Rohkea nainen, joka kertoo alatiesynnytyksen aiheuttamasta elinikäisestä vammasta (ulosteinkontinenssi)

Kiitos! Pitää harkita laitetta uudelleen nyt kun on enemmän tietoa. Itse koe hankalimpana juuri ilman karkailun. Toki myös ulosteenkarkailun, mutta esim. työssä ja jumpissa yms pierujen karkailu on noloa ja se kyllä jumittaa minua aika paljon kotiin. Vain "hyvinä vatsapäivinä" voi kulkea huoletta pelkäämättä vahinkoja.

Miksi monet kirjoittavat, että eivät revenneet, "leikattiin vain eppari".Kätilö sanoi minulle ekassa synnytyksessäni, että episiotomia vastaa aika vähintään toisen asteen repeämää, erona että itsestään revennyt paranee nopeammin kuin leikkaamalla leikattu. Itselle eppari olisi ollut kauhistus. Repesin kahdessa ensimmäisessä synnytyksessäni, tikkejä jonkin verran. Pystyin kuitenkin istumaan täysin normaalisti heti synnytyksen jälkeen. Lukemani perusteella epparihaavan kanssa ei istuta kovin äkkiä ilman uimarengasta. Tämä siis kommentoijalle, joka piti huonona asiana sitä, että eppari ei -luojan kiitos -ole nykyisin automaatio.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain pahan repeämän ja tikattiin tosiaan koko alapää sinne asti. Uloste ei karkaa, mutta pissa karkaa kyllä joskus. Sekin on kuulemma oma syy, kun en treenaa lihaksia. On kyllä treenattu ja lihakset fysiolla tarkastettu hyviksi. Ensinnäkin näistä vaietaan ja sitten syytetään potilasta. Joten todellakin näistä pitäisi puhua enemmän!

Lisäksi lääkäri kysyi, että aionko tehdä lisää lapsia ja että hän kyllä suosittelee edelleen alatietä. Fysio sanoi, että ehdottomasti ei alatietä enää, hänellä kun on asiakkaita, jotka ovat toisen kerran menneet repeämän jälkeen altietä synnyttämään ja ovat saaneet juurikin tuollaiset ulostusongelmat riesakseen. Lääkärin mukaan pitäisi sitten käydä jo ennen raskauden yrittämistä puhumassa pelkopolilla. Niin tämähän onkin vaan pelkoa, ei todellisuutta. 

No, emme tee enempää lapsia, yksi riittää, mutta pahalta tuntuu lääkärien asenne.

Melko rajua tekstiä olet saanut.

Minulla kävi nimittäin ekassa synytyksessä niin että väliliha leikattiin kun näytti että repeää joka tapauksessa. Ihan peräsuolta myöten ja tikkejäkin oli kahdessa kerroksessa.

Kaikki meni hyvin. Ikinä ei ole mitään karkaillut ja toisen lapsen synnytys onnistui hyvin ja tällä kertaa tarvittiin vain yksi tikki.

Fyssari on tässä tapauksessa puhunut puuta heinää. Tiedättekö mammat että jos tuollainen kuvatun kaltainen todella ikävä asia olisi jokapäiväista, siitä puhuttaisiin paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mites sitten suu pannaan kun se niin hartaasti toivottu sektiokaan ei mene niin kuin piti? Ketä ollaan taas syyttämässä? Lääkäreitä tietenkin. Kun ei tarpeeksi kerrottu niistä RISKEISTÄ!

Heh, huomaa kyllä selkeästi ettet sinä ainakaan tiedä yhtään mitään kyseisestä leikkauksesta. Huokaus, ilmeisimmin kuulut näihin marttyyrikruunu kutreille, haljennut pee-päreinä äiti paras äiti on. Jokaisesta alatiesynnytyksestä pitäisi alkaa kirjata kaikki vauriot ja lakata se vähättely äidin kokemista synnytyksen aikaisista ja siitä johtuvista jälkikäteen ilmenevistä kivuista haittoineen.

Tiedonsaanti on oleellinen osa henkistä valmistautumista ja antaa yksilölle valinnan suhtautua riskien kartoittamiseen pohjalta asiaan. Tietysti sinähän et ymmärrä asiasta edelleenkään yhtään mitään jonka olet nyt kertonut joten älä enää toista itseäsi.

Tiedoksesi, että sektiosta kerrotaan AINA ja ensimmäisenä leikkauspäivän aamuun saakka negatiiviset puolet ja tehdään hyvin selväksi ne mahdottomatkin riskit jotta voi peräytyä. Joten suu soukeammalle ja opettele ottamaan asioista selvää. Tervetuloa nykyaikaan kun lääketiede tarjoaa synnytystapana sektion. Äitien pitäisi osata vaatia sitä jo riskien pohjalta jos tilanne näyttää siltä vaikka sektion saaminen on raskas prosessi ja yksi syy siihen on kaltaistesi kivikaudelle jääneiden juratieteellinen ajattelu.

