Rohkea nainen, joka kertoo alatiesynnytyksen aiheuttamasta elinikäisestä vammasta (ulosteinkontinenssi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, jälkeenpäin olen kuullut kaikilta minua hoitaneilta lääkäreiltä, fyssareilta ja hoitajilta että imukuppisynnytys on todella rankka alapäälle ja vaurioita tulee. Itsellä vielä "keskivaikea imukuppisynnytys" eli se vauva todella revittiin sieltä kaikin voimin ja vähän kaikki meinasi tulla vauvan mukana ulos. Virheasennossa oli vauva eikä siis vain mahtunut kunnolla. Jos oisin tiennyt riskeistä niin olisin vaatinut sektion siinä vaiheessa kun imukupillakin oli jo useamman kerran yritetty tuloksetta. Mutta olin valmistautunut synnytykseen lähinnä joogaten ja keskittynyt sietämään kipua eikä edes mielessä käynyt että jotain tällaista voisi tapahtua.

Vähän OT mutta voiko siinä vaiheessa enää tehdä sektiota, kun lapsi on synnytyskanavassa ja sitä on yritetty vetää jo imukupillakin?

Voi. Ne on niitä ikävimpiä tapauksia, vaikkakin harvinaisia. Ristiriitaisinta siinä on myös se, että tuollaisten tapausten komplikaatiot kirjataan sektiokomplikaatioiksi, koska lapsi on lopulta syntynyt sektiolla, vaikka yleensä ne pahimmat komplikaatiot tulevat siinä imukuppivaiheessa.

Sektion vakavimmat ja useimmat komplikaatiot liittyvät siihen, että se on SUURI vatsanalueen leikkaus. Noita riskejä ei mikään suunniteltu sektio tai leikkaava lääkäri kykene poistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen raskaana, vielä melko alkuvaiheessa, vaikka synnytys pelottaakin aivan järjettömästi. Käsittääkseni ainakin jonkinasteiset pysyvät haitat ovat todella yleisiä, niihin ei saa hoitoa ja haitoista puhuva nainen vaiennetaan. Vaadin vähintäänkin pääsyä pelkopolille ja siellä asiallista tietoa. Haluan kunnon tilastotietoa eri synnytystapojen riskeistä ja todennäköisyyksistä. Haluan myös tietoa siitä, että mistä saan apua, jos päädyn alatiesynnytykseen ja saan vaurioita. Jos näitä tietoja pimitetään minulta, vaadin sektion. Mikään hyssyttely ja höpöttely ei kelpaa.

Synnytysten ja niistä aiheutuvien vaurioiden kelvoton hoito on ainakin minulle syy jättää lapsiluku yhteen. Koska vaihtoehtoja ei käytännössä ole, olen valmis riskeeraamaan terveyteni synnytyksessä saadakseni kokea äitiyden. Toiseen kertaan en ole valmis. Jos lapsia on tarkoitus hankkia vain yksi, voin edes yrittää saada leikkaushoidon vaikka Virosta tai vaatia sektion. Useamman lapsen hankkiminen kai edellyttäisi sitä, että mahdollisten vaurioiden hoito jätetään vuosien päähän, kun lapsiluku on täynnä. Pahimmassa tapauksessa toista lasta saisi sitten yrittää kivusta itkien ja alleen paskoen. Ei kiitos.

Tietoa on kyllä saatavilla. Sektio, myös suunniteltu, sisältää huomattavasti enemmän riskejä äidille kuin alatiesynnytys. Imeväiskuolleisuus on sama. En oikein ymmärrä, mistä vakavista alatiesynnytksen riskeistä puhut? Nehän ovat huomattavasti suuremmat sektiossa kaikkinensa. Noin 2÷ repeää vakavasti alatiesynnytyksessä, mutta heistäkin moni kuntoutuu. Oma ystäväni halusi uudelleen synnyttää alakautta ja synnyttikin onnistuneesti. Onnistunut alatiesynnytys on lapsen ja äidin etu.

Täällähän onnistumiskokemuksia ei saa jakaa. Jos synnytys on mennyt hyvin niin siitä pitää olla palstalla hiirenhiljaa, koska sehän ei voi olla totta.. ei, vaikka suuri valtaosa naisista synnyttää useamman lapsen alakautta omasta tahdostaan.

