Lue keskustelun säännöt.
Historia; Mistä lähtien koulussa on opetettu englantia?
09.06.2016 |
Kuka historioitsija tietää että kuinka kauan suomalaisessa koulussa on opetettu englannin kieltä?
Kommentit (89)
Siskoni syntynyt 1955 luki pitkää saksaa, minä syntynyt 1960 luin ensin ekana kielenä ruotsia, kunnes oppikoulussa olikin enkku. Eli 70-luvun alussa vaihtui Etelä-Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1950-luvulla ei varmasti ole opetettu kaikille englantia. Useat vanhukset tai 1950-luvulla syntyneet eivät osaa englantia, kun vertaa esim. nykynuoriin.
No ei tietenkään koska vanhan ajan kansakoulussa ei ollut minkään kielen opetusta. Englanti tuli vasta 1960-luvun lopussa kansakouluihin, vapaaehtoisena kielenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan jälkeen Neuvostoliiton painostuksen vuoksi piti tehdä pesäeroa Saksaan.
Onko tuo väite totta? Venäläiset itse kuitenkin opiskelivat saksaa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista Neuvostoliitossa. Saksa oli vihollisen kieli, siksi sitä piti opetella. Edes kylmän sodan pahimpina vuosina neuvostoliittolaiset eivät pitäneet vihollisena Yhdysvaltoja, vaan nimenomaan Saksa oli se vihollinen.
Neuvostoliitto ei painostanut Suomen koululaitosta lopettamaan saksan opiskelun vaan sen tekivät Suomen koululaiset itse. Koska saksa oli vapaaehtoinen kieli lukiossa, suuri osa jätti suorittamatta sen tai kuittasi sen läpuhuutojuttuna, ja toisaalta saksalaisuus kulttuurina ei ollut niin svengaava ja seksikäs kuin anglo-amerikkalainen.
Neuvostoliiton tavallisissa kouluissa oli suurimmalla osalla mahdollisuus lukea vain saksaa, ainoastaan kaupalliselle alalle ryhtyvät saivat opiskella englantia. Saksaa siksi että NL kävi kauppaa paljon sekä Länsi- että varsinkin Itä-Saksan kanssa.
Omaasta kokemuksestani voin sanoa että saksasta oli hyötyä työelämässä ja muutenkin vielä 1980-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini, syntynyt -54, on alkanut opiskella englantia vasta lukiossa. Mutta hänen luokallaan oli oppilaita, jotka olivat englantia lukeneet jo aiemmin.
Vaikea uskoa, koska äitisi oli pakko käydä ensin keskikoulu (oppikoulu) päästäkseen lukioon, sillä kansalaiskoulusta ei kyllä lukioon ollut mitään asiaa. Keskikoulussa taas englantia opetettiin kyllä jo 60-luvulla ja paljon sitä ennenkin.
Sitäpaitsi kansalaiskouluissakin (aiemmin jatkokoulu) alettiin opettamaan englantia jo 50-luvun lopulta lähtien.
Häh? Englanti on vapaaehtoinen kieli. Suomessa ei ole muita pakollisia kieliä kuin suomi ja ruotsi. Lukion voi suorittaa vaikka ei lukisi englantia sanaakaan.
Ainakin minulla englanti oli kyllä aivan pakollinen aine, yhtä pakollinen kuin vaikka äidinkieli tai matematiikka. Näin oli jokaisessa koulussa, joita kävin. Ja ihan muinaismuisto jo olen.
Luin siis englantia kansakoulun 3. ja 4. luokilla vuodet 1965-1967, sitten oppikoulun 1.-5. luokilla (eli keskikoulussa) 1967-1972 ja 6.-8. luokilla (eli lukiossa) 1972-1975.
Siihen aikaan ei vapaaehtoisia tai valinnaisia aineita juuri ollutkaan (muistan oikeastaan vain konekirjoituksen), kaikki olivat pakollisia. Jos ei olisi englantia opiskellut, ei olisi irronnut päästötodistusta yhdestäkään koulusta.
Vahvistan tuon,että juuri näin se oli:missä kansakoulussa englantia yleensä opetettiin, niin kyllähän sinne tunnille oli mentävä luokkaan istumaan ihan niinkuin kaikille muillekin tunneille siellä, mutta ei sinne kyllä ketään pakottaa tarvinnut .
