Joensuussa on 0,1% ruotsinkielisiä, mutta silti siellä on pakkoruotsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielipolitiikka on pikemminkin järkevää -ruotsin kieli on tärkeä osa suomalaista kulttuuria.

Ei ole sen tärkeämpi osa kuin esim. saamelaisuus (jolla on paljon pidemmät juuret Suomessa kuin ruotsin kielellä). Silti ei ole pakkosaamea.

Pitää huomioida että saamen kieli on ollut marginaaliasemassa käytännössä aina.

Se, että saamelaisia on syrjitty aiemmin, ei ole mikään peruste syrjiä heitä nyt.

Saamen kielille kuuluisi vähintään sama asema kuin ruotsin kielelle.

"Maan pääkielen opiskelu on kaikkialla pakollista, joten siksi sitä ei koeta pakoksi. Pienen ja tarpeettoman vähemmistökielen pakko-opiskelu ala-asteelta yliopistoon saakka on täysin ainutlaatuista ja siksi se koetaan yleensä pakoksi." - Hä? Niinhän sitä luulisi, että maan pääkielen opiskelu on kaikkialla pakollista,  , mutta jostain syystä näin ei ole Suomessa. - Suomessa (maan) ainoa kaikilla koulu -ja opiskelu  asteilla ainoa ja ohittamaton eli pakollienn oppiaine on ruotsinkieli. - Esimerkiksi Ahvenanmaalla ei ole "pakko suomea." 

19, monikohan suomalainen osaa oikeasti lukea jotain vanhoja klassikoita ruotsiksi? Voisit todella yllättyä. Ei sitä kieltä koulussa opita. Kirkkaasti suurimman osan elämä ei vaikeutuisi mitenkään jos pakkoruotsi poistetaan. Ne joiden vaikeutuisi, opiskelisivat luultavasti ruotsia vapaaehtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielipolitiikka on pikemminkin järkevää -ruotsin kieli on tärkeä osa suomalaista kulttuuria.

Ei ole sen tärkeämpi osa kuin esim. saamelaisuus (jolla on paljon pidemmät juuret Suomessa kuin ruotsin kielellä). Silti ei ole pakkosaamea.

Pitää huomioida että saamen kieli on ollut marginaaliasemassa käytännössä aina.

Mielestäni ruotsin kielen opiskelulle on samanlainen historiallinen perusta Suomessa kuin mikä on kanjimerkistön käytölle on Japanissa. Japanissahan käytetään kolmea merkistöä, joista kanjit ovat Kiinasta tullutta lainaa. Kanjien (joissa yksi sana vastaa yhtä merkkiä) opettelu on hiraganaan ja katakanaan verrattuna työlästä, mutta koska maan historia on kuitenkin kirjoitettu kanjein, kanjeista ei haluta luopua.

Jos Suomessa lakattaisiin opettamasta ruotsia kansalle, meille kävisi samalla tavalla kuin Korealle, joka uudisti kirjoitusjärjetelmäänsä etääntyäkseen entisestä emämaa-Kiinasta: Etelä-Korealaiset eivät kykene nykyään lukemaan klassikkoteoksiaan ja historiallisia asiakirjoja muuten kuin käännöksinä.

Myös meidän varhainen historiamme on kirjoitettu ruotsiksi ja suuri osuus maamme klassikkoteoksista on kirjoitettu ruotsiksi -voimme tietenkin lukea aina käännöksiä, mutta käännöksissä merkitykset muuttuvat ja jotakin väistämättä menetetään. Haluammeko todella katkaista kielellisen yhteyden menneisyyteemme?