Mitä ihmeen yhteyttä on onnistumiskokemuksilla ja omasta tahdostaan alakautta synnyttämisellä on? Harvoin varmaan on vastahankaisia synnyttäjiä, mutta asiat menevät hyvin tai huonosti siitä riippumattomasti, koska synnytyksiä ei oikein voi hallita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen raskaana, vielä melko alkuvaiheessa, vaikka synnytys pelottaakin aivan järjettömästi. Käsittääkseni ainakin jonkinasteiset pysyvät haitat ovat todella yleisiä, niihin ei saa hoitoa ja haitoista puhuva nainen vaiennetaan. Vaadin vähintäänkin pääsyä pelkopolille ja siellä asiallista tietoa. Haluan kunnon tilastotietoa eri synnytystapojen riskeistä ja todennäköisyyksistä. Haluan myös tietoa siitä, että mistä saan apua, jos päädyn alatiesynnytykseen ja saan vaurioita. Jos näitä tietoja pimitetään minulta, vaadin sektion. Mikään hyssyttely ja höpöttely ei kelpaa.

Synnytysten ja niistä aiheutuvien vaurioiden kelvoton hoito on ainakin minulle syy jättää lapsiluku yhteen. Koska vaihtoehtoja ei käytännössä ole, olen valmis riskeeraamaan terveyteni synnytyksessä saadakseni kokea äitiyden. Toiseen kertaan en ole valmis. Jos lapsia on tarkoitus hankkia vain yksi, voin edes yrittää saada leikkaushoidon vaikka Virosta tai vaatia sektion. Useamman lapsen hankkiminen kai edellyttäisi sitä, että mahdollisten vaurioiden hoito jätetään vuosien päähän, kun lapsiluku on täynnä. Pahimmassa tapauksessa toista lasta saisi sitten yrittää kivusta itkien ja alleen paskoen. Ei kiitos.

Tietoa on kyllä saatavilla. Sektio, myös suunniteltu, sisältää huomattavasti enemmän riskejä äidille kuin alatiesynnytys. Imeväiskuolleisuus on sama. En oikein ymmärrä, mistä vakavista alatiesynnytksen riskeistä puhut? Nehän ovat huomattavasti suuremmat sektiossa kaikkinensa. Noin 2÷ repeää vakavasti alatiesynnytyksessä, mutta heistäkin moni kuntoutuu. Oma ystäväni halusi uudelleen synnyttää alakautta ja synnyttikin onnistuneesti. Onnistunut alatiesynnytys on lapsen ja äidin etu.

Täällähän onnistumiskokemuksia ei saa jakaa. Jos synnytys on mennyt hyvin niin siitä pitää olla palstalla hiirenhiljaa, koska sehän ei voi olla totta.. ei, vaikka suuri valtaosa naisista synnyttää useamman lapsen alakautta omasta tahdostaan.

Luitko tuota lehtijuttua, johon koko tämä keskustelu perustuu? Alatiesynnytyksen riskejä ovat ainakin pidätyskyvyn menettäminen, seksuaalisen nautinnon menettäminen, vauvan vammautuminen hapenpuutteen vuoksi sekä pienemmät vaivat, kuten alapääkivut ja virtsankarkailu. Kaksi prosenttia on mielestäni todella paljon, se tarkoittaa satoja vakavasti revenneitä naisia vuodessa pelkästään Suomessa. Noita pienempiä virtsankarkailuja ja kipujahan pidetään vain asiaan kuuluvina, isoillekin vain kohautellaan olkapäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituisintahan on kun Suomessa ei saa sektiota edes omalla rahalla.

Itseäni häiritsee juurikin se, että synnyttävä nainen typistetään hoitotoimenpiteiden kohteeksi aivan kuin se raskaana oleva nainen ei käsittäisi lainkaan mitä tapahtuu. Synnyttävä nainen on edelleen tervejärkinen yksilö, jolla oma olotila kertoo jotain siitä miten olisi parhainta toimia. Kun tulevan äidin huomioita ei oteta lukuun tuloksena on jopa rajuja vammoja kuten lantion murtuminen tai uudet ongelmat seuraavissa synnytyksissä. Ketään ei kiinnosta.

Entä jos on oikeasti valmis lähtemään Saksaan/ Viroon tai muuhun järkevämpään maahan synnyttämään suunnitellulla sektiolla jos Suomessa ei saa sektiota? Mitä viranomaiset sitten tekevät?

Minulla ainakin on jo rahat kasassa (noin 20 t) ihan sitä varten, että saan sen synnytystavan minkä haluan. Onko se ok neuvolassa, että jättää siellä käymättä ja sanoo siirtyvänsä Viroon vaikka raskausviikolla 30? Onko kukaan palstalaisista tehnyt näin? Luulisi olevan viranomaisten etu, että se lapsi syntyy Suomessa?

