Häissämme tarjottiin vegaaniruokaa, saimme kuulla pahaa jälkeenpäin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin tulee tunne, että moni luulee vegaaniruoan olevan ainoastaan sellaista, mikä sisältää soijaa, härkistä tai nyhtistä.  Juuri tein pestopastaa koko perheelle, ja en kyllä tunkenut siihen mitään noista. En edes muista, milloin olisin ostanut jotain noista mainitsemistani, koska meillä kukaan ei niistä tykkää ja tulee vatsavaivoja.

Mistä teidän lapset saavat proteiinit?

Ja mitä jos lapsi haluaakin tehdä toisen päätöksen, muttei viidentoista vuoden päästä ruuansulatus sopeudu eläinperäiseen tuotteeseen. Aina kuulee, kuinka sekaruokavalioonkin pakotetaan ja vegaanit vaatii sekaruokailijoita kunnioittamaan lapsen tahtoa, mutta toisin päin ei tarvitse kunnioittaa lapsen tahtoa.

Itse koulun keittiössä työskennelleenä olen huomannut, kuinka myös vegaanilapsetkin haluaisi maistaa sekaruokaa. Tällainen tapaus on tullut vastaan, jossa lapsi ottikin tofun sijaan kalapuikkoja, joista hän piti ja otti niitä lisää. Sainkin kalapuikkopäivän jälkeen vihaista palautetta tytön kysyessä äidiltä, että voisiko heilläkin tehdä kalapuikkoja. Ystävällisesti selitin, että en voinut väkisin tunkea lapsen suuhun soijapuikkoja ja kyseessä ei ollut mikään huolimattomuus vakavasti allergisen kohdalla, minkä olisin ymmärtänyt, jos olisin sellaisen asian kanssa hölmöillyt.

Lapselle ei ole välttämättä kerrottu mistä ja miten liha oikeasti tulee ja miksi perheessä syödään miten syödään. Lisäksi lapset tahtovat usein syödä sitä mitä kaikki muutkin, eivätkä olla erilaisia. Samalla tavalla lapset tekee typeryyksiä jos kaveritkin. Jos kaikki kaveritkin söisi samaa ruokaa, niin painetta muuhun ei olisi.

Lapsille ei kerrota vauvojenkaan tulosta kovin aikaisin, mutta oletko silti sitä mieltä että vauvojen tulo on kamala asia?

Niin kauan kuin eläimet pistelee säälimättä poskeensa toisia eläimiä kaiket päivät minulta ei vain liikene pisteitä tälle mistä liha tulee -kortille. En ole kuullut sellaisesta että eläimet ruokkisi toisia eläimiä ennen kuin syövät ne.

Vegaaniruoka on vähän kuin uskonto tai muut vastaavat. Koska pieni ihminen ei voi olla missään asiassa täysin oikeassa on hyvä kulkea keskitietä.

Kun vähän elää, huomaa kuinka paljon lapsetkin joutuvat kärsimään vanhempien elämänvalinnoista.

Kaikkein vaikeintahan tässä on se kuinka vegaani selviää viittä minuuttia kauemmin kertomatta jollekulle olevansa vegaani.

Tämä on jo vanha keskustelu, mutta nyt kun olen saanut seurata vegaanin elämää läheltä niin yhden asian olen pistänyt merkille:suvaitsemattomuuden. Minä sekasyöjänä varmistan, että hänellekin on sopivaa ruokaa mutta hän vegaanin ajattelee, että kyllä muutkin tätä minin ruokaa voi syödä. Eli hän ei näe vaivaa muiden eteen, mutta vaatii että hänen eteen pitää nähdä, vaikka ei hänkään ole allerginen juustoille ja lihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin tulee tunne, että moni luulee vegaaniruoan olevan ainoastaan sellaista, mikä sisältää soijaa, härkistä tai nyhtistä.  Juuri tein pestopastaa koko perheelle, ja en kyllä tunkenut siihen mitään noista. En edes muista, milloin olisin ostanut jotain noista mainitsemistani, koska meillä kukaan ei niistä tykkää ja tulee vatsavaivoja.

Mistä teidän lapset saavat proteiinit?

Tällä aterialla proteiinia tuli pestosta, sekä lisukkeena tarjottavasta ruisleivästä. Eilen tein papu-tofukiusausta. Eli milloin mistäkin. Aika paljon erilaisista pavuista, linsseistä ja herneistä.

Mitä jos lapsi tekisi toisen valinnan aikuisena ja tällöin ei ruuansulatus enää sopeudu eläinperäiseen? Sekaruualla taas on mahdollisuus taata lapselle tulevaisuudessakin mahdollisuus valita joko se vegaaninen tai kasvisruokavalio. Vegaanisesta sekaruokaan siirtyminen taas on melkein mahdottomuus, mikä tapahtuu pitkien tuskien kautta, jos edes silloinkaan.

