Työttömän aineenopettajan työllistyminen

Henkilökemia rehtorin kanssa on tärkeää. Kannattaa lukea uudet opsit läpi tarkasti ja käyttää asiantuntevaa jargonia. Pelkkä aineenhallinta ei riitä, jos aikoo viran saada

Yläkoulussa PERSOONA on tärkeä. Kuka tahansa pätevä hallitsee oppisisällöt, se on itsestäänselvyys. Huumorintaju, hyvä itsetunto, iloisuus, sosiaalisuus, empatia...noita meillä selvästi haettu.

Tuohon Imatran paikkaan tulee olemaan kymmeniä hakijoita, jos ei satoja? Ei siis mikään ratkaisu sekään, että olkaapa nirsoilematta paikkakuntien suhteen. Olen eri aineiden ope ja onnekseni virassa, mutta tuntuu olevan mahdotonta päästä vaihtamaan kotia lähelle töihin. Hakemuksia tulee satoja, jos joku paikka aukeaa! Onneksi matka on mulla kuitenkin nyt sellainen, että sen pystyn päivittäin kulkemaan, mutta kallista on eikä tästä selvästikään noin vain vaihdeta lähemmäs. Tilapäiseksi luulemani tilanne taisi jäädä pysyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseeni: Jos valmistumisen jälkeen työttömyyttä on takana jo useampi vuosi, onko jo aika luovuttaa? Eikö tässä leimaannu epäkelvoksi?

On se muuten kumma, että opiskeluaikana sijaisuuksia sai niin paljon kun halusi tehdä. Nyt ei mitään, ei yhtään mitään. Ei kai se pätevyyden saaminen voi niin paljoa vaikuttaa sijaisuuksien saamiseen?

- ap

kai muistat aina mainita (sekä soittaessasi suoraan rehtoreille että kirjallisissa hakemuksissa) että olet valmis myös lyhyisiin sijaisuuksiin? Rehtorit eivät välttämättä soittele päteville lyhyiden sijaisuuksien takia (ajattelevat, etteivät kuitenkaan tule, vaan etsivät vain vakipaikkaa), lyhyet sijaisuudet ovat kuitenkin nykypäivänä oikeastaan se ainoa väylä saada pitempiä sijaisuuksia ja sitä kautta vakipaikkoja.

Aluksi on pakko sietää niitä lyhyitä pätkiä, jotta saa itsensä kouluissa tutuksi. Harva rehtori haluaa palkata täysin tuntematonta pitempään pestiin.

Ja jos et ole vielä soitellut suoraan rehtoreille, niin aloita nyt - se on paras tapa päästä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Itse luovuttaisin ja työskentelisin jossain yhtiössä ainakin toistaiseksi.

LOL, kerroppa missä on tämä "joku yhtiö" joka työllistää meidät kaikki työttömät akateemiset ja vaikka vähän alemmin koulutetutkin? T. myöskin työtön FM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistokaupungit on kyllä tukossa. Ei muuta kuin maakuntaan hankkimaan työkokemusta.

Miehellä on (onneksi) vakituinen työ täällä, joten muutto ei tule kyseeseen. Mieluummin alanvaihto kuin etäsuhde, sillä on se sen verran hyvä mies :) -ap

Jokaisella on tietty omat tilanteensa. Minä lähdin valmistumisen jälkeen hyvän määräaikaisen työtarjouksen perässä muutaman sadan kilometrin päähän hankkimaan työkokemusta. Sen jälkeen olenkin työllistynyt samoille seuduille kuin mieheni. Lapsettomana tuollainen lenkki oli vielä helppo tehdä.

Jos lapsia ei vielä ole, niin kannattaa kyllä miettiä muualle lähtemistä. Etäsuhdekin toimii, kun on luottamus kunnossa. Valmistumisen jälkeen lähdettiin kumpikin silloisen poikaystäväni kanssa (nyk. aviomies) töiden perässä eri paikkakunnille. Pahimmillaan oli 650 km välimatkaa. Nyt muutama vuosi myöhemmin ollaan vihdoin saatu töitä haluamaltamme yhteiseltä paikkakunnalta. Jos oltaisiin jääty opiskelupaikkakunnalle, niin voi olla että jompi kumpi tai molemmat olisi nyt työttömiä.

Niin se vain on...Itselläni on pätevyys viiteen aineeseen. Viran sain vuosi sitten sekä niiden, yhdistystoiminnan että hyvän tuurin ansiosta muutaman vuoden kokemuksella. Arvosanoilla ei väliä, eli nopeasti vaan se fysiikan pätevyys vielä joukon jatkoksi! Tsemppiä työnhakuun. Myös se kannattaa muistaa ja ymmärtää, että tää päivänä työllistyminen todella edellyttää uhrauksia ja ylimäärästä vaivannäköä. Sinne Imatralle tai Ilomantsiin nyt on vain lähdettävä aluksi... (tai minne nyt sitten pääseekään lyhyempään sijaisuuteen! Rehtoreihin yhteyden ottamista ei kannata väheksyä, koska esim. yllättäviä jalankatkeamisia tms. sattuu aina silloin tällöin eikä silloin ehditä laatia työpaikkailmoituksia molliin, joten otetaan yhteyttä jo olemassa oleviin kontakteihin.9 

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa PERSOONA on tärkeä. Kuka tahansa pätevä hallitsee oppisisällöt, se on itsestäänselvyys. Huumorintaju, hyvä itsetunto, iloisuus, sosiaalisuus, empatia...noita meillä selvästi haettu.

