Lue keskustelun säännöt.
Historia; Mistä lähtien koulussa on opetettu englantia?
09.06.2016 |
Kuka historioitsija tietää että kuinka kauan suomalaisessa koulussa on opetettu englannin kieltä?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
kielimummo kirjoitti:
Huom. siihen aikaan ei puhuttu yleisesti ( siis vain ikää tarkoittaen) 'teineistä' vaan nuorista,varhaisnuorista (...tai jos puhuttiin fyysisistä asioista niin puberteetti-ikäisistä). Murrosikäisistä,joita hieman myöhemmin, radion Anneli Tempakan nuortenohjelmien myötä) ryhdyttiin kutsumaan lyhennetysti "murkuiksi". Teini-nimitystä käytettiin lähinnä vain oppikoulun ns. teinikuntiin valituista oppilaista.Toki tiedettiin englannintunneilta ja elokuvista, että Yhdysvalloissa senikäisiä nuoria kuin me silloin, kutsuttiin nimellä 'teen-ager' (ja olihan se varmaan tuttu jo 50-luvun lopun oppikoulunuorille,jotka englanninkielisten laulujen sanoja ymmärsivät esim. sellaisista kappaleista kuin 'Teenager in love', mutta meitä Suomessa aikuiset nimittivät vain nuoriksi-ei koskaan 'teineiksi (kuuluipa sitten siihen oppikoulun Teiniliittoon tai ei.).
Missähän sä oot nuoruutesi viettänyt?
Teinitalosta hankin vaatteet ja Teinikalenteriin tein tyttömäiset tunnustukseni.
Teinikunnassa vaikutin, Teiniliitossa en.
Teini-ikäinen tiesin olevani, sillä kaikki niin sanoivat (opettajat ja vanhempani).Teinin miellän vieläkin 15 - 18 -vuotiaaksi. En yhdistä sitä englannin teenageen. Se on uudempi ja iällisesti laajempi käsite.
T. Teini vuosina 1975 - 78 eteläsuomalaisessa lyseokaupungissa.
Yhdeksänvuotiaana ollessani perheemme, siis minä ,isä ja äiti ja koiramme muutimme Lahdesta Imatralle.
17-vuotiaana asuin vuoden ruotsin kielisessä kansanopistossa ( Östra Nylands Folkhögskola) Loviisassa (sisäoppilaitos) ja monena kesänä loma-aikaan olin tätini maatilalla Sundsvallin lähellä Ruotsissa töissä ja...
18-vuotisena muutinkin sitten jo Helsinkiin, työn perässä.
Olin silloin tarjoilijana eräässä keskustan ravintolassa.
Ehkä siis jonkunlainen 'otos sen ajan Suomesta nuorison silmin ' tämäkin.
(Ne kaikkien oppikoulujen yksittäiset teinikunnat muuten kuuluivat kaikki yhdessä siihen valtakunnalliseen Teiniliitto ry:hyn.)
Ehkä joku saattoi sanoa jossain 'tonårsflickan', tai jotain sen tapaista muistan siellä Sundsvallissa kuulleeni mutta en nyt kyllä muista kenenkään Suomessa kutsuneen minua miksikään 'teiniksi'.
Enkä koulussakaan teinikunnasta muistoihini ole jääneet muuta kuin ne sen järjestämät konventit( eli,"konvat", "konsut ", tai 'hipat') ja näiden merkitystä taas nykynuorisosta moni tuskin on koskaan edes kuullutkaan.
Ehkä sinä vielä saatat ne tietää ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 1956 ja mulla englanti alkoi 9-vuotiaana kansakoulun kolmannelta luokalta.
1950-luvulla syntyneissä on vielä niitä, jotka eivät ole lukeneet englantia koskaan. Silloin ei ollut lainkaan vieraita kieliä kansa- ja kansalaiskoulussa, ja oppikoulussa ja lukiossakin enimmäkseen saksaa.
1960- ja 70-lukujen vaihteessa kai peruskoulun tuloon liittyen alkoi englannin opetus kaikilla. Minä olin sitä ikäluokkaa, joka aloittin englannin omassa kansakoulussa, jonka opettaja ei itse ollut englantia oppinut.
Se oli sitä aikaa se, enkä itse rohkenisi nykyisellä kielitaidollani opettaa englantia edes 3-luokkalaisille.
