Vaivaannuttavaa viettää aikaa ystäväni ja hänen miehensä kanssa
Huomenna olisi taas ystävän kanssa sovittu leffailta, johon takuuvarmasti liittyy jossain vaiheessa hänen puolisonsakin. Miehen ei pitäisi olla paikalla silloin, mutta elokuva on varmaan vielä kesken kun mies tulee kotiin. Näin on käynyt joka kerta tähänkin mennessä, eli ystävä sitten selostaa miehelle tapahtumat siihen mennessä, liimaantuu tähän toisessa sohvannurkassa ja he unohtavat minut täysin loppuillaksi. Kommentoivat ihan koko ajan toisilleen leffan tapahtumia ja supisevat, ja vaikka minä osoitan kuuntelevani ja yritän osallistua, olen heille kuin ilmaa. Jos he haluavat kutea kaksin, miksi minut edes pyydetään paikalle? Ai niin, mies ei ollut saatavilla alkuillasta.
Pienten pusujen vaihtaminen, halailu yms ei minua häiritse ollenkaan, mutta tuollainen jatkuva toisessa kiehnääminen on tosi vaivaannuttavaa ja siitä tulee ulkopuolinen olo. Ei tulisi kuuloonkaan että oman mieheni kanssa alkaisin harrastaa tuollaista kun frendi istuu metrin päässä sohvalla. Miten ottaa tälläinen asia puheeksi, enhän minä nyt voi kieltää ystäväni miestä liittymästä seuraamme omassa kotonaan?
Tätä ei tapahdu pelkästään tv:n katsomisen yhteydessä vaan ystävä pyytää miehen seuraamme jos vaikka kokkaamme heillä tai jos olemme kahvilla kaupungilla ja mies on lähistöllä pyörimässä. En usko että miestä edes kiinnostaa meidän juttumme mutta hän vaikuttaa ihmiseltä joka ei kohteliaisuudesta halua kieltäytyäkkään. Nyt hyviä neuvoja vastaanotetaan.
30+ ollaan.
Kommentit (109)
No ap, mites tänäinen leffailta etenee?
Auts, joku ilmeisesti tunnisti itsensä :)
Joo ei ole fiksun aikuisen ihmisen käytöstä tuo ap:n kaverin toiminta.
Vierailija kirjoitti:
No ap, mites tänäinen leffailta etenee?
Auts, joku ilmeisesti tunnisti itsensä :)
Joo ei ole fiksun aikuisen ihmisen käytöstä tuo ap:n kaverin toiminta.
Auts, joku ei ole tainnut lukea ketjua kunnolla. :D Ap sanoi tänään nostavansa ketjua, koska vierailu edessä.
Auts, joku ei ole tainnut lukea ketjua kunnolla. :D Ap sanoi tänään nostavansa ketjua, koska vierailu edessä.
Mitähän ketjua sä olet lukenut? Ei ap kyllä noin ole sanonut, hänhän kertoi viimeisimmästä kahvittelustaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerro ihmeessä miten päättyy! Odotamme innolla
Kukahan odottaa? Provo mikä provo vaikka voissa paistais
Tiedän tuon tunteen, ap. Onneksi toisen luota pääsee poiskin, jos tilanne menee ihan mahdottomaksi (mitä se näköjään on tehnytkin). Meillä on miehen kanssa yhteinen kaveri, joka tulee kumppaninsa kanssa meidän sohvallemme lässyttämään ja kutemaan. Jaksavat kyllä jonkin aikaa käyttäytyä fiksusti, mutta jossain vaiheessa alkaa kuhertelu. Silloin kun kaverin kumppani ei ole paikalla, tämä jossain vaiheessa käy lässytyspuhelun kuitenkin "pikku pupunsa" kanssa. Oon ollut ihan puulla päähän lyöty, kun ollaan tän kaverin kanssa tunnettu kymmenen vuotta, kaikki ollaan yli kolmekymppisiä ja nyt ihan vuoden sisään tuo ihme teineily on alkanut.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon tunteen, ap. Onneksi toisen luota pääsee poiskin, jos tilanne menee ihan mahdottomaksi (mitä se näköjään on tehnytkin). Meillä on miehen kanssa yhteinen kaveri, joka tulee kumppaninsa kanssa meidän sohvallemme lässyttämään ja kutemaan. Jaksavat kyllä jonkin aikaa käyttäytyä fiksusti, mutta jossain vaiheessa alkaa kuhertelu. Silloin kun kaverin kumppani ei ole paikalla, tämä jossain vaiheessa käy lässytyspuhelun kuitenkin "pikku pupunsa" kanssa. Oon ollut ihan puulla päähän lyöty, kun ollaan tän kaverin kanssa tunnettu kymmenen vuotta, kaikki ollaan yli kolmekymppisiä ja nyt ihan vuoden sisään tuo ihme teineily on alkanut.
