Häissämme tarjottiin vegaaniruokaa, saimme kuulla pahaa jälkeenpäin
Vietimme häitä nyt edellisenä lauantaina. Sekä mies että minä olemme vegaaneja, jolloin tietenkin lihan tai eläinperäisten ruokien tarjoaminen ei tuntunut meille luontevalta. Ajattelimme että ihmiset ottaisivat asian positiivisena kokemuksena.
Jo suunnitteluvaiheessa isälleni asia tuntui olevan ylitsepääsemätön ongelma, asiasta tuli riitaa vielä häitä edeltävällä viikolla. Häpesi kuulema valintaamme.
Nyt jäljestä olemme kuulleet negatiivisia asioita myös ystäviemme suusta (tosin niin että selän takana oli puhuttu).
Kuulema missään häissä ei ole ollut niin huonoja tarjoiluja kuin meidän häissämme. Hääpäivä on edelleen meille kaunis ja ihana, inhottavaa vaan tuollainen häiden mustaaminen muiden taholta.
Onko oikeasti niin tärkeää tarjota lihaa tai kalaa häissä, onko oikeasti niin vastenmielistä kerran kokeilla kahviin mantelijuomaa?
Luulisi että aikuiset ihmiset osaisivat olla avoimin mielin ja ymmärtää että häät olivat meidän näköisemme.
Miten te olisitte kokeneet asian sekä meidän että vieraiden kannalta?
Kommentit (6229)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin tulee tunne, että moni luulee vegaaniruoan olevan ainoastaan sellaista, mikä sisältää soijaa, härkistä tai nyhtistä. Juuri tein pestopastaa koko perheelle, ja en kyllä tunkenut siihen mitään noista. En edes muista, milloin olisin ostanut jotain noista mainitsemistani, koska meillä kukaan ei niistä tykkää ja tulee vatsavaivoja.
Mistä teidän lapset saavat proteiinit?
Ja mitä jos lapsi haluaakin tehdä toisen päätöksen, muttei viidentoista vuoden päästä ruuansulatus sopeudu eläinperäiseen tuotteeseen. Aina kuulee, kuinka sekaruokavalioonkin pakotetaan ja vegaanit vaatii sekaruokailijoita kunnioittamaan lapsen tahtoa, mutta toisin päin ei tarvitse kunnioittaa lapsen tahtoa.
Itse koulun keittiössä työskennelleenä olen huomannut, kuinka myös vegaanilapsetkin haluaisi maistaa sekaruokaa. Tällainen tapaus on tullut vastaan, jossa lapsi ottikin tofun sijaan kalapuikkoja, joista hän piti ja otti niitä lisää. Sainkin kalapuikkopäivän jälkeen vihaista palautetta tytön kysyessä äidiltä, että voisiko heilläkin tehdä kalapuikkoja. Ystävällisesti selitin, että en voinut väkisin tunkea lapsen suuhun soijapuikkoja ja kyseessä ei ollut mikään huolimattomuus vakavasti allergisen kohdalla, minkä olisin ymmärtänyt, jos olisin sellaisen asian kanssa hölmöillyt.
Lapselle ei ole välttämättä kerrottu mistä ja miten liha oikeasti tulee ja miksi perheessä syödään miten syödään. Lisäksi lapset tahtovat usein syödä sitä mitä kaikki muutkin, eivätkä olla erilaisia. Samalla tavalla lapset tekee typeryyksiä jos kaveritkin. Jos kaikki kaveritkin söisi samaa ruokaa, niin painetta muuhun ei olisi.
Meillä on kyllä lapselle kerrottu ihan pienestä pitäen, mitä hän syö. Kun ollaan oltu kotieläintarhassa, olen näyttänyt lapselle kalkkunan ja sanonut, että tuon lihasiivua sinä laitat aamuleivän päälle. Sikaa ja lehmääkin olemme käyneet katsomassa ja rapsuttelemassa ja todenneet, että niiden liha on hyvää. Lapsi on itse laittanut uuniin itse kalastamansa kalan. Lapsi on kokeillut lehmän lypsämistä ja maistanut tuoretta maitoa jne.