Minä olen se papu-tofukiusauksen laittaja. Meidän lapsista nyt ei tarvitse olla huolissaan. Ovat sekaruoalla kasvaneita, mutta teini-iässä tai sen jälkeen kaikki vegaaneiksi ryhtyneitä. Itse en ole vegaani.

Heh, meidänkin häissä tarjottiin vaan vegeruokaa, ja vuosia jälkeenpäinkin siitä puhutaan selän takana, miten hyvää se oli.

Vegaanista ruokaa voi tehdä tosi hyvin tai tosi huonosti, ja kaikkea siltä väliltä.

Monet pitopalvelut ei valitettavasti varmaan ole kauhean päteviä tai kokeneita vegaaniruuan laittamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo vanha keskustelu, mutta nyt kun olen saanut seurata vegaanin elämää läheltä niin yhden asian olen pistänyt merkille:suvaitsemattomuuden. Minä sekasyöjänä varmistan, että hänellekin on sopivaa ruokaa mutta hän vegaanin ajattelee, että kyllä muutkin tätä minin ruokaa voi syödä. Eli hän ei näe vaivaa muiden eteen, mutta vaatii että hänen eteen pitää nähdä, vaikka ei hänkään ole allerginen juustoille ja lihalle.

Näin juuri. Trendeissä on aina se pieni ydin, joka on oikealla asialla, mutta sitten seuraan liittyy kaikki ne sopulit, jotka liittyy vain koska on se juttu tällä hetkellä ja pelkkä työkalu toisten tallomiseen oman erinomaisuuden alle. Sinänsä sääli koska näiden ihmisten kohdalla asian vegaani voi korvata suunnilleen millä tahansa muulla kun yhteiskunnallinen trendiajoitus on oikea.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein vaikeintahan tässä on se kuinka vegaani selviää viittä minuuttia kauemmin kertomatta jollekulle olevansa vegaani.

Minun kokemukseni ovat kyllä ihan muuta. Otan linjastolta vegaaniseksi merkityn ruoan (jos sellaista on, joskus mennään perunalinjalla) ja kun vieressäni istuva henkilö kysyy erilaiselta näyttävästä ruoastani, sanon, että olen vegaani, mutta että en mieluusti puhu asiasta ruokapöydässä. Jos vieressä istuja on hyvätapainen, hän vaihtaa aihetta. Joskus vegaaniudestani aletaan inttää, jolloin vaihdan aihetta itse.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein vaikeintahan tässä on se kuinka vegaani selviää viittä minuuttia kauemmin kertomatta jollekulle olevansa vegaani.

Terveenä ja kauan elävänä vegaanina on melko monimutkikasta elää.  Vegaanin ruokailuun tulee yhtä paljon harhaanjohtavaa tietoa kuin koronaan.  Vegaanit on nykyään lähes rahastuksen kohteena. 

Se "aliravitsemus" kalsiumista, vitamiineista yms. tulee yllättäen kun lähestytään eläkeikää ja elettyä elämää ei voi enää korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein vaikeintahan tässä on se kuinka vegaani selviää viittä minuuttia kauemmin kertomatta jollekulle olevansa vegaani.

Minun kokemukseni ovat kyllä ihan muuta. Otan linjastolta vegaaniseksi merkityn ruoan (jos sellaista on, joskus mennään perunalinjalla) ja kun vieressäni istuva henkilö kysyy erilaiselta näyttävästä ruoastani, sanon, että olen vegaani, mutta että en mieluusti puhu asiasta ruokapöydässä. Jos vieressä istuja on hyvätapainen, hän vaihtaa aihetta. Joskus vegaaniudestani aletaan inttää, jolloin vaihdan aihetta itse.

Niin siis tämä on otantasi vain omasta itsestäsi. Aika pieni otanta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo vanha keskustelu, mutta nyt kun olen saanut seurata vegaanin elämää läheltä niin yhden asian olen pistänyt merkille:suvaitsemattomuuden. Minä sekasyöjänä varmistan, että hänellekin on sopivaa ruokaa mutta hän vegaanin ajattelee, että kyllä muutkin tätä minin ruokaa voi syödä. Eli hän ei näe vaivaa muiden eteen, mutta vaatii että hänen eteen pitää nähdä, vaikka ei hänkään ole allerginen juustoille ja lihalle.