Englannin opettajat olivat yleensä sieltä koulun opettajakunnan nuoremmasta päästä ja ainakin ne opettajat ,jotka minulla olivat opettajina,mielestäni aika vapaamielisiä ja rentoja. (eivät esim. koskaan arvostelleet tyttöjen pukeutumista tai poikien pitkiä hiuksia,kuten joillakin vanhoillisemmilla rehtoreilla, tai esim. liikunnanopettajilla silloin oli tapana )
Oli Suomi jo silloin demokratisoitunut sen verran,että kyllä oppikoulussa (joka siis oli maksullinen) ja lukiossakin oli jo paljon ihan tavallisten pienyrittäjien,kaupan työntekijöiden ja tehtaantyöläistenkin lapsia.
Muistan erään pojan luokaltamme, jonka äiti oli siivoaja ja yksinhuoltaja. Oman silloisen poikaystäväni äiti oli kenkäkaupassa myyjänä ja isä metallimies.
Oppikouluun oli pääsykoe ja sinne piti pyrkiä kansakoulun neljänneltä.
Pyrkimään sinne kyllä pääsi jos halusi ja vähävaraisten lasten vanhemmille myönnettiin avustuksia koulumaksuihin.
Muut jatkoivat kansalaiskouluun ja sieltä sitten aikanaan ammattikouluun.
En kyllä muista ,että niihin ammattikoululaisiin olisi suhtauduttu sen kummemmin kuin muihinkaan nuoriin (jatkoihan moni keskikoulustakin ammattikouluun, jos lukiossa jatkaminen ei vaan heistä tuntunut siltä omalta vaihtoehdolta.) He puolestaan saivat viidellenneltä luokalta oppikoulusta ( eli "oparista") ns. keskikoulun päästötodistuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäläiset eivät pääsääntöisesti pidä saksalaisia vihollisinaan. Venäjällä on syrjittyjen kansojen joukossa olleet lähinnä juutalaiset ja Kaukasuksen alueen kansat. Suomessa tätä voi olla vaikea ymmärtää, koska täällä suhtautuminen venäläisiin määritellään vain ja ainoastaan viime sotien kautta, mutta he eivät itse sovella samaa metodia Saksaan ja Suomeen.
Et näköjään tunne ainuttakaan venäläistä. Kyllä venäläiset pitävät saksalaisia vihollisinaan. Eivät tosin enää niin pahasti kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Venäläiset eivät pidä suomalaisia vihollisinaan, koska venäläiset eivät tiedä suomalaisten ja venäläisten sotineen keskenään.
Venäläiset luulevat kaikkien maailman valtioiden taistelleen Neuvostoliiton kanssa Saksaa vastaan. Kun kuulevat Suomen ja Neuvostoliiton sotineen keskenään, ovat hyvin yllättyneitä. Eivät ymmärrä, miten kukaan on voinut sotia Saksan puolella.
Nekin harvat jotka tietävät Neuvostoliiton ja Suomen sodasta, eivät pidä sitä mitenkään merkittävänä asiana. Suurin huomio kohdistuu Saksaan, ja sitä vastaan käytyyn sotaan. Suomea vastaan käyty kahakka on heille merkityksetön sivu seikka.
Venäläisten positiivisesta suhtautumisesta saksalaisiin on kirjassaan kertonut Suomessa asuva yrittäjä Inna Latiševa. Siinä hän juuri kertoo, että Venäjällä ei arvioida saksalaisia sotahistorian mukaan ja ihmettelee, miksi näin tehdään Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan jälkeen Neuvostoliiton painostuksen vuoksi piti tehdä pesäeroa Saksaan.
Onko tuo väite totta? Venäläiset itse kuitenkin opiskelivat saksaa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista Neuvostoliitossa. Saksa oli vihollisen kieli, siksi sitä piti opetella. Edes kylmän sodan pahimpina vuosina neuvostoliittolaiset eivät pitäneet vihollisena Yhdysvaltoja, vaan nimenomaan Saksa oli se vihollinen.
Neuvostoliitto ei painostanut Suomen koululaitosta lopettamaan saksan opiskelun vaan sen tekivät Suomen koululaiset itse. Koska saksa oli vapaaehtoinen kieli lukiossa, suuri osa jätti suorittamatta sen tai kuittasi sen läpuhuutojuttuna, ja toisaalta saksalaisuus kulttuurina ei ollut niin svengaava ja seksikäs kuin anglo-amerikkalainen.
