Historia; Mistä lähtien koulussa on opetettu englantia?

Vierailija kirjoitti:

Äitini, syntynyt -54, on alkanut opiskella englantia vasta lukiossa. Mutta hänen luokallaan oli oppilaita, jotka olivat englantia lukeneet jo aiemmin.

Vaikea uskoa, koska äitisi oli pakko käydä ensin keskikoulu (oppikoulu) päästäkseen lukioon, sillä kansalaiskoulusta ei kyllä lukioon ollut mitään asiaa. Keskikoulussa taas englantia opetettiin kyllä jo 60-luvulla ja paljon sitä ennenkin.

Sitäpaitsi kansalaiskouluissakin (aiemmin jatkokoulu) alettiin opettamaan englantia jo 50-luvun lopulta lähtien.

Minulla oli 1920 syntynyt sukulaistäti, joka luki oppikoulussa englantia 1930-luvulla. Useimmat muut oppikoululaiset eivät lukeneet.

Vuonna 1931 syntynyt mummoni ei ole opiskellut mitään kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini, syntynyt -54, on alkanut opiskella englantia vasta lukiossa. Mutta hänen luokallaan oli oppilaita, jotka olivat englantia lukeneet jo aiemmin.

Vaikea uskoa, koska äitisi oli pakko käydä ensin keskikoulu (oppikoulu) päästäkseen lukioon, sillä kansalaiskoulusta ei kyllä lukioon ollut mitään asiaa. Keskikoulussa taas englantia opetettiin kyllä jo 60-luvulla ja paljon sitä ennenkin.

Sitäpaitsi kansalaiskouluissakin (aiemmin jatkokoulu) alettiin opettamaan englantia jo 50-luvun lopulta lähtien.

Minä uskon kyllä. Olen itse syntynyt 1954 ja aloittanut oppikoulun 1965. Meidän pikkukaupungissa oli siihen aikaan kolme oppikoulua, jotka kaikki koostuivat 5- tai 6-vuotisesta keskikoulusta + 3-vuotisesta lukiosta.

Kahdessa näistä keskikouluista oli ruotsin ohella toisena kielenä englanti ja yhdessä saksa. Jos meni viimeksi mainittuun kouluun, silloin englanti tosiaan alkoi vasta lukiossa, siihen asti opiskeltiin saksaa.

Vielä 80-luvullakaan ei välttämättä edes englannin opettajat peruskouluissa puhuneet nykymittapuun mukaan kovin luontevaa ja sujuvaa enkkua. Se oli semmoista vähän väkinäistä thatcher-englantia.

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen Neuvostoliiton painostuksen vuoksi piti tehdä pesäeroa Saksaan.

Onko tuo väite totta? Venäläiset itse kuitenkin opiskelivat saksaa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista Neuvostoliitossa. Saksa oli vihollisen kieli, siksi sitä piti opetella. Edes kylmän sodan pahimpina vuosina neuvostoliittolaiset eivät pitäneet vihollisena Yhdysvaltoja, vaan nimenomaan Saksa oli se vihollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini, syntynyt -54, on alkanut opiskella englantia vasta lukiossa. Mutta hänen luokallaan oli oppilaita, jotka olivat englantia lukeneet jo aiemmin.

Vaikea uskoa, koska äitisi oli pakko käydä ensin keskikoulu (oppikoulu) päästäkseen lukioon, sillä kansalaiskoulusta ei kyllä lukioon ollut mitään asiaa. Keskikoulussa taas englantia opetettiin kyllä jo 60-luvulla ja paljon sitä ennenkin.

Sitäpaitsi kansalaiskouluissakin (aiemmin jatkokoulu) alettiin opettamaan englantia jo 50-luvun lopulta lähtien.

No siltikin on alkanut lukea englantia vasta lukiossa. Saksaa ja ruotsia kyllä aiemmin. En ymmärrä, miksi äitini valehtelisi moisesta asiasta. Eikä hänen koulutodistuksissaan ole mainintaa englannista ennen lukiota. Lisäksi on kertonut, että englanti oli hänelle aluksi todella hankalaa, koska joutui lukemaan sitä niiden kanssa, jotka sitä olivat jo aiemmin opiskelleet. Paikkakunta oli Vimpeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen Neuvostoliiton painostuksen vuoksi piti tehdä pesäeroa Saksaan.

