Työttömän aineenopettajan työllistyminen

Jos ei jousta yhtään ja tönöttää mieluummin kotona, kuin lähtee muualle, niin saa syyttää itseään. Omassa koulussa kävi tyyppi yhden lukuvuoden hommissa, olisi valittu virkaankin vuoden päästä mutta saikin viran pääkaupunkiseudulta ja muutti täältä maakunnasta sinne. Työkokemusta sai ja varmasti hyvän lausunnon rehtoriltamme. Oli pidetty tyyppi. Jokainen valitsee itse ja vastaa valinnoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseeni: Jos valmistumisen jälkeen työttömyyttä on takana jo useampi vuosi, onko jo aika luovuttaa? Eikö tässä leimaannu epäkelvoksi?

On se muuten kumma, että opiskeluaikana sijaisuuksia sai niin paljon kun halusi tehdä. Nyt ei mitään, ei yhtään mitään. Ei kai se pätevyyden saaminen voi niin paljoa vaikuttaa sijaisuuksien saamiseen?

- ap

Ei mitään kummaa, kun opiskelijan palkka viittä vaille valmiina on paljon pienempi kuin valmistuneen, vaikka käytännössä on yhtä pätevä. Vielä huonommaksi tilanne menee, kun ikää on 50+ eli palvelulisiä enemmän.

Sinun aineyhdistelmälläsi on sentään vielä toivoa, mutta jonkun Hevonperän koulun vuorotteluvapaan sijaiseksi saattaa hakea parikymmentä pätevää historianopettajaa.

Erityisopettajista on ainakin paikoin pulaa, ja luokanopettajan monialaiset kannattaisi kyllä suorittaa, tai sitten joku sellainen taide- tai taitoaine, jossa on yleensä liian vähän tunteja. Luokanopettajan monialaisia opintoja on ollut tarjolla aiemmin Rovaniemellä, Raumalla ja Kokkolassa, mutta en tiedä onko niillekään enää tarvetta.

Erityisluokanopettajista on huutava pula, mutta aineenopettaja ei voi suoraan pelkillä erillisillä erityisopettajan opinnoilla valmistua erityisluokanopettajaksi, vaan valmistuu erityisopettajaksi, eli ns. laaja-alaiseksi. Laaja-alaisia erityisopettajia taas on liikaakin tarjolla. Toki erityisluokanopettajan sijaisuuksia varmaan erityisopekin saa, mutta virkaan ei pääse. Ja työnkuva on toki varsin erilainen kuin erityisopettajalla.

Asutko siis pääkaupunkiseudulla? Mun hiljattain valmistuneet kaverit on saaneet määräaikaisia ja vakituisiakin hommia huonommillakin yhdistelmillä, pääaineena myös matematiikka. Heillä on se tosin yhteistä, että on paljon uusi ideoita opetuksen parantamiseksi; ovat tutkineet eri kirjasarjoja parhaimman löytämiseksi ja suunnitelleet uusia tapoja opettaa paremmin, ennen kuin edes pääsivät haastatteluun. Nykyäänhän peruskouluissa matikassa mennään siihen, että opettaja ei luennoi taululle oikein mitään, vaan oppilaille annetaan jotkut tietyt tehtävät, joita he tekevät yksin ja yhdessä opettajan kierrellessä auttamassa heitä. Taululle voi laittaa vähän teoriaa, mutta suurimman osan oppilaat lukevat itse samalla kun tehtäviä tehdään. Onko sinulla mitään uusia ideoita joita voisit tuoda esiin kun haet virkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistokaupungit on kyllä tukossa. Ei muuta kuin maakuntaan hankkimaan työkokemusta.

Miehellä on (onneksi) vakituinen työ täällä, joten muutto ei tule kyseeseen. Mieluummin alanvaihto kuin etäsuhde, sillä on se sen verran hyvä mies :) -ap

Jokaisella on tietty omat tilanteensa. Minä lähdin valmistumisen jälkeen hyvän määräaikaisen työtarjouksen perässä muutaman sadan kilometrin päähän hankkimaan työkokemusta. Sen jälkeen olenkin työllistynyt samoille seuduille kuin mieheni. Lapsettomana tuollainen lenkki oli vielä helppo tehdä.

Kaikille se ei ole helppoa. Minä tein vastaavan lenkin kaksi kertaa kunnes väsyin ja podin jatkuvaa koti-ikävää. Molemmissa paikoissa olisi ollut tarjolla myös jatkopesti, mutta minä en enää jaksanut sitä asumisjärjestelyä, vaan aloin masentua ja uupua. Lisäksi rahat loppuivat, koska kahden vuokran maksaminen ja viikonlopoumatkat kotiin ovat kallista lystiä.

Ei niistä lenkeistä ollut edes hyötyä, ja nyt yritän päästä taas opiskelemaan uutta alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistokaupungit on kyllä tukossa. Ei muuta kuin maakuntaan hankkimaan työkokemusta.