Neuvostoliiton tavallisissa kouluissa oli suurimmalla osalla mahdollisuus lukea vain saksaa, ainoastaan kaupalliselle alalle ryhtyvät saivat opiskella englantia. Saksaa siksi että NL kävi kauppaa paljon sekä Länsi- että varsinkin Itä-Saksan kanssa.
Omaasta kokemuksestani voin sanoa että saksasta oli hyötyä työelämässä ja muutenkin vielä 1980-luvulla.
"saksalaisuus kulttuurina ei ollut niin svengaava ja seksikäs kuin anglo-amerikkalainen."
Johtuu hävitystä sodasta. Jos Saksa olisi voittanut sodan, olisi saksalainen kulttuuri ollut suomalaisten mielestä svengaava ja seksikäs.
"Omaasta kokemuksestani voin sanoa että saksasta oli hyötyä työelämässä ja muutenkin vielä 1980-luvulla."
Olisi saksankielen taidosta vieläkin hyötyä. Pari päivää sitten uutisoitiin suomalaisten puutteellisesta saksantaidosta. Saksankielentaitoisille suomalaisille olisi töitä Suomessa toimivissa saksalaisissa yrityksissä.
Mun mummu oli syntynyt 1914 ja hän luki koulussa englantia. Ymmärtääkseni hän kävi kansakoulun ja jonkun luokan keskikoulua ja sitten jonkun naisopiston tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan jälkeen Neuvostoliiton painostuksen vuoksi piti tehdä pesäeroa Saksaan.
Onko tuo väite totta? Venäläiset itse kuitenkin opiskelivat saksaa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista Neuvostoliitossa. Saksa oli vihollisen kieli, siksi sitä piti opetella. Edes kylmän sodan pahimpina vuosina neuvostoliittolaiset eivät pitäneet vihollisena Yhdysvaltoja, vaan nimenomaan Saksa oli se vihollinen.
Neuvostoliitto ei painostanut Suomen koululaitosta lopettamaan saksan opiskelun vaan sen tekivät Suomen koululaiset itse. Koska saksa oli vapaaehtoinen kieli lukiossa, suuri osa jätti suorittamatta sen tai kuittasi sen läpuhuutojuttuna, ja toisaalta saksalaisuus kulttuurina ei ollut niin svengaava ja seksikäs kuin anglo-amerikkalainen.
Neuvostoliiton tavallisissa kouluissa oli suurimmalla osalla mahdollisuus lukea vain saksaa, ainoastaan kaupalliselle alalle ryhtyvät saivat opiskella englantia. Saksaa siksi että NL kävi kauppaa paljon sekä Länsi- että varsinkin Itä-Saksan kanssa.
Omaasta kokemuksestani voin sanoa että saksasta oli hyötyä työelämässä ja muutenkin vielä 1980-luvulla.
"saksalaisuus kulttuurina ei ollut niin svengaava ja seksikäs kuin anglo-amerikkalainen."
Johtuu hävitystä sodasta. Jos Saksa olisi voittanut sodan, olisi saksalainen kulttuuri ollut suomalaisten mielestä svengaava ja seksikäs.
"Omaasta kokemuksestani voin sanoa että saksasta oli hyötyä työelämässä ja muutenkin vielä 1980-luvulla."
Olisi saksankielen taidosta vieläkin hyötyä. Pari päivää sitten uutisoitiin suomalaisten puutteellisesta saksantaidosta. Saksankielentaitoisille suomalaisille olisi töitä Suomessa toimivissa saksalaisissa yrityksissä.
Joo ja jos Japani olisi voittanut, niin rock-musiikin sijasta maailmalla kuunneltaisiin nyt japanilaisia tsing tsong ping pong kansanlauluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäläiset eivät pääsääntöisesti pidä saksalaisia vihollisinaan. Venäjällä on syrjittyjen kansojen joukossa olleet lähinnä juutalaiset ja Kaukasuksen alueen kansat. Suomessa tätä voi olla vaikea ymmärtää, koska täällä suhtautuminen venäläisiin määritellään vain ja ainoastaan viime sotien kautta, mutta he eivät itse sovella samaa metodia Saksaan ja Suomeen.
