Rohkea nainen, joka kertoo alatiesynnytyksen aiheuttamasta elinikäisestä vammasta (ulosteinkontinenssi)

Vierailija kirjoitti:

Ainut keino välttää ongelmat on olla tekemättä lapsia.

Niin, ja juuri tämä mahdollisuus pitää naisille antaa. Ei lapsen saaminen ole kaikille niin tärkeä asia, että sen vuoksi viitsisi riskeerata oman suolensa toiminnan!

Näitä lukiessa olen kyllä äärimmäisen onnellinen, että vaadin suunnitellun sektion synnytystavakseni. Koko operaatiossa kesti puolisen tuntia, lapsi saatiin turvallisesti maailmaan, en tuntenut mitään. Kaksi päivää haava oli kipeä, kuudentena päivänä ei ollut enää kipuja. Tänään sektiosta on kulunut kuukausi enkä edes muista missään leikkauksessa olleeni. Lapsi voi todella hyvin ja on terve. Ainut vaurio, mikä tuli on bikinirajassa siisti ja melkein huomaamaton leikkausarpi. Ei tullut tulehduksia eikä vuotoja ja koen olevani jo täysin toipunut. Ja itse tosiaan neuvolan kautta sain lähetteen pelkopolille vihjaisemalla, että synnytys pelottaa. Polilla kävin kerran keskustelemassa synnytyslääkärin kanssa, joka heti kättelyssä totesi, ettei ketään pakoteta alatiesynnytykseen ja nykyään Suomessa äiti saa valita itse synnytystapansa. Asiasta ei siis tarvinnut edes sen kummemmin väitellä. Tämän jälkeen lääkäri kertoi molemmista synnytystavoista ja riskeistä ja sovittiin kontrollikäynti, jolloin varataan aika sektioon, jos niin päätän haluta. Näin siis Taysissa.

Vierailija kirjoitti:

6ÄM kirjoitti:

Se seksuaalisuus useammalla paranee synnytysten jälkeen. Tuntoherkkyys lisääntyy.

Joidenkin vaan on niin vaikea tajuta, että osa naisista todella nauttii yhdynnästä ennen synnytystä, eli mitään tuntoherkkyyttä ei todellakaan tarvita lisää. Kun tilanne on niin hyvä, niin ei sitä todellakaan halua riskeerata. Hirveää jos yhdyntä ei tuntuisi enää miltään. Monella naisella on niin hyvä tilanne, ettei sitä kannata riskeerata, että seksi ei enää tuntuisi. Voiko tässä olla kyse jostain kateudesta? Naiset jotka eivät ole koskaan nauttineet yhdynnästä eivät ymmärrä, että se nautinto on joilllekin hyvin tärkeä tai sitten eivät vain salli sitä?

Kenestä naisista puhut? Ketä on sinulle kateellinen? Miten se ilmenee? Omasta puolestani voin sanoa, että tilanne vaan parani entisestään. Onneksi otin riskin.

http://www.celebritybabyscoop.com/2012/01/26/celebrity-moms-who-had-nat…

Aah tällainen löytyikin. Hurjaa että Victoria Beckhamille on tehty NELJÄ keisarileikkausta... Näinköhän ovat olleet lääketieteellisesti välttämättömiä. 

En ymmärrä noita synnytysnatseja, jotka kieltävät naisilta tiedonsaantioikeuden ja yrittävät estää häntä osalliatumasta synnytystapapäätökseen. Minä keräsin laajalti tietoa ja luin tutkimuksia alatiestä ja sektiosta. Päädyin sektioon sekä kylmän faktan pohjalta kuten myös tuttujen kommenttien ja pieleen menneiden alatiesynnytysten ja repeämien pohjalta. Sektion komplikaatioista iso osa on tulehduksia, mikä johtuu siitä, että suunnitellussa sektiossa ei anneta tahallaan antibioottia ja kiireellisessä ihon desinfiointi jää helposti vajaaksi. Tämän tajuttuani vaadin leikkaukseen antibiootin, eikä mitään tulehduksia tullut, toisin kuin siskollani, joka ei saanut antibioottia.