Onko tuo väite totta? Venäläiset itse kuitenkin opiskelivat saksaa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista Neuvostoliitossa. Saksa oli vihollisen kieli, siksi sitä piti opetella. Edes kylmän sodan pahimpina vuosina neuvostoliittolaiset eivät pitäneet vihollisena Yhdysvaltoja, vaan nimenomaan Saksa oli se vihollinen.

Tämä koski enemmänkin kylmän sodan alkuaikoja. Paasikivikin pohti päiväkirjoissaan ihan vakavissaan mahdollisuutta, että Saksa voi hyökätä Venäjälle vielä kolmannenkin kerran lyhyen ajan sisällä, vaikka se nykyään ajateltuna tuntuu älyttömältä oletukselta. Samaa oli Kekkosella vielä ensimmäisellä kaudellaan. Mutta kyllä viimeistään Reaganin aikana asetelma oli jo toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini, syntynyt -54, on alkanut opiskella englantia vasta lukiossa. Mutta hänen luokallaan oli oppilaita, jotka olivat englantia lukeneet jo aiemmin.

Vaikea uskoa, koska äitisi oli pakko käydä ensin keskikoulu (oppikoulu) päästäkseen lukioon, sillä kansalaiskoulusta ei kyllä lukioon ollut mitään asiaa. Keskikoulussa taas englantia opetettiin kyllä jo 60-luvulla ja paljon sitä ennenkin.

Sitäpaitsi kansalaiskouluissakin (aiemmin jatkokoulu) alettiin opettamaan englantia jo 50-luvun lopulta lähtien.

Häh? Englanti on vapaaehtoinen kieli. Suomessa ei ole muita pakollisia kieliä kuin suomi ja ruotsi. Lukion voi suorittaa vaikka ei lukisi englantia sanaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini, syntynyt -54, on alkanut opiskella englantia vasta lukiossa. Mutta hänen luokallaan oli oppilaita, jotka olivat englantia lukeneet jo aiemmin.

Vaikea uskoa, koska äitisi oli pakko käydä ensin keskikoulu (oppikoulu) päästäkseen lukioon, sillä kansalaiskoulusta ei kyllä lukioon ollut mitään asiaa. Keskikoulussa taas englantia opetettiin kyllä jo 60-luvulla ja paljon sitä ennenkin.

Sitäpaitsi kansalaiskouluissakin (aiemmin jatkokoulu) alettiin opettamaan englantia jo 50-luvun lopulta lähtien.

Häh? Englanti on vapaaehtoinen kieli. Suomessa ei ole muita pakollisia kieliä kuin suomi ja ruotsi. Lukion voi suorittaa vaikka ei lukisi englantia sanaakaan.

Ainakin minulla englanti oli kyllä aivan pakollinen aine, yhtä pakollinen kuin vaikka äidinkieli tai matematiikka. Näin oli jokaisessa koulussa, joita kävin. Ja ihan muinaismuisto jo olen.

Luin siis englantia kansakoulun 3. ja 4. luokilla vuodet 1965-1967, sitten oppikoulun 1.-5. luokilla (eli keskikoulussa) 1967-1972 ja 6.-8. luokilla (eli lukiossa) 1972-1975.

Siihen aikaan ei vapaaehtoisia tai valinnaisia aineita juuri ollutkaan (muistan oikeastaan vain konekirjoituksen), kaikki olivat pakollisia. Jos ei olisi englantia opiskellut, ei olisi irronnut päästötodistusta yhdestäkään koulusta.

Olen syntynyt 1954. Luin keskikoulun ensimmäiseltä alkaen saksaa ja ruotsia, englantia oli sitten muistaakseni pari viikkotuntia neljännellä ja viidennellä. Jos joku ei tiedä, niin keskikoulun ensimmäinen luokka aloitettiin noin 11-12- vuotiaana.

Lukiossa luin englantia, mutta en muista oliko se vapaaehtoinen. Latina oli koulussamme pakollinen.