Et näköjään tunne ainuttakaan venäläistä. Kyllä venäläiset pitävät saksalaisia vihollisinaan. Eivät tosin enää niin pahasti kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Venäläiset eivät pidä suomalaisia vihollisinaan, koska venäläiset eivät tiedä suomalaisten ja venäläisten sotineen keskenään.
Venäläiset luulevat kaikkien maailman valtioiden taistelleen Neuvostoliiton kanssa Saksaa vastaan. Kun kuulevat Suomen ja Neuvostoliiton sotineen keskenään, ovat hyvin yllättyneitä. Eivät ymmärrä, miten kukaan on voinut sotia Saksan puolella.
Nekin harvat jotka tietävät Neuvostoliiton ja Suomen sodasta, eivät pidä sitä mitenkään merkittävänä asiana. Suurin huomio kohdistuu Saksaan, ja sitä vastaan käytyyn sotaan. Suomea vastaan käyty kahakka on heille merkityksetön sivu seikka.
Venäläisten positiivisesta suhtautumisesta saksalaisiin on kirjassaan kertonut Suomessa asuva yrittäjä Inna Latiševa. Siinä hän juuri kertoo, että Venäjällä ei arvioida saksalaisia sotahistorian mukaan ja ihmettelee, miksi näin tehdään Suomessa.
Inna Latiseva voi valehdella kirjassaan mitä haluaa. Se ei muuta venäläisten saksalaisvihaa miksikään. Itseäni ei ihmetytä suomalaisten venäläisviha ollenkaan. Eurooppalaisten ja venäläisten saksalaisviha on paljon merkillisempi asia. Saksa on pyytänyt sotaa moneen kertaan anteeksi, mutta ei anteeksipyynnöistä näytä olevan mitään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huom. siihen aikaan ei puhuttu yleisesti ( siis vain ikää tarkoittaen) 'teineistä' vaan nuorista,varhaisnuorista (...tai jos puhuttiin fyysisistä asioista niin puberteetti-ikäisistä). Murrosikäisistä,joita hieman myöhemmin, radion Anneli Tempakan nuortenohjelmien myötä) ryhdyttiin kutsumaan lyhennetysti "murkuiksi". Teini-nimitystä käytettiin lähinnä vain oppikoulun ns. teinikuntiin valituista oppilaista.Toki tiedettiin englannintunneilta ja elokuvista, että Yhdysvalloissa senikäisiä nuoria kuin me silloin, kutsuttiin nimellä 'teen-ager' (ja olihan se varmaan tuttu jo 50-luvun lopun oppikoulunuorille,jotka englanninkielisten laulujen sanoja ymmärsivät esim. sellaisista kappaleista kuin 'Teenager in love', mutta meitä Suomessa aikuiset nimittivät vain nuoriksi-ei koskaan 'teineiksi (kuuluipa sitten siihen oppikoulun Teiniliittoon tai ei.).
Riippunee seudusta. Oli kuitenkin teinikalemteri ja Teinitalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäläiset eivät pääsääntöisesti pidä saksalaisia vihollisinaan. Venäjällä on syrjittyjen kansojen joukossa olleet lähinnä juutalaiset ja Kaukasuksen alueen kansat. Suomessa tätä voi olla vaikea ymmärtää, koska täällä suhtautuminen venäläisiin määritellään vain ja ainoastaan viime sotien kautta, mutta he eivät itse sovella samaa metodia Saksaan ja Suomeen.
Et näköjään tunne ainuttakaan venäläistä. Kyllä venäläiset pitävät saksalaisia vihollisinaan. Eivät tosin enää niin pahasti kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Venäläiset eivät pidä suomalaisia vihollisinaan, koska venäläiset eivät tiedä suomalaisten ja venäläisten sotineen keskenään.
Venäläiset luulevat kaikkien maailman valtioiden taistelleen Neuvostoliiton kanssa Saksaa vastaan. Kun kuulevat Suomen ja Neuvostoliiton sotineen keskenään, ovat hyvin yllättyneitä. Eivät ymmärrä, miten kukaan on voinut sotia Saksan puolella.
Nekin harvat jotka tietävät Neuvostoliiton ja Suomen sodasta, eivät pidä sitä mitenkään merkittävänä asiana. Suurin huomio kohdistuu Saksaan, ja sitä vastaan käytyyn sotaan. Suomea vastaan käyty kahakka on heille merkityksetön sivu seikka.