Onko vegaanilapsille kerrottu, että se ruoka, jota hän syö, on kasvatettu teollisessa väkilannassa, jonka tuottamiseen on jouduttu käyttämään luonnonvaroja, vaikka vaihtoehtona olisi ollut syödä ruokaa, joka on tuotettu aidossa, luonnollisessa lehmänpaskassa?
Ja nyt lapsesi luulee, että tehotuotantoeläimet elävät samanlaisissa oloissa kuin kotieläintarhassa. Kenties mysö, että ne kuolevat kivutta ja mieluusti, saadessaan lahjoittaa kehonsa ravinnoksi? Tietääkö hän, että munijakanojen kukkopojat tapetaan kaasulla tai silppurilla kun ne ovat kuoriutuneet, koska niistä ei ole hyötyä? Tai että kalat tuntevat kipua ihan niin kuin hän itsekin? Jne.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo vanha keskustelu, mutta nyt kun olen saanut seurata vegaanin elämää läheltä niin yhden asian olen pistänyt merkille:suvaitsemattomuuden. Minä sekasyöjänä varmistan, että hänellekin on sopivaa ruokaa mutta hän vegaanin ajattelee, että kyllä muutkin tätä minin ruokaa voi syödä. Eli hän ei näe vaivaa muiden eteen, mutta vaatii että hänen eteen pitää nähdä, vaikka ei hänkään ole allerginen juustoille ja lihalle.
Näin. Vegaanius onkin enemmän persoonallisuushäiriö kuin elintapavalinta. En ehkä kutsuisi suoranaisesti psykiatriseksi sairaudeksi mutta juuri tämä luonnevikainen käytöshäiriintyneisyys on olennaista.
Musta noi oli häiksi todella köyhät tarjoilut. Vegaanista oikeaa ruokaakin saa tehtyä. Esim raikkaita salaatteja yms. Kaura maito oli kahvissa ihan ok, miksei sitä voinut olla kahvin kanssa? Ja muutenkin hiilijalanjälki on aika iso tofussa. Kannattaisi ensin suosia kotimaisia vaihtoehtoja, jos niitä on.
Käyttäjä28555 kirjoitti:
Vegaaniruoka on vähän kuin uskonto tai muut vastaavat. Koska pieni ihminen ei voi olla missään asiassa täysin oikeassa on hyvä kulkea keskitietä.
Kun vähän elää, huomaa kuinka paljon lapsetkin joutuvat kärsimään vanhempien elämänvalinnoista.
Siksi tulisikin kiinnittää enemmän huomioita viattomien lasten suojeluun kun vegaaniuskovaiset vanhemmat alkavat manipuloida. Uskontojen Uhrien Tuki ry:llä on kokemusta tällaisesta toiminnasta ja psykososiaalisesta tuesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin tulee tunne, että moni luulee vegaaniruoan olevan ainoastaan sellaista, mikä sisältää soijaa, härkistä tai nyhtistä. Juuri tein pestopastaa koko perheelle, ja en kyllä tunkenut siihen mitään noista. En edes muista, milloin olisin ostanut jotain noista mainitsemistani, koska meillä kukaan ei niistä tykkää ja tulee vatsavaivoja.
Mistä teidän lapset saavat proteiinit?
Ja mitä jos lapsi haluaakin tehdä toisen päätöksen, muttei viidentoista vuoden päästä ruuansulatus sopeudu eläinperäiseen tuotteeseen. Aina kuulee, kuinka sekaruokavalioonkin pakotetaan ja vegaanit vaatii sekaruokailijoita kunnioittamaan lapsen tahtoa, mutta toisin päin ei tarvitse kunnioittaa lapsen tahtoa.
Itse koulun keittiössä työskennelleenä olen huomannut, kuinka myös vegaanilapsetkin haluaisi maistaa sekaruokaa. Tällainen tapaus on tullut vastaan, jossa lapsi ottikin tofun sijaan kalapuikkoja, joista hän piti ja otti niitä lisää. Sainkin kalapuikkopäivän jälkeen vihaista palautetta tytön kysyessä äidiltä, että voisiko heilläkin tehdä kalapuikkoja. Ystävällisesti selitin, että en voinut väkisin tunkea lapsen suuhun soijapuikkoja ja kyseessä ei ollut mikään huolimattomuus vakavasti allergisen kohdalla, minkä olisin ymmärtänyt, jos olisin sellaisen asian kanssa hölmöillyt.