Tämä keskustelu tästä aiheesta --- ja kyseinen artikkeli on kyllä tärkeä nostaa esiin.

Järkyttävää että eletään vuotta 2016 ja vasta nyt naiset keskustelevat avoimesti niin monta koskettavasta asiasta. Mistä sekin kertoo? Parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tätä kun lukee saa käsityksen, että synnytyksessä tapahtuu aina kauheita asioita ja jokaisen pitäisi vaatia sektio. Synnytys on kuitenkin luonnollinen tapahtuma ja suurimmaksi osaksi kaikki menee hyvin. Rauhoittukaa mammat. Seksuualisuus ei normaalin synnytyksen takia mihinkään katoa. Alatiesynnytys on turvallisempi kuin leikkaus. Eriasia, jos etukäteen on joku riski tiedossa ja yllättävät hätätapaukset.

Juu, seksuaalisuus ei minnekään katoa vaikka synnyttäisi alakautta. Seksuaalisen mielihyvän kokeminen on se mikä saattaa kadota repeämien ja muiden mahdollisesti syntyneiden vaurioiden takia.

205 komppi kirjoituksellesi.

Terveisin paraikaa husissa suunnitellusta sektiosta toipuva. Ps: Toipuminen edistynyt mainiosti, kohta kotiin ja toimenpide sujui esimerkillisesti! ;)

Joku väitti ketjun alussa, että ei näistä tarvitse puhua, koska ei se vaikuta haluun hankkia lapsia. Omalla kohdallani vaikuttaa erittäin paljon ja myös niin, että jos lapsia tulee, sektio tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Lisäksi saa jäädä yhteen lapseen, ellei tule vahinko. Oma terveys on tärkeä juttu.

Mua harmittaa, että suostuin tokan synnytyksen tekemään myös alakautta :( eka oli imukuppisynnytys ja repeisin pahasti. Saivat kuitenkin ommeltua hyvin kasaan. Toka synnytys sitten repi auki vanhat ompeleet ja jäljelle jäi luola. Kätiköki oikein kannusti et kyllä se hyvin menee, että vaikka eka oli imukupilla ni toka synnytys voi mennä kuitenki ihan hyvin. Mun mielestä imukuppisynnytyksen kokeneella pitäisi olla automaattisesti oikeus keisarinleikkaukseen.

Uskon, että synnytysten aiheuttamia pysyviä ja ei-pysyviä, mutta pitkäaikaisia vaurioita tulee suhteellisen paljon. Vaikka itse synnytin yliopistollisessa sairaalassa, niin jälkitarkastus tehtiin todella huolimattomasti. Kohtutulehdus ja revenneet tikit jäivät huomaamatta. Olin monta kuukautta kipeä ja vessassa käyminen oli pahempaa kuin synnytys. Luulin, että alapää repeytyi pysyvästi, koska tikkauksia ei pahemmin korjailla jälkikäteen ja alapäässäni oli siis ylimääräinen reikä ja kuoppa. Onneksi haava lopulta parani, koska sain apua (vinkit hoitoon) sairaanhoitajaystävältäni! Netistä luin, että osalle naisista jää vastaavista vammoista pysyvät ulostusvaikeudet ja jopa tuo ylimääräinen reikä. Korjausleikkauksia tehdään, mutta ne joutuu itse kustantamaan, mikäli ne katsotaan "kosmeettisiksi". Onneksi olin onnekas ja paranin 2-3kk synnytyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Kai siihen on osasyynä se ettei haluta lietsoa tarpeetonta pelkoa etukäteen synnyttäjille. Toki synnytyksen jälkeen pitäisi kaikille naisille antaa mahdollisuus kertoa ja valittaa vaivoistaan rohkeasti ja naisten tulisi saada asianmukaista hoitoa tarpeen vaatiessa. Arkaluontoiset asiat on monelle todella häpeällisiä. Vaikka niistä tietäisikin etukäteen, ei se siltin välttämättä helpota asiasta puhumista lääkärille.

Mitä hiton tarpeetonta? Miksei Suomessa saa edes RAHALLA synnyttää niin kuin haluaa? Minä halusin sektion ja olisin sen ollut valmis maksamaan ihan rahalla, jos ei muuten, mutta ei onnistunut Suomessa. Suostuin sitten yrittämään alakautta ja sain vammoja ja henki meinasi lähteä. Viruessani tiputuksessa teho-osastolla tulin miettineeksi, että olisi kannattanut jäädä synnyttämään USAan...