En ole vegaani, mutta olen kasvissyöjä. Itse en ole tullut koskaan ajatelleeksi, että olisin suvaitsematon, jos tarjoan kasvisruokaa, kun tiedän, että se sekasyöjäkin syö välillä muutenkin kasvisruokaa. Ajattelen myös niin, että se liha on sekasyöjänkin ruokavaliossa vain pieni osa. Jos tarjoaa ruokaa, ei sillä yhdellä ruokailukerralla välttämättä ole tarjolla kaikkea muutakaan, mitä olisi terveellisesti hyvä syödä. Jos pyöräyttää lihapullat, ei välttämättä ole tarjolla kalaa tai ruisleipää, ja nekin ovat osa sekasyöjän ruokavaliota. Miksei siitä yhdellä ruokailukerralla voisi puuttua se lihakin, jos ruoka muuten on herkullista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein vaikeintahan tässä on se kuinka vegaani selviää viittä minuuttia kauemmin kertomatta jollekulle olevansa vegaani.

Minun kokemukseni ovat kyllä ihan muuta. Otan linjastolta vegaaniseksi merkityn ruoan (jos sellaista on, joskus mennään perunalinjalla) ja kun vieressäni istuva henkilö kysyy erilaiselta näyttävästä ruoastani, sanon, että olen vegaani, mutta että en mieluusti puhu asiasta ruokapöydässä. Jos vieressä istuja on hyvätapainen, hän vaihtaa aihetta. Joskus vegaaniudestani aletaan inttää, jolloin vaihdan aihetta itse.

Niin siis tämä on otantasi vain omasta itsestäsi. Aika pieni otanta.

Valitettavasti en pysty olemaan useampi henkilö. Paikoissa, joissa pääsen tarkkailemaan muita vegaaneja ja heidän käytöstään, vegaanit ovat enemmistönä eivätkä siksi sovi tähän vertailukohdiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aika yksipuoleiset aminahappolähteet…

Tuossa kahden päivän ruokavaliossahan oli vegaanin aminohappolähteet kuin oppikirjasta.

Palkokasvit, täysjyvävilja ja pähkinät. Ja kuitenkin kyse oli vain yhdestä päivän ateriasta.

Aika monta on niitä, jotka tuollaisella ruokavaliolla olisivat pysyvästi työkyvyttömiä. Kun jätetään pyhä ruisleipä (ja muut viljat) palkokasvit ja sienet pois ruokavaliosta, niin melko vaikeaa on löytää sopivaa vegaanista syömistä.

Miksi ne pitäisi jättää pois ruokavaliosta? 

Mitäs pahaa palkokasveissa ja sienissä on...? En ymmärrä näiden vegaanien ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo vanha keskustelu, mutta nyt kun olen saanut seurata vegaanin elämää läheltä niin yhden asian olen pistänyt merkille:suvaitsemattomuuden. Minä sekasyöjänä varmistan, että hänellekin on sopivaa ruokaa mutta hän vegaanin ajattelee, että kyllä muutkin tätä minin ruokaa voi syödä. Eli hän ei näe vaivaa muiden eteen, mutta vaatii että hänen eteen pitää nähdä, vaikka ei hänkään ole allerginen juustoille ja lihalle.

Tämä on huomattu vegaaneissa: tehdään herjaa sekaruoan syöjistä ja laitetaan jopa tappouhkauksia vireille. Mihin katosi se elämän arvostus ja kunnioitus?

Terveydellisiä syitä on monenlaisia. Itse lopetin lihansyönnin 20 vuotta sitten. Oli pakko, kun minulla oli jatkuvasti suolistotulehdus ja ummetus. Onneksi niitä vaivoja ei ole ollut sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo vanha keskustelu, mutta nyt kun olen saanut seurata vegaanin elämää läheltä niin yhden asian olen pistänyt merkille:suvaitsemattomuuden. Minä sekasyöjänä varmistan, että hänellekin on sopivaa ruokaa mutta hän vegaanin ajattelee, että kyllä muutkin tätä minin ruokaa voi syödä. Eli hän ei näe vaivaa muiden eteen, mutta vaatii että hänen eteen pitää nähdä, vaikka ei hänkään ole allerginen juustoille ja lihalle.

Tämä on huomattu vegaaneissa: tehdään herjaa sekaruoan syöjistä ja laitetaan jopa tappouhkauksia vireille. Mihin katosi se elämän arvostus ja kunnioitus?

Huh, missä piireissä liikut.

Kuulostaa ikävältä, että vieraat ovat tuollaisia, että puhuvat pahaa selän takana. Hääpari saa laittaa just sellaiset tarjottavat kuin haluaa, toki vieraiden allergiat on hyvä huomioida. Ei vieraiden tarvitse kaikesta (tai mistään), mutta pahan puhumisen voisi jättää väliin.