Pakko on kommentoida tähän. Raskaana oleva nainen tekee omat päätöksensä. Neuvolalla ei ole mitään sanomista siihen, missä maassa nainen haluaa synnyttää. Toki voivat suositella sitä sun tätä, mutta päätöksen tekee aina nainen. Ihan hyvin voi mennä vaikka Viroon, jos se tuntuu oikealta ja sieltä löytyy sopiva sairaala. Neuvola ei myöskään ole millään tavalla pakollinen, siellä voi esimerkiksi käydä vain terveydenhoitajan juttusilla ja hoitaa lääkärikäynnit yksityisellä gynekologilla tai miten kukin ikinä haluaa. Suomalaisilla tuntuu olevan outo käsitys, että neuvola on jollakin tavalla pakollinen ja että perheet olisivat sinne tilivelvollisia kaikista asioistaan, mutta näinhän ei tietenkään ole.

Tietenkin suosittelen kaikille ammattitaitoisen terveydenhuoltoasiantuntijan suorittamaa seurantaa raskausaikana ja synnyttämistä sairaalassa, mutta saa hyvää hoitoa muualtakin kuin Suomesta ( ja toisinaan näitä keskusteluja lukiessa tuntuu, että sitä parasta hoitoa voisi saada nimenomaan jostain muualta... no joo). Kyllähän muuallakin syntyy terveitä vauvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen raskaana, vielä melko alkuvaiheessa, vaikka synnytys pelottaakin aivan järjettömästi. Käsittääkseni ainakin jonkinasteiset pysyvät haitat ovat todella yleisiä, niihin ei saa hoitoa ja haitoista puhuva nainen vaiennetaan. Vaadin vähintäänkin pääsyä pelkopolille ja siellä asiallista tietoa. Haluan kunnon tilastotietoa eri synnytystapojen riskeistä ja todennäköisyyksistä. Haluan myös tietoa siitä, että mistä saan apua, jos päädyn alatiesynnytykseen ja saan vaurioita. Jos näitä tietoja pimitetään minulta, vaadin sektion. Mikään hyssyttely ja höpöttely ei kelpaa.

Synnytysten ja niistä aiheutuvien vaurioiden kelvoton hoito on ainakin minulle syy jättää lapsiluku yhteen. Koska vaihtoehtoja ei käytännössä ole, olen valmis riskeeraamaan terveyteni synnytyksessä saadakseni kokea äitiyden. Toiseen kertaan en ole valmis. Jos lapsia on tarkoitus hankkia vain yksi, voin edes yrittää saada leikkaushoidon vaikka Virosta tai vaatia sektion. Useamman lapsen hankkiminen kai edellyttäisi sitä, että mahdollisten vaurioiden hoito jätetään vuosien päähän, kun lapsiluku on täynnä. Pahimmassa tapauksessa toista lasta saisi sitten yrittää kivusta itkien ja alleen paskoen. Ei kiitos.

Tietoa on kyllä saatavilla. Sektio, myös suunniteltu, sisältää huomattavasti enemmän riskejä äidille kuin alatiesynnytys. Imeväiskuolleisuus on sama. En oikein ymmärrä, mistä vakavista alatiesynnytksen riskeistä puhut? Nehän ovat huomattavasti suuremmat sektiossa kaikkinensa. Noin 2÷ repeää vakavasti alatiesynnytyksessä, mutta heistäkin moni kuntoutuu. Oma ystäväni halusi uudelleen synnyttää alakautta ja synnyttikin onnistuneesti. Onnistunut alatiesynnytys on lapsen ja äidin etu.

Täällähän onnistumiskokemuksia ei saa jakaa. Jos synnytys on mennyt hyvin niin siitä pitää olla palstalla hiirenhiljaa, koska sehän ei voi olla totta.. ei, vaikka suuri valtaosa naisista synnyttää useamman lapsen alakautta omasta tahdostaan.

Mitä ihmeen yhteyttä on onnistumiskokemuksilla ja omasta tahdostaan alakautta synnyttämisellä on? Harvoin varmaan on vastahankaisia synnyttäjiä, mutta asiat menevät hyvin tai huonosti siitä riippumattomasti, koska synnytyksiä ei oikein voi hallita.

Jos synnytys oikeasti tuhoaisi useimmiten nsisen seksuaalisuuden niin tuskin 90÷ uudelleensynnyttäjistä toivoisi alatiesynnytystä. Ihan vaikka se.