Venäläisten positiivisesta suhtautumisesta saksalaisiin on kirjassaan kertonut Suomessa asuva yrittäjä Inna Latiševa. Siinä hän juuri kertoo, että Venäjällä ei arvioida saksalaisia sotahistorian mukaan ja ihmettelee, miksi näin tehdään Suomessa.
Inna Latiseva voi valehdella kirjassaan mitä haluaa. Se ei muuta venäläisten saksalaisvihaa miksikään. Itseäni ei ihmetytä suomalaisten venäläisviha ollenkaan. Eurooppalaisten ja venäläisten saksalaisviha on paljon merkillisempi asia. Saksa on pyytänyt sotaa moneen kertaan anteeksi, mutta ei anteeksipyynnöistä näytä olevan mitään apua.
Joo toki kannattaa luottaa anonyymin av-dorkan paasaukseen mieluummin kuin oikean venäläisen kirjassaan sanomaan asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäläiset eivät pääsääntöisesti pidä saksalaisia vihollisinaan. Venäjällä on syrjittyjen kansojen joukossa olleet lähinnä juutalaiset ja Kaukasuksen alueen kansat. Suomessa tätä voi olla vaikea ymmärtää, koska täällä suhtautuminen venäläisiin määritellään vain ja ainoastaan viime sotien kautta, mutta he eivät itse sovella samaa metodia Saksaan ja Suomeen.
Et näköjään tunne ainuttakaan venäläistä. Kyllä venäläiset pitävät saksalaisia vihollisinaan. Eivät tosin enää niin pahasti kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Venäläiset eivät pidä suomalaisia vihollisinaan, koska venäläiset eivät tiedä suomalaisten ja venäläisten sotineen keskenään.
Venäläiset luulevat kaikkien maailman valtioiden taistelleen Neuvostoliiton kanssa Saksaa vastaan. Kun kuulevat Suomen ja Neuvostoliiton sotineen keskenään, ovat hyvin yllättyneitä. Eivät ymmärrä, miten kukaan on voinut sotia Saksan puolella.
Nekin harvat jotka tietävät Neuvostoliiton ja Suomen sodasta, eivät pidä sitä mitenkään merkittävänä asiana. Suurin huomio kohdistuu Saksaan, ja sitä vastaan käytyyn sotaan. Suomea vastaan käyty kahakka on heille merkityksetön sivu seikka.
Venäläisten positiivisesta suhtautumisesta saksalaisiin on kirjassaan kertonut Suomessa asuva yrittäjä Inna Latiševa. Siinä hän juuri kertoo, että Venäjällä ei arvioida saksalaisia sotahistorian mukaan ja ihmettelee, miksi näin tehdään Suomessa.
No kyllä sitä ihmetellä jo sopiikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini, syntynyt -54, on alkanut opiskella englantia vasta lukiossa. Mutta hänen luokallaan oli oppilaita, jotka olivat englantia lukeneet jo aiemmin.
Vaikea uskoa, koska äitisi oli pakko käydä ensin keskikoulu (oppikoulu) päästäkseen lukioon, sillä kansalaiskoulusta ei kyllä lukioon ollut mitään asiaa. Keskikoulussa taas englantia opetettiin kyllä jo 60-luvulla ja paljon sitä ennenkin.
Sitäpaitsi kansalaiskouluissakin (aiemmin jatkokoulu) alettiin opettamaan englantia jo 50-luvun lopulta lähtien.
Häh? Englanti on vapaaehtoinen kieli. Suomessa ei ole muita pakollisia kieliä kuin suomi ja ruotsi. Lukion voi suorittaa vaikka ei lukisi englantia sanaakaan.
Ainakin minulla englanti oli kyllä aivan pakollinen aine, yhtä pakollinen kuin vaikka äidinkieli tai matematiikka. Näin oli jokaisessa koulussa, joita kävin. Ja ihan muinaismuisto jo olen.
Luin siis englantia kansakoulun 3. ja 4. luokilla vuodet 1965-1967, sitten oppikoulun 1.-5. luokilla (eli keskikoulussa) 1967-1972 ja 6.-8. luokilla (eli lukiossa) 1972-1975.
Siihen aikaan ei vapaaehtoisia tai valinnaisia aineita juuri ollutkaan (muistan oikeastaan vain konekirjoituksen), kaikki olivat pakollisia. Jos ei olisi englantia opiskellut, ei olisi irronnut päästötodistusta yhdestäkään koulusta.