Se joka väitti, että Saksan opiskelu muka olisi jäänyt NL:län painostuksesta puhuu täyttä puppua. Englanti tuli ensimmäiseksi kieleksi peruskoulun myötä 70-luvulta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen Neuvostoliiton painostuksen vuoksi piti tehdä pesäeroa Saksaan.

Onko tuo väite totta? Venäläiset itse kuitenkin opiskelivat saksaa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista Neuvostoliitossa. Saksa oli vihollisen kieli, siksi sitä piti opetella. Edes kylmän sodan pahimpina vuosina neuvostoliittolaiset eivät pitäneet vihollisena Yhdysvaltoja, vaan nimenomaan Saksa oli se vihollinen.

Tämä koski enemmänkin kylmän sodan alkuaikoja. Paasikivikin pohti päiväkirjoissaan ihan vakavissaan mahdollisuutta, että Saksa voi hyökätä Venäjälle vielä kolmannenkin kerran lyhyen ajan sisällä, vaikka se nykyään ajateltuna tuntuu älyttömältä oletukselta. Samaa oli Kekkosella vielä ensimmäisellä kaudellaan. Mutta kyllä viimeistään Reaganin aikana asetelma oli jo toinen.

Saksa oli neuvostoliittolaisten ykkösvihollinen vielä Reaganinkin aikana. Voi olla, että valtiojohto piti Yhdysvaltoja vihollisena. Mutta tavallinen kansa piti päävihollisenaan Saksaa. Lapsille opetettiin koulussa saksaa, ja sanottiin että "nyt opettelemme vihollisemme kieltä".  Näin oli ainakin vielä 1960-luvun lopussa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista.

Ja valtionjohtohan se kieliopinnoistakin päättää, joten kyllä hekin pitivät nimenomaan Saksaa vihollisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen Neuvostoliiton painostuksen vuoksi piti tehdä pesäeroa Saksaan.

Onko tuo väite totta? Venäläiset itse kuitenkin opiskelivat saksaa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista Neuvostoliitossa. Saksa oli vihollisen kieli, siksi sitä piti opetella. Edes kylmän sodan pahimpina vuosina neuvostoliittolaiset eivät pitäneet vihollisena Yhdysvaltoja, vaan nimenomaan Saksa oli se vihollinen.

Ei todellakaan ole totta. Neuvostoliiton kouluissa nimenomaan opiskeltiin saksaa ensimmäisenä vieraana kielenä.

Jo 1800-luvulla opetettiin englantia sekä muita kieliä tyttökouluissa tai mitä rouvasväen kouluja ne nyt olivatkaan. Eivät oppivelvollisuuskouluja kuitenkaan.

On totta, että vanhimmassa polvessa on sellaisia, jotka eivät ole lukeneet kieliä lainkaan koulussa. Isoisäni (s.1894) ei ollut käynyt edes kansakoulua, pelkän kiertokoulun, isoäitini (1905) oli käynyt kansakoulun.  Vähän nuoremmat ovat käyneet kansakoulun ja jatkokoulun, josta sittemmin kehittyi kansalaiskoulu. Esim. äitini, joka oli syntynyt 1928 ja hänen muutamaa vuotta nuoremmat sisaruksensa olivat käyneet tällaisen koulun. Heidän kotikunnassaan ei edes ollut oppikoulua, jossa kieliäkin olisi opiskeltu. Veljeni, joka puolestaan oli syntynyt 1957, ei halunnut pyrkiä oppikouluun, opiskeli kuitenkin kansakoulussa englantia, olisiko ollut kolmannelta tai neljänneltä luokalta.