Se, että noista vammoista ei puhuta, johtuu ihan puhtaasti taloudellisista syistä ja naisen vartalon arvostamattomuudesta. Samasta syystä synnytyksessä ei vieläkään ole kehittynyttä kivunlievitystä, eikä turvallista tapaa synnyttää. Naisen vartalo ei "ole sen arvoinen", että siihen kannattaisi panostaa. Järjetöntä, etteivät naiset itse halua asiasta puhua, vaan hyssyttelevät sitä kätilöinä ja lääkäreinä.

Siis 2010-luvulla vauvoja revitään naisesta ulos imukupilla. Oikeasti. 100-200 vuoden päästä katsotaan taaksepäin ja kauhistellaan samalla tavalla kuin tänä päivänä jotain keskiaikaista iilimatojen käyttöä tai kauterisaatiota (leikkaushaavan polttaminen kiinni kuumalla öljyllä, joka oikeasti vain lisäsi infektioriskiä).

"Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana imukupin käyttö ensisynnytyksissä on lisääntynyt noin kuudesta prosentista viiteentoista prosenttiin."

Haittavaikutuksina kerrotaan äidin repeämiset, virtsan pidätysongelmat sekä "haavat, ruhjeet ja mustelmat vauvan päässä" ja kipu vauvalle.

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=161

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli aika paljon pienempi vamma, eli häntäluu vain murtui. Neuvolassa ihmettelin, että miten näin voi edes käydä, niin terkkari totesi sen olevan aika yleistäkin. "Siitä ei vain puhuta, kun ei haluta pelotella". Häntäluuta ei muuten hoidettu mitenkään eikä sen parantumista kontrolloitu. Luutui sitten päin helvettiä enkä edelleenkään kolme vuotta myöhemmin pysty istumaan pitkiä aikoja kovilla alustoilla. Olisi pitänyt osata vaatia parempaa hoitoa, mutta ei tullut mieleen silloin, kun oli sata muutakin asiaa ajateltavana.

Sain raskausmyrkytyksen ja sairaalasta kotiutuessa annettiin mukaan verenpainelääkkeet. Sairaalan mukaan neuvolan piti kontrolloida mun verenpainetta ja lääkitystä, neuvolan mukaan taas sairaalan. Kukaan ei sitten niitä kontrolloinut, joten säädin niiden kanssa sitten omin päin. Enkä jaksanut pompotella eri tahojen välillä, se oli sellainen kaoottinen ajanjakso muutenkin. Tällaistako on hoito naisilla ja uusilla äideillä?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sen vuoksi, että riskejä ei ole mahdollista estää. Jopa 3÷ sektioita virtsarakko vaurioituu, mikä johtaa samaten virtsanpidätyksen ongelmiin, esim. täydelliseen tunnottomuuteen. Leikkaushaavat eivät välttämättä parane hyvin, vaan muodostavat vatsansisäisiä kiinnikkeitä, jotka ovat kivuliaita ja jopa estävät suorassa seisomisen. Vatsalihakset erkaantuvat ym.

Vatsalihakset erkaantuvat myös normaalin raskauden takia, ja inkontinenssi on erittäin yleistä alateitse synnyttäneiden keskuudessa.

Mikä sun pointti oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli aika paljon pienempi vamma, eli häntäluu vain murtui. Neuvolassa ihmettelin, että miten näin voi edes käydä, niin terkkari totesi sen olevan aika yleistäkin. "Siitä ei vain puhuta, kun ei haluta pelotella". Häntäluuta ei muuten hoidettu mitenkään eikä sen parantumista kontrolloitu. Luutui sitten päin helvettiä enkä edelleenkään kolme vuotta myöhemmin pysty istumaan pitkiä aikoja kovilla alustoilla. Olisi pitänyt osata vaatia parempaa hoitoa, mutta ei tullut mieleen silloin, kun oli sata muutakin asiaa ajateltavana.

Sain raskausmyrkytyksen ja sairaalasta kotiutuessa annettiin mukaan verenpainelääkkeet. Sairaalan mukaan neuvolan piti kontrolloida mun verenpainetta ja lääkitystä, neuvolan mukaan taas sairaalan. Kukaan ei sitten niitä kontrolloinut, joten säädin niiden kanssa sitten omin päin. Enkä jaksanut pompotella eri tahojen välillä, se oli sellainen kaoottinen ajanjakso muutenkin. Tällaistako on hoito naisilla ja uusilla äideillä?

Tähän kuulostaa aivan sairaalta! Sä oot joutunut siis itse säätämään verenpainelääkitystäsi?? Tää pitäis ehdottomasti saada jonku ylilääkärin tietoon. Tai valviraan.