Totta on, että me yli 40-vuotiaat vanhukset emme puhu englantia, mutta ei se johdu osaamattomuudesta vaan niistä kieliopintoihin liittyvistä traumoista, vrt laulukokeet laulutaidottomille. Silloin painotettiin kielioppia ja me olemme kokeneet vähäiselläkin englanninkielen käytöllä paljon kiusallisia tilanteita, kun sanavarasto ja ääntäminen on heikkoja. Ei täydellisestä kieliopin osaamista ole mitään iloa, kun ei ymmärrä puhuttua ja oma virheellinen ääntäminen on tilanteesta riippuen koomista tai kiusallista.
kielimummo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kielimummo kirjoitti:
Huom. siihen aikaan ei puhuttu yleisesti ( siis vain ikää tarkoittaen) 'teineistä' vaan nuorista,varhaisnuorista (...tai jos puhuttiin fyysisistä asioista niin puberteetti-ikäisistä). Murrosikäisistä,joita hieman myöhemmin, radion Anneli Tempakan nuortenohjelmien myötä) ryhdyttiin kutsumaan lyhennetysti "murkuiksi". Teini-nimitystä käytettiin lähinnä vain oppikoulun ns. teinikuntiin valituista oppilaista.Toki tiedettiin englannintunneilta ja elokuvista, että Yhdysvalloissa senikäisiä nuoria kuin me silloin, kutsuttiin nimellä 'teen-ager' (ja olihan se varmaan tuttu jo 50-luvun lopun oppikoulunuorille,jotka englanninkielisten laulujen sanoja ymmärsivät esim. sellaisista kappaleista kuin 'Teenager in love', mutta meitä Suomessa aikuiset nimittivät vain nuoriksi-ei koskaan 'teineiksi (kuuluipa sitten siihen oppikoulun Teiniliittoon tai ei.).
Missähän sä oot nuoruutesi viettänyt?
Teinitalosta hankin vaatteet ja Teinikalenteriin tein tyttömäiset tunnustukseni.
Teinikunnassa vaikutin, Teiniliitossa en.
Teini-ikäinen tiesin olevani, sillä kaikki niin sanoivat (opettajat ja vanhempani).Teinin miellän vieläkin 15 - 18 -vuotiaaksi. En yhdistä sitä englannin teenageen. Se on uudempi ja iällisesti laajempi käsite.
T. Teini vuosina 1975 - 78 eteläsuomalaisessa lyseokaupungissa.
Yhdeksänvuotiaana ollessani perheemme, siis minä ,isä ja äiti ja koiramme muutimme Lahdesta Imatralle.
17-vuotiaana asuin vuoden ruotsin kielisessä kansanopistossa ( Östra Nylands Folkhögskola) Loviisassa (sisäoppilaitos) ja monena kesänä loma-aikaan olin tätini maatilalla Sundsvallin lähellä Ruotsissa töissä ja...
18-vuotisena muutinkin sitten jo Helsinkiin, työn perässä.
Olin silloin tarjoilijana eräässä keskustan ravintolassa.
Ehkä siis jonkunlainen 'otos sen ajan Suomesta nuorison silmin ' tämäkin.
(Ne kaikkien oppikoulujen yksittäiset teinikunnat muuten kuuluivat kaikki yhdessä siihen valtakunnalliseen Teiniliitto ry:hyn.)
Ehkä joku saattoi sanoa jossain 'tonårsflickan', tai jotain sen tapaista muistan siellä Sundsvallissa kuulleeni mutta en nyt kyllä muista kenenkään Suomessa kutsuneen minua miksikään 'teiniksi'.
Enkä koulussakaan teinikunnasta muistoihini ole jääneet muuta kuin ne sen järjestämät konventit( eli,"konvat", "konsut ", tai 'hipat') ja näiden merkitystä taas nykynuorisosta moni tuskin on koskaan edes kuullutkaan.
Ehkä sinä vielä saatat ne tietää ?
Mun äitini (joka oli käynyt oppikoulun Lahdessa), puhui konveista tai hipoista, me vaan Teinikunnan diskosta.
Itse vietin nuoruuteni sen verran vanhanaikaisessa pikkukaupungissa, etten ihmettelisi, jos tuo teini-sana olisi ollut vain atavistinen jäänne keskiajalta.
Teinikunnassa toimiminen oli lähinnä vain koulun lehden toimittamista ja noiden diskojen järjestämistä. Emme me milloinkaan ehtineet kovin politisoitua... Sillä olimmehan kaikki "sitoutumattomia" kokoomuslaisia ;D
kielimummo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäläiset eivät pääsääntöisesti pidä saksalaisia vihollisinaan. Venäjällä on syrjittyjen kansojen joukossa olleet lähinnä juutalaiset ja Kaukasuksen alueen kansat. Suomessa tätä voi olla vaikea ymmärtää, koska täällä suhtautuminen venäläisiin määritellään vain ja ainoastaan viime sotien kautta, mutta he eivät itse sovella samaa metodia Saksaan ja Suomeen.
