Työttömän aineenopettajan työllistyminen

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen ongelma sinulla on mennä vaikka puoleksi vuodeksi kauemmaksi töihin, jonka jälkeen olisi paljon helpompaa saada omalta kotipaikkakunnalta töitä, kun on työkokemusta takana? Eikö miehesi ihmettele ollenkaan läheisriippuvuuttasi ja jatkuvaa työttömyyttä? Eihän nyt parisuhde voi olla vankila, josta ei voi puolta vuotta olla eri paikkakunnalla ja luonnollisesti viikonloput yhdessä..

Työttömyytesi on kyllä ihan itseaiheutettua, koska pieniltä paikkakunnilta töitä kyllä löytyy.

Entä jos miehesi jättää sinut muutaman vuoden kuluttua? Siinä sitten olet työttömänä ja yksin..

Jos mieheni jättäisi, niin muuttamisessa ei olisi mitään ongelmaa. Tässä tilanteessa se ei vain ole järkevää, sillä kustannukset (taloudelliset ja muut resurssien hukkaan heittämiset) tulisivat hyötyjä suuremmaksi. Mieluummin käytän puoli vuotta opiskeluun ja vaihdan varmasti työllistävälle alalle. Mieheni kanssa nämä asiat on puhuttu läpi, eikä tässä sen suurempaa ongelmaa ole. 

Niin, ja sitä työkokemusta alalta on jo kuitenkin 5+ vuotta. Ehkä sitä ei sitten ole riittävästi tai oikeanlaista.

Keskustelusta päätellen alanvaihto taitaa olla se juttu, mitä alan seuraavaksi suunnittelemaan. Ehkä opeopinnoista on vielä joskus hyötyä, mutta näillä mennään nyt. :) -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistokaupungit on kyllä tukossa. Ei muuta kuin maakuntaan hankkimaan työkokemusta.

Miehellä on (onneksi) vakituinen työ täällä, joten muutto ei tule kyseeseen. Mieluummin alanvaihto kuin etäsuhde, sillä on se sen verran hyvä mies :) -ap

Jokaisella on tietty omat tilanteensa. Minä lähdin valmistumisen jälkeen hyvän määräaikaisen työtarjouksen perässä muutaman sadan kilometrin päähän hankkimaan työkokemusta. Sen jälkeen olenkin työllistynyt samoille seuduille kuin mieheni. Lapsettomana tuollainen lenkki oli vielä helppo tehdä.

Jos lapsia ei vielä ole, niin kannattaa kyllä miettiä muualle lähtemistä. Etäsuhdekin toimii, kun on luottamus kunnossa. Valmistumisen jälkeen lähdettiin kumpikin silloisen poikaystäväni kanssa (nyk. aviomies) töiden perässä eri paikkakunnille. Pahimmillaan oli 650 km välimatkaa. Nyt muutama vuosi myöhemmin ollaan vihdoin saatu töitä haluamaltamme yhteiseltä paikkakunnalta. Jos oltaisiin jääty opiskelupaikkakunnalle, niin voi olla että jompi kumpi tai molemmat olisi nyt työttömiä.

Kiitos tästä neuvosta, mutta asetan parisuhteen työllistymisen edelle. Mieluummin vaihdan alaa kuin paikkakuntaa. -ap

Se on sitten sinun valintasi ja sen kanssa sinä elät. Jos saisit määräaikaisen työn toiselta paikkakunnalta, se helpottaisi työnsaantia myös kotipaikkakunnaltasi.

Miten kuvittelet alanvaihdon auttavan työllistymisessä? Pitkä työttömyyshistoria on todellakin huono merkki cv:ssä, joten joitan työllistävää hoitoalaa lukuunottamatta tuskin muualtakaan töitä saat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistokaupungit on kyllä tukossa. Ei muuta kuin maakuntaan hankkimaan työkokemusta.

Miehellä on (onneksi) vakituinen työ täällä, joten muutto ei tule kyseeseen. Mieluummin alanvaihto kuin etäsuhde, sillä on se sen verran hyvä mies :) -ap

Jokaisella on tietty omat tilanteensa. Minä lähdin valmistumisen jälkeen hyvän määräaikaisen työtarjouksen perässä muutaman sadan kilometrin päähän hankkimaan työkokemusta. Sen jälkeen olenkin työllistynyt samoille seuduille kuin mieheni. Lapsettomana tuollainen lenkki oli vielä helppo tehdä.