Kävin jopa tapaamassa sairaalan johtavaa gynekologia sen printtaamani tutkimuspinkan kanssa. Hän sanoi suoraan, että sektio on ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Alemman tason lääkärit olivat niitä alatiesynnytykseen painostaneita kätilöistä puhumattakaan. Rahasta ei ole kiinni. Nimittäin olisin itse synnyttänyt vaikka yksityisesti omalla rahalla, jos olisi ollut mahdollista ja varmasti moni muukin. Ihme juttu, että tällainen valinnanmahdollisuus puuttuu nykyään.

En voi olla ihmettelemättä ajattelematta, että tässä ketjussa repeämiä vähättelevät naiset. Mikä on logiikka siinä en ymmärrä, ellei joku pahantahtoisuus muita kohtaan, jos on itsekin joutunut kärsimään. On aivan uskomatobta, että naista kohdellaan yhä synnytyksessä kuin jotain aivotonta hysteeristä holhottavaa 1800-luvulta.

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku oikeasti kertoa siitä miten paljon keisarileikkauksia tehdään muissa maissa? Onko totta, että jossain varakkaat aina ostavat sen?

Britanniassa muuten nainen on saanut vuodesta 2010 lähtien julkisella valita haluaako synnyttää alateitse vai sektiolla. Ei tarvitse edes ostaa niin kuin joissakin maissa. Tämä siitäkin huolimatta että on arvioitu että sektiosynnytys maksaa n. 800 puntaa enemmän kuin alatiesynnytys.

Synnyttäjälle tehdään riskit selviksi, mahdolliseen synnytyspelkoon tarjotaan apua, mutta synnytystavan valitsee viime kädessä äiti, ilman minkäänlaisia synnytyspelkodiagnooseja tai käännytyskeskusteluja. Sektion saa jos kokee että se on itselle parempi tapa synnyttää. Lääkäritkin olivat sitä mieltä että mitään suurta sektiobuumia ei ole odotettavissa koska suurin osa synnyttäjistä valitsee alatiesynnytyksen ja tehtyjen sektion määrä ei olekaan juurikaan noussut vaikka äideille on annettu täysi valinnanvapaus. Tällaista toivoisi Suomeenkin, mutta olemme kyllä varsinainen moderni kehitysmaa.

Kyllä Suomessakin saa valita synnytystavan itse eikä alatiehen voida pakottaa. Sektion saaminen tosin vaatii pelkopolilla käymisen, ellei ole muita lääketieteellisiä syitä leikkaukselle.

Tätä kun lukee saa käsityksen, että synnytyksessä tapahtuu aina kauheita asioita ja jokaisen pitäisi vaatia sektio. Synnytys on kuitenkin luonnollinen tapahtuma ja suurimmaksi osaksi kaikki menee hyvin. Rauhoittukaa mammat. Seksuualisuus ei normaalin synnytyksen takia mihinkään katoa. Alatiesynnytys on turvallisempi kuin leikkaus. Eriasia, jos etukäteen on joku riski tiedossa ja yllättävät hätätapaukset.

Ottamatta kantaa enempää itse tähän tapaukseen niin olen itse kärsinyt virtsa- ja ulosteinkontinenssista. Asioita tutkitaan kirurgian polilla. Sekä gastro että uro. Yleisin hoito taitaa olla fysioterapia ja kotijumppa ohjeiden mukaan. Jos se ei auta niin sitten ruvetaan miettimään neurostimulaattoria tai pahimmillaan avannetta. Itse kuljin vaipoissa kolmisen vuotta ja sain ne ilmaiseksi kunnalta. Pitkä oli tie neurostimulaation asennukseen, mutta se poisti karkailun kummaltakin alueelta. Jos jollekin tuota ehdotetaan niin kannattaa kokeilla. Testivaiheen aikana voi päättää yhdessä lääkärin kanssa pysyvästä laitteesta.

Vierailija kirjoitti:

Rauhoittukaa mammat. Seksuualisuus ei normaalin synnytyksen takia mihinkään katoa.

Oletko jotenkin yksinkertainen, vai miksi et ymmärrä, että tässä puhuttiin niistä epänormaaleista synnytyksistä, joissa voi vammautua tai traumatisoitua?