Minun (s.1949) kouluhistoriani on sellainen, että neljän kansakoululuokan jälkeen pyrin oppikouluun kaksipäiväisissä pääsykokeissa. Läpäisin ne kunnialla ja syksyllä aloitin oppikoulun. Ensimmäisenä vuonna kieliohjelmaan tuli ruotsi, jota kyllä jokainen oppikoulua käynyt on varmasti lukenut. Toisena vuonna tuli lisäksi englanti. Näillä mentiin keskikoulu, siis 5 luokkaa. Lukiossa tuli lisäksi saksa. Koska meillä oli  aloitteleva lukio, oli oppilasmäärä vähäinen ja ehkä siitä johtuen ei ollut lainkaan valinnaisuutta, vaan kaikki opiskelivat saman ohjelman mukaan (humanistinen linja), ei edes matematiikassa ollut valintaa. Meillä oli lyhyt oppimäärä, mutta se kyllä vastasi keskipitkää, sillä viikkotuntimäärä oli todella runsas. Sama koski saksaa. Lähdin opiskelemaan kieliä, pääaineena saksa ja sivuaineena ruotsi. Saksan  taitoni ei hävennyt yhtään pitkän saksan lukeneiden rinnalla. He osasivat ehkä pajattaa ulkoa useampia kielioppisääntöjä, mutta käytännön kielitaidossa pesin useimmat. Tosin kesätyölläkin saattoi olla syynsä siihen, että suullinen kielitaito oli kehittynyt sujuvaksi.

Vierailija kirjoitti:

1950-luvulla ei varmasti ole opetettu kaikille englantia. Useat vanhukset tai 1950-luvulla syntyneet eivät osaa englantia, kun vertaa esim. nykynuoriin.

Olen syntynyt 1956 ja meillä silloin kansakoulussa (= nyk. ala-aste) jo toisella luokalla aloitettiin v.1964 ja oppikoulussa (vastasi nyk.peruskoulun yläastetta) jatkettiin aina  lukion loppuun asti .

Kotona tosin olin aloittanut opettelemaan äidin kanssa jo 6-vuotiaana (siihen aikaan radiosta tuli paljon englannin kielen kursseja ja jo muutamaa vuotta myöhemmin niitä alkoi olla jo tv:ssäkin-mukaan tuli pian monien muidenkin kielten peruskursseja)

Kirjakaupoissa ja lehtimainoksien kautta myytiin myös suosittuja äänilevykursseja ja 'Linguaphone' oli niiden tunnetuin tavaramerkki.Se oli suunnattu itseopiskelijoille.

Oli monia muitakin. Kaikissa ei ollut mukana omaa äänitemateriaalia, vaan ne saattoivat olla esim. tarkoitetut jonkun radiokielikurssin seuraamiseen.

The Beatles yhtye ja vielä  Elvis Presleynkin musiikki olivat tietenkin kaikkien nuorten ja varhaisnuortenkin suosikkeja ja lisää tuli brittipoppilistoilta ja 'rapakon takaa' (Yhdysvalloista siis) jatkuvalla syötöllä aina vain lisää ja enemmän. Nehän tietenkin olivat se suurin kannustin oppia englantia ja kyllä sitä aika innokkasti suurin osa halusi oppia.

Kesällä järjestettiin kansanopistoissa lomakielikursseja halukkaille ja nekin olivat hyvin suosittuja. Oli esim. NNKY: n&N.M.K.Y:n   ( am. Y.MC.A, Y.W.C.A) -leirejä joille tuli nuoria myös  amerikasta. Oli itsekin kerran sellaisella mukana,ja hyvin (ja hyvänä) muistan sen  vieläkin.( Ihan kivoja poikia tapasin silloin siellä)  Saksanluokka oli se toinen kielivaihtoehto koulussa,mutta saksanlukijat olivat kyllä jo selvästi vähemmistössä.

Eli ei se englanti siis nyt ihan tämän  'nettisukupolven' keksintöä  ole, vaikka se jostain ehkä nykyään vähän sellaiselta asialta tuntuisikin.

(Eikä ole  muuten moni muukaan asia, kun niitä vähänkään  tarkemmin aletaan tarkastella.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen Neuvostoliiton painostuksen vuoksi piti tehdä pesäeroa Saksaan.

Onko tuo väite totta? Venäläiset itse kuitenkin opiskelivat saksaa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista Neuvostoliitossa. Saksa oli vihollisen kieli, siksi sitä piti opetella. Edes kylmän sodan pahimpina vuosina neuvostoliittolaiset eivät pitäneet vihollisena Yhdysvaltoja, vaan nimenomaan Saksa oli se vihollinen.