Jos lapsia ei vielä ole, niin kannattaa kyllä miettiä muualle lähtemistä. Etäsuhdekin toimii, kun on luottamus kunnossa. Valmistumisen jälkeen lähdettiin kumpikin silloisen poikaystäväni kanssa (nyk. aviomies) töiden perässä eri paikkakunnille. Pahimmillaan oli 650 km välimatkaa. Nyt muutama vuosi myöhemmin ollaan vihdoin saatu töitä haluamaltamme yhteiseltä paikkakunnalta. Jos oltaisiin jääty opiskelupaikkakunnalle, niin voi olla että jompi kumpi tai molemmat olisi nyt työttömiä.

Kiitos tästä neuvosta, mutta asetan parisuhteen työllistymisen edelle. Mieluummin vaihdan alaa kuin paikkakuntaa. -ap

Anteeksi, mutta ei tunnu kovin syvälliseltä suhteelta, jos ei siinä edes väliaikaiseen etäsuhteeseen veny. Vaatiiko luottamus ja uskollisuus teillä 27/7-suhdetta? Toisekseen, koskaan, siis ei koskaan voi tietää, kestääkö suhde vai ei. Ei kannata rakentaa koko elämäänsä ja tulevaisuuttaan yhden ihmisen varaan, vaikka miten luottaisi ja uskoisi asiaan nyt. Usko pois, minä ja moni muu olemme saaneet tämän kantapään kautta kokea.

Itse eri alalla (AA), mutta olen samaa mieltä kuin jo sinua neuvoneet. Paikkakuntaan ei saa olla sidonnainen. Jos suhde toimii, niin kestää pitemmänkin välimatkan. Itse syntynyt Kittilässä ja Kemissä sitten koulut lukioon asti. Koulun perässä Kemi --->Turku (---> työharjoittelu Vaasa 3 kk)--->Kouvola--->Pietari (työharjoittelu 3 kk)---> Turku ja sitten työt --->Kemi --->Rovaniemi--->Kotka ---Kristiinankaupunki --->Loimaa/Forssa ---> Helsinki. Helsingissä nyt 12 vuotta ja siitä 10 tosin oma yritys.

Tiedän, että lähteminen vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on työllistyä, jos itsepintaisesti pitää samalla paikkakunnalla olla. Ei toiminut 80 -luvulla ja vielä vähemmän nyt.

Fatalji (asianajaja)

Vierailija kirjoitti:

Tuohon Imatran paikkaan tulee olemaan kymmeniä hakijoita, jos ei satoja? Ei siis mikään ratkaisu sekään, että olkaapa nirsoilematta paikkakuntien suhteen. Olen eri aineiden ope ja onnekseni virassa, mutta tuntuu olevan mahdotonta päästä vaihtamaan kotia lähelle töihin. Hakemuksia tulee satoja, jos joku paikka aukeaa! Onneksi matka on mulla kuitenkin nyt sellainen, että sen pystyn päivittäin kulkemaan, mutta kallista on eikä tästä selvästikään noin vain vaihdeta lähemmäs. Tilapäiseksi luulemani tilanne taisi jäädä pysyväksi.

Ei ole satoja hakijoita Imatralle. Hakuaika päättyy maanantaina 13.6. kuntatekryssä ja jos ei hae, ei taatusti saakaan sitä.

Kertokaahan vielä te jotka tiedätte, millaisella hakemuksella opettajan paikkaa haetaan?

Olen itse valmistumassa aineenopettajaksi, mutta koulutuksessa ei ollut mitään puhetta tästä. Olen toki työhakemuksia elämässäni paljonkin väsännyt ja tiedän, millaisia ne yksityisellä puolella ovat tai millaisia niiden pitää olla. Mutta onko julkisella puolella jotain omia kommervenkkejä? Ja mitä kaikkea liitteeksi? Opettajan viran hakuhan on julkinen eli kai niitä papereita saa sitten kuka tahansa halutessaan pyytää katsottavaksi. Ei haluis nolata itseään, jos on joku juttu mikä papereissa pitää ehdottomasti olla mutta jota ei yksityisen puolen työhakemuksissa ole.

