Rohkea nainen, joka kertoo alatiesynnytyksen aiheuttamasta elinikäisestä vammasta (ulosteinkontinenssi)

Samaa mieltä, tästä puhutaan liian vähän. Synnytyksessä vaurioituneet jäävät täysin oman onnensa nojaan, terveyskeskuslääkärit ja gynekologit eivät tunne ihan tavallisiakaan synnytyksen tuomia vaurioita saati ohjaa korjaamaan niitä. Neuvolassa kysytään vain että syökö vauva, ei että pysyykö äidin alakerta edes kasassa.

Olen vähän samanlaista kokenut.

Lisäksi päällimmäisenä on hyssyttely että "pikku vaivat kuuluu asiaan", - ei ne kaikki ole mitään pikku vaivoja!

"Porilainen Sini Eronen, 36, ei olisi koskaan voinut kuvitella, että mentyään synnyttämään terveenä hän palaakin laitokselta pysyvän vamman kanssa."

Juuri tämän takia näistä asioista pitäisi puhua PALJON - jotta asia ei tulisi kenellekään täydellisenä yllätyksenä. Vammoja tulee, ja jollekin ne sattuvat omalle kohdalle vaikka olisivatkin harvinaisempia. Se "joku" voit olla juuri sinä.

Tuota ... eikö tuollaiseen vaivaan auttaisi jonkinlaisen "tulpan" käyttö?

En ymmärrä miksei käytä julkisilla paikoilla vaippahousuja, saisi ne todennäköisesti kunnalta ilmaiseksi. Harmillinen tapaus tosiaan :/

Vierailija kirjoitti:

Tuota ... eikö tuollaiseen vaivaan auttaisi jonkinlaisen "tulpan" käyttö?

Alapeukuttelijat voivat työntää sen peukalonsa peppuihinsa. Tällaisia tulppia ON olemassa nimenomaan tähän vaivaan.

http://www.continenceproductadvisor.org/products/faecaldevices/analplugs

Kai siihen on osasyynä se ettei haluta lietsoa tarpeetonta pelkoa etukäteen synnyttäjille. Toki synnytyksen jälkeen pitäisi kaikille naisille antaa mahdollisuus kertoa ja valittaa vaivoistaan rohkeasti ja naisten tulisi saada asianmukaista hoitoa tarpeen vaatiessa. Arkaluontoiset asiat on monelle todella häpeällisiä. Vaikka niistä tietäisikin etukäteen, ei se siltin välttämättä helpota asiasta puhumista lääkärille.

Vierailija kirjoitti:

Kai siihen on osasyynä se ettei haluta lietsoa tarpeetonta pelkoa etukäteen synnyttäjille. .

Asiallisen tiedon pimittäminen lietsoo pelkoa kaikkein tehokkaimmin.

Vierailija kirjoitti:

Kai siihen on osasyynä se ettei haluta lietsoa tarpeetonta pelkoa etukäteen synnyttäjille. Toki synnytyksen jälkeen pitäisi kaikille naisille antaa mahdollisuus kertoa ja valittaa vaivoistaan rohkeasti ja naisten tulisi saada asianmukaista hoitoa tarpeen vaatiessa. Arkaluontoiset asiat on monelle todella häpeällisiä. Vaikka niistä tietäisikin etukäteen, ei se siltin välttämättä helpota asiasta puhumista lääkärille.

Faktojen kertominen ei ole "tarpeettoman pelon lietsomista". Esim. sen kertominen, että "xx% alatiesynnyttäjistä saa vamman z". On kerrassaan vastuutonta jättää tällainen kertomatta, sillä kyllä ihmisellä pitää olla faktat tiedossa, kun johonkin tilanteeseen hankkiutumista harkitsee. Muuten se taho joka asian pimittää, on se, joka tavallaan päättää ihmisen puolesta että esim. raskautuuko hän vai ei.

Mietin voisiko esim. avanne olla vaihtoehtoisena ..?

Voi että, melkein itku tuli lukiessa, niin hienoa että joku uskaltaa puhua asiasta! Juuri vertaistuen puute on raskasta, kun ei näistä asioista kaikki uskalla puhua muille kuin niille joille on pakko. Pelkästään tiedon saaminen on vaikeaa, näistä ei juuri puhuta edes keskustelupalstoilla ja yleislääkärit vähättelevät. Hyvä Sini!!!

Onkohan vakavista synnytysvaurioista kärsiville mitään potilasyhdistystä tai vertaistukiryhmää? Potilasjärjestölle voisi olla kyllä kysyntää, sitä kautta olisi helpompi lähteä ajamaan asiaa tietoisemmaksi, ja erityisesti ajaa näitten vaurioitten korjaamisessa ja hoitamisessa potilaitten oikeuksia ja parempaa hoitoa. Koska kyllähän keinoja täytyy olla, tuo on vaan niin väheksytty ja vaiettu vaiva, ettei varmaan lääkäritkään ole perillä useinkaan riittävän hyvin, neuvolan terveydenhoitaja ei varsinkaan. En osaa edes kuvitella, miltä tuntuisi menettää aikuisena ihmisenä yhtäkkiä täysin pidätyskyky, tuo lehtijutussa esiintynyt nainen on kyllä hurjan urhea, kun on asiasta kertonut julkisesti. Voimia kaikille vastaavasta ongelmasta kärsiville!