Historialliset asiakirjat yms. ovat ruotsiksi, koska suomen kieltä syrjittiin. Jopa suomenkielisiä sukunimiä pakkoruotsitettiin kirkonkirjoihin ja moni ruotsinkielisen sukunimen omaava onkin täysin suomenkielisestä suvusta. Suomenkielisiä paikannimiäkin pakkoruotsitettiin, esim. Helsingissä alkuperäisimmä paikannimet olivat suomenkielisiä, sitten ne korvatiin ruotsinkielisillä, jotka sitten taas käännettiin suomeksi. En ymmärrä, miksi meidän nyt pitäisi lukea pakkoruotsia sillä perusteella, että suomen kieltä syrjittiin historiassa !!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielipolitiikka on pikemminkin järkevää -ruotsin kieli on tärkeä osa suomalaista kulttuuria.

Ei ole sen tärkeämpi osa kuin esim. saamelaisuus (jolla on paljon pidemmät juuret Suomessa kuin ruotsin kielellä). Silti ei ole pakkosaamea.

Pitää huomioida että saamen kieli on ollut marginaaliasemassa käytännössä aina.

Mielestäni ruotsin kielen opiskelulle on samanlainen historiallinen perusta Suomessa kuin mikä on kanjimerkistön käytölle on Japanissa. Japanissahan käytetään kolmea merkistöä, joista kanjit ovat Kiinasta tullutta lainaa. Kanjien (joissa yksi sana vastaa yhtä merkkiä) opettelu on hiraganaan ja katakanaan verrattuna työlästä, mutta koska maan historia on kuitenkin kirjoitettu kanjein, kanjeista ei haluta luopua.

Jos Suomessa lakattaisiin opettamasta ruotsia kansalle, meille kävisi samalla tavalla kuin Korealle, joka uudisti kirjoitusjärjetelmäänsä etääntyäkseen entisestä emämaa-Kiinasta: Etelä-Korealaiset eivät kykene nykyään lukemaan klassikkoteoksiaan ja historiallisia asiakirjoja muuten kuin käännöksinä.

Myös meidän varhainen historiamme on kirjoitettu ruotsiksi ja suuri osuus maamme klassikkoteoksista on kirjoitettu ruotsiksi -voimme tietenkin lukea aina käännöksiä, mutta käännöksissä merkitykset muuttuvat ja jotakin väistämättä menetetään. Haluammeko todella katkaista kielellisen yhteyden menneisyyteemme?

Etelä-Afrikan historiaa on kirjoitettu paljon Afrikaansiksi. Kannatat varmaan sitten pakko-afrikaansia mustille eteläafrikkalaisillekin?

"Joensuusta voisi purkaa kaikkien aineiden opiskelun pakon. Ei siitä niille ole mitään hyötyä kuitenkaan. Ei osata lukea, laulaa tai kirjoittaa edes sillä omalla kielellä." - Tai vastaavasti ainakin priorisoida niin, että luovuttaisiin turhista ja tarpeettoman kuormittavista oppiaineista, joiden oppimiseen ja osaamiseen ei löydy pienintäkään motivaatota. Ja tai muuta motivaatiota kuin selittämätön ja tai käsittämättömillä perusteilla luotu pakko. Ja vastaavasti siirtää panoksia ja voimavaroja niihin oppiaineisiin, joihin löytyy sekä motivaatiota että kestäviä perusteita niiden hyödyllisyydestä.  

Kyllähän koulussa on paljon sellaista opetusta josta vain pieni osa oppilaista hyötyy myöhemmässä elämässänsä. Sitä kutsutaankin perusopetukseksi. Siksi tuntuu kummalliselta että yksittäinen oppiaine on jatkuvasti tietynporukan hampaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä Närpiö tai Luoto? Paljonko siellä on suomenkielisiä, ehkä tuo 5%, mutta siellä ON pakkosuomi koulussa. Kumma vain, ettei siitä koskaan käytetä sellaista termiä kuin pakkosuomi (muuta kuin ironisesti vastineeksi termille pakkoruotsi)

Maan pääkielen opiskelu on kaikkialla pakollista, joten siksi sitä ei koeta pakoksi. Pienen ja tarpeettoman vähemmistökielen pakko-opiskelu ala-asteelta yliopistoon saakka on täysin ainutlaatuista ja siksi se koetaan yleensä pakoksi.