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa enempää itse tähän tapaukseen niin olen itse kärsinyt virtsa- ja ulosteinkontinenssista. Asioita tutkitaan kirurgian polilla. Sekä gastro että uro. Yleisin hoito taitaa olla fysioterapia ja kotijumppa ohjeiden mukaan. Jos se ei auta niin sitten ruvetaan miettimään neurostimulaattoria tai pahimmillaan avannetta. Itse kuljin vaipoissa kolmisen vuotta ja sain ne ilmaiseksi kunnalta. Pitkä oli tie neurostimulaation asennukseen, mutta se poisti karkailun kummaltakin alueelta. Jos jollekin tuota ehdotetaan niin kannattaa kokeilla. Testivaiheen aikana voi päättää yhdessä lääkärin kanssa pysyvästä laitteesta.

Voitko kertoa vähän tästä neurostimulaattorista? Sattuiko laitto? Häiritseekö ihon alla oleva laite jotenkin? Voitko harrastaa liikuntaa yms?

Vierailija kirjoitti:

Synnytysvalmennuksessa kysyin luennoivalta kätilöltä imukuppisynnytyksestä. Hän sivuutti kysymykseni sanoen että "se on niin harvinaista". Toisin sanoen hän vältti antamasta informaatiota, tieten. Minulle sitten tuli imukuppisynnytys ja pahat vauriot. Jos olisin tiennyt asiasta edes jotain etukäteen, olisin ollut valmiimpi hoitamaan itseäni synnytyksen jälkeen, etsimään tietoa, ja keskustelemaan lääkärien kanssa siitä mikä minua vaivaa ja mistä se johtuu. Nyt kaikki vaivat tulivat kauheana järkytyksenä, yksin kotona, ilman  apua ja vertaistukea. Lääkärille en osannut edes selittää vaivojani, ja niitä vähäteltiin ja sivuutettiin, enkä saanut hoitoa. Minulla oli muuten sama juttu, en pystynyt pidättämään yhtään mitään ja olin käytännössä kotini vankina. Kun olisin edes tiennyt että tällaisia vaivoja on, saati että niitä voi korjata leikkauksella! Ehkä meilläkin olisi lisää lapsia, ja ehkä meillä olisi vielä avioliitto ja ydinperhe.

Juuri siksi näistä asioista pitäisi olla tietoa ja puhua avoimemmin. Tuskin se lasten tekemistä vähentää, vähissä se on nytkin vaikkei näistä asioista puhutakaan. Vanhempia pitäisi tukea, eikä jättää ongelmiensa kanssa oman onnen nojaan, se juuri aiheuttaa turhia erojakin. Kuinkahan usein nämä vaivat olisi voitu korjata, jos niitä ei oltaisi vähätelty ja nolosteltu?

Nykyään osataan miehestäkin leikata nainen toimivine värkkeineen, joten uskon että näitä pahoja repeytymiäkin kyllä osataan hoitaa, kunhan viitsitään vaan. Toki on halvempaa lähettää nainen kotiin itkemään. Pistäkää  yhdistys pystyyn ajamaan näitä asioita, kun kerran ei ketään muita näytä asia kiinnostavan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummastelin joku viikko sitten artikkelia synnytyspelosta, jossa kätilö tuhahteli, että joskus uudelleensynnyttäjiäkin on pelkopolilla ja kipu on harvoin syynä vaan jotkut muut psyykkiset ongelmat tai vanhat traumat seksuaalisesta hyväksikäytöstä ym. Pelkoihin suhtaudutaan kuin niihin ei voisi olla järjellistä syytä. Uudelleensynnyttäjillä jos kenellä niihin on joku peruste: synnytysvauriot, liian kovat kivut, vammautunut lapsi tai monta muuta syytä.

Tätäkään en käsitä, että väheksytään sitä, että synnytyspelko johtuu muusta kuin fyysisestä kivusta. Henkinen este voi olla ihan liikaa ja siitä todella tulee trauma jos niitä asioita väheksytään.