Itse olen synnyttänyt onnistuneesti alakautta, täysiaikainen raskaus. En ole ainoa. Ei mitään jälkiseurauksia synnytyksestä, muuta kuin ihanat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen raskaana, vielä melko alkuvaiheessa, vaikka synnytys pelottaakin aivan järjettömästi. Käsittääkseni ainakin jonkinasteiset pysyvät haitat ovat todella yleisiä, niihin ei saa hoitoa ja haitoista puhuva nainen vaiennetaan. Vaadin vähintäänkin pääsyä pelkopolille ja siellä asiallista tietoa. Haluan kunnon tilastotietoa eri synnytystapojen riskeistä ja todennäköisyyksistä. Haluan myös tietoa siitä, että mistä saan apua, jos päädyn alatiesynnytykseen ja saan vaurioita. Jos näitä tietoja pimitetään minulta, vaadin sektion. Mikään hyssyttely ja höpöttely ei kelpaa.

Synnytysten ja niistä aiheutuvien vaurioiden kelvoton hoito on ainakin minulle syy jättää lapsiluku yhteen. Koska vaihtoehtoja ei käytännössä ole, olen valmis riskeeraamaan terveyteni synnytyksessä saadakseni kokea äitiyden. Toiseen kertaan en ole valmis. Jos lapsia on tarkoitus hankkia vain yksi, voin edes yrittää saada leikkaushoidon vaikka Virosta tai vaatia sektion. Useamman lapsen hankkiminen kai edellyttäisi sitä, että mahdollisten vaurioiden hoito jätetään vuosien päähän, kun lapsiluku on täynnä. Pahimmassa tapauksessa toista lasta saisi sitten yrittää kivusta itkien ja alleen paskoen. Ei kiitos.

Tietoa on kyllä saatavilla. Sektio, myös suunniteltu, sisältää huomattavasti enemmän riskejä äidille kuin alatiesynnytys. Imeväiskuolleisuus on sama. En oikein ymmärrä, mistä vakavista alatiesynnytksen riskeistä puhut? Nehän ovat huomattavasti suuremmat sektiossa kaikkinensa. Noin 2÷ repeää vakavasti alatiesynnytyksessä, mutta heistäkin moni kuntoutuu. Oma ystäväni halusi uudelleen synnyttää alakautta ja synnyttikin onnistuneesti. Onnistunut alatiesynnytys on lapsen ja äidin etu.

Täällähän onnistumiskokemuksia ei saa jakaa. Jos synnytys on mennyt hyvin niin siitä pitää olla palstalla hiirenhiljaa, koska sehän ei voi olla totta.. ei, vaikka suuri valtaosa naisista synnyttää useamman lapsen alakautta omasta tahdostaan.

Luitko tuota lehtijuttua, johon koko tämä keskustelu perustuu? Alatiesynnytyksen riskejä ovat ainakin pidätyskyvyn menettäminen, seksuaalisen nautinnon menettäminen, vauvan vammautuminen hapenpuutteen vuoksi sekä pienemmät vaivat, kuten alapääkivut ja virtsankarkailu. Kaksi prosenttia on mielestäni todella paljon, se tarkoittaa satoja vakavasti revenneitä naisia vuodessa pelkästään Suomessa. Noita pienempiä virtsankarkailuja ja kipujahan pidetään vain asiaan kuuluvina, isoillekin vain kohautellaan olkapäitä.

Niin ja minäkin luen mielelläni onnistuneista synnytyskokemuksista, kunhan niillä ei pyritä mitätöimään toisten ongelmia ja tuskia. Monelta tuntuu puuttuvan tilannetaju ja empatiakyky kokonaan.

Olin ensi synnyttäjä, erittäin hyvässä kunnossa. Ponnistin yli tunnin, lapsi ei tullut ulos. Leikattiin väliliha, otettiin lapsi imikupilla ulos. Tuli pahat repeämät.

Menin neuvolaan. Neuvolan täti luki papereita, ei täällä mistään väärästä asennosta puhuta :-( vähätteli kaikkea.

Olin lähdössä pois lääkärin lopputarkastuksesta. Ujona ovelta sanoin, miten kun en pysty yhtään pieruja pidättelemään... Takaisin pöydälle. Tulos pidätys kyky lähes nolla... Siitä alkoi hirveä jumppaaminen, lääkäri oli hyvä. Kertoi, että voidaan myös leikata jos ei auta. Varoitti uudesta raskaudesta. Jo raskausaika on riski, puhumattakaan vaikeasta synnytyksestä. Jos lapsi on pieni ja etuajassa voidaan miettiä synnytystä. Kaikissa muissa tapauksissa sektioon. Kirjoitti onneksi näin epikriisiin. Kertoi myös rehellisesti riskeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen raskaana, vielä melko alkuvaiheessa, vaikka synnytys pelottaakin aivan järjettömästi. Käsittääkseni ainakin jonkinasteiset pysyvät haitat ovat todella yleisiä, niihin ei saa hoitoa ja haitoista puhuva nainen vaiennetaan. Vaadin vähintäänkin pääsyä pelkopolille ja siellä asiallista tietoa. Haluan kunnon tilastotietoa eri synnytystapojen riskeistä ja todennäköisyyksistä. Haluan myös tietoa siitä, että mistä saan apua, jos päädyn alatiesynnytykseen ja saan vaurioita. Jos näitä tietoja pimitetään minulta, vaadin sektion. Mikään hyssyttely ja höpöttely ei kelpaa.

