Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi herkkuja, jotka nykyään ällöttävät?
14.06.2016 |
Me teimme "pirtelöä", johon tuli Coca colaa, banaania ja jäätelöä, haarukalla sekoittaen. Aivan kamalaa.
Kommentit (238)
Hk-blöö pitsa :D siis äitini teki minulle oman version, koska jauheliha/kinkku pitsat olivat mielestäni ällöjä. Nykyään en tuota söisi mistään hinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saarioisten tonnikala- lätyskä. Hyi hele tuli samantien ylös kun maistoin pitkästä aikaa
Hattara ja vaahtokarkit. Äklöjä, ei mee enää alas.
Puolukkahilloa tungettiin joka paikkaan. Makaronilaatikon, maksalaatikon, jauhelihakastikkeen, lihapullien, pinaattilettujen jne jne kanssa oli aina puolukkahilloa. Miksi?! Sitä syötiin myös jäätelön kanssa jostain ihmeen syystä. Pinaattilettujen kansa kyllä menee edelleen mut en kyllä minkään muun kanssa sitä syö..
Suurta herkkua oli olevinaan pirtelö, johon laitettiin vaniljajäätelöä ja spritea.
Vierailija kirjoitti:
Mainittu jo aikaisemmin mutta kaikenlaista ruokaa sokeriin dipattuna( makkarat, kurkut, ruisleipä..), juusto mikroaaltouunissa sulatettuna, vesi-kaurahiutale-sokerimössö..
Omituisin kyllä oli pahvi! Saatoin syödä kokonaisen pahvilootan seinän iltasella lukiessani kirjaa... :D Vessapaperi ja piirustuspaperi meni myös mutta paksu pahvi oli parasta :S
Mitä ihmettä?! :D
Vierailija kirjoitti:
Monta siivua oltermannia lautaselle ja mikroon kunnes ne sulavat. Kerran meinasin tukehtua tuollaiseen palloon kun olin yksin kotona, onneksi sain sen yskittyä pois kurkusta. Ja sitten ranskanleipä, jonka päälle iso kerros mansikkahilloa. Lukiossa pystyin syömään kokonaisen pussillisen paahtoleipää päivässä, en tästä syystä ole koskaan ostanut itselleni leivänpaahdinta; pelkään että jään koukkuun paahtoleipiin taas.
Meillä oli se leivänpaahdin.
Vaalein höttöpaahtoleipä, voi ja englantilainen yli-imelä sitruunatahna...
Me pennut syötiin ihan hulluina niitä leipiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sokerihuurretut riisimurot (oliko Frost rice?) joihin saatoin vielä lisätä sokeria 😨
70-luvulla kaupoissa myytiin muroja, jotka olivat pienen neliönmallisen tyynnyn muotoisia, sisältä onttoja. Niitä lautaselle, päälle sokeria ja punaista maitoa. Oli niin hyvää, että muistan juoneeni maidon lopun lautaselta. Nykyisin en syö muroja, maitoa tai sokeria.
Ne oli kauramuroja. On niitä vieläkin, katso raksuhyllyltä Elovenan paketti.
Minua veriletut ovat ällöttäneet aina, siis maultaan, verestä viis. Erikoista, kun mustamakkara on herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mätitahna. Suurta herkkua lapsena, hapankorpun tai näkkärin päällä. Maistoin uudelleen muutama vuosi sitten, oli helkkarin suolaista.
Maksamakkara. Paikallisen osuusteurastamon, oli suurta herkkua, ja ainoa maksaruoka, joka on ikinä minulle maistunut. Sitten sen tuotanto lopetettiin fuusion myötä. Tilalle tullut, toisen firman "vastaava" tuote oli ihan yksiselitteisesti PAHAA! En ole sen jälkeen maksamakkaraa syönyt. (muita maksaruokia en ole syönyt ikinä kuin pakosta)
Lauantaimakkara, Gotler, Balkan yms. leikkelemakkarat. En syö enää oikeastaan lainkaan. Grillimakkaran saatan kohteliaisuudesta ottaa, jos ollaan jossain grillaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli omituinen tapa tehdä ranskalaisia mikrossa. Siis mikrossa lämmitettyjä pakasteranskalaisia, höystettynä vielä hemapalla! Nehän olivat ihan velttoja lötköjä ne ranskalaiset. Ei siihen aikaan ollut mikroissa mitään grillivastuksia. Näitä syötiin perjantai-iltana ja lauantai-iltana.
Joskus sain kaverilla ihan uunissa tehtyjä ranskalaisia ja ai että ne oli hyviä. Rapsakoita. Kysyin äidiltä, että miksei tehdä uunissa niitä niin vastaus oli jotain "uunin lämmittäminen maksaa/kestää liian kauan/tms".
Minä teen ranskikset yhä näin. Mättöpäivänä ostan pussin pakasteranskalaisia, heitän lautaselle, mikroon, käristän siellä ja sitten päälle paljon suolaa ja alas menee.