Et näköjään tunne ainuttakaan venäläistä. Kyllä venäläiset pitävät saksalaisia vihollisinaan. Eivät tosin enää niin pahasti kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Venäläiset eivät pidä suomalaisia vihollisinaan, koska venäläiset eivät tiedä suomalaisten ja venäläisten sotineen keskenään.
Venäläiset luulevat kaikkien maailman valtioiden taistelleen Neuvostoliiton kanssa Saksaa vastaan. Kun kuulevat Suomen ja Neuvostoliiton sotineen keskenään, ovat hyvin yllättyneitä. Eivät ymmärrä, miten kukaan on voinut sotia Saksan puolella.
Nekin harvat jotka tietävät Neuvostoliiton ja Suomen sodasta, eivät pidä sitä mitenkään merkittävänä asiana. Suurin huomio kohdistuu Saksaan, ja sitä vastaan käytyyn sotaan. Suomea vastaan käyty kahakka on heille merkityksetön sivu seikka.
Venäläisten positiivisesta suhtautumisesta saksalaisiin on kirjassaan kertonut Suomessa asuva yrittäjä Inna Latiševa. Siinä hän juuri kertoo, että Venäjällä ei arvioida saksalaisia sotahistorian mukaan ja ihmettelee, miksi näin tehdään Suomessa.
No kyllä sitä ihmetellä jo sopiikin.
( huom....onhan sen sodan päättymisestäkin kulunut jo yli 70 vuotta !
Siksipä se sellainen arviointi jotain täällä asuvaa, ulkomailta tullutta on tietenkin ihmetyttänytkin, eikä siinä taas ole mielestäni mitään ihmettelemistä, jos se viime (...ja toivottavasti myös viimeiseksi jääneen ) maailmansodan sellainen pitkävihainen muistelu yleensä jo ketä tahansa täällä alkaa ihmetyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini, syntynyt -54, on alkanut opiskella englantia vasta lukiossa. Mutta hänen luokallaan oli oppilaita, jotka olivat englantia lukeneet jo aiemmin.
Vaikea uskoa, koska äitisi oli pakko käydä ensin keskikoulu (oppikoulu) päästäkseen lukioon, sillä kansalaiskoulusta ei kyllä lukioon ollut mitään asiaa. Keskikoulussa taas englantia opetettiin kyllä jo 60-luvulla ja paljon sitä ennenkin.
Sitäpaitsi kansalaiskouluissakin (aiemmin jatkokoulu) alettiin opettamaan englantia jo 50-luvun lopulta lähtien.
Häh? Englanti on vapaaehtoinen kieli. Suomessa ei ole muita pakollisia kieliä kuin suomi ja ruotsi. Lukion voi suorittaa vaikka ei lukisi englantia sanaakaan.
Ainakin minulla englanti oli kyllä aivan pakollinen aine, yhtä pakollinen kuin vaikka äidinkieli tai matematiikka. Näin oli jokaisessa koulussa, joita kävin. Ja ihan muinaismuisto jo olen.
Luin siis englantia kansakoulun 3. ja 4. luokilla vuodet 1965-1967, sitten oppikoulun 1.-5. luokilla (eli keskikoulussa) 1967-1972 ja 6.-8. luokilla (eli lukiossa) 1972-1975.
Siihen aikaan ei vapaaehtoisia tai valinnaisia aineita juuri ollutkaan (muistan oikeastaan vain konekirjoituksen), kaikki olivat pakollisia. Jos ei olisi englantia opiskellut, ei olisi irronnut päästötodistusta yhdestäkään koulusta.
Englanti ei ole missään vaiheessa ollut millään kouluasteella pakollinen kieli, mutta pitkä vieras kieli sen sijaan on alakoulusta lukioon saakka. Tämän kielen ei tarvitse olla englanti, vaan sen sijaan voi lukea vaikka pitkää latinaa, jos siltä tuntuu. Mutta pitkä kieli on oltava.
"Voi lukea vaikka pitkää latinaa, jos siltä tuntuu?" Kuinka sitä latinaa voi lukea, jos ei sitä koulussa opeteta?. Käsittääkseni Suomessa on vain muutama koulu, joissa voi opiskella pitkän latinan.
Noissa minun luettelemissani kouluissa (kansakoulu, keskikoulu, lukio) ei silloin 1960-70-luvuilla ollut mitään vaihtoehtoja pitkäksi vieraaksi kieleksi. Se ainoa mahdollinen oli englanti, joten kyllä se minun ikäluokalleni oli pakollinen aine.