Kyllä kyllä. Älä jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon tunteen, ap. Onneksi toisen luota pääsee poiskin, jos tilanne menee ihan mahdottomaksi (mitä se näköjään on tehnytkin). Meillä on miehen kanssa yhteinen kaveri, joka tulee kumppaninsa kanssa meidän sohvallemme lässyttämään ja kutemaan. Jaksavat kyllä jonkin aikaa käyttäytyä fiksusti, mutta jossain vaiheessa alkaa kuhertelu. Silloin kun kaverin kumppani ei ole paikalla, tämä jossain vaiheessa käy lässytyspuhelun kuitenkin "pikku pupunsa" kanssa. Oon ollut ihan puulla päähän lyöty, kun ollaan tän kaverin kanssa tunnettu kymmenen vuotta, kaikki ollaan yli kolmekymppisiä ja nyt ihan vuoden sisään tuo ihme teineily on alkanut.
Kyllä kyllä. Älä jaksa.
Ja mikä tässä muka taas oli v****ilun arvoista? Kyse ei ole siitä, etteikö tuollaisia ihmisiä olisi, vaan siitä että aikuiset ihmiset käyttäytyy tuolla tavalla. Teininä siinä kavereiden nähden kiehnäämisessä ei ollut mitään erikoista, tuli sorruttua mokomaan itsekin. Luulis vaan, että kolmikymppinen tajuais paremmin. Mutta ilmeisesti ei.
Yh! Julkiset hellyydenosoitukset on minusta jotenkin puistattavia ja ällöjä. Tuollaisen näkemisestä tulee oikeastaan sama olo kuin jos näkee, että jollain on kaula ihan syötynä mustelmille... Epävarmuus nimittäin. Tai jonkinlainen huono itsetunto, pitää varmistaa, että kaikki ympärillä näkee ja tajuaa, että ME ollaan KIMPASSA!
Itselläkin on tuollainen kaveri... tai ainakin juuri silloin teini-iässä oli ja ei se silloin yhtään vähemmän vaivaannuttavaa ollut. Kaikki oli kivaa siihen asti, että kaverin poikaystävä (ihan sama kuka niistä, vaihtuivat aika tiuhaan...) tuli paikalle, sitten alkoi armoton kaulailu, lääppiminen ja nuoleskelu. Joskus koitin siinä sivussa sitten jotain sanoa eikä kumpikaan lotkautanut korvaansa... Kotiinhan siitä sitten lähti, mitä sitä tuhlata aikaansa kolmantena pyöränä.
Tämä kaveri oli ja on kyllä edelleen varmasti jotenkin läheisriippuvainen. Aina täytyy olla mies, ihan sama miten huono kunhan on. Kerran mietti kahden (huonon) vaihtoehdon välillä, kun ei tiedä kumman ottais. Ehdotin ettei ottaisi kumpaakaan, kun molemmat on mitä on eikä ole pakko olla kenenkään kanssa vaan olemisen takia. Tämä tuntui olevan kaverille ihan oikeasti isokin ahaa-elämys. Noh... eipä siinä kauaa mennyt, kun oli taas uus ukko. Hoh hoijaa!
Vierailija kirjoitti:
Yksi entinen tuttavapariskunta teki tuota. He olivat seurassakin toistensa kimpussa. Harrastukselle annettiin nimeksi "mammiminen" :-))
Asian sivusta, mutta mun satakuntalaisessa suvussa ja tuttavapiirissä "mammiminen" on aina tarkoittanut vauvan/pikkulapsen nukkumista, erityisesti äitiä vasten, ja sitä käytetään sellaisena hellittely/lässytyssanana:D
Tyyliin "Voi kultapieni, ootko sä väsy? Mennään mammimaan."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi entinen tuttavapariskunta teki tuota. He olivat seurassakin toistensa kimpussa. Harrastukselle annettiin nimeksi "mammiminen" :-))
Asian sivusta, mutta mun satakuntalaisessa suvussa ja tuttavapiirissä "mammiminen" on aina tarkoittanut vauvan/pikkulapsen nukkumista, erityisesti äitiä vasten, ja sitä käytetään sellaisena hellittely/lässytyssanana:D
Tyyliin "Voi kultapieni, ootko sä väsy? Mennään mammimaan."
Jep, myös Pirkanmaalla näin.