Koetaanpa pakoksi. Täysin turha, koska ei suomea opi siellä koulussa, vaan käyttämällä kieltä.

Lukiossa olin joka toisella kurssilla. Kun olin läsnä sain aktiivisuudesta sen verran lisäpisteitä että arvosanaksituli 9, jolloin sain tentata seuraavan kurssin. Kokeesta 8, eli pakko olla läsnä seuraavalla kurssilla, jolloin taas sain 9 jne. Eikä mun tarvitsekaan osata suomen kielioppia täydellistä, pärjään ihan riittävän hyvin näin.

Moni keksisi parempaa tekemistä, suomenkielentunnit ovat syvältä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän koulussa on paljon sellaista opetusta josta vain pieni osa oppilaista hyötyy myöhemmässä elämässänsä. Sitä kutsutaankin perusopetukseksi. Siksi tuntuu kummalliselta että yksittäinen oppiaine on jatkuvasti tietynporukan hampaissa.

Ehkä siksi, että muut aineet ovat pakollisia ympäri mailmaa ja niiden pakollisuus on yleisesti hyväksyttyä. Tutkimusten mukaan 3/4 suomalaisista vastustaa pakkoruotsia.

Ei minulle ole ollut ruotsin kielen oppimisesta Joensuussa mitään haittaa, päinvastoin nyt jo 26v Porvoossa asuneena voin todeta, että onneksi sain oppia ruotsin kielen.

"Kyllähän koulussa on paljon sellaista opetusta josta vain pieni osa oppilaista hyötyy myöhemmässä elämässänsä. Sitä kutsutaankin perusopetukseksi. Siksi tuntuu kummalliselta että yksittäinen oppiaine on jatkuvasti tietynporukan hampaissa."

 Totta tuokin. - Toisaalta ruotsia lukuunottamatta kaikki muut oppiaineneet jäävätkin paljolti sille tasolle, kuin mitä niitä enempi -vähempi omaksuu perusopetuksessa. - Ruostinkielestä taas ei pääse eroon tai sitä ei voi sivuuttaa myöhemmin opiskeli tulevaisuudessa  -perusopetuksen jälkeen- mitä hyvänsä. Voisi esimerkiksi luulla, että tällainen oppiainen olsi suomenkieli -joka on ainakin itselläni melko heikko- mutta jostain syystä se on kaikilla koulu ja opiksleu aisteilla ruotsinkieli, jota kaikkien tulee opiskella. Surullista ja harmillista on vielä tässä kohtaa se, että oppimis tulokset ovat paikoin luvattoman heikkoja. Väitän, että vaikka esim moni suorittaa -kun eivät muuta voi- korkeakoulusssa / -yliopistossa ns. virkamies ruotsin. - Vaikka tästä osaamisestaan saavat merkinnän ja todistuksen, niin käytännössä useamman kuin seitsemän kymmenestä alkujaan suomenkielisen virkamiesruotsin suorittaneen ruotsinkielen taito on "vain" tyydyttävää tasoa. - Ei niin sujuvaa ja vivahteikasta, että silloin jos tai kun olisi erinomaisen tärkeää, että voisi tai saattaisi ilmaista asiansa 97% oikein ja yksiselitteisesti ja aukottomasti oikein; esimerkiksi kauppasopimuksissa, erikoislääkärin kertoessaan potilaalle... tai vaikka oikeudenkäynnissä.        

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielipolitiikka on pikemminkin järkevää -ruotsin kieli on tärkeä osa suomalaista kulttuuria.

Ei ole sen tärkeämpi osa kuin esim. saamelaisuus (jolla on paljon pidemmät juuret Suomessa kuin ruotsin kielellä). Silti ei ole pakkosaamea.

Pitää huomioida että saamen kieli on ollut marginaaliasemassa käytännössä aina.