Lapselle ei ole välttämättä kerrottu mistä ja miten liha oikeasti tulee ja miksi perheessä syödään miten syödään. Lisäksi lapset tahtovat usein syödä sitä mitä kaikki muutkin, eivätkä olla erilaisia. Samalla tavalla lapset tekee typeryyksiä jos kaveritkin. Jos kaikki kaveritkin söisi samaa ruokaa, niin painetta muuhun ei olisi.
Meillä on kyllä lapselle kerrottu ihan pienestä pitäen, mitä hän syö. Kun ollaan oltu kotieläintarhassa, olen näyttänyt lapselle kalkkunan ja sanonut, että tuon lihasiivua sinä laitat aamuleivän päälle. Sikaa ja lehmääkin olemme käyneet katsomassa ja rapsuttelemassa ja todenneet, että niiden liha on hyvää. Lapsi on itse laittanut uuniin itse kalastamansa kalan. Lapsi on kokeillut lehmän lypsämistä ja maistanut tuoretta maitoa jne.
Onko vegaanilapsille kerrottu, että se ruoka, jota hän syö, on kasvatettu teollisessa väkilannassa, jonka tuottamiseen on jouduttu käyttämään luonnonvaroja, vaikka vaihtoehtona olisi ollut syödä ruokaa, joka on tuotettu aidossa, luonnollisessa lehmänpaskassa?
Ja nyt lapsesi luulee, että tehotuotantoeläimet elävät samanlaisissa oloissa kuin kotieläintarhassa. Kenties mysö, että ne kuolevat kivutta ja mieluusti, saadessaan lahjoittaa kehonsa ravinnoksi? Tietääkö hän, että munijakanojen kukkopojat tapetaan kaasulla tai silppurilla kun ne ovat kuoriutuneet, koska niistä ei ole hyötyä? Tai että kalat tuntevat kipua ihan niin kuin hän itsekin? Jne.
Haemme lihat ja munat suoraan tilatuottajalta. Lapsi näkee elävänä elukan, joka jälkeenpäin ilmestyy lihakönttänä lautaselle.
Vertaistukea on tarjolla. Rohkeasti vaan hakemaan ja irrottautumaan totalitaarisesta vegaanivallasta. https://www.uskontojenuhrientuki.fi/loyda-tukea/
Melkoisen paljon harmittomampaa on liitää kasteessa vauva kirkon jäseneksi kuin syöttää hänelle syntymästä lähtien vegaaniruokaa. Kirkosta voi helposti erota eikä sen toimintaan tarvitse millään tavoin osallistua, mutta vegeruokaa syövien elimistö kasvaa vinksalleen. Ihminen tarvitsee lihaa (ei tarvitse olla punaista) ja eläinperäisiä tuotteita.
Olen luullut, että hernekeitto on mitä tavallisin ruoka, ja varsin suosittukin, kun sitä on kouluissa, päiväkodeissa, työpaikkaruokaloissa, ja löytyy monen ravintolan lounaslistaltakin. Erikoista siihen nähden, että tämän ketjun perusteella vain vegaanit pystyvät sitä syömään. Muut kieriskelevät tuskissaan kaksinkerroin lattialla jos sitä joutuisi syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syökö sekasyöjät tosiaan jokaisella ruokailulla lihaa? Jos se tosiaan loukkaa, jos lihaa ei ole. Eikö sekasyöjät syö koskaan kasvisruokia? Miksi?
Lopettakaa nyt pöljät tämän kommentin viljeleminen. Tiedätte ihan hyvin että häät on useamman kuin yhden ruokailun juttu ja monesti mihinkään ei pääse edes sieltä koukkaamaan niin että saisi haluamaansa ruokaa.
Itse en ole koskaan ollut häissä, joissa olisi useampi ruokailu.
Lukeudun myös noihin pöljiin, joita kiinnostaa, eikö sekasyöjät tosiaan syö koskaan kasvisruokia, kun sellaisen suuhun laittaminen aiheuttaa ainakin tämän ketjun mukaan raivoa ja puutostiloja.