Ap ei kerro mistä on. Helsingissä on vieläkin 75 erilaista opetusalan tehtävää haussa, Espoo ja Vantaa päälle, Täällä kaikki tuntemani pätevät ja epäpätevät ovat työllistyneet jonkunlaisiin pätkiin. Jos siis et ole kovin kaukaa, niin hae pääkaupunkisudulle, tänne kuljetaan pidemmältäkin!

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan vielä te jotka tiedätte, millaisella hakemuksella opettajan paikkaa haetaan?

Olen itse valmistumassa aineenopettajaksi, mutta koulutuksessa ei ollut mitään puhetta tästä. Olen toki työhakemuksia elämässäni paljonkin väsännyt ja tiedän, millaisia ne yksityisellä puolella ovat tai millaisia niiden pitää olla. Mutta onko julkisella puolella jotain omia kommervenkkejä? Ja mitä kaikkea liitteeksi? Opettajan viran hakuhan on julkinen eli kai niitä papereita saa sitten kuka tahansa halutessaan pyytää katsottavaksi. Ei haluis nolata itseään, jos on joku juttu mikä papereissa pitää ehdottomasti olla mutta jota ei yksityisen puolen työhakemuksissa ole.

Useimmat kunnat käyttävät kuntarekry.fi-sivustoa. Yleisesti aika samankaltaisia, voit käydä katsomassa sieltä nyt auki olevien paikkojen hakuja.

Kylläpä on taas typeriä neuvoja.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Henkilökemia rehtorin kanssa on tärkeää. Kannattaa lukea uudet opsit läpi tarkasti ja käyttää asiantuntevaa jargonia. Pelkkä aineenhallinta ei riitä, jos aikoo viran saada

Tärkeää muistaa , että rehtori voi olla Lions / Rotary ja jos joku henkilökunnassa myöskin on niin arvaa ketä suositaan sitten kun olet töissä siellä

Nuo aineyhdistelmät on ihan kipeitä. Oletteko todellakin valmiita hankkimaan 3-4 aineen pätevyyden ja sitten työskentelemään pienellä palkalla? Jos opiskelu kiinnostaa noin paljon, lukekaa edes jotain, josta oikeasti maksetaankin. Opettajat näköjään suostuu ihan mihin vaan puoli-ilmaiseksi. Häpeän ammattikuntani puolesta. Terveisin aineenopettaja kahden aineen pätevyydellä. Lisää opiskelen, jos palkkakin sitten nousee reilusti.

Meidän koulussa opettajien sijaisuuksia saavat ne joiden vanhemmat ovat meillä opettajina. Eivät juurikaan muut.

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseeni: Jos valmistumisen jälkeen työttömyyttä on takana jo useampi vuosi, onko jo aika luovuttaa? Eikö tässä leimaannu epäkelvoksi?

Työkaverini sai lapsen valmistuttuaan eikä ollut tehnyt päivääkään opettajan töitä. Kun lapsi oli 10-vuotias, tämä työkaverini alkoi etsiä opettajan töitä. Sai sitten viran lukiosta.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma minullakin, vaikka aineeni ovat eri. Olen miettinyt tuota laaja-alaisen erkkaopen pätevyyttä, mutta eikö siis heillekään löydy töitä? Luokanopettajan työtäkin voisin tehdä, mutta missä ihmeessä noita täydennysopintoja pystyy tekemään? Ainakaan minä en ole löytänyt tuollaista koulutusta Helsingin seudulta ensi vuodeksi. Surutyötä joutuu kyllä tekemään, ettei saa opettaa omia rakkaita aineitaan :( Kiroan yliopistojen ylikoulutuksen alimpaan maanrakoon!

Jos tekee laaja-alaisen, erityisluokanopettajan ja luokanopettajan tutkinnot. Kova on kilpailu edes tuntiopettajan tehtävistä aineenopettajilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa PERSOONA on tärkeä. Kuka tahansa pätevä hallitsee oppisisällöt, se on itsestäänselvyys. Huumorintaju, hyvä itsetunto, iloisuus, sosiaalisuus, empatia...noita meillä selvästi haettu.