Synnytysten ja niistä aiheutuvien vaurioiden kelvoton hoito on ainakin minulle syy jättää lapsiluku yhteen. Koska vaihtoehtoja ei käytännössä ole, olen valmis riskeeraamaan terveyteni synnytyksessä saadakseni kokea äitiyden. Toiseen kertaan en ole valmis. Jos lapsia on tarkoitus hankkia vain yksi, voin edes yrittää saada leikkaushoidon vaikka Virosta tai vaatia sektion. Useamman lapsen hankkiminen kai edellyttäisi sitä, että mahdollisten vaurioiden hoito jätetään vuosien päähän, kun lapsiluku on täynnä. Pahimmassa tapauksessa toista lasta saisi sitten yrittää kivusta itkien ja alleen paskoen. Ei kiitos.

Tietoa on kyllä saatavilla. Sektio, myös suunniteltu, sisältää huomattavasti enemmän riskejä äidille kuin alatiesynnytys. Imeväiskuolleisuus on sama. En oikein ymmärrä, mistä vakavista alatiesynnytksen riskeistä puhut? Nehän ovat huomattavasti suuremmat sektiossa kaikkinensa. Noin 2÷ repeää vakavasti alatiesynnytyksessä, mutta heistäkin moni kuntoutuu. Oma ystäväni halusi uudelleen synnyttää alakautta ja synnyttikin onnistuneesti. Onnistunut alatiesynnytys on lapsen ja äidin etu.

Täällähän onnistumiskokemuksia ei saa jakaa. Jos synnytys on mennyt hyvin niin siitä pitää olla palstalla hiirenhiljaa, koska sehän ei voi olla totta.. ei, vaikka suuri valtaosa naisista synnyttää useamman lapsen alakautta omasta tahdostaan.

Mutta kukin miettii, mitä riskejä on valmis ottamaan. Ei kaikki ole valmiitaa uhraamaan omaa seksualisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen raskaana, vielä melko alkuvaiheessa, vaikka synnytys pelottaakin aivan järjettömästi. Käsittääkseni ainakin jonkinasteiset pysyvät haitat ovat todella yleisiä, niihin ei saa hoitoa ja haitoista puhuva nainen vaiennetaan. Vaadin vähintäänkin pääsyä pelkopolille ja siellä asiallista tietoa. Haluan kunnon tilastotietoa eri synnytystapojen riskeistä ja todennäköisyyksistä. Haluan myös tietoa siitä, että mistä saan apua, jos päädyn alatiesynnytykseen ja saan vaurioita. Jos näitä tietoja pimitetään minulta, vaadin sektion. Mikään hyssyttely ja höpöttely ei kelpaa.

Synnytysten ja niistä aiheutuvien vaurioiden kelvoton hoito on ainakin minulle syy jättää lapsiluku yhteen. Koska vaihtoehtoja ei käytännössä ole, olen valmis riskeeraamaan terveyteni synnytyksessä saadakseni kokea äitiyden. Toiseen kertaan en ole valmis. Jos lapsia on tarkoitus hankkia vain yksi, voin edes yrittää saada leikkaushoidon vaikka Virosta tai vaatia sektion. Useamman lapsen hankkiminen kai edellyttäisi sitä, että mahdollisten vaurioiden hoito jätetään vuosien päähän, kun lapsiluku on täynnä. Pahimmassa tapauksessa toista lasta saisi sitten yrittää kivusta itkien ja alleen paskoen. Ei kiitos.

Tietoa on kyllä saatavilla. Sektio, myös suunniteltu, sisältää huomattavasti enemmän riskejä äidille kuin alatiesynnytys. Imeväiskuolleisuus on sama. En oikein ymmärrä, mistä vakavista alatiesynnytksen riskeistä puhut? Nehän ovat huomattavasti suuremmat sektiossa kaikkinensa. Noin 2÷ repeää vakavasti alatiesynnytyksessä, mutta heistäkin moni kuntoutuu. Oma ystäväni halusi uudelleen synnyttää alakautta ja synnyttikin onnistuneesti. Onnistunut alatiesynnytys on lapsen ja äidin etu.