Miehellä on (onneksi) vakituinen työ täällä, joten muutto ei tule kyseeseen. Mieluummin alanvaihto kuin etäsuhde, sillä on se sen verran hyvä mies :) -ap

Jokaisella on tietty omat tilanteensa. Minä lähdin valmistumisen jälkeen hyvän määräaikaisen työtarjouksen perässä muutaman sadan kilometrin päähän hankkimaan työkokemusta. Sen jälkeen olenkin työllistynyt samoille seuduille kuin mieheni. Lapsettomana tuollainen lenkki oli vielä helppo tehdä.

Jos lapsia ei vielä ole, niin kannattaa kyllä miettiä muualle lähtemistä. Etäsuhdekin toimii, kun on luottamus kunnossa. Valmistumisen jälkeen lähdettiin kumpikin silloisen poikaystäväni kanssa (nyk. aviomies) töiden perässä eri paikkakunnille. Pahimmillaan oli 650 km välimatkaa. Nyt muutama vuosi myöhemmin ollaan vihdoin saatu töitä haluamaltamme yhteiseltä paikkakunnalta. Jos oltaisiin jääty opiskelupaikkakunnalle, niin voi olla että jompi kumpi tai molemmat olisi nyt työttömiä.

Kiitos tästä neuvosta, mutta asetan parisuhteen työllistymisen edelle. Mieluummin vaihdan alaa kuin paikkakuntaa. -ap

Anteeksi, mutta ei tunnu kovin syvälliseltä suhteelta, jos ei siinä edes väliaikaiseen etäsuhteeseen veny. Vaatiiko luottamus ja uskollisuus teillä 27/7-suhdetta? Toisekseen, koskaan, siis ei koskaan voi tietää, kestääkö suhde vai ei. Ei kannata rakentaa koko elämäänsä ja tulevaisuuttaan yhden ihmisen varaan, vaikka miten luottaisi ja uskoisi asiaan nyt. Usko pois, minä ja moni muu olemme saaneet tämän kantapään kautta kokea.

Miksi jäät vänkäämään asiasta? Minusta on aivan sairasta, että työpaikasta kilpaillakseen pitäisi nykyisin jopa ajottaa läheiset ihmissuhteensa! Tulevaisuudessa työtä ei riitä kaikille, mutta päättäjämme yrittävät viimeiseen asti jättää uudet toimeentulo muodot järjestämättä.

Siis hajottaa, ajottaa... ja toimeentuloN...

Hae lääkikseen !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseeni: Jos valmistumisen jälkeen työttömyyttä on takana jo useampi vuosi, onko jo aika luovuttaa? Eikö tässä leimaannu epäkelvoksi?

On se muuten kumma, että opiskeluaikana sijaisuuksia sai niin paljon kun halusi tehdä. Nyt ei mitään, ei yhtään mitään. Ei kai se pätevyyden saaminen voi niin paljoa vaikuttaa sijaisuuksien saamiseen?

- ap

kai muistat aina mainita (sekä soittaessasi suoraan rehtoreille että kirjallisissa hakemuksissa) että olet valmis myös lyhyisiin sijaisuuksiin? Rehtorit eivät välttämättä soittele päteville lyhyiden sijaisuuksien takia (ajattelevat, etteivät kuitenkaan tule, vaan etsivät vain vakipaikkaa), lyhyet sijaisuudet ovat kuitenkin nykypäivänä oikeastaan se ainoa väylä saada pitempiä sijaisuuksia ja sitä kautta vakipaikkoja.

Aluksi on pakko sietää niitä lyhyitä pätkiä, jotta saa itsensä kouluissa tutuksi. Harva rehtori haluaa palkata täysin tuntematonta pitempään pestiin.

Ja jos et ole vielä soitellut suoraan rehtoreille, niin aloita nyt - se on paras tapa päästä töihin.

Joka lukukauden aluksi lähettelen kouluihin sähköpostia sekä rehtoreille että opettajille ja kerron olevani valmis lyhyisiin sijaisuuksiin. Myös niihin kouluihin, joissa sijaistin opiskeluaikana. Ja näitä kouluja on useita. Ei niitä sijaisuuksia ole juurikaan ollut... -ap

Älä lähetä sähköpostia vaan soita! Rehtorit saavat niin paljon sähköpostia ainakin isommilla paikkakunnilla, että saattaa mennä suoraan poistoon "turhat" sähköpostit. Soittamalla on helpompi erottua. Tai mene käymään paikan päällä.

Jos olet lapseton, kannattaa tosiaan lähteä toiselle paikkakunnalle töihin kokemusta saamaan - vaikka Rovaniemelle asti, jos tarvitsee. Sitten on taas paljon helpompi saada töitä muualtakin kun on edes muutama kuukausi työkokemusta.

Ap, töitä saa parhaiten kontaktien kautta. Aktivoidu oman opetusalasi järjestöissä, pidä yhteyttä entisiin opiskelukavereihin jne. Se on oikeastaan ainut keino erottua.