Mulla on kans yks ystävä, tai no kaveri lähinnä, jotka miehensä kanssa harrastaa tollasta länkytystä. Ja yleensä se on vielä astetta rivompaa, tyyliin "tänään kyllä nussitaan illalla" "ai niinkö meinasit?" "Joo näytät niin seksikkäältä" "joha me tänään kerran pantiin hihihi" "no mitäs siitä, olihan eilenkin kolme kertaa" jnejne.. Voitte kuvitella miltä tuntuu istua siinä vieressä? Ollaan oman miehen kanssa aina tukehtumaisillamme myötähäpeään tän pariskunnan läsnäollessa. Ja mekin ollaan kaikki +30v että ei nyt ihan mitään teinejä joille pippeli ja pimpsa on ihan uusia löytöjä. Kyllä seksistä voi puhua, en mikään siveydensipuli ole itsekään, mutta joku raja mun mielestä. Välillä miettinyt että olettaakohan he meidän osallistuvan jotenkin näihin keskusteluihin, "joo nussikaa ihmeessä", vai yrittävätkö saada meidät kateellisiksi kehuskelemalla kuinka monta kertaa päivässä heillä peitto heiluu. En tiedä, mutta yleensä istutaan vaan haavit auki miehen kanssa ja jälkeenpäin naureskellaan sitten keskenämme näiden pöllöilylle.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mies ja vanha opiskelukaverini (mies) harrasti aikoinaan tätä samaa. Koska hän oli ollut lukioikäisestä saman naisen kanssa kiinteässä suhteessa, niin hän ei voinut esimerkiksi tavata minua viikonloppuna KOSKAAN. Vaikka aika olisi sopinut minulle paremmin. Hänen OLI AINA oltava (silloisen) avovaimonsa kanssa. AINA.
Hänen perustelunsa oli, että koska minä olen yksinelävä mies, niin minun oli aina taivuttava aikatauluissa. HÄN EI TAAS TÄTÄ VOINUT PARISUHTEESSA OLEVANA TEHDÄ. Ainoastaan silloin minun seurani kelpasi, kun hänen (avo)vaimonsa oli esim. poissa sukulaisissa ja hän oli sitten itsekseen kotona.
Tämä olisi mennyt vielä kerran, pari mutta kun kyseessä oli vuosia jatkuva systeemi.
Tuttua, olen tosin nainen. Yksi ennen hyvä ystäväni ehdottaa näkemistä että x on treeneissä, voisimme nähdä sillä aikaa. Viikonloput eivät käy ellei x ole poissa. Kun x lopettaa treenit, tulee autolla hakemaan kahvilasta tämän ystäväni. Eli kahvittelu on tyyliin klo 19-22 jolloin x tulee hakemaan. Nykyään tehnyt niinkin että onkin hyvä sää, lähden sittenkin mökille x kanssa vaikka sovittu nähdä. Tai että menenkin äidille. En ole jaksanut pitää paljoa enää yhteyttä. Kerran olin jo pysäkillä kun ahdisti eikä voinutkaan lähteä mihinkään. Parisuhteensa ilmeisesti on aika kamala kun on joskus siitä kertonut.
Kyllä mä ihan puheeksi ottaisin hyvässä hengessä, että viettäisin ihan kahdenkeskistä aikaa ystävän kanssa, juurikin siksi, että hän on se ystävä, ei hänen mies. Mikä tarkoittaa, että haluat jakaa oman elämäsi yksityisesti ja itse valitsemallesi henkilölle. Voit myös sopia tiettyjä aikoja, jolloin olette kahden ja erikseen aikoja jolloin on miehet mukana. Jos hän itsepintaisesti tuo muuta porukkaa (tässä tapauksessa miehensä) tapaamiseenne, niin mä tosiaan kans liukenisin silloin paikalta. Toki heidän kotiinsa mies saa tulla milloin haluaa, mutta siinä tapauksessa sovitte tapaamiset muualle. Menkää leffaan kotiteatterin sijaan jne. Käytännönjärjestelyjähän nuo on.
Mä oon myös ihan tietoisesti ottanut etäisyyttä yhteen sydänystävääni, kun hänen luonteensa muuttui ihan toiseksi tavattuaan miehensä. Sinkuna hän oli todella menevä ja veti minutkin aina mukaan reissuillensa, vaikka itse olin parisuhteessa (ja minun mies jäi aina yksin nököttämään). Nyt hän on ihan suoraan sanonut, että elämässä mies ja perhe menee etusijalle, mikä liioittelematta tarkoittaa käytännössä sitä, että niistä voi olla max. pari tuntia erossa. En ole tutustunut siihen henkilöön, joka hän on nyt (en ystävystyisi hänen kanssaan tuollaisena kun hän nyt on), vaan siihen, joka hän oli ennen miestä. Toki hän välillä päivittelee kun näemme niin harvoin, tajuamattaan itse sitä, että minun roolini ei ole olla tavoitettavissa silloin, kun hänelle sopii ottaa parin tunnin tauko miehestään. Ei minun tule olla hänelle saatavilla, jos hän ei ole minulle saatavilla silloin kun tarvisin.
