Vaivaannuttavaa viettää aikaa ystäväni ja hänen miehensä kanssa
Huomenna olisi taas ystävän kanssa sovittu leffailta, johon takuuvarmasti liittyy jossain vaiheessa hänen puolisonsakin. Miehen ei pitäisi olla paikalla silloin, mutta elokuva on varmaan vielä kesken kun mies tulee kotiin. Näin on käynyt joka kerta tähänkin mennessä, eli ystävä sitten selostaa miehelle tapahtumat siihen mennessä, liimaantuu tähän toisessa sohvannurkassa ja he unohtavat minut täysin loppuillaksi. Kommentoivat ihan koko ajan toisilleen leffan tapahtumia ja supisevat, ja vaikka minä osoitan kuuntelevani ja yritän osallistua, olen heille kuin ilmaa. Jos he haluavat kutea kaksin, miksi minut edes pyydetään paikalle? Ai niin, mies ei ollut saatavilla alkuillasta.
Pienten pusujen vaihtaminen, halailu yms ei minua häiritse ollenkaan, mutta tuollainen jatkuva toisessa kiehnääminen on tosi vaivaannuttavaa ja siitä tulee ulkopuolinen olo. Ei tulisi kuuloonkaan että oman mieheni kanssa alkaisin harrastaa tuollaista kun frendi istuu metrin päässä sohvalla. Miten ottaa tälläinen asia puheeksi, enhän minä nyt voi kieltää ystäväni miestä liittymästä seuraamme omassa kotonaan?
Tätä ei tapahdu pelkästään tv:n katsomisen yhteydessä vaan ystävä pyytää miehen seuraamme jos vaikka kokkaamme heillä tai jos olemme kahvilla kaupungilla ja mies on lähistöllä pyörimässä. En usko että miestä edes kiinnostaa meidän juttumme mutta hän vaikuttaa ihmiseltä joka ei kohteliaisuudesta halua kieltäytyäkkään. Nyt hyviä neuvoja vastaanotetaan.
30+ ollaan.
Kommentit (109)
Älä mene paikalle ollenkaan. Tapaa ystävääsi vain kahvilassa tms. jatkossa.
Miksi et pyydä ystävääsi mielummin sinun luoksesi niin se on sillä ratkaistu.
"Miksi et pyydä ystävääsi mielummin sinun luoksesi niin se on sillä ratkaistu."
Vuoroin vieraissa, hän käy kyllä meilläkin. Mullakin on täällä tosiaan tuo mies jolla hälläkin on suhteellisen vilkas sosiaalinen elämä, eli välillä kivempi sopia treffit ystävän kotiin.
Aika harmillista jos ei tämän takia voida viettää enää ollenkaan aikaa heillä mutta alkaa vaikuttaa siltä, että paras nähdä jatkossa joko meillä tai julkisilla paikoilla. :(
Nelkku siis ap, ikinä muista kirjoittaa sitä loppuun.
Aina joskus tällain perjantai illasta ennen puolta yötä mieleeni valtaa kaiho. Minäkin haluaisin kohdata Kaivattuni. Rakkaani.
"Ehdotan, että tuossa vaiheessa nouset ylös, keräät popparit ja kiität illasta ja seurasta. Sanot heille, että romanttista illanjatkoa vain ja lähdet kotiin :D Ihan oikeasti lähdet!"
Voisi kyllä kokeilla tätä huomenna, jos homma äityy yhtä imeläksi kuin yleensä.
- ap
Tuollaiset ihmiset on niin noloja.
Entinen ystäväni oli juuri tuollainen kenen piti tehdä oikein iso numero jos oli jollekin pojalle taas vähäksi aikaa kelvannut panoleluksi.
Luuli tietysti että olen niistä hänen jatkuvasti vaihtuvista poikkiksistaan suurestikin kateellinen, kun vaivautuneena yritin katsella muualle.
Se oli hänen tapansa päteä ja kokea olevansa erityinen.
Kyllä voit tehdä tuon tempun että jätät heidät nusuttelemaan keskenään.
Todennäköisesti he vaan hihittelevät ja ihmettelevät mikäs sille nyt tuli? Liekö puutteessa khi khi hii..
Mun kummilapsen äiti on sellainen,että mun läsnäollessa puhuu miehensä kanssa arkiasioista ja sukulaisista - jos haluaisin osallistua,joutuisin joko vaihtamaan puheenaihetta kokonaan tai kysymään kuka se on ? mitä teki?
En tajua,miksi toivovat että kyläilen.