Mulla on vanhoja traumoja seksuaalisesta hyväksikäytöstä, olen siitä huolimatta synnyttänyt kaksi kertaa alakautta. Ei kiitos ikinä enää.

Syynä juurikin, että synnytys on raju, kivulias ja hallitsematon tapahtuma. Vaikka kliinisesti kaikki menikin nappiin.

Traumoillani saattaa olla vaikutusta, mutta kyllä se kipu on juuri se mitä pelkään. Jos synnytykseni olisivat olleet kivuttomia, voisin mennä uudestaan milloin vain.

on mulla vaan tuuri käynyt, kun imukupilla esikoinen avustettiin, eikä tullut repeämiä, muutakuin leikattu eppari.jos mä oisin tienny, että imukuppisynnytyksessä voi käydä pahastikin, olisin varmaan menny sokkiin kun sitä ehdotettiin. eli omalla kohdalla voin sanoa, että autuas oli tietämätön!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa enempää itse tähän tapaukseen niin olen itse kärsinyt virtsa- ja ulosteinkontinenssista. Asioita tutkitaan kirurgian polilla. Sekä gastro että uro. Yleisin hoito taitaa olla fysioterapia ja kotijumppa ohjeiden mukaan. Jos se ei auta niin sitten ruvetaan miettimään neurostimulaattoria tai pahimmillaan avannetta. Itse kuljin vaipoissa kolmisen vuotta ja sain ne ilmaiseksi kunnalta. Pitkä oli tie neurostimulaation asennukseen, mutta se poisti karkailun kummaltakin alueelta. Jos jollekin tuota ehdotetaan niin kannattaa kokeilla. Testivaiheen aikana voi päättää yhdessä lääkärin kanssa pysyvästä laitteesta.

Voitko kertoa vähän tästä neurostimulaattorista? Sattuiko laitto? Häiritseekö ihon alla oleva laite jotenkin? Voitko harrastaa liikuntaa yms?

Mä tosiaan kävin läpi monia tutkimuksia ja fysioterapeutin kanssa tehtiin kaikenlaista jumppaa. Kotonakin oli jokin laite jolla sai ärsytettyä lantionpohjaa. Tilanne huononi ja lopulta kuljin yötä päivää vaipoissa. Avanne vilahti puheissa ja koin senkin jopa helpommaksi kuin märät vaipat. Lopulta päädyttiin tuohon stimulaatiokokeiluun. Päiväkirralla laittoivat testilaitteen. Makasin mahallani ja alaselkään hermojuuriin laitettiin jokin vuorotellen jokin piuha. Kuvattiin et oli oikeassa paikassa. Näitä laitettiin neljään kohtaan ja kyllähän se vähän sattui. Mä mietin et aivan kuin olis hammaslääkärissä tehty juurihoitoa. Sitten tehtiin joku viilto pakaraan. Ilmeisesti jotain johtoja asensivat. Sain olla hereillä ja lääkittiin kyllä sekä iho puudutettiin. Heräämössä tuohon selästä tulevaan piuhaan yhdistettiin vyötäröllä kannettava testilaite. Se ohjelmoitiin ja pystyin voimakkuutta säätämään ylös ja alas. Kotona piti kirjata ylös vahingot ja nestemäärät ja sen mukaan polilla säädettiin ohjelmia. Mä sain tästä vasta vastetta ja päädyttiin pysyvään laitteeseen. Joillakin menee kauemmin. Johdot katkaistiin ja odottelin muutaman viikon lopullista operaatiota. Karkailut palasivat muutaman päivän sisällä. Lopullinen leikkaus oli pakaraan tehdyn viillon uudelleen avaus ja sinne laitettiin sellainen tahdistimen näköinen laite ja johdot paikoilleen. Kivuttomampi kuin eka toimenpide. Heräämössä langaton kaukosäädin ohjelmoitiin suunnilleen samaan kuin testilaitekin. Tuloksia alkoi näkyä noin viikossa. Suosittelen ilman muuta jos jollekin puheeksi tulee. Tunnen laitteen lähinnä peräsuolen tuntumassa sellaisena värinänä. Liian voimakas se ei saa olla. Pitää pystyä unohtamaan se. Liikuntaa uimista myöten voi harrastaa normisti. Turvatarkastus lentokentillä voi aiheuttaa hälytyksen mutta potilaskorttia näyttämällä sitä ei tarvi käyttää. Potilastiedoissa laite on automaattisesti. Esim. Leikkauksissa tulee huomioida tai magneettikuvauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen raskaana, vielä melko alkuvaiheessa, vaikka synnytys pelottaakin aivan järjettömästi. Käsittääkseni ainakin jonkinasteiset pysyvät haitat ovat todella yleisiä, niihin ei saa hoitoa ja haitoista puhuva nainen vaiennetaan. Vaadin vähintäänkin pääsyä pelkopolille ja siellä asiallista tietoa. Haluan kunnon tilastotietoa eri synnytystapojen riskeistä ja todennäköisyyksistä. Haluan myös tietoa siitä, että mistä saan apua, jos päädyn alatiesynnytykseen ja saan vaurioita. Jos näitä tietoja pimitetään minulta, vaadin sektion. Mikään hyssyttely ja höpöttely ei kelpaa.

