Säälittää ihmiset, jotka eivät koskaan käy bilettämässä

Turhaan säälit. Ihmisiä on erilaisia, itse en ainakaan mitenkään himoa baariin, mieluummin vietän vaikka rauhallista koti-iltaa. En muutenkaan yhtään viihdy humalaisten joukossa.

Hauskaa voi pitää muutenkin. Olen 18 ja bilettäminen ei oo oikein mun juttu :D

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta. Parikymppisenä tuli kyllä käytyä baarissa lähes joka viikonloppu. Olen nyt kolmevitosena kasvanut sen yli jos bilettämisellä tarkoitetaan baarielämää. Mieluummin olen kotosalla tai ystävien luona viettämässä iltaa. Saunotaan, syödään, pelaillaan lautapelejä, juodaan viiniä, olutta tms kuka mitäkin. Joskus menee aamuun saakka jos on tosi kivaa :D En kaipaa sääliäsi pätkääkään :) Pidän elämästäni juuri nyt.

Kuvailemasi elämä ja "bilettäminen" lautapeleineen on mun pahin painajainen. Musta ei ikinä olis tollaseen; kuolisin TYLSYYTEEN. Lautapelien pelaaminen ja saunassa käyminen = bilettämistä? Cmoon :D 

Miksi pitäisi jos ei huvita?

Olen 31 ja ikävuosina 18-28 ehdin käydä bilettämässä aivan riittävän monta kertaa. Viimeisen parin vuoden aikana se alkoi baareineen ja ylipäätään juomisineen tuntua tympäisevältä, mutta tuli kuitenkin toisinaan käytyä. Nyt olen ollut 7kk täysin ilman baarissakäyntiä ja alkoholia, enkä tunne jääneeni paitsi yhtään mistään. Eikä sen puoleen ukkokaan ei juo, tosin toisista syistä kuin minä, mutta kuitenkin. Me ollaan se tylsä pariskunta, joka "ei uskalla" lähteä bilettämään, vaan vapaa-aika menee esim. Jossain kyläillessä, urheillen, ehkä ihan kotona saunoen, hyvin syöden ja leffoja katsellen. Ja näin kesäisin myös kalastus, grillaus ja frisbeegolf käyvät vapaa-ajan aktiviteeteiksi aivan loistavasti. Mihin sitä biletystä tarvii, jos se ei kiinnosta ;) Tuskin loppu elämääni selvin päin olen, mutta tuskin tulen koskaan enää kauhean aktiivisesti juomaan ja käymään bilettämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin haluaisitte, muttette uskalla koska teidät on kasvatettu vanhempien lellikeiksi. Voi teitä, ottakaa nyt joskus ilo irti elämästä, ette te siihen kuole!

0/5

Vanhemmillani ei ole mitään käryä mitä touhuan, en ole edes tavannut heitä yli 10 vuoteen. Ei vaan pätkääkään kiinnosta luuhata missään baareissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se "kovaa" on bilettää siinä teini-iässä ja nuorena aikuisena, mutta enemmän kyllä säälittää ne, joille biletys jää päälle vielä 30 ikävuoden jälkeenkin.

Ja vielä enemmän säälittää ne ihmiset, jotka säälii muita siitä, että ei "biletä tarpeeksi". Kertoo enemmän sinun ajatusmaailman rajallisuudesta kuin mistään muusta.

Vetäisin tuon säälittävyysrajan vielä ainakin 5 vuotta alemmaksi. Kyllä 25 vitosella pitää olla elämässä jo muutakin sisältöä kuin joku viinan kanssa läträäminen  ja ihmissuhteista jännityksen hakeminen.

Vierailija kirjoitti:

Kuten näistäkin vastauksista voi lukea niin monella se elämä lerpahtaa siinä kolmenkympin korvilla, ja sen jälkeen haistaan pieruverkkareissa villasukat jalassa kotisohvalla ja kuvitellaan olevansa kypsä aikuinen. Bilettämisestä käy Trivial Pursuitin pelaaminen. Surullista. Paikoilleen jämähtänyttä ja homehtunutta menoa :/

Siinähän onkin sitten riemu katossa kun väkisin lähdetään kapakkiin bilettämään siksi, että se kuuluu asiaan eikä ole hienoa olla jämähtänyt ja homehtunut 😂

Et kai tosissaan ole sitä mieltä, että biletys on ainoa tapa elää? Ei se kuule ole se elämän loppuminen vaan ehkä elämään tulee muita asioita, jotka ovat sille ihmiselle tärkeämpiä kuin joku biletys ja siksi se jää taka-alalle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suutuitte aloituksesta? En tarkoittanut pahalla, enkä tarkoita että kaikkien tarvitsisi tyyliin joka viikonloppu käydä jossain, puhuin niistä jotka eivät uskalla lähteä koskaan minnekään juhlimaan.

ap

Ei sulle kukaan suuttunut, mielipiteesi oli vain tavattoman typerä. Miksi luulet että bilettämättömyys johtuisi uskaltamattomuudesta? Kaikkia ei vain yhtään kiinnosta tuollainen riekkuminen.