Kuinka monessa Suomen koulussa edes nykyaikana on mahdollista ottaa pitkäksi vieraaksi kieleksi muu kuin englanti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englannista tuli vakituinen aine tyttökouluihin vuonna 1918. Mutta kyllä sitä aiemminkin opetettiin vapaaehtoisena tai ylimääräisenä kielenä, käsittääkseni jo 1800-luvulla. Vuonna 1917 ylioppilaaksi kirjoittanut isoäitini luki jo koulussa englantia yhtenä kielenä (muut olivat hänellä ruotsi, saksa ja venäjä).
Poikakouluissa ja oppikouluissa englanti tuli vakituiseksi 1941, kertoo Wikipedia. Isäni aloitti oppikoulussa 1937 ja ainakin hänen koulussaan englantia luettiin jo silloin.
Isäsi ei ollutkaan duunariperheen lapsi, jos kerran ennen sotia oppikoulua kävi. Täällä ei nyt muutamat tunnu käsittävän, että ennenmuinoin oppikoulu (keskikoulu) oli vain harvoille ja valituille ja se oli silloin paljon kovempi sana kuin lukio nykyään. Jo pelkästään oppikoulun käymällä pääsi jo varsin hyviin ammateihin.
Tavallisen rahvaan lapset taas paineli kansakoulupohjalta suoraan töihin, eikä heillä ollut englannin lukemisesta tietoakaan.
Ei aloituksessa kysyttykään, missä koulussa englantia on opetettu/luettu, vaan että milloin englantia on alettu ylipäätään opettaa. Ei sitä tosiaan ennen sotia kansakoulussa opetettu, oppikoulussa vasta. (Isä ei tosiaan ollut duunariperheen lapsi vaan maanviljelijäperheen lapsi, mutta sitäkään aloittaja ei kysynyt.)
Näin oli vielä sotien jälkeen. 1950-luvulla oppikoulun käynyt kertoi, että häntä oli pyydetty pankkiin töihin heti kun oli saanut koulun päästötodistuksen. Hän ei käynyt lukiota eikä ilmeisesti muutakaan koulua vaan ajan tavan mukaan meni naimisiin.
Englantia on ylipäätään on alettu harvoille ja valituille opettaa jo 1800-luvulla silloisessa suuriruhtinasknnassa, mutta kaikelle kansalle jo kansakoulussa vasta1960-luvulla. Ei silloin mitään valinnaisuutta ollut.
Eri asia peruskouluissa ja oppikouluissa, vaikka niissäkin A1-kielen valinnaisuus on täysin teoreettinen, muutamia harvoja kielipainoitteisia kouluja lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan jälkeen Neuvostoliiton painostuksen vuoksi piti tehdä pesäeroa Saksaan.
Onko tuo väite totta? Venäläiset itse kuitenkin opiskelivat saksaa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista Neuvostoliitossa. Saksa oli vihollisen kieli, siksi sitä piti opetella. Edes kylmän sodan pahimpina vuosina neuvostoliittolaiset eivät pitäneet vihollisena Yhdysvaltoja, vaan nimenomaan Saksa oli se vihollinen.
Neuvostoliitto ei painostanut Suomen koululaitosta lopettamaan saksan opiskelun vaan sen tekivät Suomen koululaiset itse. Koska saksa oli vapaaehtoinen kieli lukiossa, suuri osa jätti suorittamatta sen tai kuittasi sen läpuhuutojuttuna, ja toisaalta saksalaisuus kulttuurina ei ollut niin svengaava ja seksikäs kuin anglo-amerikkalainen.
Neuvostoliiton tavallisissa kouluissa oli suurimmalla osalla mahdollisuus lukea vain saksaa, ainoastaan kaupalliselle alalle ryhtyvät saivat opiskella englantia. Saksaa siksi että NL kävi kauppaa paljon sekä Länsi- että varsinkin Itä-Saksan kanssa.
Omaasta kokemuksestani voin sanoa että saksasta oli hyötyä työelämässä ja muutenkin vielä 1980-luvulla.
"saksalaisuus kulttuurina ei ollut niin svengaava ja seksikäs kuin anglo-amerikkalainen."
Johtuu hävitystä sodasta. Jos Saksa olisi voittanut sodan, olisi saksalainen kulttuuri ollut suomalaisten mielestä svengaava ja seksikäs.