Kaikki nämä vastaukset luettuani en voi tajuta miten KUKAAN synnyttänyt voi ihmetellä miksi halusin (ja sain) suunnitellun sektion kaksi kertaa - olivat muuten todella kivuttomia ja haitattomia, samana iltana nousin sängystä ja hoidin itse vauvani. Suunniteltu sektio perusterveelle ja normaalipainoiselle naiselle on turvallisin tapa syntyä ja synnyttää. Suuri myötätunto kaikille teille synnytyksessä vammautuneille äideille :(.

Näistä todellakin pitäisi puhua enemmän ja rehellisesti. Alatiesynnytyksien kulkua ja saatuja vammoja kaunistellaan todella usein ja ihan ihmetyttää että miten naisille valehdellaan alatiesynnytyksen autuudesta. Sektion haitat ja riskit tuodaan kyllä esiin, hyödyistä (niitä on) ei puhuta ikinä! Alatiesynnytyksen kanssa päin vastoin, kauheista haitoista, äitien ja/tai vauvojen vammautumisista ei puhuta missään.

Women - educate yourselves!

Vierailija kirjoitti:

Näistä todellakin pitäisi puhua enemmän ja rehellisesti. Alatiesynnytyksien kulkua ja saatuja vammoja kaunistellaan todella usein ja ihan ihmetyttää että miten naisille valehdellaan alatiesynnytyksen autuudesta. Sektion haitat ja riskit tuodaan kyllä esiin, hyödyistä (niitä on) ei puhuta ikinä! Alatiesynnytyksen kanssa päin vastoin, kauheista haitoista, äitien ja/tai vauvojen vammautumisista ei puhuta missään.

Women - educate yourselves!

Hear, hear! Itse päädyin kiireelliseen sektioon, joka oli kokemuksena kammottava mutta ikään kuin korvaukseksi fyysinen parantuminen kävi käden käänteessä: viikko synnytyksen jälkeen haava oli ummessa ja siisti ja nyt pari vuotta myöhemmin pelkkä haalea arpi. Mitään alatiesynnytyksen poteneen vaivoja ei ole. Jos saisin valita, niin ilman muuta suunniteltu sektio.

Menin synnyttämään esikoista normaalisti, mutta erilaisten käänteiden jälkeen ponnistusvaihe pitkittyi, lapsi oli virheasennossa ja lääkäri onnekseni teki päätöksen kiireellisen sektion tekemisestä. Lääkäri totesi mulle, että kyllä näitä virhetarjontoja välillä synnytetään alakauttakin, mutta ne ovat rankkoja synnytyksiä.

Heti kun lääkäri teki synnytyssalissa päätöksen sektiosta, supistukset lopetettiin jollain aineilla ja oloni oli aivan taivaallinen tuntikausia kestäneen kidutuksen jälkeen. Itse sektioleikkaus oli mielenkiintoinen ja kiva kokemus. Leikkaus sujui hyvin ja siitä toipuminen oli todella helppoa. En ollut lainkaan kipeä toisin kuin samassa huoneessa viereisellä petillä kärvistelevä alatiesynnyttänyt nainen. Kipujensa lisäksi hän valitteli ja pahoitteli mulle pissan ja pierujen karkailujaan. Arvatkaa kiittelinkö mielessäni lääkäriä, joka teki sektiopäätöksen, olin niin tyytyväinen, että alapääni oli ehjä kun näin kuinka kipeä ja vaikeasti liikkuva alatietä synnyttänyt vieruskaverini oli. Siinä päätin, että jos vielä teemme lapsia niin ehdottomasti suoraan suunniteltu sektio.

Parin vuoden päästä esikoisen syntymästä kun aloin odottaa toista lastamme ilmoitin heti ensimmäisellä neuvolakäynnillä, että en tule synnyttämään alateitse. Neuvolan täti oli tosi ymmärtäväinen ja mukava ja kirjoitti lähetteen pelkopolille, missä kävin yhden ainoan kerran ja missä saman tien sovittiin, että toinen lapsi syntyy suunnitellulla sektiolla. Itse sektio oli miellyttävä kokemus ja toivuin todella nopeasti ja helposti myös tästä toisesta sektiosta. Joten suosittelen kaikille odottaville äideille todella lämpimästi lapsen synnyttämistä suunnitellulla sektiolla.

http://www.vauva.fi/keskustelu/2570410/lantio_murskaantui_synnytyksessa…

Luulen että Suomessa ollaan niin raamatullisia ettei kivutonta synnytystä haluta sallia. Äitini sanoi mulle kun otin spinaalin; kivulla tulee naisen synnyttämän. Oisko tässä suurin syy, vanhat kätilöt ja lääkärit sielä päättää asioista, että kun ollaan ennenkin näin tehty ja selvitty niin näin jatketaan. Synnytys on kuin naisten intti, sen jälkeen on nainen kun on sellaisesta selvitty... ja aina vaan parempi jos et liian helpolla pääse.