Täällähän onnistumiskokemuksia ei saa jakaa. Jos synnytys on mennyt hyvin niin siitä pitää olla palstalla hiirenhiljaa, koska sehän ei voi olla totta.. ei, vaikka suuri valtaosa naisista synnyttää useamman lapsen alakautta omasta tahdostaan.

Luitko tuota lehtijuttua, johon koko tämä keskustelu perustuu? Alatiesynnytyksen riskejä ovat ainakin pidätyskyvyn menettäminen, seksuaalisen nautinnon menettäminen, vauvan vammautuminen hapenpuutteen vuoksi sekä pienemmät vaivat, kuten alapääkivut ja virtsankarkailu. Kaksi prosenttia on mielestäni todella paljon, se tarkoittaa satoja vakavasti revenneitä naisia vuodessa pelkästään Suomessa. Noita pienempiä virtsankarkailuja ja kipujahan pidetään vain asiaan kuuluvina, isoillekin vain kohautellaan olkapäitä.

Nuo kun ovat kaikki myös sektion riskejä. Mutta kun ei sinulla vaikuta olevan taitoa tai kykyä ottaa selvää. Googleta vaikka sektio ja rakkoperforaatio, seurauksenahan on pidätyskyvyttömyys. Lapsen hapenpuutetta esiintyy myös sektiossa, kun äidin veren volyymi laskee. Tuntohermot voivat vaurioitua. Ennen kaikkea paljon pahempaakin voi sattua, esim. kohdun poisto ymym.vaihdevuodet.

Se seksuaalisuus useammalla paranee synnytysten jälkeen. Tuntoherkkyys lisääntyy.

6ÄM kirjoitti:

Se seksuaalisuus useammalla paranee synnytysten jälkeen. Tuntoherkkyys lisääntyy.

Joidenkin vaan on niin vaikea tajuta, että osa naisista todella nauttii yhdynnästä ennen synnytystä, eli mitään tuntoherkkyyttä ei todellakaan tarvita lisää. Kun tilanne on niin hyvä, niin ei sitä todellakaan halua riskeerata. Hirveää jos yhdyntä ei tuntuisi enää miltään. Monella naisella on niin hyvä tilanne, ettei sitä kannata riskeerata, että seksi ei enää tuntuisi. Voiko tässä olla kyse jostain kateudesta? Naiset jotka eivät ole koskaan nauttineet yhdynnästä eivät ymmärrä, että se nautinto on joilllekin hyvin tärkeä tai sitten eivät vain salli sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en olisi halunnut tietää etukäteen tuollaisista - minkä sille mahtaa? Sitten mammat hysteerisinä vaatisi turhia sektioita. Ikävää, mutta kuuluu elämään. En ymmärrä miksi noita hävetä pitää?

Sulla ei siis heräisi häpeäntunne jos lenkillä tai työpalaverissa menisi ulosteet housuun?

Siis ymmärsin, että joku häpeää, että on saanut synnytysvaurion.

Totta kai ulosteet housussa hävettää, varsinkin jos pitää ajatella muiden luulevan sen olevan vain omaa kyvyttömyyttä jotenkin. Mutta eihän se ole. Eikö sitä nyt voi kertoa muille?

Miksi ei voi tilanteen tullen sanoa muille, että tämä on synnytysvaurion syytä. Vai syyllistääkö joku siitä itseään, ei synnytysvauriotaan?

Vierailija kirjoitti:

6ÄM kirjoitti:

Se seksuaalisuus useammalla paranee synnytysten jälkeen. Tuntoherkkyys lisääntyy.

Joidenkin vaan on niin vaikea tajuta, että osa naisista todella nauttii yhdynnästä ennen synnytystä, eli mitään tuntoherkkyyttä ei todellakaan tarvita lisää. Kun tilanne on niin hyvä, niin ei sitä todellakaan halua riskeerata. Hirveää jos yhdyntä ei tuntuisi enää miltään. Monella naisella on niin hyvä tilanne, ettei sitä kannata riskeerata, että seksi ei enää tuntuisi. Voiko tässä olla kyse jostain kateudesta? Naiset jotka eivät ole koskaan nauttineet yhdynnästä eivät ymmärrä, että se nautinto on joilllekin hyvin tärkeä tai sitten eivät vain salli sitä?

Niinpä. Minulla ainakin seksi tuntuu sen verran hyvältä nyt ennen yhtään synnytystä, että pelottaa sen katoaminen. Otan ennemmin riskin siitä, että seksi ei parane kuin riskin siitä, että se heikkenee huomattavasti. Jos siis saisin valita.