"Omaasta kokemuksestani voin sanoa että saksasta oli hyötyä työelämässä ja muutenkin vielä 1980-luvulla."
Olisi saksankielen taidosta vieläkin hyötyä. Pari päivää sitten uutisoitiin suomalaisten puutteellisesta saksantaidosta. Saksankielentaitoisille suomalaisille olisi töitä Suomessa toimivissa saksalaisissa yrityksissä.
Joo ja jos Japani olisi voittanut, niin rock-musiikin sijasta maailmalla kuunneltaisiin nyt japanilaisia tsing tsong ping pong kansanlauluja.
No nyt tiedämme kuitenkin, ettei siellä noita sinun mainitsemiasi esimerkkejä edes ole ja tiedämme (täälläkin) Japanin kulttuurista jo yhtä jos toista muutakin,vaikka sen Keisari silloin sotansa amerikkalaisia joukkoja vastaan hävisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englanti oli Suomen tärkein vientimarkkina jo 1800-luvun lopulla (jolloin Englanti ohitti Venäjän Suomen ulkomaankaupan määrässä), joten olisihan se kumma jos ei kieltä olisi lainkaan opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan jälkeen Neuvostoliiton painostuksen vuoksi piti tehdä pesäeroa Saksaan.
Onko tuo väite totta? Venäläiset itse kuitenkin opiskelivat saksaa. Englannin opiskelu oli hyvin harvinaista Neuvostoliitossa. Saksa oli vihollisen kieli, siksi sitä piti opetella. Edes kylmän sodan pahimpina vuosina neuvostoliittolaiset eivät pitäneet vihollisena Yhdysvaltoja, vaan nimenomaan Saksa oli se vihollinen.
Neuvostoliitto ei painostanut Suomen koululaitosta lopettamaan saksan opiskelun vaan sen tekivät Suomen koululaiset itse. Koska saksa oli vapaaehtoinen kieli lukiossa, suuri osa jätti suorittamatta sen tai kuittasi sen läpuhuutojuttuna, ja toisaalta saksalaisuus kulttuurina ei ollut niin svengaava ja seksikäs kuin anglo-amerikkalainen.
Neuvostoliiton tavallisissa kouluissa oli suurimmalla osalla mahdollisuus lukea vain saksaa, ainoastaan kaupalliselle alalle ryhtyvät saivat opiskella englantia. Saksaa siksi että NL kävi kauppaa paljon sekä Länsi- että varsinkin Itä-Saksan kanssa.
Omaasta kokemuksestani voin sanoa että saksasta oli hyötyä työelämässä ja muutenkin vielä 1980-luvulla.
"saksalaisuus kulttuurina ei ollut niin svengaava ja seksikäs kuin anglo-amerikkalainen."
Johtuu hävitystä sodasta. Jos Saksa olisi voittanut sodan, olisi saksalainen kulttuuri ollut suomalaisten mielestä svengaava ja seksikäs.
"Omaasta kokemuksestani voin sanoa että saksasta oli hyötyä työelämässä ja muutenkin vielä 1980-luvulla."
Olisi saksankielen taidosta vieläkin hyötyä. Pari päivää sitten uutisoitiin suomalaisten puutteellisesta saksantaidosta. Saksankielentaitoisille suomalaisille olisi töitä Suomessa toimivissa saksalaisissa yrityksissä.
Joo ja jos Japani olisi voittanut, niin rock-musiikin sijasta maailmalla kuunneltaisiin nyt japanilaisia tsing tsong ping pong kansanlauluja.
No nyt tiedämme kuitenkin, ettei siellä noita sinun mainitsemiasi esimerkkejä edes ole ja tiedämme (täälläkin) Japanin kulttuurista jo yhtä jos toista muutakin,vaikka sen Keisari silloin sotansa amerikkalaisia joukkoja vastaan hävisikin.
Nykyään tiedetään Japanin kulttuurin nykyversio, siis se coca-cola -japanilaisuus, joka on USA:n voiton seurausta. Maahan olisi ihan erilainen jos he olisivat voittaneet sodan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Englanti oli Suomen tärkein vientimarkkina jo 1800-luvun lopulla (jolloin Englanti ohitti Venäjän Suomen ulkomaankaupan määrässä), joten olisihan se kumma jos ei kieltä olisi lainkaan opetettu.
Se onkin aika outoa.
Sen vain tiedän, mikä saksalaisuusmyönteisyys vallitsi maassamme sisällissodan jälkeen. Esim. kaikki sukulaiseni, jotka erikoistuivat lääketieteeseen, eläinlääkintään ja insinööritieteisiin lähtivät Saksaan opiskelemaan ennen sotia.