Synnytysten ja niistä aiheutuvien vaurioiden kelvoton hoito on ainakin minulle syy jättää lapsiluku yhteen. Koska vaihtoehtoja ei käytännössä ole, olen valmis riskeeraamaan terveyteni synnytyksessä saadakseni kokea äitiyden. Toiseen kertaan en ole valmis. Jos lapsia on tarkoitus hankkia vain yksi, voin edes yrittää saada leikkaushoidon vaikka Virosta tai vaatia sektion. Useamman lapsen hankkiminen kai edellyttäisi sitä, että mahdollisten vaurioiden hoito jätetään vuosien päähän, kun lapsiluku on täynnä. Pahimmassa tapauksessa toista lasta saisi sitten yrittää kivusta itkien ja alleen paskoen. Ei kiitos.

Tietoa on kyllä saatavilla. Sektio, myös suunniteltu, sisältää huomattavasti enemmän riskejä äidille kuin alatiesynnytys. Imeväiskuolleisuus on sama. En oikein ymmärrä, mistä vakavista alatiesynnytksen riskeistä puhut? Nehän ovat huomattavasti suuremmat sektiossa kaikkinensa. Noin 2÷ repeää vakavasti alatiesynnytyksessä, mutta heistäkin moni kuntoutuu. Oma ystäväni halusi uudelleen synnyttää alakautta ja synnyttikin onnistuneesti. Onnistunut alatiesynnytys on lapsen ja äidin etu.

Täällähän onnistumiskokemuksia ei saa jakaa. Jos synnytys on mennyt hyvin niin siitä pitää olla palstalla hiirenhiljaa, koska sehän ei voi olla totta.. ei, vaikka suuri valtaosa naisista synnyttää useamman lapsen alakautta omasta tahdostaan.

Mutta kun tässä ei edelleenkään kyse siitä, mistä palstalla puhutaan ja mistä ollaan hiirenhiljaa (sitä paitsi olen ainakin itse lukenut täältä paljonkin hyviä kokemuksia) vaan a) ammattilaisten taholta tulevan tiedon oikeellisuudesta ja kaikkien synnytystapojen eduista ja riskeistä (synnyttäjällä ON oikeus tähän tietoon) ja b) synnytyksessä vaurioita saaneiden kohtelusta jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauhoittukaa mammat. Seksuualisuus ei normaalin synnytyksen takia mihinkään katoa.

Oletko jotenkin yksinkertainen, vai miksi et ymmärrä, että tässä puhuttiin niistä epänormaaleista synnytyksistä, joissa voi vammautua tai traumatisoitua?

Tässä on kyllä puhuttu ihan siitä, että pitäisi saada aina sektio, ettei seksuaalisuus kärsi. Eihän kukaan etukäteen tiedä milloin synnytyksessä tapahtuu jotain ikävää. Mutta ihan vaan varmuuden vuoksi tässä ketjussa huudetaan leikkauksen puolesta. Hölmön hommaa.