Mielestäni ruotsin kielen opiskelulle on samanlainen historiallinen perusta Suomessa kuin mikä on kanjimerkistön käytölle on Japanissa. Japanissahan käytetään kolmea merkistöä, joista kanjit ovat Kiinasta tullutta lainaa. Kanjien (joissa yksi sana vastaa yhtä merkkiä) opettelu on hiraganaan ja katakanaan verrattuna työlästä, mutta koska maan historia on kuitenkin kirjoitettu kanjein, kanjeista ei haluta luopua.

Jos Suomessa lakattaisiin opettamasta ruotsia kansalle, meille kävisi samalla tavalla kuin Korealle, joka uudisti kirjoitusjärjetelmäänsä etääntyäkseen entisestä emämaa-Kiinasta: Etelä-Korealaiset eivät kykene nykyään lukemaan klassikkoteoksiaan ja historiallisia asiakirjoja muuten kuin käännöksinä.

Myös meidän varhainen historiamme on kirjoitettu ruotsiksi ja suuri osuus maamme klassikkoteoksista on kirjoitettu ruotsiksi -voimme tietenkin lukea aina käännöksiä, mutta käännöksissä merkitykset muuttuvat ja jotakin väistämättä menetetään. Haluammeko todella katkaista kielellisen yhteyden menneisyyteemme?

Etelä-Afrikan historiaa on kirjoitettu paljon Afrikaansiksi. Kannatat varmaan sitten pakko-afrikaansia mustille eteläafrikkalaisillekin?

On olemassa pahoja ihmisiä, ei pahoja kieliä. Afrikaansin taitaminen varmasti auttaa sikäläisiä ymmärtämään paremmin omaa historiaansa (oletan näin, en omaa riittävästi tietoa afrikaansista).

Eikös afrikaans muuten ole pakollinen aine Etelä-Afrikassa? Ihme että siellä mustat eivät valita pakko-opiskelusta, heillä (toisin kuin täkäläisillä fennomaaneilla) kun olisi oikeasti aihetta valittaa sorrosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielipolitiikka on pikemminkin järkevää -ruotsin kieli on tärkeä osa suomalaista kulttuuria.

Ei ole sen tärkeämpi osa kuin esim. saamelaisuus (jolla on paljon pidemmät juuret Suomessa kuin ruotsin kielellä). Silti ei ole pakkosaamea.

Pitää huomioida että saamen kieli on ollut marginaaliasemassa käytännössä aina.

Mielestäni ruotsin kielen opiskelulle on samanlainen historiallinen perusta Suomessa kuin mikä on kanjimerkistön käytölle on Japanissa. Japanissahan käytetään kolmea merkistöä, joista kanjit ovat Kiinasta tullutta lainaa. Kanjien (joissa yksi sana vastaa yhtä merkkiä) opettelu on hiraganaan ja katakanaan verrattuna työlästä, mutta koska maan historia on kuitenkin kirjoitettu kanjein, kanjeista ei haluta luopua.

Jos Suomessa lakattaisiin opettamasta ruotsia kansalle, meille kävisi samalla tavalla kuin Korealle, joka uudisti kirjoitusjärjetelmäänsä etääntyäkseen entisestä emämaa-Kiinasta: Etelä-Korealaiset eivät kykene nykyään lukemaan klassikkoteoksiaan ja historiallisia asiakirjoja muuten kuin käännöksinä.

Myös meidän varhainen historiamme on kirjoitettu ruotsiksi ja suuri osuus maamme klassikkoteoksista on kirjoitettu ruotsiksi -voimme tietenkin lukea aina käännöksiä, mutta käännöksissä merkitykset muuttuvat ja jotakin väistämättä menetetään. Haluammeko todella katkaista kielellisen yhteyden menneisyyteemme?

Etelä-Afrikan historiaa on kirjoitettu paljon Afrikaansiksi. Kannatat varmaan sitten pakko-afrikaansia mustille eteläafrikkalaisillekin?