Saksaa, latinaa ja ranskaakin he olivat opiskelleet kouluissaan, ruotsin - ja vanhimmat - pakkovenäjän lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini, syntynyt -54, on alkanut opiskella englantia vasta lukiossa. Mutta hänen luokallaan oli oppilaita, jotka olivat englantia lukeneet jo aiemmin.
Vaikea uskoa, koska äitisi oli pakko käydä ensin keskikoulu (oppikoulu) päästäkseen lukioon, sillä kansalaiskoulusta ei kyllä lukioon ollut mitään asiaa. Keskikoulussa taas englantia opetettiin kyllä jo 60-luvulla ja paljon sitä ennenkin.
Sitäpaitsi kansalaiskouluissakin (aiemmin jatkokoulu) alettiin opettamaan englantia jo 50-luvun lopulta lähtien.
Häh? Englanti on vapaaehtoinen kieli. Suomessa ei ole muita pakollisia kieliä kuin suomi ja ruotsi. Lukion voi suorittaa vaikka ei lukisi englantia sanaakaan.
Ainakin minulla englanti oli kyllä aivan pakollinen aine, yhtä pakollinen kuin vaikka äidinkieli tai matematiikka. Näin oli jokaisessa koulussa, joita kävin. Ja ihan muinaismuisto jo olen.
Luin siis englantia kansakoulun 3. ja 4. luokilla vuodet 1965-1967, sitten oppikoulun 1.-5. luokilla (eli keskikoulussa) 1967-1972 ja 6.-8. luokilla (eli lukiossa) 1972-1975.
Siihen aikaan ei vapaaehtoisia tai valinnaisia aineita juuri ollutkaan (muistan oikeastaan vain konekirjoituksen), kaikki olivat pakollisia. Jos ei olisi englantia opiskellut, ei olisi irronnut päästötodistusta yhdestäkään koulusta.
Englanti ei ole missään vaiheessa ollut millään kouluasteella pakollinen kieli, mutta pitkä vieras kieli sen sijaan on alakoulusta lukioon saakka. Tämän kielen ei tarvitse olla englanti, vaan sen sijaan voi lukea vaikka pitkää latinaa, jos siltä tuntuu. Mutta pitkä kieli on oltava.
"Voi lukea vaikka pitkää latinaa, jos siltä tuntuu?" Kuinka sitä latinaa voi lukea, jos ei sitä koulussa opeteta?. Käsittääkseni Suomessa on vain muutama koulu, joissa voi opiskella pitkän latinan.
Noissa minun luettelemissani kouluissa (kansakoulu, keskikoulu, lukio) ei silloin 1960-70-luvuilla ollut mitään vaihtoehtoja pitkäksi vieraaksi kieleksi. Se ainoa mahdollinen oli englanti, joten kyllä se minun ikäluokalleni oli pakollinen aine.
Kuinka monessa Suomen koulussa edes nykyaikana on mahdollista ottaa pitkäksi vieraaksi kieleksi muu kuin englanti?
Se, että sinun koulussasi ei voinut valita muita pitkiä kieliä ei tarkoita sitä, että tilanne olisi ollut sama kaikissa Suomen kouluissa. Ja kun tuohon viimeksi esittämääsi kysymykseen: ainakin pääkaupunkiseudulla ja isommissa kaupungeissa käytännössä kaikissa kouluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäläiset eivät pääsääntöisesti pidä saksalaisia vihollisinaan. Venäjällä on syrjittyjen kansojen joukossa olleet lähinnä juutalaiset ja Kaukasuksen alueen kansat. Suomessa tätä voi olla vaikea ymmärtää, koska täällä suhtautuminen venäläisiin määritellään vain ja ainoastaan viime sotien kautta, mutta he eivät itse sovella samaa metodia Saksaan ja Suomeen.
Et näköjään tunne ainuttakaan venäläistä. Kyllä venäläiset pitävät saksalaisia vihollisinaan. Eivät tosin enää niin pahasti kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Venäläiset eivät pidä suomalaisia vihollisinaan, koska venäläiset eivät tiedä suomalaisten ja venäläisten sotineen keskenään.
Venäläiset luulevat kaikkien maailman valtioiden taistelleen Neuvostoliiton kanssa Saksaa vastaan. Kun kuulevat Suomen ja Neuvostoliiton sotineen keskenään, ovat hyvin yllättyneitä. Eivät ymmärrä, miten kukaan on voinut sotia Saksan puolella.
