Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaivaannuttavaa viettää aikaa ystäväni ja hänen miehensä kanssa
10.06.2016 |
Huomenna olisi taas ystävän kanssa sovittu leffailta, johon takuuvarmasti liittyy jossain vaiheessa hänen puolisonsakin. Miehen ei pitäisi olla paikalla silloin, mutta elokuva on varmaan vielä kesken kun mies tulee kotiin. Näin on käynyt joka kerta tähänkin mennessä, eli ystävä sitten selostaa miehelle tapahtumat siihen mennessä, liimaantuu tähän toisessa sohvannurkassa ja he unohtavat minut täysin loppuillaksi. Kommentoivat ihan koko ajan toisilleen leffan tapahtumia ja supisevat, ja vaikka minä osoitan kuuntelevani ja yritän osallistua, olen heille kuin ilmaa. Jos he haluavat kutea kaksin, miksi minut edes pyydetään paikalle? Ai niin, mies ei ollut saatavilla alkuillasta.
Pienten pusujen vaihtaminen, halailu yms ei minua häiritse ollenkaan, mutta tuollainen jatkuva toisessa kiehnääminen on tosi vaivaannuttavaa ja siitä tulee ulkopuolinen olo. Ei tulisi kuuloonkaan että oman mieheni kanssa alkaisin harrastaa tuollaista kun frendi istuu metrin päässä sohvalla. Miten ottaa tälläinen asia puheeksi, enhän minä nyt voi kieltää ystäväni miestä liittymästä seuraamme omassa kotonaan?
Tätä ei tapahdu pelkästään tv:n katsomisen yhteydessä vaan ystävä pyytää miehen seuraamme jos vaikka kokkaamme heillä tai jos olemme kahvilla kaupungilla ja mies on lähistöllä pyörimässä. En usko että miestä edes kiinnostaa meidän juttumme mutta hän vaikuttaa ihmiseltä joka ei kohteliaisuudesta halua kieltäytyäkkään. Nyt hyviä neuvoja vastaanotetaan.
30+ ollaan.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
"Kaveri lienee heitä jotka ripustautuvat mieheensä ja elävät tämän kautta? Kaikki tapahtuu me-muodossa?"
Kieltämättä tälläistä on ilmassa.. :( Hän kyselee mua seurakseen silloin kun mies on töissä, työmatkoilla, urheiluharrastuksessaan tai kavereidensa kanssa. Mutta jos mies on saatavilla, hän ei vastaile edes meidän ystävien viesteihin.
- ap
On kyllä niin inhottavaa tajuta olevansa läheiseksi luulemalleen ihmiselle pelkkä hätävara. Kuinkahan monta kertaa minunkin olisi pitänyt lähteä päivän varoitusajalla melkein sadan kilometrin päähän viettämään iltaa, kun X ei olekaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kuinkahan monta kertaa minunkin olisi pitänyt lähteä päivän varoitusajalla melkein sadan kilometrin päähän viettämään iltaa, kun X ei olekaan kotona."
Mullakin on kolmekymppinen kaveri joka kyselee aina luokseen seuraneidiksi kun miehensä on omissa menoissaan. "Jukka lähti treeneihin, tuu meille illanviettoon?" Ei kiitos, vietän ennemmin aikaa ihmisten kanssa jotka kaipaavat mua muulloinkin kuin vain silloin kun mies on muualla :D Ja aina pitäisi mennä heille ettei hänen tarvitse lähteä kotoaan.
Vierailija kirjoitti:
"Kuinkahan monta kertaa minunkin olisi pitänyt lähteä päivän varoitusajalla melkein sadan kilometrin päähän viettämään iltaa, kun X ei olekaan kotona."
Mullakin on kolmekymppinen kaveri joka kyselee aina luokseen seuraneidiksi kun miehensä on omissa menoissaan. "Jukka lähti treeneihin, tuu meille illanviettoon?" Ei kiitos, vietän ennemmin aikaa ihmisten kanssa jotka kaipaavat mua muulloinkin kuin vain silloin kun mies on muualla :D Ja aina pitäisi mennä heille ettei hänen tarvitse lähteä kotoaan.