Nykyään käyn vain lapsen vuoksi, harvoin.
Otan osaa, todella. Siskoni on samanlainen, monia kertoja lähdettiin vaikka kaupungille kahville ja hupsista siellähän se puoliso aina istui odottamassa. Eihän se haittaisi jos olisi etukäteen kerrottu tästä mutta ei. Opin muutaman kerran jälkeen enkä enää sovi yhtään mitään siskoni kanssa. Ihme kun asuvat yhdessä niin hetkeäkään ei voi viettää (siis meidän tapaamiset oli jotain 3 kertaa/vuosi) ilman toista. No ovat eronneet nyt, mutta ei se yhtään ole muuttunut tämän uuden kumppanin kanssa. Ehkä minun seurani ei vain kiinnosta.
Sori, ei ollut tarkoitus vuodattaa, tuli vain mieleen kirjoituksestasi.
Ei yhtään haittaa vaikka vuodatatte omia kokemuksianne, kiva saada "vertaistukea". Surettaa ettei meillä oikein enää ole ystävän kanssa kahdenkeskisiä hetkiä, jolloin voisi keskustella vaikka syvällisemmin kuulumisia, joita en välttämättä miehen seurassa halua sanoa. Jokainen saa tietysti elää puolisonsa kanssa niin symbioosissa kuin haluaa mutta eron hetkellä ei sitten pidä palata itkemään ystävien helmaan, jos heidän seuransa ei aiemminkaan kelvannut.
Ei ole H ja P kyseessä, joku kyseli.
- ap
Tänään kyläilemään heille.. Nostoa sen kunniaksi. - ap
Kerro ihmeessä miten päättyy! Odotamme innolla
No ei kai kukaan aikuinen vieras jää tuollaista katsomaan ja nököttämään yksin siihen soffan nurkkaan.
Tosiaankin lähdet kotiin...kiitos ja hyvää yötä.
Kaveri lienee heitä jotka ripustautuvat mieheensä ja elävät tämän kautta? Kaikki tapahtuu me-muodossa?
Joo, en jaksaisi katsella ollenkaan.
Myötähäpeä...ihan teinimeininkiä.
"Kaveri lienee heitä jotka ripustautuvat mieheensä ja elävät tämän kautta? Kaikki tapahtuu me-muodossa?"
Kieltämättä tälläistä on ilmassa.. :( Hän kyselee mua seurakseen silloin kun mies on töissä, työmatkoilla, urheiluharrastuksessaan tai kavereidensa kanssa. Mutta jos mies on saatavilla, hän ei vastaile edes meidän ystävien viesteihin.
- ap
Mä taas ehdotan, että nouset illalla soffalta mitään sanomatta, keräät tavarasi ja lähdet kotiisi. Jos he eivät aiemminkaan sua huomanneet, miksi huomaisivat lähtöäsikään? Ei mitään viestejä tai selityksiä perään, kaveri saa ottaa yhteyttä kun tajuaa mistä kiikastaa ja osaa nähdä ystävien arvon ja pahoitella ap:lle. Ihan vihoviimeistä joku puolison kanssa nuohoaminen ja kahdenkeskinen supattelu seurassa, mutta vielä törkeämpää kun paikalla on vain yksi ystävä joka aivan taatusti tuntee olonsa tyhmäksi siinä.
Yök. Pahoittelen moukkamaisen ystäväsi käytöstä, ap.
Tätimme on adoptoitu sota-aikana toiseen maahan ja olin sisareni kanssa vuosia sitten kylässä toisen heistä luona.
Toisen sisaren tytär (eli serkkumme) tuli kylään uuden poikaystävänsä kanssa. Tunnemme tädit paremmin, koska he käyvät toisinaan Suomessa, mutta serkkumme olemmme tavanneet vain pari kertaa.
Serkku ja hänen silloinen poikaystävänsä (myöhemmin aviomiehensä) istuivat kylki kyljessä illallisella ja vetivät kielareita ruokapöydässä ja käpälöivät toisiaan.
Me muut istuimme pöydän ääressä syömässä ja yritimme olla oksentamatta.
Tuo on muuten ihan todellinen ongelma moukkamaisten ihmisten kanssa. Tiedän myös yhden parin lähipiiristä, jotka eivät voi olla harjoittamatta pystynaintia muiden silmien alla.
Ehdotan, että tuossa vaiheessa nouset ylös, keräät popparit ja kiität illasta ja seurasta. Sanot heille, että romanttista illanjatkoa vain ja lähdet kotiin :D Ihan oikeasti lähdet!
40+