Mä tosiaan kävin läpi monia tutkimuksia ja fysioterapeutin kanssa tehtiin kaikenlaista jumppaa. Kotonakin oli jokin laite jolla sai ärsytettyä lantionpohjaa. Tilanne huononi ja lopulta kuljin yötä päivää vaipoissa. Avanne vilahti puheissa ja koin senkin jopa helpommaksi kuin märät vaipat. Lopulta päädyttiin tuohon stimulaatiokokeiluun. Päiväkirralla laittoivat testilaitteen. Makasin mahallani ja alaselkään hermojuuriin laitettiin jokin vuorotellen jokin piuha. Kuvattiin et oli oikeassa paikassa. Näitä laitettiin neljään kohtaan ja kyllähän se vähän sattui. Mä mietin et aivan kuin olis hammaslääkärissä tehty juurihoitoa. Sitten tehtiin joku viilto pakaraan. Ilmeisesti jotain johtoja asensivat. Sain olla hereillä ja lääkittiin kyllä sekä iho puudutettiin. Heräämössä tuohon selästä tulevaan piuhaan yhdistettiin vyötäröllä kannettava testilaite. Se ohjelmoitiin ja pystyin voimakkuutta säätämään ylös ja alas. Kotona piti kirjata ylös vahingot ja nestemäärät ja sen mukaan polilla säädettiin ohjelmia. Mä sain tästä vasta vastetta ja päädyttiin pysyvään laitteeseen. Joillakin menee kauemmin. Johdot katkaistiin ja odottelin muutaman viikon lopullista operaatiota. Karkailut palasivat muutaman päivän sisällä. Lopullinen leikkaus oli pakaraan tehdyn viillon uudelleen avaus ja sinne laitettiin sellainen tahdistimen näköinen laite ja johdot paikoilleen. Kivuttomampi kuin eka toimenpide. Heräämössä langaton kaukosäädin ohjelmoitiin suunnilleen samaan kuin testilaitekin. Tuloksia alkoi näkyä noin viikossa. Suosittelen ilman muuta jos jollekin puheeksi tulee. Tunnen laitteen lähinnä peräsuolen tuntumassa sellaisena värinänä. Liian voimakas se ei saa olla. Pitää pystyä unohtamaan se. Liikuntaa uimista myöten voi harrastaa normisti. Turvatarkastus lentokentillä voi aiheuttaa hälytyksen mutta potilaskorttia näyttämällä sitä ei tarvi käyttää. Potilastiedoissa laite on automaattisesti. Esim. Leikkauksissa tulee huomioida tai magneettikuvauksessa.[/quote]

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Pystytkö nykyään pidättämään täysin vai karkaileeko ilma? Itselleni on luvattu kyseinen laite heti kun vaan olen itse valmis siihen. Laittaminen pelottaa eniten!

Ilmaa ei karkaa juurikaan. Tai karkasi tuon lopullisen laitteen laiton jälkeen ennen kuin vastetta saatiin. Testilaitteen ja pysyvän laitteen ero tulee ohjelmien määrässä. Pysyvää voidaan hienosäätää paremmin. Toki kaikille ei apua laitteesta ole mutta mulla saattoi pelastaa jopa hengen. Niin alamaissa vaipoissa olin. Pahimmillaan käytin yhdeksän vaippaa päivässä. Selässä on pari pientä arpea ja pakarassa yksi noin neljän sentin pituinen arpi. Mä olen pystynyt heivaamaan kaukosäätimen kaappiin. En kuljeta sitä edes mukana. Viiden vuoden välein vaihdetaan patterit ja se tehdään päiväkirralla. Mä sain ainakin hyvät lääkkeet salissa ja en muista edes vastanneeni kysymyksiin. Kun kipua tuntui liikaa niin sain lisää lääkettä. Muutaman päivän olin kuin junan alle jäänyt kotiuduttua. Kävely oli kivuliasta ja esim. vessassa käynti tai muu istumaan ja ylös alas liike. Olen ymmärtänyt että voi olla myös nukutettuna toimenpiteessä. Toinen operaatio olikin helpompi ja kivuttomampi.

T. Se stimulaattori-ihminen

Jatkan vielä. Karkailut niin virtsan kuin ulosteen ovat historiaa. Joskus aivastaessa tulee tippa pari.