On olemassa pahoja ihmisiä, ei pahoja kieliä. Afrikaansin taitaminen varmasti auttaa sikäläisiä ymmärtämään paremmin omaa historiaansa (oletan näin, en omaa riittävästi tietoa afrikaansista).

Eikös afrikaans muuten ole pakollinen aine Etelä-Afrikassa? Ihme että siellä mustat eivät valita pakko-opiskelusta, heillä (toisin kuin täkäläisillä fennomaaneilla) kun olisi oikeasti aihetta valittaa sorrosta.

No ei tod. ole enää pakollinen, kuten ei ole venäjä Virossakaan. Vain Suomessa opiskellaan entisen isännän kieltä pakolla vielä 200 vuotta vallanvaihdon jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielipolitiikka on pikemminkin järkevää -ruotsin kieli on tärkeä osa suomalaista kulttuuria.

Ei ole sen tärkeämpi osa kuin esim. saamelaisuus (jolla on paljon pidemmät juuret Suomessa kuin ruotsin kielellä). Silti ei ole pakkosaamea.

Pitää huomioida että saamen kieli on ollut marginaaliasemassa käytännössä aina.

Mielestäni ruotsin kielen opiskelulle on samanlainen historiallinen perusta Suomessa kuin mikä on kanjimerkistön käytölle on Japanissa. Japanissahan käytetään kolmea merkistöä, joista kanjit ovat Kiinasta tullutta lainaa. Kanjien (joissa yksi sana vastaa yhtä merkkiä) opettelu on hiraganaan ja katakanaan verrattuna työlästä, mutta koska maan historia on kuitenkin kirjoitettu kanjein, kanjeista ei haluta luopua.

Jos Suomessa lakattaisiin opettamasta ruotsia kansalle, meille kävisi samalla tavalla kuin Korealle, joka uudisti kirjoitusjärjetelmäänsä etääntyäkseen entisestä emämaa-Kiinasta: Etelä-Korealaiset eivät kykene nykyään lukemaan klassikkoteoksiaan ja historiallisia asiakirjoja muuten kuin käännöksinä.

Myös meidän varhainen historiamme on kirjoitettu ruotsiksi ja suuri osuus maamme klassikkoteoksista on kirjoitettu ruotsiksi -voimme tietenkin lukea aina käännöksiä, mutta käännöksissä merkitykset muuttuvat ja jotakin väistämättä menetetään. Haluammeko todella katkaista kielellisen yhteyden menneisyyteemme?

Historialliset asiakirjat yms. ovat ruotsiksi, koska suomen kieltä syrjittiin. Jopa suomenkielisiä sukunimiä pakkoruotsitettiin kirkonkirjoihin ja moni ruotsinkielisen sukunimen omaava onkin täysin suomenkielisestä suvusta. Suomenkielisiä paikannimiäkin pakkoruotsitettiin, esim. Helsingissä alkuperäisimmä paikannimet olivat suomenkielisiä, sitten ne korvatiin ruotsinkielisillä, jotka sitten taas käännettiin suomeksi. En ymmärrä, miksi meidän nyt pitäisi lukea pakkoruotsia sillä perusteella, että suomen kieltä syrjittiin historiassa !!!

Ovat ne ruotsalaiset kyllä olleet pahoja kun ovat menneet syrjimään kieltä jolla ei edes ollut toimivaa kirjoitusjärjestelmää kuin vasta 1800-luvulla (en nyt halua vähätellä vanhaa kirjasuomea, Agricola teki merkittävää työtä, mutta hänen kehittämänsä kirjakieli oli itsessään liian kankeaa ja keinotekoista (esim.saksalaisen kieliopin mukailun osalta) että se olisi soveltunut laajamittaiseen käyttöön)).

Sukunimien pakkoruotsalaistaminen oli usein nimen kantajan tekemä päätös kun kyseinen supisuomalainen henkilö itse halveksui omaa kieltään ja halusi parempiin piireihin sisälle.