No kun häistä on kyse, niin niihinhän valmistaudutaan ja niitä vietetään yleensä huolella. Hankitaan lahjat ja juhla-asut, ajetaan mahdollisesti useampi sata kilometriä hääpaikalle tai yövytään paikan päällä, katsotaan vihkiminen, ajetaan kirkosta hääpaikalle ja odotellaan hääparia hääkuvasta pitkälti toistakin tuntia (koettu on), jonotetaan onnittelemaan, kuunnellaan puheet ja katsellaan hääleikit, ja kun sitten päästään syömään, tarjolla on - sienipiirakkaa ja keksejä. Siinä lässähtää sitkeimmänkin sissin tunnelma.
Kyllä jos juhlat aikoo järjestää, niin silloin pitää olla myös juhlaruoat. Ihmiset sitä myös odottavat, sehän se erottaa arjen juhlasta. Häpeäisin silmät päästäni, jos vieraani lähtisivät juhlista nälkäisinä Hesen kautta kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen luullut, että hernekeitto on mitä tavallisin ruoka, ja varsin suosittukin, kun sitä on kouluissa, päiväkodeissa, työpaikkaruokaloissa, ja löytyy monen ravintolan lounaslistaltakin. Erikoista siihen nähden, että tämän ketjun perusteella vain vegaanit pystyvät sitä syömään. Muut kieriskelevät tuskissaan kaksinkerroin lattialla jos sitä joutuisi syömään.
No täällä yksi sekasyöjä joka ei voi syödä vatsavaivojen takia hernekeittoa, papuja, paprikaa, lanttua, kukkakaalia, parsakaalia... Enkä todellakaan ole ainoa! Tiedän monta muutakin.
Toki vatsa ei kestä kunnolla punaista lihaakaan. Liian tuhtia. Siksi syön kanaa jonka syömistä en aio lopettaa milloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen luullut, että hernekeitto on mitä tavallisin ruoka, ja varsin suosittukin, kun sitä on kouluissa, päiväkodeissa, työpaikkaruokaloissa, ja löytyy monen ravintolan lounaslistaltakin. Erikoista siihen nähden, että tämän ketjun perusteella vain vegaanit pystyvät sitä syömään. Muut kieriskelevät tuskissaan kaksinkerroin lattialla jos sitä joutuisi syömään.
Minä pidän kyllä tuoreista herneistä mutta hernekeitto on aina ollut miestäni yksi kuvottavimmista ruuista. Mieheni syö sitä lihalla höystettynä ja kermaan keitettynä.
Juhlaruokaahan se ei missään nimessä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset eivät pidä aatteellisesta propagandasta ja tuputtamisesta, aika yllättävää.
OK. Laitetaanpa lapsesi häkkiin. Jos tulet valittamaan asiasta, voivat muut todeta, että eivät pidä aatteellisesta propagandastasi ja tuputtamisesta. Lapset, kuten muutkin eläimet, ovat kaikki vain esineitä joille voi tehdä ihan mitä vaan omat mielihalut sanovat, eikös vaan?
Fantasioitko sinä jotenkin sairaalla tavalla lapsista vai miten ihmeessä ne lapset tähän liittyvät yhtään mitenkään? Olipahan sinulta harvinaisen typerä vertaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika oudolta tuntuu lukea tätä ketjua kun itse on monet juhlat järjestänyt ihan sillä defaultilla että on se lihavaihtoehto vieraille vaikka itse en syökään. Itse olen mennyt moniin tilaisuuksiin ja siellä ei ole ollut kasvisvaihtoehtoa, joten ymmärrän vieraiden turhautumisen tässä. Vegaaneilla yms. on vähän (eikä ihan vähän) se asenne, että kyllähän lihansyöjä voi olla ilman kun taas vegaanille on ihan välttämätöntä jne. Ei ole näin.