Niin tuttua. Kaverini on myös kolmekymppinen eikä tosiaan osaa olla yksin. Ja sitten jos sinne ei mene seuraksi, löytää satavarmasti facebookista jonkun "mahdan olla tosi huonoa seuraa kun ketään ei kiinnosta, kiva lauantai-ilta taas yksin tiedossa, haistakaa vittu" -päivityksen.
Vähän ot, mutta tämä sama kaverini pyysi mua kerran yli 100 kilometrin päästä arki-iltana klo 19 luokseen, kun mies oli työmatkalla toisessa kaupungissa eikä ollut tulossa yöksi kotiin. Olisi siis pitänyt jättää työt väliin seuraavana päivänä tai lähteä aamujunalla parin tunnin unien jälkeen kotia kohti. Märisi vielä että "mä en kyllä ole niitä ihmisiä joilla työ menee ystävien edelle". Et kai, sulla mies menee kaiken edelle :D
Inhoan tuollaisia ihmisiä. Miksi naiset ovat miehiä useammin suhteessa tuollaisia?
T. 23
Tuttua!! Kaverini harrasti tätä samaa miehensä kanssa monta vuotta. Melkein aina, jos sovittiin kaverin kanssa tapaaminen, oli hänen mieskin mukana tai liittyi seuraan jossakin vaiheessa. Siitä alkoi joko pariskunnan kiehnääminen tai riitely... Kumpaakin oli äärimmäisen vaivaannuttavaa seurata vierestä. Nykyään heillä on päällä enimmäkseen se riitelyvaihde. Viimeksi kun kävin kylässä, niin tavarat lensivät, mies lähti kaljalle ovet paukkuen ja loppu illan kaveri avautui mulle heidän parisuhdeongelmistaan.
Tarkoituksella olen ottanut frendiin etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi nimikirjaimia sanoa, mutta eivät ole R ja N tai A ja J. Tällaiset arvuuttelut osoittavat ainakin sen että ongelmaa on muillakin, otan osaa.
Kun nyt aiheessa ollaan niin välillä risoo myös miten ystävä lässyttää miehelleen. Jos mies tulee kotiin kaupan kautta, hän on "minun oma superpupu" (tälle mieskin pyöritteli silmiään ja sanoi jotain että öö okei) ja jos tältä pyydetään jotain kotona, niin kutsumanimi on luokkaa "kultapossu". MIKSI pitää puhua noin kun paikalla on muita? Noista mieskin aivan päivänselvästi vaivaantuu. Edelleen kaksistaan neljän seinän sisällä saa tehdä ihan mitä lystää, mutta muiden aikana?
Ai että kun alkaa pänniä kun oikein miettii näitä, ihan näyttämishaluista teinimeininkiähän tuo on.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot, mutta tämä sama kaverini pyysi mua kerran yli 100 kilometrin päästä arki-iltana klo 19 luokseen, kun mies oli työmatkalla toisessa kaupungissa eikä ollut tulossa yöksi kotiin. Olisi siis pitänyt jättää työt väliin seuraavana päivänä tai lähteä aamujunalla parin tunnin unien jälkeen kotia kohti. Märisi vielä että "mä en kyllä ole niitä ihmisiä joilla työ menee ystävien edelle". Et kai, sulla mies menee kaiken edelle :D
Inhoan tuollaisia ihmisiä. Miksi naiset ovat miehiä useammin suhteessa tuollaisia?
T. 23
Olisihan hän voinut matkustaa sinun luoksesi. Mutta varmaan selitys löytyisi siihenkin, kaikki häneltä liikaa vaadittu...
Joskus tulee mieleen, että tyttönen haluaa vain osoittaa poikaselle, että on hänellä muutakin elämää, mielenkiintoista sellaista, eikä hän vain epäitsenäisenä ja -varmana odottele iskää kotiin saapuvaksi, pikku hauvansa päätä taputtamaan. No.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä.