Nekin harvat jotka tietävät Neuvostoliiton ja Suomen sodasta, eivät pidä sitä mitenkään merkittävänä asiana. Suurin huomio kohdistuu Saksaan, ja sitä vastaan käytyyn sotaan. Suomea vastaan käyty kahakka on heille merkityksetön sivu seikka.
Venäläisten positiivisesta suhtautumisesta saksalaisiin on kirjassaan kertonut Suomessa asuva yrittäjä Inna Latiševa. Siinä hän juuri kertoo, että Venäjällä ei arvioida saksalaisia sotahistorian mukaan ja ihmettelee, miksi näin tehdään Suomessa.
Inna Latiseva voi valehdella kirjassaan mitä haluaa. Se ei muuta venäläisten saksalaisvihaa miksikään. Itseäni ei ihmetytä suomalaisten venäläisviha ollenkaan. Eurooppalaisten ja venäläisten saksalaisviha on paljon merkillisempi asia. Saksa on pyytänyt sotaa moneen kertaan anteeksi, mutta ei anteeksipyynnöistä näytä olevan mitään apua.
Joo toki kannattaa luottaa anonyymin av-dorkan paasaukseen mieluummin kuin oikean venäläisen kirjassaan sanomaan asiaan.
Jos joku OIKEA suomalainen kirjoittaa kirjan, jossa kertoo suomalaisten rakastavan Somaliasta tulleita pakolaisia ja haluavan Suomeen vielä pari miljoonaa somalipakolaista lisää, uskotko sen olevan totta? Ilmeisesti uskot.
Tunnen OIKEITA venäläisiä ja olen lukenut OIKEIDEN venäläisten kirjoittamia kirjoja. Venäläisten saksalaisviha on ihan päivänselvä tosiasia. Kaksi maailmansotaa estävät venäläisiä suhtautumasta saksalaisiin myönteisesti. Ehkä joskus parintuhannen vuoden päästä tilanne on toinen, mutta ei ainakaan vielä. Venäläisten saksalaisviha on toki lieventynyt vuosikymmenten takaisesta, aikaisemmin se oli todella voimakasta vihaa.
Inna Latiseva joko valehtelee tarkoituksella, tai sitten hän ei jostain muusta syystä rekisteröi venäläisten saksalaisvihaa. Ovathan jotkut suomalaisetkin sitä mieltä, ettei Suomessa ole minkäänlaista vihaa tai rasismia esim. venäläisiä, somalialaisia tai irakilaisia kohtaan.
Riippui siitä asuiko kaupungissa vaiko maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäläiset eivät pääsääntöisesti pidä saksalaisia vihollisinaan. Venäjällä on syrjittyjen kansojen joukossa olleet lähinnä juutalaiset ja Kaukasuksen alueen kansat. Suomessa tätä voi olla vaikea ymmärtää, koska täällä suhtautuminen venäläisiin määritellään vain ja ainoastaan viime sotien kautta, mutta he eivät itse sovella samaa metodia Saksaan ja Suomeen.
Et näköjään tunne ainuttakaan venäläistä. Kyllä venäläiset pitävät saksalaisia vihollisinaan. Eivät tosin enää niin pahasti kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Venäläiset eivät pidä suomalaisia vihollisinaan, koska venäläiset eivät tiedä suomalaisten ja venäläisten sotineen keskenään.
Venäläiset luulevat kaikkien maailman valtioiden taistelleen Neuvostoliiton kanssa Saksaa vastaan. Kun kuulevat Suomen ja Neuvostoliiton sotineen keskenään, ovat hyvin yllättyneitä. Eivät ymmärrä, miten kukaan on voinut sotia Saksan puolella.
Nekin harvat jotka tietävät Neuvostoliiton ja Suomen sodasta, eivät pidä sitä mitenkään merkittävänä asiana. Suurin huomio kohdistuu Saksaan, ja sitä vastaan käytyyn sotaan. Suomea vastaan käyty kahakka on heille merkityksetön sivu seikka.
Venäläisten positiivisesta suhtautumisesta saksalaisiin on kirjassaan kertonut Suomessa asuva yrittäjä Inna Latiševa. Siinä hän juuri kertoo, että Venäjällä ei arvioida saksalaisia sotahistorian mukaan ja ihmettelee, miksi näin tehdään Suomessa.
Inna Latiseva voi valehdella kirjassaan mitä haluaa. Se ei muuta venäläisten saksalaisvihaa miksikään. Itseäni ei ihmetytä suomalaisten venäläisviha ollenkaan. Eurooppalaisten ja venäläisten saksalaisviha on paljon merkillisempi asia. Saksa on pyytänyt sotaa moneen kertaan anteeksi, mutta ei anteeksipyynnöistä näytä olevan mitään apua.
