Lapsuutesi herkkuja, jotka nykyään ällöttävät?

Valokki.

Tropicin appalsiinimehutiivisteestä tehty juoma. Tinapaperipussissa kiukaalla kuumennettu lenkkimakkara. Kauraryyneistä, sokerista ja maidosta tai hätätilassa vedestä tehty mössö, jota meillä päin kutsuttiin penkkivelliksi. Jos oli hyvä tuuri, niin kaapista löytyi lisukkeeksi puolukkahilloa. Kaakaojauhetta, sokeria ja vettä, kun suklaanhimo iski. Jauheesta (Viri?) tehty vanilja- ja suklaavanukas, äklömakeaa tanakkaa "herkkua". Soppakuppi = pullamössö.

En ole koskaan ollut rasvan ystävä, mutta voiperunalla minut lihotettiin pulloposkiseksi tylleröksi. Keitetty kananmuna syötiin voin, ei suolan kanssa. Varsinkin uusien perunoiden nokkaan pantiin iso nokare voita. Joulukinkku oli rasvaista. Kun se oli jäähtynyt kunnolla, lähes jäätynyt, veistettiin läskiä terävällä veitsellä ohuen ohuita siivuja leivän päälle tai sitten uunipelliltä valkoista rasvaa.

Nuo kaikki ovat sellaisia, etten enää suuhuni pistä. Kouluajan herkku iltapäivällä oli tuore ranskanleipä tai vesirinkelit ja lauantaimakkara, suolamakkara (= metvursti) tai punakuorinen pallojuusto (siis Edam). Olemme yhden ystäväni kanssa joskus fiilistelleet mennyttä nuoruutta ja juoneet iltapäiväkahvit samalla tavalla kuin 60-luvulla koulupäivän jälkeen eli ranskista ja juustoa ja metukkaa. Tosin enää ei saa niin hyvää ranskista kuin silloin ennen, kun paikkakunnalla oli oma leipomo eikä leipiä tungettu muovipussiin.

Sen sijaan kesäkeitto on edelleen herkkua, makaronivellikin uppoaa, tosin harvoin.

Pumpernikkelit, Mariekeksit, hattara.

Maksalaatikko ja veriletut.

Meillä oli tapana lapsena sekoittaa kaakaojauhetta, tomusokeria ja vettä. Se hetkeksi pakastimeen ja oli niin hyvää :D Enää en söis, mutta lapsena toi voitti aidon suklaan.

Vierailija kirjoitti:

Lihapullataikina, raakana.

Tuohan on sama kuin tartarpihvi! :D Minäkin pidin siitä, vanhempana siirryin sitten tartarpihviin.

Se kertomanne kananmuna-sokerijuttu oli minulle jotain uutta, mutta vaikuttaa siltä että olette keksineet RAAKA-MARENGIN! Siinäpä vasta oiva vastine trendikkäälle raakasuklaalle :D

Söin lapsena lihapiirakoita kylmänä ketsupin kera, oli silloin olevinaan tosi hyvää. Mummulassa tehtiin aladobia, jossa oli myös paljon läskiä seassa. En ikinä enää pystyisi syömään!

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli pienenä tapana sekoittaa perunamuusia, porkkanaraastetta ja ketsuppia keskenään. Ja se oli niin hyvää olevinaan...

Mä teen näin vieläkin :D Tykkään sekoittaa tuoreita kasviksia perunamuusiin, sotken myös salaattini perunamuusiin. Koulussa oli ihan parasta kun oli ihan normi vihersalaattia, perunamuusia ja uunimakkaraa. Sotkin salaatin ja muusin keskenään, makkaran päälle ketsuppia, sitten ottaa vähän kaikkea haarukkaan ja ääntä kohti. Jotenkin vaan superhyvä yhdistelmä! Enää en syö lihaa, mutta sotken vieläkin muusin ja salaatin.

Jäiset ranskanperunat. Raaka spaghetti. Näitä rouskuttelin, vaikka olisi ollut parempaakin tarjolla.