Itse olen todennut että koskaan ei ole aamulla kaduttanut että ei illalla lähtenyt mihinkään.

Miksi pitäisi käydä bilettämässä eli ryyppäämässä? Se jos jokin on säälittävää.

Yksi syy miksi lopetin aikoinaan noin 20 vuotiaana bilettämisen oli tupakansavu, siitä on onnksi päästy eroon, mutta en edelleenkään keksi syytä miksi kävisin "tanssiravintoloissa". Tanssiminen ei kiinnosta, enkä ole seuraa vailla, musiikki on aina liian kovalla ettei niissä voi edes keskustella. Mitä hauskaan siinä siis muka olisi? Mielummin käyn saunassa, otan pari olutta tai pari lasia viiniä ja teen kotona ruokaa tai katson elokuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten näistäkin vastauksista voi lukea niin monella se elämä lerpahtaa siinä kolmenkympin korvilla, ja sen jälkeen haistaan pieruverkkareissa villasukat jalassa kotisohvalla ja kuvitellaan olevansa kypsä aikuinen. Bilettämisestä käy Trivial Pursuitin pelaaminen. Surullista. Paikoilleen jämähtänyttä ja homehtunutta menoa :/

Siinähän onkin sitten riemu katossa kun väkisin lähdetään kapakkiin bilettämään siksi, että se kuuluu asiaan eikä ole hienoa olla jämähtänyt ja homehtunut 😂

Et kai tosissaan ole sitä mieltä, että biletys on ainoa tapa elää? Ei se kuule ole se elämän loppuminen vaan ehkä elämään tulee muita asioita, jotka ovat sille ihmiselle tärkeämpiä kuin joku biletys ja siksi se jää taka-alalle.

Olen tosissani sitä mieltä että on surullista jos ihmiset ovat aidosti niin paikoilleen jämähtäneitä. Mielestäni se on hämmentävää.

Liki neljävitosiksi biletettiin vähintään kerta viikkoon.

Kertalasku 150-200 euroa.

Kyllästyttiin ja sijoitettiin säästyneet eurot matkustamiseen.

Eipä ole kaipuuta ollut ja nautittu mantereesta jos toisestakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten näistäkin vastauksista voi lukea niin monella se elämä lerpahtaa siinä kolmenkympin korvilla, ja sen jälkeen haistaan pieruverkkareissa villasukat jalassa kotisohvalla ja kuvitellaan olevansa kypsä aikuinen. Bilettämisestä käy Trivial Pursuitin pelaaminen. Surullista. Paikoilleen jämähtänyttä ja homehtunutta menoa :/

Siinähän onkin sitten riemu katossa kun väkisin lähdetään kapakkiin bilettämään siksi, että se kuuluu asiaan eikä ole hienoa olla jämähtänyt ja homehtunut 😂

Et kai tosissaan ole sitä mieltä, että biletys on ainoa tapa elää? Ei se kuule ole se elämän loppuminen vaan ehkä elämään tulee muita asioita, jotka ovat sille ihmiselle tärkeämpiä kuin joku biletys ja siksi se jää taka-alalle.

Olen tosissani sitä mieltä että on surullista jos ihmiset ovat aidosti niin paikoilleen jämähtäneitä. Mielestäni se on hämmentävää.

Oli sitten miten paljon harrastuksia tai muuta itselleen tärkeää ja mielekästä tekemistä vapaa-ajalla ja tekee sitä mitä tahtoo, mutta ei sitä mitä ei tahdo niin on paikoilleen jämähtänyt, jos ei käy baareissa vetämässä kännejä? Tuo ajattelutapa taas on minun mielestäni hämmentävä ja surullinen, mutta jokainen toki tavallaan ja saa aivan vapaasti tehdä vain sitä, minkä mielekkääksi kokee.

Lopetin bilettämisen ja baareissa käymisen n.30v. Tuntui, että homma oli vain sitä samaa puuduttavaa skeidaa illasta toiseen. Katselin välillä sitä touhua lähinnä säälinsekaisin tuntein ja mietin mitä helvettiä mä teen täällä. Kuin apinatalossa olisi ollut, ihmiset huutaa ja kiljuu kuin eläimet, musa täysillä, paska, kusi, hiki ja oksennus haisee, halvat parfyymit särkee päätä. Toisinaan viet kotiin jonkun juopuneen pubiruusuun, niin että ei meinaa edes seisoa ja aamulla odotat että nainen häipyisi mahd nopeasti.