Mulla tuli aika paljon pienempi vamma, eli häntäluu vain murtui. Neuvolassa ihmettelin, että miten näin voi edes käydä, niin terkkari totesi sen olevan aika yleistäkin. "Siitä ei vain puhuta, kun ei haluta pelotella". Häntäluuta ei muuten hoidettu mitenkään eikä sen parantumista kontrolloitu. Luutui sitten päin helvettiä enkä edelleenkään kolme vuotta myöhemmin pysty istumaan pitkiä aikoja kovilla alustoilla. Olisi pitänyt osata vaatia parempaa hoitoa, mutta ei tullut mieleen silloin, kun oli sata muutakin asiaa ajateltavana.

Vierailija kirjoitti:

Mietin voisiko esim. avanne olla vaihtoehtoisena ..?

Meinaat että tehtäisiin iso leikkaus jossa poistettaisiin terve peräsuoli, tehtäisiin vatsanpeitteisiin pysyvä, tulehdusherkkä reikä ja ei ikinä enää käytäisi normaalisti kakalla? Joo, kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta...

Minä aikaanaan järkytyin nettikeskustelujen jälkeen siitä, miten paljon erilaisia vaurioita synnytyksessä voi tulla, ja kuinka usealle sellaisia ihan oikeasti tulee. Kaikenlaista mitä en olisi osannut kuvitellakaan. Olin jo parikymppinen tuolloin ja sain siitä joksikin aikaa synnytys(ja äitiys)pelon, koska ahdistuin suuresti ristiriidasta todellisten kokemusten ja yleisesti ylläpidetyn ruusunpunaisen täydellisyyden välillä. Samaa vauva-arjen kanssa. Jos olisin tuota totuutta ennen tullut raskaaksi, synnyttänyt, saanut vaurioita ja huomannut kuinka väsyttävää ja raskasta elämä kaiken rakkaudenkin keskellä on, olisin melko varmasti tuntenut itseni huonoksi äidiksi, sekä kokenut epäreiluuden tunteita "kaikkia muita" kohtaan. Ei ole missään nimessä hyvä asia vaieta näistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai siihen on osasyynä se ettei haluta lietsoa tarpeetonta pelkoa etukäteen synnyttäjille. Toki synnytyksen jälkeen pitäisi kaikille naisille antaa mahdollisuus kertoa ja valittaa vaivoistaan rohkeasti ja naisten tulisi saada asianmukaista hoitoa tarpeen vaatiessa. Arkaluontoiset asiat on monelle todella häpeällisiä. Vaikka niistä tietäisikin etukäteen, ei se siltin välttämättä helpota asiasta puhumista lääkärille.

Faktojen kertominen ei ole "tarpeettoman pelon lietsomista". Esim. sen kertominen, että "xx% alatiesynnyttäjistä saa vamman z". On kerrassaan vastuutonta jättää tällainen kertomatta, sillä kyllä ihmisellä pitää olla faktat tiedossa, kun johonkin tilanteeseen hankkiutumista harkitsee. Muuten se taho joka asian pimittää, on se, joka tavallaan päättää ihmisen puolesta että esim. raskautuuko hän vai ei.

Minusta se että tietoa annettaisiinkin, ei kyllä vaikuta yhtään mihinkään. Jos tiedät ennen synnyttämistä että perse voi huonolla onnelle revetä yms niin mihin se vaikuttaa, Jätätkö tosiaan hankimatta sen lapsen kokonaan vai vaaditko sektion, joka sekin sisältää riskejä. Minä olen synnyttänyt viisi kertaa vapaaehtoisesti alakautta siitäkin huolimatta että olen tiennyt mahdollisista riskeistä. Minun kohdallani ei ole ollut muutakaan vaihtoehtoa. Kukaan ei voi etukäteen tietää tapahtuuko jotain ikävää vai ei. Ainut keino välttää ongelmat on olla tekemättä lapsia. Ei tieto poista mahdollista riskiä!

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli aika paljon pienempi vamma, eli häntäluu vain murtui. Neuvolassa ihmettelin, että miten näin voi edes käydä, niin terkkari totesi sen olevan aika yleistäkin. "Siitä ei vain puhuta, kun ei haluta pelotella".

Tämä on muutenkin synnytys- ja äitiysasioissa melko yleinen asenne. Ajattelisin, että se liittyy jotenkin naisten aliarvioimiseen. Tyyliin: "ei sun tarvitse vaivata päätä tiedolla, me päätetään sun puolesta".