Eilen illalla toistui tuttu kuvio. Ystäväni puheissa mies oli tulossa kotiin aikaisintaan puolilta öin, mutta ovihan kävi puoli kymmeneltä. Oltiin hetkeä aiemmin istuttu sohvalle, ja mies liittyi sitten seuraamme ja pariskunta vaihteli kuulumisia kymmenisen minuuttia (joo katsoin kellosta) sillä tavalla että ystäväni istui jalat miehensä sylissä vieressäni. Mies taisi kääntyä kerran mua kohti ja sanoi että "joo niinpä", kun kommentoin jotain hänen kertomaansa.
Laitettiin leffa pyörimään, kaveri liimautui miehensä kainaloon ja alkoi supatella hänelle ("olisko meillä tollasta?" / "hih, muistatko kun oltiin siellä Italiassa!" / "en kyllä jaksais tollasta miestä, onneks mulla on sut") taas kuin minua ei olisikaan. Mä ihan kylmästi nousin ja sanoin pariskunnalle, että hei mä taidankin tästä lähteä nyt. Ystäväni jäi sopertamaan jotain, mutta poistumiseni oli onneksi nopea, laukku mukaan, kengät jalkaan ja takki kädessä rappuun :) Yritti heti soitella perään ja laitteli sitten viestiä että mikä mulle tuli. Vastasin että toivoisin hänen miettivän asiaa tähän päivään ja voidaan keskustella puhelimella vaikka illemmalla (hän ei halua nähdä sunnuntaisin, viettää ennemmin aikaa miehensä kanssa). Luulen että hän tähän myöntyy, mutten ole vielä saanut vahvistusta.
Oma mieheni kommentoi että hän pitäisi ihan outona ajatuksena että toimittaisiin noin kun täällä on joku kylässä. Ihan kuin haluttaisiin oikein osoittaa toiselle että hänen seuransa kiinnosti vain sen hetken kun se ykkösvaihtoehto oli poissa. Niinpä. Ja mieheni on muutenkin kanssani samoilla linjoilla siitä että ei mitään nusutuksia seurassa, välillä kosketus tai pikku pusu ok, mutta ei niitäkään varta vasten frendin naaman edessä jos hänet on kutsuttu meille viettämään iltaa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En viitsi nimikirjaimia sanoa, mutta eivät ole R ja N tai A ja J. Tällaiset arvuuttelut osoittavat ainakin sen että ongelmaa on muillakin, otan osaa.
Kun nyt aiheessa ollaan niin välillä risoo myös miten ystävä lässyttää miehelleen. Jos mies tulee kotiin kaupan kautta, hän on "minun oma superpupu" (tälle mieskin pyöritteli silmiään ja sanoi jotain että öö okei) ja jos tältä pyydetään jotain kotona, niin kutsumanimi on luokkaa "kultapossu". MIKSI pitää puhua noin kun paikalla on muita? Noista mieskin aivan päivänselvästi vaivaantuu. Edelleen kaksistaan neljän seinän sisällä saa tehdä ihan mitä lystää, mutta muiden aikana?
Ai että kun alkaa pänniä kun oikein miettii näitä, ihan näyttämishaluista teinimeininkiähän tuo on.
- ap
Ai kauhea, repesin tuossa superpupu-kohdassa. Olemme myös kaksistaan miesystävän kanssa ihan hirveitä lässyttäjiä ja puhumme toisillemme kuin kolmevuotiaat. Ei tulisi mieleenkään hölöttää samoja juttuja muiden ihmisten edessä. Häpeäisin silmät päästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi entinen tuttavapariskunta teki tuota. He olivat seurassakin toistensa kimpussa. Harrastukselle annettiin nimeksi "mammiminen" :-))
Laitettiin leffa pyörimään, kaveri liimautui miehensä kainaloon ja alkoi supatella hänelle ("olisko meillä tollasta?" / "hih, muistatko kun oltiin siellä Italiassa!" / "en kyllä jaksais tollasta miestä, onneks mulla on sut") taas kuin minua ei olisikaan.