Aikansa kaikkea, ei kiinnosta nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Kuten näistäkin vastauksista voi lukea niin monella se elämä lerpahtaa siinä kolmenkympin korvilla, ja sen jälkeen haistaan pieruverkkareissa villasukat jalassa kotisohvalla ja kuvitellaan olevansa kypsä aikuinen. Bilettämisestä käy Trivial Pursuitin pelaaminen. Surullista. Paikoilleen jämähtänyttä ja homehtunutta menoa :/

Ai niinkö;D Missähän välissä tuota ehtisi kun on vaativa ja haastava työ, työmatkoja, harrastuksia (omia ja lasten), matkustellaan 6 vkoa vuodessa (+ainakin 1 pitkä vkl), ihana puutarha jossa saa hyvin aikansa kulumaan (jos ei muuta niin otan aurinkoa altaalla), nyt kun lapset on isompia ehdin taas lukemaan ja valokuvaamaan, tavataan niitä ystäviä joko meillä tai heillä jne jne.

Odottelen kovasti aikaa kun ehdin heittäytyä pieruverkkareissa sohvalle!!

36

Onko mitään säälittävämpää kuin joku parhaat vuotensa nähnyt bilehile, teinipissis vielä kolmekymppisenäkin. Lähinnä säälittää noi ihmiset.

Mua ihmetyttää suomalainen asenne: 2-kymppisenä kuuluu bilettää täysillä, 3-kymppisenä biletys on säälittävää ja sosiaalisen elämän täytyy olla ohi.

Kyllä muualla Euroopassa käydään istumassa iltaisin ihan aikuisinakin, nähdään toisia ihmisiä. Miksi sosiaalisen kanssakäymisen pitäisi olla joku teini-ikään kuuluva kaverivaihe, joka on noloa myöhemmin?

Minä en pysty dokaamaan samalla tavalla kuin nuorena, mutta ihmisistä ja ilonpidosta nautin yhä. Mitkään harrastukset, kuten kirjastossa tai kuntosalilla käynti, eivät korvaa sellaista rentoa sosiaalista olemista, mitä yöelämässä on.

Miksi oletusarvona on se että teininä dokataan ja sekoillaan ja wanhempana homehdutaan? Itse aloin käydä baareissa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Eivät kaikki ole pilanneet itseään jo nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää suomalainen asenne: 2-kymppisenä kuuluu bilettää täysillä, 3-kymppisenä biletys on säälittävää ja sosiaalisen elämän täytyy olla ohi.

Kyllä muualla Euroopassa käydään istumassa iltaisin ihan aikuisinakin, nähdään toisia ihmisiä. Miksi sosiaalisen kanssakäymisen pitäisi olla joku teini-ikään kuuluva kaverivaihe, joka on noloa myöhemmin?

Minä en pysty dokaamaan samalla tavalla kuin nuorena, mutta ihmisistä ja ilonpidosta nautin yhä. Mitkään harrastukset, kuten kirjastossa tai kuntosalilla käynti, eivät korvaa sellaista rentoa sosiaalista olemista, mitä yöelämässä on.

Senkus biletät, olette silti säälittäviä luusereita vaikka mitä jauhatte, kolmekymppiset teinipissikset sekoilemassa jossain baarissa, kyllä on kehittävää touhua. Tsemii!

No minä olen melkein 30 v ja myönnän kyllä, että olisin halunnut käydä nuorempana bilettämässä. Ei vaan kerta kaikkiaan ollut kavereita ja yksin en tietenkään olisi baariin mennyt. Opiskelut aloitin parissakin paikkaa, mutta ujouttani en osannut tutustua ihmisiin. Toisten opintojen alussa tosin pakotin itseni muutamaan kertaan bileisiin, mutta silloin jännitti niin paljon se että hyväksyvätkö uudet opiskelukaverini minut seuraansa, että eipä niistä bileistä osannut nauttia.

Nyt toivon että olisin viettänyt sellaisen bilenuoruuden, jossa mulla olisi ollut *hauskaa* ja kavereita. Lähden kyllä edelleenkin bilettämään jos saan tilaisuuden eli olen vähän säälittävä varhaiskeski-ikäinen (tätä tosin tapahtuu ehkä kerran vuodessa jos sitäkään). Nyt kai olisi ihan ne viimeiset mahdollisuudet saada bilekokemuksia, mutta kun ei mulla vieläkään ole niitä kavereita. Suren elämääni niin paljon että pelkään että haikailen koko elämäni sen menetetyn nuoruuden ja bileiden perään.