Mä sain pahan repeämän ja tikattiin tosiaan koko alapää sinne asti. Uloste ei karkaa, mutta pissa karkaa kyllä joskus. Sekin on kuulemma oma syy, kun en treenaa lihaksia. On kyllä treenattu ja lihakset fysiolla tarkastettu hyviksi. Ensinnäkin näistä vaietaan ja sitten syytetään potilasta. Joten todellakin näistä pitäisi puhua enemmän!

Lisäksi lääkäri kysyi, että aionko tehdä lisää lapsia ja että hän kyllä suosittelee edelleen alatietä. Fysio sanoi, että ehdottomasti ei alatietä enää, hänellä kun on asiakkaita, jotka ovat toisen kerran menneet repeämän jälkeen altietä synnyttämään ja ovat saaneet juurikin tuollaiset ulostusongelmat riesakseen. Lääkärin mukaan pitäisi sitten käydä jo ennen raskauden yrittämistä puhumassa pelkopolilla. Niin tämähän onkin vaan pelkoa, ei todellisuutta. 

No, emme tee enempää lapsia, yksi riittää, mutta pahalta tuntuu lääkärien asenne.

Vierailija
</p>

<p>Minusta se että tietoa annettaisiinkin, ei kyllä vaikuta yhtään mihinkään. Jos tiedät ennen synnyttämistä että perse voi huonolla onnelle revetä yms niin mihin se vaikuttaa, Jätätkö tosiaan hankimatta sen lapsen kokonaan vai vaaditko sektion, joka sekin sisältää riskejä. Minä olen synnyttänyt viisi kertaa vapaaehtoisesti alakautta siitäkin huolimatta että olen tiennyt mahdollisista riskeistä. Minun kohdallani ei ole ollut muutakaan vaihtoehtoa. Kukaan ei voi etukäteen tietää tapahtuuko jotain ikävää vai ei. Ainut keino välttää ongelmat on olla tekemättä lapsia. Ei tieto poista mahdollista riskiä![/quote kirjoitti:

Asiallisen tiedon antaminen kuuluu potilaan asialliseen kohteluun. Julkisen keskustelun tarve taas siihen, että jos ongelmia ei vaiettaisi kuoliaaksi ja niistä puhuttaisiin, motivoisi se terveydenhuoltoa etsimään aktiivisemmin ratkaisuja vaurioista kärsivien naisten auttamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain pahan repeämän ja tikattiin tosiaan koko alapää sinne asti. Uloste ei karkaa, mutta pissa karkaa kyllä joskus. Sekin on kuulemma oma syy, kun en treenaa lihaksia. On kyllä treenattu ja lihakset fysiolla tarkastettu hyviksi. Ensinnäkin näistä vaietaan ja sitten syytetään potilasta. Joten todellakin näistä pitäisi puhua enemmän!

Lisäksi lääkäri kysyi, että aionko tehdä lisää lapsia ja että hän kyllä suosittelee edelleen alatietä. Fysio sanoi, että ehdottomasti ei alatietä enää, hänellä kun on asiakkaita, jotka ovat toisen kerran menneet repeämän jälkeen altietä synnyttämään ja ovat saaneet juurikin tuollaiset ulostusongelmat riesakseen. Lääkärin mukaan pitäisi sitten käydä jo ennen raskauden yrittämistä puhumassa pelkopolilla. Niin tämähän onkin vaan pelkoa, ei todellisuutta. 

No, emme tee enempää lapsia, yksi riittää, mutta pahalta tuntuu lääkärien asenne.

Tämä viesti kiteyttää hyvin ongelman. Todelliset riskit käännetään naisen "epärealistiseksi peloksi" ja jos jotain menee vikaa, on ainoa hoitomuoto jumppa.

Synnytysvalmennuksessa kysyin luennoivalta kätilöltä imukuppisynnytyksestä. Hän sivuutti kysymykseni sanoen että "se on niin harvinaista". Toisin sanoen hän vältti antamasta informaatiota, tieten. Minulle sitten tuli imukuppisynnytys ja pahat vauriot. Jos olisin tiennyt asiasta edes jotain etukäteen, olisin ollut valmiimpi hoitamaan itseäni synnytyksen jälkeen, etsimään tietoa, ja keskustelemaan lääkärien kanssa siitä mikä minua vaivaa ja mistä se johtuu. Nyt kaikki vaivat tulivat kauheana järkytyksenä, yksin kotona, ilman  apua ja vertaistukea. Lääkärille en osannut edes selittää vaivojani, ja niitä vähäteltiin ja sivuutettiin, enkä saanut hoitoa. Minulla oli muuten sama juttu, en pystynyt pidättämään yhtään mitään ja olin käytännössä kotini vankina. Kun olisin edes tiennyt että tällaisia vaivoja on, saati että niitä voi korjata leikkauksella! Ehkä meilläkin olisi lisää lapsia, ja ehkä meillä olisi vielä avioliitto ja ydinperhe.