Eli jos en saa töitä, persoonassani on vikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseeni: Jos valmistumisen jälkeen työttömyyttä on takana jo useampi vuosi, onko jo aika luovuttaa? Eikö tässä leimaannu epäkelvoksi?

On se muuten kumma, että opiskeluaikana sijaisuuksia sai niin paljon kun halusi tehdä. Nyt ei mitään, ei yhtään mitään. Ei kai se pätevyyden saaminen voi niin paljoa vaikuttaa sijaisuuksien saamiseen?

- ap

kai muistat aina mainita (sekä soittaessasi suoraan rehtoreille että kirjallisissa hakemuksissa) että olet valmis myös lyhyisiin sijaisuuksiin? Rehtorit eivät välttämättä soittele päteville lyhyiden sijaisuuksien takia (ajattelevat, etteivät kuitenkaan tule, vaan etsivät vain vakipaikkaa), lyhyet sijaisuudet ovat kuitenkin nykypäivänä oikeastaan se ainoa väylä saada pitempiä sijaisuuksia ja sitä kautta vakipaikkoja.

Aluksi on pakko sietää niitä lyhyitä pätkiä, jotta saa itsensä kouluissa tutuksi. Harva rehtori haluaa palkata täysin tuntematonta pitempään pestiin.

Ja jos et ole vielä soitellut suoraan rehtoreille, niin aloita nyt - se on paras tapa päästä töihin.

Joka lukukauden aluksi lähettelen kouluihin sähköpostia sekä rehtoreille että opettajille ja kerron olevani valmis lyhyisiin sijaisuuksiin. Myös niihin kouluihin, joissa sijaistin opiskeluaikana. Ja näitä kouluja on useita. Ei niitä sijaisuuksia ole juurikaan ollut... -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistokaupungit on kyllä tukossa. Ei muuta kuin maakuntaan hankkimaan työkokemusta.

Miehellä on (onneksi) vakituinen työ täällä, joten muutto ei tule kyseeseen. Mieluummin alanvaihto kuin etäsuhde, sillä on se sen verran hyvä mies :) -ap

Jokaisella on tietty omat tilanteensa. Minä lähdin valmistumisen jälkeen hyvän määräaikaisen työtarjouksen perässä muutaman sadan kilometrin päähän hankkimaan työkokemusta. Sen jälkeen olenkin työllistynyt samoille seuduille kuin mieheni. Lapsettomana tuollainen lenkki oli vielä helppo tehdä.

Jos lapsia ei vielä ole, niin kannattaa kyllä miettiä muualle lähtemistä. Etäsuhdekin toimii, kun on luottamus kunnossa. Valmistumisen jälkeen lähdettiin kumpikin silloisen poikaystäväni kanssa (nyk. aviomies) töiden perässä eri paikkakunnille. Pahimmillaan oli 650 km välimatkaa. Nyt muutama vuosi myöhemmin ollaan vihdoin saatu töitä haluamaltamme yhteiseltä paikkakunnalta. Jos oltaisiin jääty opiskelupaikkakunnalle, niin voi olla että jompi kumpi tai molemmat olisi nyt työttömiä.

Kiitos tästä neuvosta, mutta asetan parisuhteen työllistymisen edelle. Mieluummin vaihdan alaa kuin paikkakuntaa. -ap

Naispuolisilla aineenopettajille kymmenen keraa vaikeampaa on työllistyminen.  

Melkein aina halutaan palkata mieluummin miespuolinen opettaja.

Enkä kyllä ihmettele, miehet ovat suorempia, eivät kieroile.

Nyt sitten tulee mieleen, että  voiko olla, että sua ei haluta töihin niihin kouluihin, joissa olet ennen ollut. Ainakin meillä nimitään kaikki mahdolliset sijaiset otetaan ilolla vastaan ja varsinkin sellaiset, jotka ovat talossa tuttuja. Oletko siis hoitanut työsi hyvin ja tärkein kysymys: oletko hankala persoona? 

Vierailija kirjoitti:

Nyt sitten tulee mieleen, että  voiko olla, että sua ei haluta töihin niihin kouluihin, joissa olet ennen ollut. Ainakin meillä nimitään kaikki mahdolliset sijaiset otetaan ilolla vastaan ja varsinkin sellaiset, jotka ovat talossa tuttuja. Oletko siis hoitanut työsi hyvin ja tärkein kysymys: oletko hankala persoona? 