Makaroni-voi-ketsuppiseos. Sen tuoksu on kieltämättä parempi kuin maku.

Suklaajäätelö ja sinne sekaan suolaiset popcornit.

Mutti oli ihan parasta, tänä päivänä varmaan tukehtuisin siihen :DD

Kaurahiutaleita, sokeria ja maitoa mössöksi sekoitettuna, nam. Ei ehkä enää oikein maistuis.

Söin sulatejuustoa (viipaleina) aina mielihyvin, nykyään kuvottaa ajatuskin.

Veljeni puolestaan veti ketsuppia kuin hullu, nykyään syö makkaransakin mieluummin sinapin kanssa.

En syö enää punaista lihaa, joten lapsuuteen on jääneet maksa-ja lauantaimakkara, varsinkin maksis oli suurta herkkua vaalean höttöleivän päällä.

Paljon kaakaojauhetta ja tilkka maitoa.

Marie-keksejä appelsiinimarmeladilla voideltuna.

Olin jo lapsena todella perso herkuille, vedin varmaan vaikka palasokeria makeanhimooni. 

Vierailija kirjoitti:

Ja entäs ne roiskeläppäpizzat. Niitä tuli lapsena syötyä sekä kylmänä, haaleana että kuumana. Mikrotettuna, uunissa paistettuna ja suoraan jääkaapista. 

Nyt jos joutuisin sellasen syömään, niin tokko menisi alas.... Vai pitäiskö tämä ottaa haasteena!

Ja puhun siis ajasta, jolloin tämän herkun vaihtoehdot olivat kinkku tai jauheliha. Ei ollut muita vaihtoehtoja eikä kukaan osannut sellaisia edes kaivata! 

Mä kävin aina nyysimässä noita pizzoja mummin pakastimesta ja söin onnesta soikeana purkkiananaksen kanssa. Oli parasta mitä maailmalla oli lihavalle tytölle tarjota.

Meillä ei ollut 80-luvulla kotona ikinä karkkia, mutta lapsena oli usein makeannälkä. Tein välillä koulun jälkeen mikrossa herkkua, jossa oli voita, kaakaojauhoa, sokeria ja jauhoja. Määriä en enää muista. Seosta lämmitettiin mikrossa kupissa niin kauan, että sokeri ja voi sulivat ja siitä tuli sekoittamalla paksua tahnaa. Sen jälkeen tahna levitettiin ohueksi kerrokseksi lautaselle, jossa se jähmettyi ja sitä pystyi leikkaamaan veitsellä. Itse en tosin ikinä malttanut odottaa niin kauaa, vaan söin seoksen kuumana pikkulusikalla.

Äkkimakea sokeripommi oli silloin parasta herkkua, mutta nyt koko ajatus tuosta karkkikorvikkeesta etoo. Tuli varmaan syötyä sitä 10-15-vuotiaana muutama kilo liikaa. Onneksi harrastin tuolloin urheilua ahkerasti, kalorimäärät olivat epäilemättä huikeita. :-) 

Palasokeri

Lihaliemikuutio, sitä oli ihana rouskuttaa.

Appelsiinimehu + maito sekaisin. Hyi yök!

Hopeatee ( kuumaa vettä, sokeria ja reilu loraus maitoa)

Vierailija kirjoitti:

Niin,monihan meistä on ollut lapsuudessaan lihansyöjä (vanhempiensa siihen ohjauksesta johtuen toki ) joten kaikki liharuokaherkut tietenkin,ainakin minusta.

Ajattelin just samaa. Muistelin joskus tykänneeni maksalaatikosta, mutta eihän se harmaa mömmö ole millään muotoa edes houkuttelevan näköistä, hajuista tai makuista. Mulle se juttu olikin ne rusinat (ah, ne niin vihatut!) ja luovuin siitä mössöstä sen jälkeen kun sain tietää rusinapullista ja -kiisseleistä. Rommirusinajälkkärit

Maksalaatikko