Tämä koski enemmänkin kylmän sodan alkuaikoja. Paasikivikin pohti päiväkirjoissaan ihan vakavissaan mahdollisuutta, että Saksa voi hyökätä Venäjälle vielä kolmannenkin kerran lyhyen ajan sisällä, vaikka se nykyään ajateltuna tuntuu älyttömältä oletukselta. Samaa oli Kekkosella vielä ensimmäisellä kaudellaan. Mutta kyllä viimeistään Reaganin aikana asetelma oli jo toinen.

Saksa oli neuvostoliittolaisten ykkösvihollinen vielä Reaganinkin aikana. Voi olla, että valtiojohto piti Yhdysvaltoja vihollisena. Mutta tavallinen kansa piti päävihollisenaan Saksaa. Lapsille opetettiin koulussa saksaa, ja sanottiin että "nyt opettelemme vihollisemme kieltä".  Näin oli ainakin vielä 1960-luvun lopussa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista.

Ja valtionjohtohan se kieliopinnoistakin päättää, joten kyllä hekin pitivät nimenomaan Saksaa vihollisenaan.

Höpnpöppö, liittolaisen kieltähän he opiskelivat, DDR kun oli yksi keskeisimmistä Varsovan liiton jäsenmaista ja lähin Neuvostoliiton liittolainen. Saksan liittotasavalta toki oli vihollinen, niin kuin kaikki Nato maat, mutta suurin ja pelottavin vihollinen oli tottakai USA, joka mm toi Reaganin toimesta Saksaan ydinohjukset.

Venäläiset eivät pääsääntöisesti pidä saksalaisia vihollisinaan. Venäjällä on syrjittyjen kansojen joukossa olleet lähinnä juutalaiset ja Kaukasuksen alueen kansat. Suomessa tätä voi olla vaikea ymmärtää, koska täällä suhtautuminen venäläisiin määritellään vain ja ainoastaan viime sotien kautta, mutta he eivät itse sovella samaa metodia Saksaan ja Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini, syntynyt -54, on alkanut opiskella englantia vasta lukiossa. Mutta hänen luokallaan oli oppilaita, jotka olivat englantia lukeneet jo aiemmin.

Vaikea uskoa, koska äitisi oli pakko käydä ensin keskikoulu (oppikoulu) päästäkseen lukioon, sillä kansalaiskoulusta ei kyllä lukioon ollut mitään asiaa. Keskikoulussa taas englantia opetettiin kyllä jo 60-luvulla ja paljon sitä ennenkin.

Sitäpaitsi kansalaiskouluissakin (aiemmin jatkokoulu) alettiin opettamaan englantia jo 50-luvun lopulta lähtien.

Häh? Englanti on vapaaehtoinen kieli. Suomessa ei ole muita pakollisia kieliä kuin suomi ja ruotsi. Lukion voi suorittaa vaikka ei lukisi englantia sanaakaan.

Ainakin minulla englanti oli kyllä aivan pakollinen aine, yhtä pakollinen kuin vaikka äidinkieli tai matematiikka. Näin oli jokaisessa koulussa, joita kävin. Ja ihan muinaismuisto jo olen.

Luin siis englantia kansakoulun 3. ja 4. luokilla vuodet 1965-1967, sitten oppikoulun 1.-5. luokilla (eli keskikoulussa) 1967-1972 ja 6.-8. luokilla (eli lukiossa) 1972-1975.

Siihen aikaan ei vapaaehtoisia tai valinnaisia aineita juuri ollutkaan (muistan oikeastaan vain konekirjoituksen), kaikki olivat pakollisia. Jos ei olisi englantia opiskellut, ei olisi irronnut päästötodistusta yhdestäkään koulusta.

Englanti ei ole missään vaiheessa ollut millään kouluasteella pakollinen kieli, mutta pitkä vieras kieli sen sijaan on alakoulusta lukioon saakka. Tämän kielen ei tarvitse olla englanti, vaan sen sijaan voi lukea vaikka pitkää latinaa, jos siltä tuntuu. Mutta pitkä kieli on oltava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen Neuvostoliiton painostuksen vuoksi piti tehdä pesäeroa Saksaan.

Onko tuo väite totta? Venäläiset itse kuitenkin opiskelivat saksaa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista Neuvostoliitossa. Saksa oli vihollisen kieli, siksi sitä piti opetella. Edes kylmän sodan pahimpina vuosina neuvostoliittolaiset eivät pitäneet vihollisena Yhdysvaltoja, vaan nimenomaan Saksa oli se vihollinen.