Rekrytoinnit on arpapeliä. En itse epäile yhtään omaa kyvykkyyttäni oman aineeni opettajana. Rehtorit eivät kuitenkaan tiedä juurikaan muiden aineiden opetuksen sisällöistä kuin omastaan ja tekevät epärelevantteja kysymyksiä. Valitsevat monesti sellaisen, jota en itse valitsisi.

Toivotaan parempia aikoja! Jos ei tärppää näilläkään neuvoilla, suosittelen hakeitumaan ihan mihin tahansa työhön. Voit kehittyä ja löytää uusia puolia itsestäsi. Uudet tutkinnot eivät takaa työllistymistä, mutta työsuhteet yleensä poikivat uusia työsuhteita, jos osoitat olevasi luottamuksen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo persoonakaan aina auta. Olen ollut pidetty ope sekä koulun että vanhempien toimesta, mutta kaikki pätkätkin ovat kasvatus- ja opetustoimen johtajan takana. Hänelle ei paina kuin pitkä kokemus paperilla, persoona ja kokemus talosta ei mitään. Turhauttavaa hakea ja yrittää, millä tätä jaksaa. Miten paljon tähän hakuun kuluu resursseja. Räätälöin hakemukset ja haen kaukaakin. T. Työtön kollega, hakemus n. nro 60 tältä keväältä lähdössä

Rehtori valitsee lähes aina työntekijät kouluihin. Hän ja apulaisrehtori haastattelevat ja valitsevat. Lautakunta vain hyväksyy rehtorin päätökset, kun kyseessä on virka. Opetustoimenjohtaja ei ehdi haastetella viranhakijoita, saati sitten tuntiopettajiksi tai sijaiksi hakevia.

Juu, näin yleensä. Minun kaupunkiini saatiin kontrollifriikki koulutoimenjohtaja, joka todella istuu haastatteluissa. Tiedän varmaksi, koska olen käynyt. Rehtoreilla ei tässä kaupungissa ole muuta kuin heittopussin virkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistokaupungit on kyllä tukossa. Ei muuta kuin maakuntaan hankkimaan työkokemusta.

Miehellä on (onneksi) vakituinen työ täällä, joten muutto ei tule kyseeseen. Mieluummin alanvaihto kuin etäsuhde, sillä on se sen verran hyvä mies :) -ap

Jokaisella on tietty omat tilanteensa. Minä lähdin valmistumisen jälkeen hyvän määräaikaisen työtarjouksen perässä muutaman sadan kilometrin päähän hankkimaan työkokemusta. Sen jälkeen olenkin työllistynyt samoille seuduille kuin mieheni. Lapsettomana tuollainen lenkki oli vielä helppo tehdä.

Jos lapsia ei vielä ole, niin kannattaa kyllä miettiä muualle lähtemistä. Etäsuhdekin toimii, kun on luottamus kunnossa. Valmistumisen jälkeen lähdettiin kumpikin silloisen poikaystäväni kanssa (nyk. aviomies) töiden perässä eri paikkakunnille. Pahimmillaan oli 650 km välimatkaa. Nyt muutama vuosi myöhemmin ollaan vihdoin saatu töitä haluamaltamme yhteiseltä paikkakunnalta. Jos oltaisiin jääty opiskelupaikkakunnalle, niin voi olla että jompi kumpi tai molemmat olisi nyt työttömiä.

Kiitos tästä neuvosta, mutta asetan parisuhteen työllistymisen edelle. Mieluummin vaihdan alaa kuin paikkakuntaa. -ap

Anteeksi, mutta ei tunnu kovin syvälliseltä suhteelta, jos ei siinä edes väliaikaiseen etäsuhteeseen veny. Vaatiiko luottamus ja uskollisuus teillä 27/7-suhdetta? Toisekseen, koskaan, siis ei koskaan voi tietää, kestääkö suhde vai ei. Ei kannata rakentaa koko elämäänsä ja tulevaisuuttaan yhden ihmisen varaan, vaikka miten luottaisi ja uskoisi asiaan nyt. Usko pois, minä ja moni muu olemme saaneet tämän kantapään kautta kokea.

Miksi jäät vänkäämään asiasta? Minusta on aivan sairasta, että työpaikasta kilpaillakseen pitäisi nykyisin jopa ajottaa läheiset ihmissuhteensa! Tulevaisuudessa työtä ei riitä kaikille, mutta päättäjämme yrittävät viimeiseen asti jättää uudet toimeentulo muodot järjestämättä.

Kukaan ei ole pyytänyt "ajottamaan" ihmissuhdetta. Hyvä suhde kestää etänäkin, ellei kestä, ei ollut sen väärti. Mutta ok, toki jos lähtökohtaisesti ajatus on lyödä hanskat tiskiin, niin turhahan tästä on ongelmaa tehdä.