Mitä taas tulee paikannimiin -tässä oli kyse pragmaattisuudesta, ei syrjinnästä. Suomalaisten paikannimien ääntäminen on ruotsinkieliselle hankalaa, minkä vuoksi nimet oli järkevää kääntää. Nämä viralliset nimethän olivat hallintoa varten joka toimi ruotsin kielellä, kansa sai yhä käyttää omia nimityksiään vapaasti puhekielessä.

Voisi aivan hyvin luopua esimerkiksi antiikin Kreikan historian opetuksesta. Sen voisi korvata Suomen lähihistorialla joka olisi yleissivistyksen kannalta tärkeämpää. Musiikin teoriaopetuksessa voisi perehtyä ulkolaisten oopperoiden sijaan kotimaisen musiikin historiaan ja esittäjiin. Näitä korvattavia aiheita voisi luetella vaikka kuinka paljon. jostain syystä ne on kuitenkin kaikki valittu perusopetukseen mukaan. Varmasti aika montaa muutakina asiaa vastustettaisiin jos mielipiteitä aktiivisesti mitattaisiin. Ruotsin opetuksesta on kuitenkin tehty poliittinen kysymys jonka takia sen vastustaminen on noussut yli muiden ilman konkreettisia asiaperusteita. Kun rkp tippui hallituksesta niin heti keskustelu laantui selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielipolitiikka on pikemminkin järkevää -ruotsin kieli on tärkeä osa suomalaista kulttuuria.

Ei ole sen tärkeämpi osa kuin esim. saamelaisuus (jolla on paljon pidemmät juuret Suomessa kuin ruotsin kielellä). Silti ei ole pakkosaamea.

Pitää huomioida että saamen kieli on ollut marginaaliasemassa käytännössä aina.

Mielestäni ruotsin kielen opiskelulle on samanlainen historiallinen perusta Suomessa kuin mikä on kanjimerkistön käytölle on Japanissa. Japanissahan käytetään kolmea merkistöä, joista kanjit ovat Kiinasta tullutta lainaa. Kanjien (joissa yksi sana vastaa yhtä merkkiä) opettelu on hiraganaan ja katakanaan verrattuna työlästä, mutta koska maan historia on kuitenkin kirjoitettu kanjein, kanjeista ei haluta luopua.

Jos Suomessa lakattaisiin opettamasta ruotsia kansalle, meille kävisi samalla tavalla kuin Korealle, joka uudisti kirjoitusjärjetelmäänsä etääntyäkseen entisestä emämaa-Kiinasta: Etelä-Korealaiset eivät kykene nykyään lukemaan klassikkoteoksiaan ja historiallisia asiakirjoja muuten kuin käännöksinä.

Myös meidän varhainen historiamme on kirjoitettu ruotsiksi ja suuri osuus maamme klassikkoteoksista on kirjoitettu ruotsiksi -voimme tietenkin lukea aina käännöksiä, mutta käännöksissä merkitykset muuttuvat ja jotakin väistämättä menetetään. Haluammeko todella katkaista kielellisen yhteyden menneisyyteemme?

Kuinka moni oikeasti lukee noita teoksia ruotsiksi? 0,1% suomalaisista? Ne, jotka oikeasti lukevat jotain klasikkoteoksia ruotsiksi, olisivat taatusti valinneet ruotsin valinnaisena aineenakin.

Ruotsinkielisyys on vieras kulttuuri Suomessa. Se on elänyt kyllä Suomen maantieteellisellä alueella, mutta suomalaisuudesta erillisenä. Voisi siis sanoa, että ruotsin kieli on osa Suomen maantieteellistä aluetta, mutta ei osa suomalaisuutta.

Ruotsin kieli ei kykene kilpailemaan suurten kielten kanssa. Jos pakkoruotsi poistetaan niin kohta ei halukkailla olisi mahdollisuutta valita ruotsia valinnaisena muualla kuin suurissa kouluissa.

