

Elokuvassa on myös ihania 50-luvun vaatteita ja autoja ja näyttelijät Gwyneth Paltrow ja Jude Law hehkeimmillään.

Vierailija kirjoitti:

kun Sormusten herrassa  Sam sanoo Frodolle " en voi kantaa sormusta, mutta voin kantaa sinua"

 

Kyllä... itku tulee joka kerta.

Samoin siinä, kun tuomiovuori halkeilee ja nämä istuva kivenlohkareella laavavirrassa. Ja kotkat tulevat. 

Kuolleiden runoilijoiden seuran loppukohtaus, jossa oppilaat osoittaa kunnioitustaan erotetulle opettajalle nousemalla pulpettien päälle seisomaan ja huutaa: "Oh captain, my captain!" En pysty ilman kyyneliä tätä katsomaan.

Toinen pakahduttava kohtaus on Englantilaisesta potilaasta, jossa mies kantaa kuolleen rakastettunsa ulos luolasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selma Lagerlöfin "Jerusalem" Ingmarin ja Gertrudin suhde ja koko tarina. (1996 filmi)

Suosittelen todella tätä klassikkoa!

____________

Ja kannattaa lukea myös kirja721! Huikean hienoa kerrontaa, ja filmissä ei kaikkea voi tuoda esiin. Esim. se kappaleessa "Hurja ajo" oleva kuvaus jostain järkyttävästä ilmiöstä. Sanoivat vuorenhurtan olevan liikkeellä..

Oon lukenut (tosin en jaksanut ihan kokonaan, luin hyppimällä). Lagerlöfin aikainen ruotsi kun ei ole ihan helppoa, tosin helposti pysyy mukana, kun tajuaa muutaman vanh.aikaisen kirjoitusasun yms.

Ja on hieman eroavaisuuksia filmatisointiin. Mutta on vaan niin erinomaisen hyvä, uskomaton (rakkaus)tarina.

Full Monty, kohtaus työvoimatoimistossa

Ismo alasti rappukäytävässä saunan jälkeen

En jaksanut lukea koko ketjua, mut Trainspottingissa on muutamakin ikimuistoinen kohtaus. Esim. kun alussa Ewan macGregorin hahmo sukeltaa megalikaiseen wc-pönttöön ja sit se kun se yks niistä tyypeistä levauttaa ne ripulipaskat pitkin anoppilaa....

Jane Austenin vähemmän tunnetusta kirjasta Viisasteleva Sydän (Persuasion) tehty 90-luvun tv-elokuva, jossa on pääosissa Ciaran Hinds <3. Elokuvan lopussa Anne luulee Frederickin olevan menossa kihloihin toisen kanssa, mutta Fredrick sujauttaakin muiden seuralaisten näkemättä Annelle kirjeen ja lähtee ovesta ulos. Anne lukee salaa muilta kirjettä, jossa Frederick kertoo olevansa edelleen rakastuneensa Anneen, vaikka Anne antoikin hälle rukkaset monia vuosia sitten ja "tarjoaa" itseään nyt Annelle uudestaan. Anne ryntää huoneesta kadulle ja törmää ensin siskonsa mieheen, ja sitten Frederickiin. Pari tuijottaa toisiaan ja siskonmies lähtee ihmeissään paikalta. Anne ottaa hitaasti Frederickiä kädestä ja lopulta pari suutelee. Ei kuulostaa tässä juuri miltään, mutta kohtaus on eleettömän hieno.

Vierailija kirjoitti:

Nyt sitten mennään kauas 60-luvun alkuun ja Komisario Palmun erehdykseen. Kohtaus on äänestetty myös kotimaisten elokuvien hauskimmaksi jossain muistaakseni Hesarin äänestyksessä. Kolmikko Palmu, Virta ja Kokki ovat Hotelli Kämpissä pitkällä kostealla lounaalla ja Leo Jokelan esittämä Kokki laulaa unohtumattomasti "Silmät tummat niinkuin syksyinen yö jne". Sävelmä soi edelleenkin taustalla, kun kolmikko marssii päissään takaisin poliisilaitokselle muodostelmassa, jossa Palmu on edellä ja Virta ja Kokki tulevat perässä rinnakkain. Aina naurattaa, kun muistan kohtauksen tai katson leffan.

Palmuissa on monta todella hyvää ja hauskaa kohtausta, esimerkiksi se, kun Palmu käskee Virtaa soittamaan murharyhmän paikalle, jolloin tämä ryntää soittamaan ja puhelun lopetettuaan yli-innokkaasti huudahtaa, että sieltä ne tulevat, murhamiehet... eikun murharyhmä! Saarnaaja Mustapää on myös mainio, Kaasua onkin oma suosikkini Palmuista.

Voi, niitä on kyllä monta. Mutta ensimmäisinä mieleen tuli Bridget Jones: kohtaus jossa Daniel ja Mark Darcy tappelee ulkona ja ravintolassa.

sekä Disneyn Pocahontas: laulu "colors of the wind" en muista suomalaista nimeä, kai se joku tuulen värit on :D Aivan ihana, paras biisi Disneyn leffoista!

Bridget Jonesissa kun mark kävelee rappusia alas  ja tunnustaa. I like you. Just as you are.

Kuudes aisti (The Sixth Sense) -elokuvassa kun (kuolleita näkevä) pikkupoika kertoo yllättäen autossa äidilleen :

Isoäiti sanoo hei.

Hän halusi minun kertovan sinulle että hän näki sinun tanssivan.

Teillä oli riita juuri ennen esitystäsi.

Sinä luulit ettei hän tullut katsomaan tanssiasi.

Mutta hän tuli.

.......Hän sanoi, että sinä menit paikalle jonne hänet haudattiin,

ja kysyit häneltä kysymyksen.

Vastaus on : "Joka päivä."

Mitä sinä kysyit?

"Teenkö hänet ylpeäksi."

Vierailija kirjoitti:

Jane Austenin vähemmän tunnetusta kirjasta Viisasteleva Sydän (Persuasion) tehty 90-luvun tv-elokuva, jossa on pääosissa Ciaran Hinds <3. Elokuvan lopussa Anne luulee Frederickin olevan menossa kihloihin toisen kanssa, mutta Fredrick sujauttaakin muiden seuralaisten näkemättä Annelle kirjeen ja lähtee ovesta ulos. Anne lukee salaa muilta kirjettä, jossa Frederick kertoo olevansa edelleen rakastuneensa Anneen, vaikka Anne antoikin hälle rukkaset monia vuosia sitten ja "tarjoaa" itseään nyt Annelle uudestaan. Anne ryntää huoneesta kadulle ja törmää ensin siskonsa mieheen, ja sitten Frederickiin. Pari tuijottaa toisiaan ja siskonmies lähtee ihmeissään paikalta. Anne ottaa hitaasti Frederickiä kädestä ja lopulta pari suutelee. Ei kuulostaa tässä juuri miltään, mutta kohtaus on eleettömän hieno.

On muuten todella hyvä kohtaus, tuo on ehdottomasti se parempi elokuvasovitus kirjasta.