Villi veikkaus, että miesosapuoli on saattanut hyvinkin ajatella, että olisi tuo nyt hiljaa ja että tilanne on sun kannaltasi ikävä. Toisaalta hän kuulostaa myös olevan hieman tossun alla tai hyvin (liian) kiltti ja miellyttämishaluinen persoona?
Ap jälleen. Olen tyrmistynyt ja kiehun edelleen puhelinkeskustelustamme.
Ystäväni oli arvannut, että lähtemiseni liittyi jotenkin hänen ja miehensä olemiseen. Selitin ystävällisesti kantani, mutta ystävä oli jo ottanut itseensä. Hän käänsi ensin asian minusta lähtöisin olevaksi ongelmaksi siten, että "kurja juttu jos sun omassa suhteessasi ei ole tälläistä" (joo tota, olen kyllä oikein onnellinen mieheni kanssa, mutta mulla ei ole tarvetta hieroa sitä muiden naamaan). Hän koki mammimisen (kiitos uudesta verbistä!) oikeutetuksi myös sen vuoksi, että hänellä on aiemmin ollut huonoja suhteita riittämiin ja nyt hän on viimeinkin löytänyt "onnen" (mua aina häiritsee kun jostain ihmisestä puhutaan onnena, eihän onnellisuus voi rakentua yhden henkilön varaan).
Ystäväni muistaa myöskin aina kertoa minulle, mitä hänen miehensä ajattelee minun asioistani. Ihan kuin mua kiinnostaisi? Sanotaan vaikka, että olen lähdössä matkalle kaupunkiin X paikan Y kautta. "Laurikin ihmetteli, että mitä järkeä on mennä sitä kautta kun Z olisi paljon kivempi kesäkaupunki ja reissu tulisi halvemmaksikin :D." Niin että kuullostaa siltä, että yhdessä ovat siellä naureskelleet minulle. Kertomani jutut ylipäätään kummasti päätyvät melkein aina myös "Laurin" tietoon, ihan sama kuinka henkilökohtaisesta asiasta on kyse. Sitten joskus heidän luona tulee ilmi, että jaahas tuo mies tietää tästäkin asiastani, kiva kiva.
Summa summarum emme päässeet mammimisasiassa tällä haavaa yhteisymmärrykseen eikä minua suoraan sanoen haittaa, jos se tarkoittaa pientä taukoa ystävyydessämme.
En menisi enää, katsoisin korkeintaan kerran tuollaista toimintaa. Olen mielummin vaikka yskin. Jotain hyvää näköjään meijänkin liitossa, kun vuosia takana yli 20v. niin ei tarvitse kyhjätä toisessa kiinni.
Hyvä ap! Tuosta on hyvä jatkaa keskustelua että jatkossa tapaamiset teillä tai muualla. Jos hänelle ei käy niin anna olla.
Et enää heille.
Me kaikki ollaan sun puolella että laitat vaan kampoihin jos yrittää sua syyllistää.
Kiitos teille kommenteista, tässä asiassa tapahtui ihan tämän keskustelun ansiosta vihdoinkin edistystä. Sikäli vikaa minussakin, että olisi pitänyt jo aiemmin kylmän viileästi lähteä kesken illanvieton eikä olla heille yleisönä.
Puhuin tästä äsken vähän toiselle ystävälleni (joka ei tunne pariskuntaa) ja hän heitti että ties vaikka tämä mammimista harrastava ystäväni saisi ihan kiksejä siitä että heitä joku katselee siinä vieressä? Siihen en ihan usko, ennemminkin se on hänen tapauksessaan tuota näyttämisenhalua. Mutta se on ihan selvä asia etten mene enää heille ellei ystävälläni vaihdu ääni kellossa.
- ap
Alue: Aihe vapaa
Vaikka tuosta poistettaisiin se fyysinen kiehnääminen, niin pelkkä kumppanille kommentointikin on liikaa. Kun seurassa on kaksi ihmistä niin aikuinen puhuu heille molemmille eikä huomioi vaan ihQa poikkistaan. Hyi helkkari.