Suomalaisuudessa ei ole kyse kielestä. Mikä tekee juuri suomen kielestä kotoperäisen ja ruotsin kielestä vieraan? Sekö että suomen kieli saapui tänne ensin? Onko saamen kieli sitten lähempänä aitoa suomalaisuutta kuin suomen kieli?

Kerrohan mitä on se oikea suomalaisuus? Jos kulttuurivaihdon tuotoksia ei lasketa mukaan, niin aika vähän omaa matskua taitaa jäädä jäljelle.

Vierailija kirjoitti:

Joensuusta voisi purkaa kaikkien aineiden opiskelun pakon. Ei siitä niille ole mitään hyötyä kuitenkaan. Ei osata lukea, laulaa tai kirjoittaa edes sillä omalla kielellä.

No, ohoh. Itse vanhempieni työn vuoksi vietin joitain kouluvuosia Joensuussa ja sieltä silloin lähdettiin myös kesätöihin Ahvenanmaalle ja Ruotsiin. Olin todella kiitollinen hyvästä kieltenopetuksesta! Yliopistossa (HY) myöhemmin luin virkamiesruotsin ja työuraa nyt jo pitkään tehneenä ja ulkosuomalaisena voin todeta, että hyviä muistoja on Suomen kouluajoilta. Eipä tuo Joensuu osaltaan mitenkään huonoja eväitä antanut, toki kielet ovat aina olleet helppoja ja muu sitten vaatinut enemmän panostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielipolitiikka on pikemminkin järkevää -ruotsin kieli on tärkeä osa suomalaista kulttuuria.

Ei ole sen tärkeämpi osa kuin esim. saamelaisuus (jolla on paljon pidemmät juuret Suomessa kuin ruotsin kielellä). Silti ei ole pakkosaamea.

Pitää huomioida että saamen kieli on ollut marginaaliasemassa käytännössä aina.

Mielestäni ruotsin kielen opiskelulle on samanlainen historiallinen perusta Suomessa kuin mikä on kanjimerkistön käytölle on Japanissa. Japanissahan käytetään kolmea merkistöä, joista kanjit ovat Kiinasta tullutta lainaa. Kanjien (joissa yksi sana vastaa yhtä merkkiä) opettelu on hiraganaan ja katakanaan verrattuna työlästä, mutta koska maan historia on kuitenkin kirjoitettu kanjein, kanjeista ei haluta luopua.

Jos Suomessa lakattaisiin opettamasta ruotsia kansalle, meille kävisi samalla tavalla kuin Korealle, joka uudisti kirjoitusjärjetelmäänsä etääntyäkseen entisestä emämaa-Kiinasta: Etelä-Korealaiset eivät kykene nykyään lukemaan klassikkoteoksiaan ja historiallisia asiakirjoja muuten kuin käännöksinä.

Myös meidän varhainen historiamme on kirjoitettu ruotsiksi ja suuri osuus maamme klassikkoteoksista on kirjoitettu ruotsiksi -voimme tietenkin lukea aina käännöksiä, mutta käännöksissä merkitykset muuttuvat ja jotakin väistämättä menetetään. Haluammeko todella katkaista kielellisen yhteyden menneisyyteemme?

Kuinka moni oikeasti lukee noita teoksia ruotsiksi? 0,1% suomalaisista? Ne, jotka oikeasti lukevat jotain klasikkoteoksia ruotsiksi, olisivat taatusti valinneet ruotsin valinnaisena aineenakin.

Ruotsinkielisyys on vieras kulttuuri Suomessa. Se on elänyt kyllä Suomen maantieteellisellä alueella, mutta suomalaisuudesta erillisenä. Voisi siis sanoa, että ruotsin kieli on osa Suomen maantieteellistä aluetta, mutta ei osa suomalaisuutta.