Eli jos en saa töitä, persoonassani on vikaa?

Jollei sovi kouluun, ei saa jäädä. Näitä on nähty. Soveltuvuus alalle huomataan vasta, kun koulussa opitaan tuntemaan.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo persoonakaan aina auta. Olen ollut pidetty ope sekä koulun että vanhempien toimesta, mutta kaikki pätkätkin ovat kasvatus- ja opetustoimen johtajan takana. Hänelle ei paina kuin pitkä kokemus paperilla, persoona ja kokemus talosta ei mitään. Turhauttavaa hakea ja yrittää, millä tätä jaksaa. Miten paljon tähän hakuun kuluu resursseja. Räätälöin hakemukset ja haen kaukaakin. T. Työtön kollega, hakemus n. nro 60 tältä keväältä lähdössä

Rehtori valitsee lähes aina työntekijät kouluihin. Hän ja apulaisrehtori haastattelevat ja valitsevat. Lautakunta vain hyväksyy rehtorin päätökset, kun kyseessä on virka. Opetustoimenjohtaja ei ehdi haastetella viranhakijoita, saati sitten tuntiopettajiksi tai sijaiksi hakevia.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan vielä te jotka tiedätte, millaisella hakemuksella opettajan paikkaa haetaan?

Olen itse valmistumassa aineenopettajaksi, mutta koulutuksessa ei ollut mitään puhetta tästä. Olen toki työhakemuksia elämässäni paljonkin väsännyt ja tiedän, millaisia ne yksityisellä puolella ovat tai millaisia niiden pitää olla. Mutta onko julkisella puolella jotain omia kommervenkkejä? Ja mitä kaikkea liitteeksi? Opettajan viran hakuhan on julkinen eli kai niitä papereita saa sitten kuka tahansa halutessaan pyytää katsottavaksi. Ei haluis nolata itseään, jos on joku juttu mikä papereissa pitää ehdottomasti olla mutta jota ei yksityisen puolen työhakemuksissa ole.

Avainsanoja täällä päin ratkaisukeskeinen ote (suomeksi:et menetä jonnejen ja muiden ääliiöiden kanssa hermoja etkä niiden vanhempien kanssa!), tietotekniset hyvät taidot jo oltava oman aineen osalta, valmius erilaisiin kehittämishankkeisiin ja projekteihin eli kaikki pienikin edullinen osaaminen pelkkien paperien lisäksi on plussaa.

Valmistuin aineopeksi 2012. Tuon jälkeen olen tehnyt päivissä ja viikoissa laskettavia pätkäsijaisuuksia sekä yhden lukukauden pitemmän sijaisuuden. Yhteensä ehkä työkokemusta omalta alalta on vuoden verran valmistumisen jälkeen. Sain kuitenkin jo vuonna 2012 työn firmasta, jossa viihdyn ja ylenin parissa vuodessa myymäläpäälliköksi. Yhden hakemuksen opetustoimeen lähetin viime vuonna ja pääsin haastatteluun. En kuitenkaan tullut valituksi virkaan. Ehkä haen taas joskus jos tulee jonnekin lähelle oman aineyhdistelmän paikka hakuun, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen tähän työhöni. Olen miettinyt jopa kaupallisen koulutuksen hankkimista. Työkokemus kuitenkin jo tässä vaiheessa riittää vaikka mihin.

Ehkä kannustaisin hakemaan edes jotain työtä. Joka paikkaan on nyt vaikea päästä, mutta pätevistä opettajista nyt sattuu olemaan ylitarjontaa. Tämän lisäksi varsinkin Helsingissä ja Turussa on opeopiskelijoita tekemässä halvemmalla sijaisuuksia, joten nekin ovat kiven alla.

Itsekään en suostunut parisuhteeni takia muuttamaan Keski-Suomeen, mistä olisin ehkä saanut viran. Miehelläni on heittämällä parempi palkka kuin mitä olisin opettajan työstä saanut eikä tuolta paikkakunnalta kovin helposti olisi sitten hänelle löytynyt töitä. Nyt olemme ostaneet täältä asunnon enkä enää edes mieti muuttamista työn perässä. Minä teen sitä mitä täällä on tarjolla. Vaikkei se sitten koskaan olisi opetustyö.