Joo toki kannattaa luottaa anonyymin av-dorkan paasaukseen mieluummin kuin oikean venäläisen kirjassaan sanomaan asiaan.
Jos joku OIKEA suomalainen kirjoittaa kirjan, jossa kertoo suomalaisten rakastavan Somaliasta tulleita pakolaisia ja haluavan Suomeen vielä pari miljoonaa somalipakolaista lisää, uskotko sen olevan totta? Ilmeisesti uskot.
Jos se olisi ainoa luotettava lähdetieto, joka tähän mennessä on asiasta tarjottu, uskoisin toistaiseksi sitä. Jos joku esittäisi luotettavaa vastakkaista aineistoa, esim. jonkun venäläisen kirjailijan, valtionjohdon tai yritysjohtajan saksalaisvastaisesta ajattelusta, niin muuttaisin käsitystäni uuden todisteen mukaisesti. Anonyymi av-dorkan urputus ei kuitenkaan ole luotettava uusi vastatodiste.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen OIKEITA venäläisiä ja olen lukenut OIKEIDEN venäläisten kirjoittamia kirjoja
Linkki?
Vierailija kirjoitti:
Ovathan jotkut suomalaisetkin sitä mieltä, ettei Suomessa ole minkäänlaista vihaa tai rasismia esim. venäläisiä, somalialaisia tai irakilaisia kohtaan.
Eihän sitä olekaan muuta kuin kaikkein kyrpänaamaisimpien suomalaisten keskuudessa.
Saksan kielen suosion hiipuminen alkoi sodan jälkeen koska häviäjä - Saksa ja natsismi ällötti ja Euroopan vapauttajan eli USAN kieli tuli suosituksi mm. nuorisokulttuurin kautta
Vierailija kirjoitti:
Saksan kielen suosion hiipuminen alkoi sodan jälkeen koska häviäjä - Saksa ja natsismi ällötti ja Euroopan vapauttajan eli USAN kieli tuli suosituksi mm. nuorisokulttuurin kautta
Höpö, höpö. Saksan kielen opiskelu lopetettiin, koska hävityn maailmansodan takia Saksa ja saksankieli menetti asemansa tieteen ja tekniikan kielenä. Nuorison mielipiteillä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Suomi ja Saksa olivat samalla puolella. USA ei vapauttanut Eurooppaa, päinvastoin. USA miehittää Eurooppaa vieläkin. Tutkimusten mukaan eurooppalaiset haluavat USA:n sotilastukikohdat pois Euroopasta.
Saksa ja natsismi ei ole koskaan ällöttänyt suomalaisia. Suomalaiset ovat aina ihailleet Saksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1950-luvulla ei varmasti ole opetettu kaikille englantia. Useat vanhukset tai 1950-luvulla syntyneet eivät osaa englantia, kun vertaa esim. nykynuoriin.
No ei tietenkään koska vanhan ajan kansakoulussa ei ollut minkään kielen opetusta. Englanti tuli vasta 1960-luvun lopussa kansakouluihin, vapaaehtoisena kielenä.
Kansakoulun kolmannesta luokasta ylöspäin sitä minulle alettiin opettaa, eli vuosi on täytynyt silloin olla 1968 ja se oli pakollinen kieli eikä minkään muun vieraan kielen opetusta saanut vaikka olisi halunnutkin. Ilmeisesti englannin opetus on alkanut eri puolilla maata eri aikoina, meillä nimittäin vuotta vanhemmille opetettiin vielä ruotsia, minulle ei koko oppivelvollisuusaikana. Kauppakoulussa sitten olikin ruotsi pakollinen ja englanti valinnainen. Ruotsin kieltä en ole sen jälkeen juurikaan tarvinnut, englantia joka päivä.
Ohis tämäkin.
Teini-ikäinen tarkoitti mielestäni 70 -luvulla "oppikoulussa opiskelevan ikäistä" 16 -18 -vuotiasta. Siis ihan sitä vanhaa suomen kielen opiskelijaa tarkoittavaa sanaa käytettiin.
En ole vain tullut ajatelleeksi, etten tainnut tuntea ketään kansalais- tai ammattikoulussa opiskelevaa silloin, joten en tiedä olisiko heitä yleiskielessä sitten nimitetty "teini-ikäisiksi" vai "nuorisoksi" vai miten. Murrosikäisistä ainakin puhuttiin.
Se luokkajako meihin lyseolaisiin ja niihin muihin oli todella suuri ainakin pienessä kotikaupungissani.