Ruotsin kieli ei kykene kilpailemaan suurten kielten kanssa. Jos pakkoruotsi poistetaan niin kohta ei halukkailla olisi mahdollisuutta valita ruotsia valinnaisena muualla kuin suurissa kouluissa.

Suomalaisuudessa ei ole kyse kielestä. Mikä tekee juuri suomen kielestä kotoperäisen ja ruotsin kielestä vieraan? Sekö että suomen kieli saapui tänne ensin? Onko saamen kieli sitten lähempänä aitoa suomalaisuutta kuin suomen kieli?

Kerrohan mitä on se oikea suomalaisuus? Jos kulttuurivaihdon tuotoksia ei lasketa mukaan, niin aika vähän omaa matskua taitaa jäädä jäljelle.

Eiköhän suomen kieli on niitä vahvimpia suomalaisuuden tunnusmerkkejä. Harva ulkomailla edes tietää, että täällä on jotain ruotsinkielisiä. Jopa ruotsalaiset ovat ihan ihmeissään, kun kuulevat, että täällä pakotetaan kaikki opiskelemaan ruotsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielipolitiikka on pikemminkin järkevää -ruotsin kieli on tärkeä osa suomalaista kulttuuria.

Ei ole sen tärkeämpi osa kuin esim. saamelaisuus (jolla on paljon pidemmät juuret Suomessa kuin ruotsin kielellä). Silti ei ole pakkosaamea.

Pitää huomioida että saamen kieli on ollut marginaaliasemassa käytännössä aina.

Mielestäni ruotsin kielen opiskelulle on samanlainen historiallinen perusta Suomessa kuin mikä on kanjimerkistön käytölle on Japanissa. Japanissahan käytetään kolmea merkistöä, joista kanjit ovat Kiinasta tullutta lainaa. Kanjien (joissa yksi sana vastaa yhtä merkkiä) opettelu on hiraganaan ja katakanaan verrattuna työlästä, mutta koska maan historia on kuitenkin kirjoitettu kanjein, kanjeista ei haluta luopua.

Jos Suomessa lakattaisiin opettamasta ruotsia kansalle, meille kävisi samalla tavalla kuin Korealle, joka uudisti kirjoitusjärjetelmäänsä etääntyäkseen entisestä emämaa-Kiinasta: Etelä-Korealaiset eivät kykene nykyään lukemaan klassikkoteoksiaan ja historiallisia asiakirjoja muuten kuin käännöksinä.

Myös meidän varhainen historiamme on kirjoitettu ruotsiksi ja suuri osuus maamme klassikkoteoksista on kirjoitettu ruotsiksi -voimme tietenkin lukea aina käännöksiä, mutta käännöksissä merkitykset muuttuvat ja jotakin väistämättä menetetään. Haluammeko todella katkaista kielellisen yhteyden menneisyyteemme?

Kuinka moni oikeasti lukee noita teoksia ruotsiksi? 0,1% suomalaisista? Ne, jotka oikeasti lukevat jotain klasikkoteoksia ruotsiksi, olisivat taatusti valinneet ruotsin valinnaisena aineenakin.

Ruotsinkielisyys on vieras kulttuuri Suomessa. Se on elänyt kyllä Suomen maantieteellisellä alueella, mutta suomalaisuudesta erillisenä. Voisi siis sanoa, että ruotsin kieli on osa Suomen maantieteellistä aluetta, mutta ei osa suomalaisuutta.

Ruotsin kieli ei kykene kilpailemaan suurten kielten kanssa. Jos pakkoruotsi poistetaan niin kohta ei halukkailla olisi mahdollisuutta valita ruotsia valinnaisena muualla kuin suurissa kouluissa.

Sopiva kompromissi olisi se, että ruotsin ryhmiin ei laiteta minimirajaa, ts. kaikilla olisi OIKEUS opiskella ruotsia.

Niin. Joensuussa pitäisi tämän perustelun mukaan olla pakkovenäjä, niknkuin monessa muussakin Suomen kaupungissa. Ja sekös naapuria miellyttäisi.