Sellainen kokemus täälläkin että lääkäreitä kiinnostaa äidin terveys niin kauan kuin vauva on sisällä (odotusaika). Kun synnytys alkaa äiti on toissijainen ja repeämät ohitetaan vain sanomalla että jumppaile kuntoon. Tikit aukesi johon lääkäri jälkitarkastuksessa tuumi ettei tuosta haittaa ole.. Jos oilisin ollut mies penis repsollaan olis varmaan hoidettu kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain pahan repeämän ja tikattiin tosiaan koko alapää sinne asti. Uloste ei karkaa, mutta pissa karkaa kyllä joskus. Sekin on kuulemma oma syy, kun en treenaa lihaksia. On kyllä treenattu ja lihakset fysiolla tarkastettu hyviksi. Ensinnäkin näistä vaietaan ja sitten syytetään potilasta. Joten todellakin näistä pitäisi puhua enemmän!

Lisäksi lääkäri kysyi, että aionko tehdä lisää lapsia ja että hän kyllä suosittelee edelleen alatietä. Fysio sanoi, että ehdottomasti ei alatietä enää, hänellä kun on asiakkaita, jotka ovat toisen kerran menneet repeämän jälkeen altietä synnyttämään ja ovat saaneet juurikin tuollaiset ulostusongelmat riesakseen. Lääkärin mukaan pitäisi sitten käydä jo ennen raskauden yrittämistä puhumassa pelkopolilla. Niin tämähän onkin vaan pelkoa, ei todellisuutta. 

No, emme tee enempää lapsia, yksi riittää, mutta pahalta tuntuu lääkärien asenne.

Tämä viesti kiteyttää hyvin ongelman. Todelliset riskit käännetään naisen "epärealistiseksi peloksi" ja jos jotain menee vikaa, on ainoa hoitomuoto jumppa.

Minä en edes saanut pahaa repeämään, vaan 3 synnytyksessä on kussakin ollut jokunen tikki. Esikoinen tuli virheasennossa ja vähästä oli kiinni, ettei imukuppia tarvittu. Seurauksena on virtsankarkailua. Olen käynyt myös fyssarilla, ja lihakset on hyvässä kunnossa. Kuitenkin tanssiharrastus on jäänyt kokonaan, ja jotain liikuntaa harrastan, mutta välillä tulen kotiin housut läpimärkinä :( Virtsankarkailuun kun ei edes ole mitään tulppaa. Asialle ei ole luvattu tehdä oikein mitään, ainakaan ennen kuin lapsiluku on täynnä.

Huom! Inkontinenssista kärsiville vanhoille naisille ei makseta vaippoja, koska ongelma ei johdu sairaudesta. Synnyttäneillä naisilla tämä on vanhana yleinen ongelma, varsinkin, jos tarvitsee vessakäynneissä apua. Vaipat on pienituloiselle vanhukselle iso kuluerä. 

Nyt levität väärää tietoa. Jos vaippoja kuluu vähintään 3/vrk, ja ovat imukyvyltään isoja. Siteitä ei saa ilmaiseksi, mutta vaipat saa.

Miksei voida jättää ne lapset tekemättä? Jos Suomeen ei synny seuraavina viitenä vuotena yhtään lasta niin johan rupee älämölö nousemaan. Noustaan kapinaan naiset! Kukaan ei lisäänny ennen kuin meillä on vapaus valita suunniteltu sektio jo raskauden suunnitteluvaiheessa! KAPINA KAPINA!! Viedään asia poliitikoille!

Kuka lähtee mielenosoitukseen?? Yksi nopeampi keino on, että kukaan ei harrasta seksiä miesten kanssa esim kolmeen kuukauteen! Pärjäämme kyllä dildoilla sen ajan. Kaikkien pitää olla tässä mukana!!

Vierailija kirjoitti:

Olin ensi synnyttäjä, erittäin hyvässä kunnossa. Ponnistin yli tunnin, lapsi ei tullut ulos. Leikattiin väliliha, otettiin lapsi imikupilla ulos. Tuli pahat repeämät.

Menin neuvolaan. Neuvolan täti luki papereita, ei täällä mistään väärästä asennosta puhuta :-( vähätteli kaikkea.

Olin lähdössä pois lääkärin lopputarkastuksesta. Ujona ovelta sanoin, miten kun en pysty yhtään pieruja pidättelemään... Takaisin pöydälle. Tulos pidätys kyky lähes nolla... Siitä alkoi hirveä jumppaaminen, lääkäri oli hyvä. Kertoi, että voidaan myös leikata jos ei auta. Varoitti uudesta raskaudesta. Jo raskausaika on riski, puhumattakaan vaikeasta synnytyksestä. Jos lapsi on pieni ja etuajassa voidaan miettiä synnytystä. Kaikissa muissa tapauksissa sektioon. Kirjoitti onneksi näin epikriisiin. Kertoi myös rehellisesti riskeistä.