Miksi menet mukaan kaverin kotiin? Leffassa käynti riittää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kans yks ystävä, tai no kaveri lähinnä, jotka miehensä kanssa harrastaa tollasta länkytystä. Ja yleensä se on vielä astetta rivompaa, tyyliin "tänään kyllä nussitaan illalla" "ai niinkö meinasit?" "Joo näytät niin seksikkäältä" "joha me tänään kerran pantiin hihihi" "no mitäs siitä, olihan eilenkin kolme kertaa" jnejne.. Voitte kuvitella miltä tuntuu istua siinä vieressä? Ollaan oman miehen kanssa aina tukehtumaisillamme myötähäpeään tän pariskunnan läsnäollessa. Ja mekin ollaan kaikki +30v että ei nyt ihan mitään teinejä joille pippeli ja pimpsa on ihan uusia löytöjä. Kyllä seksistä voi puhua, en mikään siveydensipuli ole itsekään, mutta joku raja mun mielestä. Välillä miettinyt että olettaakohan he meidän osallistuvan jotenkin näihin keskusteluihin, "joo nussikaa ihmeessä", vai yrittävätkö saada meidät kateellisiksi kehuskelemalla kuinka monta kertaa päivässä heillä peitto heiluu. En tiedä, mutta yleensä istutaan vaan haavit auki miehen kanssa ja jälkeenpäin naureskellaan sitten keskenämme näiden pöllöilylle.
Haha, no mut onneks sulla on mies siinä, aattele jos olisit yksin yleisönä heidän showlleen. Mä sanoisin ihan suoraan, että "get a room" tai että en halua osallistua heidän nussimisiin kiitos. Jos ei auta, ni lähtisin pois ja sanoisin, et palataan asiaan, ku ollaan hoidettu nussimiset.
Olen huomannut että lähes aina julkisilla paikoilla pussailevista ainakin toisella, yleensä miehellä, on silmät kanssakulkijoissa. Siis vetää kielaria ja tsiikaa katsoisko joku. Joku päivä keksin tohon jotain käsimerkkiä.
Ap, oisko isokin menetys, jos ystävyytenne olisi mennyttä? Ei nimittäin ystävälläsi ole kovinkaan paljoa kunnioitusta sua ja yhteistä aikaanne kohtaan.
Ittelläni on ystävä, jonka tapaaminen menee hänen miehensä ehdoilla mutta syystä: arkena ystäväni ja hänen miehensä asuvat eri paikkakunnilla. Ja miehellä on 3-vuorotyö. Heillä yhteinen aika on tosi 'kortilla', ja tässä tapauksessa sen ymmärrän. Silloin kun tavataan, tapaamme kaksin eikä kummankaan mies ole tuuppaamassa mukaan muuta kuin sovitusti.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että lähes aina julkisilla paikoilla pussailevista ainakin toisella, yleensä miehellä, on silmät kanssakulkijoissa. Siis vetää kielaria ja tsiikaa katsoisko joku. Joku päivä keksin tohon jotain käsimerkkiä.
Tuotahan voisi ihmiset oikein ajan kanssa pysähtyä tuijottelemaan :) .
Mitä tulee tähän ketjuun niin aika viihdyttävä keksitty tälle vaihteeksi kyllä näitä aina seuraa kuin jatkokertomuksia naistenlehdissä.
Jatkakaa.
Mulla oli kanssa ennen parhaana ystävänä sellainen, joka unohti heti ystävänsä kun alkoi seurustelemaan. Kuljetti poikaansa joka paikkaan mukaan, eikä voinut ulkonakaan käydä ilman sitä. Todella kivaa lähteä "tyttöjen kesken" ulos, kun kolmantena pyöränä on hänen poikaystävänsä, ja baari menee siihen, että nää kaksi vain pussailee TAI riitelee ja loppuillasta jättää mut yksin, kun painelevat kotiin. Joka ikinen kerta, kun siellä kävin, jostain syystä näiden piti ENNEN sitä panna. Siinä sitten röhnöttivät sohvalla ja tietenkin siitä sanoivat suoraan.. En ymmärrä. Jotenkin surullista olla sellaisessa suhteessa, jossa ei voi pitää yhtään välimatkaa toiseen. Mitä sitten jos tulee ero? Mä en nimittäin ainakaan ole tämän ystävän kanssa enää missään tekemisissä. Liian väsyttävää touhua.
No ap, mites tänäinen leffailta etenee?