Englanti ei ole missään vaiheessa ollut millään kouluasteella pakollinen kieli, mutta pitkä vieras kieli sen sijaan on alakoulusta lukioon saakka. Tämän kielen ei tarvitse olla englanti, vaan sen sijaan voi lukea vaikka pitkää latinaa, jos siltä tuntuu. Mutta pitkä kieli on oltava.
Ei nyt ihan noinkaan. Valtaosassa kuntia ja monissa kaupungeissakin ainoa vaihtoehto A1 -kieleksi on englanti. Käytännössä siis pakollinen. Latinaa on tuskin missään tarjolla A1 -kieleksi.
kielimummo kirjoitti:
Huom. siihen aikaan ei puhuttu yleisesti ( siis vain ikää tarkoittaen) 'teineistä' vaan nuorista,varhaisnuorista (...tai jos puhuttiin fyysisistä asioista niin puberteetti-ikäisistä). Murrosikäisistä,joita hieman myöhemmin, radion Anneli Tempakan nuortenohjelmien myötä) ryhdyttiin kutsumaan lyhennetysti "murkuiksi". Teini-nimitystä käytettiin lähinnä vain oppikoulun ns. teinikuntiin valituista oppilaista.Toki tiedettiin englannintunneilta ja elokuvista, että Yhdysvalloissa senikäisiä nuoria kuin me silloin, kutsuttiin nimellä 'teen-ager' (ja olihan se varmaan tuttu jo 50-luvun lopun oppikoulunuorille,jotka englanninkielisten laulujen sanoja ymmärsivät esim. sellaisista kappaleista kuin 'Teenager in love', mutta meitä Suomessa aikuiset nimittivät vain nuoriksi-ei koskaan 'teineiksi (kuuluipa sitten siihen oppikoulun Teiniliittoon tai ei.).
Missähän sä oot nuoruutesi viettänyt?
Teinitalosta hankin vaatteet ja Teinikalenteriin tein tyttömäiset tunnustukseni.
Teinikunnassa vaikutin, Teiniliitossa en.
Teini-ikäinen tiesin olevani, sillä kaikki niin sanoivat (opettajat ja vanhempani).
Teinin miellän vieläkin 15 - 18 -vuotiaaksi. En yhdistä sitä englannin teenageen. Se on uudempi ja iällisesti laajempi käsite.
T. Teini vuosina 1975 - 78 eteläsuomalaisessa lyseokaupungissa.
Ihmeellistä jankkaamista, englanti yleistyi peruskoulu-uudistuksen myötä, jolloin kielenopetus tuli osaksi kaikkien koulupolkua. Tämä tapahtui 70-luvun alkupuolella.
Englantia oli opiskeltu pitkänä ja lyhyenä kielenä oppikoulussa ja lukiossa jo vuosikymmeniä sitä ennen.
Englanti ei ole koskaan ollut, eikä edelleenkään ole pakollinen kieli Suomessa, toki voi olla, ettei kunnassa ole muita pitkiä kieliä tarjolla.
Isoäitini s.1913 opiskeli muutaman vuoden englantia Sortavalan tyttökoulussa. Saksa toki oli pääkieli silloinkin. Muistan, kun hän opetti minulle, että tuplavee lausutaan ui.
Vierailija kirjoitti:
Riippunee seudusta. Oli kuitenkin teinikalemteri ja Teinitalo.
Tarkoittamasi kalenteri oli Suomen Teiniliitto ry:n julkaisema siis oppikoulunuorisolle ( ...ja lähinnä tytöthän sitä käyttivät ja ostivat) tarkoitettu kalenteri ,ja sitä myytiin tietenkin kaikissa hyvin varustetuissa kirjakaupoissa läpi Suomen. Tavallaan tuotemerkki,siis.
Helsingissä (Kaisaniemenkatu kuutosessa sijainnut ) Teinitalo taas markkinoi itseään 'nuorisomuodin keskuksena'.
Kyseessä oli siis vain eräs myynniltään erikoistunut vaatemyymälä,(tai oikeammin tietysti tavaratalo), jossa myytiin siis vaatteita nuorelle kuluttaja- ja ostajakunnalle.
Eli toinen noista mainitsemistasi oli siis tuotemerkki,toinen taas yritysnimi.