Noin just pitäisi menetellä, niin synnyttänyt kuin lääkäri. Joskus tulee komplikaatioita elämässä, onneksi aika harvoin. Alatiesynnytys ei kuitenkaan ole maailman vaarallisin juttu elämässä, sektiossa paljon suuremmat riskit. Hassua miten tuo kääntyy. Ja saahan sitä olla kokonaan synnyttämättä jos pelkää synnytystä tai seksuaalisuutensa vähenemistä. Itse kaksi alatiesynnytystä ei haittoja jättäneet, yli viisikymppisenä ei karkaile, ei kohtu laskeudu ja miehen kanssa innolla nautitaan toisistamme.

Osaisiko joku oikeasti kertoa siitä miten paljon keisarileikkauksia tehdään muissa maissa? Onko totta, että jossain varakkaat aina ostavat sen?

Entä onko faktatietoa miten kaikki varakkaat/julkkikset/kuninkaalliset ynnä muut maailmankuulut henkilöt ovat synnyttäneet? En muista törmänneeni artikkeleihin tästä tai vaikka olisinkin niin en ehkä ennen olisi kiinnittänyt huomiota. Mutta nyt tämän luettuani aloin vaan miettimään, että kuinka moni jolla on oikeasti valinnanmahdollisuus ilman syyllistämistä ja kaikki maailman tieto käsissään parhaiden ammattilaisten kautta ja tieto siitä myös, että pääsee maailman parhaisiin sairaaloihin synnyttämään, valitsee sektion ja kuinka moni alateitse synnyttämisen. 

Jos on vaikka Iso-Britannian prinsessa Catherine niin vaikea kuvitella, etteikö hänen synnytyksensä (oli se sit kummin vain) eteen ei tehtäisi kaikkea sekä fyysisellä, että henkisellä puolella. Tuskin myöskään yksikään kätilö tai lääkäri vähättelee hänen vaivojaan synnytyksen jälkeen... Ja hei kuitenkin, jos totta puhutaan niin ihan jokaisen naisen kuuluisi saada sama prinsessakohtelu sillä samassa veneessä ollaan puskemassa uutta elämää maailmaan. Sattuu vaan olemaan niin että joidenkin epäonnistuneesta hoidosta koituvat seuraukset olisi pikkaisen pahempia kuin se, että Marjatta  Pielavedeltä paskoo housuunsa seuraavat 10 vuotta. Niin väärin...

Vierailija kirjoitti:

Kummastelin joku viikko sitten artikkelia synnytyspelosta, jossa kätilö tuhahteli, että joskus uudelleensynnyttäjiäkin on pelkopolilla ja kipu on harvoin syynä vaan jotkut muut psyykkiset ongelmat tai vanhat traumat seksuaalisesta hyväksikäytöstä ym. Pelkoihin suhtaudutaan kuin niihin ei voisi olla järjellistä syytä. Uudelleensynnyttäjillä jos kenellä niihin on joku peruste: synnytysvauriot, liian kovat kivut, vammautunut lapsi tai monta muuta syytä.

Tätäkään en käsitä, että väheksytään sitä, että synnytyspelko johtuu muusta kuin fyysisestä kivusta. Henkinen este voi olla ihan liikaa ja siitä todella tulee trauma jos niitä asioita väheksytään.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisitte yhtään valveutuneempia, ottaisitte selvää myös sektion riskeistä. Kaksinkertainen äitikuolleisuus, samansuuruinen imeväiskuolleisuus, 20-kertainen aivoinfarktiriski, virtsarakon perforaatioriski, verraten alatiesynnytykseen. Puhumattakaan suolilamasta, sepsiksestä, kiinnikkeistä, hallitsemattomasta verenvuodosta ja leikkausalueen infektioista. Saati siitä, että alatiesynnytetyillä on paremmat keuhkot ja vähemmän astmaa ym. keuhkosairauksia, pienempi itsemurhakuolleisuus (selittyy stressihormoneilla), vähemmän suolistosairauksia (äidin normaaliflooran siirtyminen) ja vähemmän lapsuusiän leukemiaa (fagosyyttisolujen aktivoituminen).

Mutta hei, mitä pienistä kun pillu ei repeä 😍

"kun pillu ei repeä" -> siinäpä on taas hyvin mitätöity elinikäinen, mahdollisesti täysin invalidisoiva ja työelämästä poissulkeva vamma "pillun repeämiseksi". Se kun on semmoinen hassu, turha elin että ihan turhasta naiset valittaa jos "vain pillu repeää", hahhaa.