Itse olen sekäsyöjä, mutta ei olisi mikään ongelma syödä vegaanista ruokaa. Kyllä sitä nyt yhden juhlan verran ilman pihviä selviää ;)

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset eivät pidä aatteellisesta propagandasta ja tuputtamisesta, aika yllättävää.

OK. Laitetaanpa lapsesi häkkiin. Jos tulet valittamaan asiasta, voivat muut todeta, että eivät pidä aatteellisesta propagandastasi ja tuputtamisesta. Lapset, kuten muutkin eläimet, ovat kaikki vain esineitä joille voi tehdä ihan mitä vaan omat mielihalut sanovat, eikös vaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo vanha keskustelu, mutta nyt kun olen saanut seurata vegaanin elämää läheltä niin yhden asian olen pistänyt merkille:suvaitsemattomuuden. Minä sekasyöjänä varmistan, että hänellekin on sopivaa ruokaa mutta hän vegaanin ajattelee, että kyllä muutkin tätä minin ruokaa voi syödä. Eli hän ei näe vaivaa muiden eteen, mutta vaatii että hänen eteen pitää nähdä, vaikka ei hänkään ole allerginen juustoille ja lihalle.

En ole vegaani, mutta olen kasvissyöjä. Itse en ole tullut koskaan ajatelleeksi, että olisin suvaitsematon, jos tarjoan kasvisruokaa, kun tiedän, että se sekasyöjäkin syö välillä muutenkin kasvisruokaa. Ajattelen myös niin, että se liha on sekasyöjänkin ruokavaliossa vain pieni osa. Jos tarjoaa ruokaa, ei sillä yhdellä ruokailukerralla välttämättä ole tarjolla kaikkea muutakaan, mitä olisi terveellisesti hyvä syödä. Jos pyöräyttää lihapullat, ei välttämättä ole tarjolla kalaa tai ruisleipää, ja nekin ovat osa sekasyöjän ruokavaliota. Miksei siitä yhdellä ruokailukerralla voisi puuttua se lihakin, jos ruoka muuten on herkullista?

Tätä mäkin olen ajatellut. Pitäisikö sekasyöjälle tosiaan tarjota pihvin seuraksi kanafilettä ja italiansalaattia, jotta hän ei kokisi minua suvaitsemattomaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo vanha keskustelu, mutta nyt kun olen saanut seurata vegaanin elämää läheltä niin yhden asian olen pistänyt merkille:suvaitsemattomuuden. Minä sekasyöjänä varmistan, että hänellekin on sopivaa ruokaa mutta hän vegaanin ajattelee, että kyllä muutkin tätä minin ruokaa voi syödä. Eli hän ei näe vaivaa muiden eteen, mutta vaatii että hänen eteen pitää nähdä, vaikka ei hänkään ole allerginen juustoille ja lihalle.

En ole vegaani, mutta olen kasvissyöjä. Itse en ole tullut koskaan ajatelleeksi, että olisin suvaitsematon, jos tarjoan kasvisruokaa, kun tiedän, että se sekasyöjäkin syö välillä muutenkin kasvisruokaa. Ajattelen myös niin, että se liha on sekasyöjänkin ruokavaliossa vain pieni osa. Jos tarjoaa ruokaa, ei sillä yhdellä ruokailukerralla välttämättä ole tarjolla kaikkea muutakaan, mitä olisi terveellisesti hyvä syödä. Jos pyöräyttää lihapullat, ei välttämättä ole tarjolla kalaa tai ruisleipää, ja nekin ovat osa sekasyöjän ruokavaliota. Miksei siitä yhdellä ruokailukerralla voisi puuttua se lihakin, jos ruoka muuten on herkullista?

Tätä mäkin olen ajatellut. Pitäisikö sekasyöjälle tosiaan tarjota pihvin seuraksi kanafilettä ja italiansalaattia, jotta hän ei kokisi minua suvaitsemattomaksi. 

Kaikki tai ei mitään, huh? Harmi että kansalaisten perusmassa näköjään edelleen argumentoi tältä pohjalta, että jos jotain toivoo niin sitten pilkataan toivetta satakertaisesti? Hirveän epäkypsää että ei kestä vieraiden huomioimista esmes 20-prosenttisesti. Kasvakaa isoksi pliis.

Jos tämä ei aukea niin ajatelkaa vaikka sitten sellaisia "meidän näköisiä" häitä joissa hääpari haluaa näköistä sillä että koko ilta kuunnellaan jotain nykymusiikkia täysillä tuutista. Jättäisin väliin koko kestit jos olisi kutsussa varoitettu tästä.