Kaikki toki tiesivät mitä se ' teini-'alkuosa noissa nimissä tarkoitti ja merkitsi, mutta ei silti puhuttu edes 'teinimuodista' vaan ihan yksinkertaisesti vaan 'nuorisomuodista'.
' Teini'-sana kelpasi siis hyvin kaupalliseen käyttöön, mutta yleisessä käytössä puhuttiin vain 'nuorista' ja 'nuorisosta'.
Omasta jälkikasvusta puhuttaessa puhuttiin vain yksinkertaisesti 'meidän pojasta' tai 'meidän tytöstä'.
Kirjoitettaessa esim. jollekin naistenlehden kysymyspalstalle se saattoi vaatia täydennyksekseen iän mainitsemisen (esim." 17-vuotiaalla tyttärellämme..." )Koska nimitys 'teini' viittasi valtakunnalliseen Teiniliittoon (joka 70-luvulla politisoitui vahvasti vasemmalle), sitä vierastettiin nuorten nimityksenä ottamasta yhtään sitä sen laajempaan käyttöön.
Ammattikoululaiset ja kansalaiskoululaiset eivät silloin tietenkään käyttäneet sitä nimitystä itsestään,eikä sitä myöskään käytetty heistä.
Nykyiseen tapaan nuorisoa ja nuoria yleisesti tarkoittaen tuota sanaa ei ole oikeastaan ole käytetty ennen,kuin jostain 90-luvun loppupuolelta lähtien. Termi 'amis' oli myös ennen sitä aivan tuntematon,eli sitä ei käytetty missään.
Kielihän toki muuttuu aikojen saatossa ja sanat saattavat saada aivan uusia lisämerkityksiä ( tai joissain tapauksissa niiden merkitys saattaa muuttua jopa aivan kokonaan) eikä siinä mitään ihmettelemistä tai paheksumista ole, mutta hieman huvittaviahan nuo muutokset joskus kylläkin saattavat olla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini, syntynyt -54, on alkanut opiskella englantia vasta lukiossa. Mutta hänen luokallaan oli oppilaita, jotka olivat englantia lukeneet jo aiemmin.
Vaikea uskoa, koska äitisi oli pakko käydä ensin keskikoulu (oppikoulu) päästäkseen lukioon, sillä kansalaiskoulusta ei kyllä lukioon ollut mitään asiaa. Keskikoulussa taas englantia opetettiin kyllä jo 60-luvulla ja paljon sitä ennenkin.
Sitäpaitsi kansalaiskouluissakin (aiemmin jatkokoulu) alettiin opettamaan englantia jo 50-luvun lopulta lähtien.
Häh? Englanti on vapaaehtoinen kieli. Suomessa ei ole muita pakollisia kieliä kuin suomi ja ruotsi. Lukion voi suorittaa vaikka ei lukisi englantia sanaakaan.
Ainakin minulla englanti oli kyllä aivan pakollinen aine, yhtä pakollinen kuin vaikka äidinkieli tai matematiikka. Näin oli jokaisessa koulussa, joita kävin. Ja ihan muinaismuisto jo olen.
Luin siis englantia kansakoulun 3. ja 4. luokilla vuodet 1965-1967, sitten oppikoulun 1.-5. luokilla (eli keskikoulussa) 1967-1972 ja 6.-8. luokilla (eli lukiossa) 1972-1975.
Siihen aikaan ei vapaaehtoisia tai valinnaisia aineita juuri ollutkaan (muistan oikeastaan vain konekirjoituksen), kaikki olivat pakollisia. Jos ei olisi englantia opiskellut, ei olisi irronnut päästötodistusta yhdestäkään koulusta.
Ei englanti ollut pakollinen. Mutta todennäköisesti sinulla, kuten minullakin, oli pieni koulu, jossa ei ollut mahdollista valita muuta kieltä ja siitä tulee käsitys englannin pakollisuudesta. A1-kieli on pakollinen, joka usein on englanti, koska vaihtoehtoja ei ole. Mutta englanti ei ole silti pakollinen aine. Minä tunnen yhden, joka ei ole lukenut peruskoulussa lainkaan englantia, syntymävuosi 1971.
Oppikoulussa suurin piirtein 50-luvulta asti, kansakouluissa 60-luvun lopusta asti. Molemmissa vapaaehtoisina kielinä. Saksa oli yleisempi ennen 60-lukua.