Terveydellisestä näkökulmasta ajatellen lihansyöjä voi kyllä olla ilman lihaa. Lihankulutus on moninkertaistunut viime vuosikymmeninä ja on jo epäterveellistä syödä niin hirveä määrä lihaa. Myös työpaikoilla ja kouluissa on kasvissruokapäiviä, joten ihminen säilyy kyllä hengissä ilman lihaakin. Lisäksi monet syövät myös kasvisruokia ihan mielellään.
Mikään ei olekaan pahempaa myrkkyä kasvisruuan menekin kasvulle, kuin nuo koulujen ja työpaikkojen pakkokasvispäivät.
Noh, koska itse olen absolutisti ja saan aina kuulla nälvintää juomattomuudestani, voin siinä mielessä samaistua, koska en koskaan tarjoa missään kenellekään alkoholia. Mun kotini on alkoholiton vyöhyke ja piste ja jos se on jollekin vieraalle ongelma, niin sitten on. Joten sovellettuna, ei ole teidän vikanne, jos jollain teidän vieraistanne on asenneongelma vegeä kohtaan. Eri asia olisi, jos olisitte tarkoituksella tarjonneet manteliallergigolle sitä mantelijuomaa, mutta niin tuskin teitte.
En jaksa lukea 65 sivua, mutta kyllä minusta tarjoiluja miettiessä on hyvä miettiä myös vieraita. Helposti saisi tarjolle herkullisiakin vaihtoehtoja.
Esim kreikkalainen tofusalaatti on kreikkalaisen salaatin todellinen irvikuva.
Vierailija kirjoitti:
Vegaaninen ruoka on tosi jees, mutta miksi kahviin ei saisi oikeaa maitoa? Kun se vaan maistuu paremmalta niin.
Jos omaa aatetta tahtoo levittää, se kannattaa tehdä huomaamattomasti ja tulla puoliväliin vastaan.
Nyt jätitte vieraiden viihtyvyyden varmistamatta hyvin itsekkäistä syistä. Halusitte pakottaa vieraat syömään jotain, mitä eivät halua. Kuin vegaani pakotettaisiin syömään karkkeja, joissa on liivatetta.
Kahviin ei kuulu laittaa lainkaan maitoa.
On kyllä ollut paskat safkat, ei voi mitään muuta sanoa.
Toivottavasti kutsuissa on ollut teksti, että kyseessä on "Kakkuhäät", jolloin porukka tajuaa vetää kuvun täyteen ennen juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo vanha keskustelu, mutta nyt kun olen saanut seurata vegaanin elämää läheltä niin yhden asian olen pistänyt merkille:suvaitsemattomuuden. Minä sekasyöjänä varmistan, että hänellekin on sopivaa ruokaa mutta hän vegaanin ajattelee, että kyllä muutkin tätä minin ruokaa voi syödä. Eli hän ei näe vaivaa muiden eteen, mutta vaatii että hänen eteen pitää nähdä, vaikka ei hänkään ole allerginen juustoille ja lihalle.
Näin. Vegaanius onkin enemmän persoonallisuushäiriö kuin elintapavalinta. En ehkä kutsuisi suoranaisesti psykiatriseksi sairaudeksi mutta juuri tämä luonnevikainen käytöshäiriintyneisyys on olennaista.
Uskonlahkohan se on.
Et ole tainnut käydä missään navetassa katsomassa, miten lehmät elävät.
Ihminen selviää ilman lihaa, mutta harva meistä haluaa vain selviytyä. Useimmat haluavat syödä monipuolista, tervettä ruokaa ilman mitään pillereiden popsimista tai elimistölle huonosti sopivien palkokasvien syömistä.
Naurettavinta vegaaniaatteessa on se, että hunajaa ei voi käyttää, ei lampaanvillaa, ei nahkakenkiä... mutta sirkkoja voi syödä (niillä ei ole verenkiertoa, joten ne eivät ole "eläimiä") ja sieniä ja quornia (ne eivät kylläkään ole kasveja).
Mitä eettistä on ruuassa, joka tuotetaan teollisesti? Siis teollisessa lannoitteessa, tehtaassa, kasvihuoneen suurtuotantolinjalla, rahdataan toiselta puolelta maailmaa tänne jne.? Se Härkälän ruukkusalaatti ei todellakaan kasva missään luonnollisissa olosuhteissa.