Tämä koski enemmänkin kylmän sodan alkuaikoja. Paasikivikin pohti päiväkirjoissaan ihan vakavissaan mahdollisuutta, että Saksa voi hyökätä Venäjälle vielä kolmannenkin kerran lyhyen ajan sisällä, vaikka se nykyään ajateltuna tuntuu älyttömältä oletukselta. Samaa oli Kekkosella vielä ensimmäisellä kaudellaan. Mutta kyllä viimeistään Reaganin aikana asetelma oli jo toinen.

Saksa oli neuvostoliittolaisten ykkösvihollinen vielä Reaganinkin aikana. Voi olla, että valtiojohto piti Yhdysvaltoja vihollisena. Mutta tavallinen kansa piti päävihollisenaan Saksaa. Lapsille opetettiin koulussa saksaa, ja sanottiin että "nyt opettelemme vihollisemme kieltä".  Näin oli ainakin vielä 1960-luvun lopussa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista.

Ja valtionjohtohan se kieliopinnoistakin päättää, joten kyllä hekin pitivät nimenomaan Saksaa vihollisenaan.

Höpnpöppö, liittolaisen kieltähän he opiskelivat, DDR kun oli yksi keskeisimmistä Varsovan liiton jäsenmaista ja lähin Neuvostoliiton liittolainen. Saksan liittotasavalta toki oli vihollinen, niin kuin kaikki Nato maat, mutta suurin ja pelottavin vihollinen oli tottakai USA, joka mm toi Reaganin toimesta Saksaan ydinohjukset.

Itse puhut höpö höpöä. Venäläiset opiskelivat vihollisensa kieltä, eli saksaa. Lapsille painotettiin, että viholliskieltä opiskelemme, eli saksaa. Saksa oli Venäjän vihollinen. Saksa hyökkäsi Venäjälle. Siksi venäläiset pitivät Saksaa vihollisenaan. USA ja Venäjä eivät ole koskaan oikeasti sotineet, siksi venäläiset eivät pitäneet amerikkalaisia samalla tavalla vihollisina.

Sinä ajattelet liikaa virallisen politiikan mukaisesti. Kuvittelet sotatraumojen ja viholliskuvien poistuvan heti kun sota loppuu. Ei se oikeasti niin mene. Saksalaisia pidettiin vihollisena lähes kaikissa Euroopan maissa vielä monta kymmentä vuotta sodan loppumisen jälkeenkin. Euroopassa vihattiin/ vihataan saksalaisia, ei venäläisiä, vaikka Neuvostoliittoa pidettiinkin Euroopan "virallisena" vihollisena.

Vierailija kirjoitti:

Venäläiset eivät pääsääntöisesti pidä saksalaisia vihollisinaan. Venäjällä on syrjittyjen kansojen joukossa olleet lähinnä juutalaiset ja Kaukasuksen alueen kansat. Suomessa tätä voi olla vaikea ymmärtää, koska täällä suhtautuminen venäläisiin määritellään vain ja ainoastaan viime sotien kautta, mutta he eivät itse sovella samaa metodia Saksaan ja Suomeen.

Et näköjään tunne ainuttakaan venäläistä. Kyllä venäläiset pitävät saksalaisia vihollisinaan. Eivät tosin enää niin pahasti kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Venäläiset eivät pidä suomalaisia vihollisinaan, koska venäläiset eivät tiedä suomalaisten ja venäläisten sotineen keskenään.

Venäläiset luulevat kaikkien maailman valtioiden taistelleen Neuvostoliiton kanssa Saksaa vastaan. Kun kuulevat Suomen ja Neuvostoliiton sotineen keskenään, ovat hyvin yllättyneitä. Eivät ymmärrä, miten kukaan on voinut sotia Saksan puolella.

Nekin harvat jotka tietävät Neuvostoliiton ja Suomen sodasta, eivät pidä sitä mitenkään merkittävänä asiana. Suurin huomio kohdistuu Saksaan, ja sitä vastaan käytyyn sotaan. Suomea vastaan käyty kahakka on heille merkityksetön sivu seikka.