Mielestäni olen hoitanut työni niin hyvin kuin olen pystynyt. Yksi rehtori taisi loukkaantua, kun jouduin muutaman kerran opiskeluaikana kieltäytymään sijaisuuksista opintojen takia. Sieltä ei sitten enää otettukaan yhteyttä. Yhteen kouluun en mene enää siksi, että saan kyseisen rakennuksen sisäilmasta oireita. Monet niistä opettajista, joita olen tuurannut, ovat tosin jo jääneet eläkkeelle, ja moni rehtorikin on vaihtunut... Kuten sanoin, tämä vailla työtä -tilanne on jo kestänyt jonkin aikaa. Ehkä sekin leimaa jollain tavalla.

33 siis ap. Ehkä tässä on sitten alanvaihto edessä, jos mulla on jokin "maine", joka estää työllistymisen :(

Eipä tuo persoonakaan aina auta. Olen ollut pidetty ope sekä koulun että vanhempien toimesta, mutta kaikki pätkätkin ovat kasvatus- ja opetustoimen johtajan takana. Hänelle ei paina kuin pitkä kokemus paperilla, persoona ja kokemus talosta ei mitään. Turhauttavaa hakea ja yrittää, millä tätä jaksaa. Miten paljon tähän hakuun kuluu resursseja. Räätälöin hakemukset ja haen kaukaakin. T. Työtön kollega, hakemus n. nro 60 tältä keväältä lähdössä

Mikä ihmeen ongelma sinulla on mennä vaikka puoleksi vuodeksi kauemmaksi töihin, jonka jälkeen olisi paljon helpompaa saada omalta kotipaikkakunnalta töitä, kun on työkokemusta takana? Eikö miehesi ihmettele ollenkaan läheisriippuvuuttasi ja jatkuvaa työttömyyttä? Eihän nyt parisuhde voi olla vankila, josta ei voi puolta vuotta olla eri paikkakunnalla ja luonnollisesti viikonloput yhdessä..

Työttömyytesi on kyllä ihan itseaiheutettua, koska pieniltä paikkakunnilta töitä kyllä löytyy.

Entä jos miehesi jättää sinut muutaman vuoden kuluttua? Siinä sitten olet työttömänä ja yksin..

Missä asut ja kuinka pitkän matkan päästä olet hakenut töitä? Aika erikoista, ettei mitään ole löytynyt.

Kannattaa soitella rehtoreille keväällä, sitten uudestaan kesäkuussa ja vielä elokuussa ennen lukuvuoden alkua. Lukuvuoden aikanakin kannattaa muistutella itsestään.  Töitä hakevia soittelee niin paljon, että yhteystiedot hautautuvat nopeasti myöhemmin soittaneiden alle. Ja kesäkuussa soitellut jää mieleen, jos kesäloman aikana tapahtuukin jotain.

Kannattaa vielä soitella syyskuussa, ennen flunssakauden alkua.

Ja jokaisen soiton jälkeen lyhyt esittely itsestään rehtorin sähköpostiin.

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseeni: Jos valmistumisen jälkeen työttömyyttä on takana jo useampi vuosi, onko jo aika luovuttaa? Eikö tässä leimaannu epäkelvoksi?

On se muuten kumma, että opiskeluaikana sijaisuuksia sai niin paljon kun halusi tehdä. Nyt ei mitään, ei yhtään mitään. Ei kai se pätevyyden saaminen voi niin paljoa vaikuttaa sijaisuuksien saamiseen?

- ap

Ei mitään kummaa, kun opiskelijan palkka viittä vaille valmiina on paljon pienempi kuin valmistuneen, vaikka käytännössä on yhtä pätevä. Vielä huonommaksi tilanne menee, kun ikää on 50+ eli palvelulisiä enemmän.

Sinun aineyhdistelmälläsi on sentään vielä toivoa, mutta jonkun Hevonperän koulun vuorotteluvapaan sijaiseksi saattaa hakea parikymmentä pätevää historianopettajaa.

Erityisopettajista on ainakin paikoin pulaa, ja luokanopettajan monialaiset kannattaisi kyllä suorittaa, tai sitten joku sellainen taide- tai taitoaine, jossa on yleensä liian vähän tunteja. Luokanopettajan monialaisia opintoja on ollut tarjolla aiemmin Rovaniemellä, Raumalla ja Kokkolassa, mutta en tiedä onko niillekään enää tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Haemme Imatran yhteislukioon matematiikan ja kemian päätoimista tuntiopettajaa määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalle 1.8.2016 - 31.7.2017. 

Lisätietoja antaa lukion rehtori Mika Strömberg, p. 020 617 5709,mika.stromberg@imatra.fi. 

Siinä yksi työpaikka tarjolla. Ei kannata pilata omaa työnhakua olemalla itsepintaisesti yhdessä paikkakunnassa kiinni. Imatralta on runsas kaksi tuntia junalla Helsinkiin. Nykyään ei kannata olla liian ronkeli tai ei saa ikinä töitä.

Imatra, Kotka ja muutama muu ovat sellaisia paikkoja, joista ei tule aina edes vastausta hakemukseen.