Kypsensin pitkästä aikaa rasvakeittimellä pakasteranskiksia, ja ai että oli hyviä. Paljon parempia kuin uunissa tehtynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raaka peruna. Lapsena kun äiti kuori perunoita, me lapset kävimme aina pyytämässä perunasiivuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sokerihuurretut riisimurot (oliko Frost rice?) joihin saatoin vielä lisätä sokeria 😨
70-luvulla kaupoissa myytiin muroja, jotka olivat pienen neliönmallisen tyynnyn muotoisia, sisältä onttoja. Niitä lautaselle, päälle sokeria ja punaista maitoa. Oli niin hyvää, että muistan juoneeni maidon lopun lautaselta. Nykyisin en syö muroja, maitoa tai sokeria.
Ne oli kauramuroja. On niitä vieläkin, katso raksuhyllyltä Elovenan paketti.
Ooh :o kiitos, pitäisiköhän kokeilla joku päivä? Jos laittaisin vaikka kauramaitoa tai soijamaitoa kaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aina äidin itse tekemiä mehuja, niin herkkua oli kun pääsin kavereiden luona juomaan päärynä mehukattia.. Siis aivan kamalaa esanssi-sotkua, enää ei maistu :D
Lapsena kans saatoin syödä paketillisen lihapiirakoita, nyt en kestä niiden hajua tai makua.
"Keitin" spagettia mikrossa, pehmeni vähän ja maistui muka popcornilta, kun oli vielä vähän rapsakkaa.
Rakastin kans mustamakkaraa, maksamakkaraa ja "maalaishyytelöä" (sitä lihapalasista tehtyä hyytelöä) yli kaiken, mutta kun ekalla luokalla opin mistä ne on oikeasti tehty, alkoi jotenkin ällöttämään, enkä ole sen jälkeen pystynyt mitään noista syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli omituinen tapa tehdä ranskalaisia mikrossa. Siis mikrossa lämmitettyjä pakasteranskalaisia, höystettynä vielä hemapalla! Nehän olivat ihan velttoja lötköjä ne ranskalaiset. Ei siihen aikaan ollut mikroissa mitään grillivastuksia. Näitä syötiin perjantai-iltana ja lauantai-iltana.
Joskus sain kaverilla ihan uunissa tehtyjä ranskalaisia ja ai että ne oli hyviä. Rapsakoita. Kysyin äidiltä, että miksei tehdä uunissa niitä niin vastaus oli jotain "uunin lämmittäminen maksaa/kestää liian kauan/tms".
Minä teen ranskikset yhä näin. Mättöpäivänä ostan pussin pakasteranskalaisia, heitän lautaselle, mikroon, käristän siellä ja sitten päälle paljon suolaa ja alas menee.
Kypsensin pitkästä aikaa rasvakeittimellä pakasteranskiksia, ja ai että oli hyviä. Paljon parempia kuin uunissa tehtynä.
Miksi nää ihmiset, jotka tekevät mikrossa ranskalaisia eivät osta mikroranskalaisia.Jossain vaiheessa niitä'
ainakin oli saatavissa. Ne oli paljon ohuempia kuin muut. Ja niistä sai mikrossa juuri sellaisia rapsakoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli omituinen tapa tehdä ranskalaisia mikrossa. Siis mikrossa lämmitettyjä pakasteranskalaisia, höystettynä vielä hemapalla! Nehän olivat ihan velttoja lötköjä ne ranskalaiset. Ei siihen aikaan ollut mikroissa mitään grillivastuksia. Näitä syötiin perjantai-iltana ja lauantai-iltana.
Joskus sain kaverilla ihan uunissa tehtyjä ranskalaisia ja ai että ne oli hyviä. Rapsakoita. Kysyin äidiltä, että miksei tehdä uunissa niitä niin vastaus oli jotain "uunin lämmittäminen maksaa/kestää liian kauan/tms".
Minä teen ranskikset yhä näin. Mättöpäivänä ostan pussin pakasteranskalaisia, heitän lautaselle, mikroon, käristän siellä ja sitten päälle paljon suolaa ja alas menee.
Kypsensin pitkästä aikaa rasvakeittimellä pakasteranskiksia, ja ai että oli hyviä. Paljon parempia kuin uunissa tehtynä.
Miksi nää ihmiset, jotka tekevät mikrossa ranskalaisia eivät osta mikroranskalaisia.Jossain vaiheessa niitä'
ainakin oli saatavissa. Ne oli paljon ohuempia kuin muut. Ja niistä sai mikrossa juuri sellaisia rapsakoita.
Koska niistä tavallisista tulee ihan yhtä hyviä. Ei niiden tarvitse olla rapsakoita.
Raaka jauhelihataikkna oli herkkua ja maksa kaikessa muodossa. Maksan hajuakaan en voi enää sietää.
Ällöin oli kun muurahaispesään pantiin tikku ja sitten nuoltiin tikusta makeaa nestettä.
Sunnuntaisi kaikki kaakao-mössöt ja itsetehdyt karkit. Teki aina makeaa mieli, en ymmärrä miksi ei voitu ostaa kunnon herkkuja. Äiti kyllä leipoi, mutta en tykkää kakuista ja pullista.
Uunimakkara, johon tehtiin viiltoja ja tungettiin juustoa väliin. Enää ei mene alas millään.
Mä söin paperia kirjasta samalla kun luin sitä. Siis revin siitä reunasta sen osan, missä ei ollut tekstiä. Joo, olivat kirjat aika karmean näköisiä mun jäljiltä.