Säälittää ihmiset, jotka eivät koskaan käy bilettämässä

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää suomalainen asenne: 2-kymppisenä kuuluu bilettää täysillä, 3-kymppisenä biletys on säälittävää ja sosiaalisen elämän täytyy olla ohi.

Kyllä muualla Euroopassa käydään istumassa iltaisin ihan aikuisinakin, nähdään toisia ihmisiä. Miksi sosiaalisen kanssakäymisen pitäisi olla joku teini-ikään kuuluva kaverivaihe, joka on noloa myöhemmin?

Minä en pysty dokaamaan samalla tavalla kuin nuorena, mutta ihmisistä ja ilonpidosta nautin yhä. Mitkään harrastukset, kuten kirjastossa tai kuntosalilla käynti, eivät korvaa sellaista rentoa sosiaalista olemista, mitä yöelämässä on.

Millaista se sosiaalinen yöelämä sitten on? Sielunsiskojen kanssa korkkarit kattoon? Tanssitaan tiukassa ringissä ja katsotaan lempeästi hymyillen muita nenän varttaan pitkin, kun ne on liian humalassa, väärin pukeutuneita kananperse hiuksineen?

Vierailija kirjoitti:

Määrittele bilettäminen, koska ensimmäisenä tuosta sanasta tulee vaan mieleen teinien kotibileet, jossa ryypätään, itketään, kaatuillaan ja oksennetaan. Enemmän säälittävä jos joku aikuinen tällaista harrastaa.

Harva teinikään tuota enää harrastaa. Nyt pidetään kännissä örveltämistä säälittävänä. Niin se maailma muuttuu, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää suomalainen asenne: 2-kymppisenä kuuluu bilettää täysillä, 3-kymppisenä biletys on säälittävää ja sosiaalisen elämän täytyy olla ohi.

Kyllä muualla Euroopassa käydään istumassa iltaisin ihan aikuisinakin, nähdään toisia ihmisiä. Miksi sosiaalisen kanssakäymisen pitäisi olla joku teini-ikään kuuluva kaverivaihe, joka on noloa myöhemmin?

Minä en pysty dokaamaan samalla tavalla kuin nuorena, mutta ihmisistä ja ilonpidosta nautin yhä. Mitkään harrastukset, kuten kirjastossa tai kuntosalilla käynti, eivät korvaa sellaista rentoa sosiaalista olemista, mitä yöelämässä on.

Kyse on vähän eri asiasta jos puhutaan bilettämisestä ja Eurooppalaisesta illanistumisesta:D Mekin käymme italialaisten ja ranskalaisten ystäviemme kanssa siellä ollessa ulkona joka ilta mutta ensin aperitivoilla (lasillinen juotavaa + pientä suolaista samaan hintaan) ja sitten illallisilla. Jos joku sen jälkeen haluaa vielä juoda se tapahtuu kyllä jonkun omalla terassilla - äärimmäisen harvoin joku lasillinen jatkettua pastista tai kuohuviiniä tilkalla likööriä

Voi juku. Mä biletin kiintiöni siihen saakka kunnes perustin perheen. Tiettyjen kuvioiden myötä lopetin alkoholin käytönkin lähes kokonaan. Minun silmissäni se mennyt elämä biletyksineen oli aika jämähtänyttä. Nyt olen vapaa. Siitä ei ole kauaakaan kun viime kerran hoksasin tämän ja ilahduin havainnostani.

Silti arvelen, että se mikä tekee minut vapaaksi ei välttämättä tee jotain toista vapaaksi ja se on ihan hyvä niin. Mielestäni suurinta uskallusta on antaa itselleen lupa löytää oma tapansa olla onnellinen ja nauttia juuri niistä asioista mistä nauttii. Minun kohdallani juhlava tunne liittyy työviikon päättymiseen, lupaan olla hetken itsekseen ja vaikkapa samota keskellä yötä metsäpolkua.

Kiitos säälistäsi! Otan sen mielummin vastaan kun biletän. Suomi on kulttuurilta ihan väärä maa siihen. Ulkomailla on ihan kiva käydä bilettämässä, kun tunnelma rento. 

Suomessa kaava on vähän se, että perheen äiti juo ne kaksi sidukkaa. Tämän jälkeen joko haastaa riitaa kaikkien kanssa tai tilittää surkeaa perhearkeaan ja muistelee synnytystään. Siihen päälle vielä ne moneen kertaan kerrattut teinivuodet.  Ja se avautuminen, kun joku mies lähestyy.

Samoin,juhlittu tarpeeksi nuorena.Nyt käydään miehen kanssa juhlissa,ei niinkään "bilettämässä".. Ja niissäkin harvoin,ei perheellisen passaa niin kovin.

Ja en usko että vanhempani enää mieltään siitä pahoittavat..;)

Vierailija kirjoitti:

Säälittää ihmiset, jotka eivät koskaan käy bilettämässä Kuitenkin haluaisitte, muttette uskalla koska teidät on kasvatettu vanhempien lellikeiksi. Voi teitä, ottakaa nyt joskus ilo irti elämästä, ette te siihen kuole!

Sääli on sairautta.

Uskalluksesta ei ole kysymys, vaan laiskuudesta omalla kohdallani. Olen nykyään niin laiska, että mieluummin käperryn sohvalle kattomaan töllöä kuin lähden viihteelle. Olen käynyt muistaakseni pari vuotta sitten baarissa viimeksi. Muistan kyllä vielä senkin ajan kun viihteellä oltiin koko viikonloppu, mutta sitä aikaa ei ole ikävä.

Mammojen mielestä bilettäminen tarkoittaa väistämättä sitä, että heilutaan räkäkännissä ja vedetään itkupotkuraivareita. Kertoo ehkä enemmän teistä kuin juhlimisesta yleensä. Itse ainakin näin nuorena aikuisena nautin juhlimisesta ja hyvissä baareissa käymisessäkin, jos on hyvä porukka ja tunnelma. Tietysti ihmisille joskus sattuu ylilyöntejä, mutta pääasiassa se bilettäminen ei ystäväpiirissäni tarkoita mitään ördäystä, vaan hauskaa, iloista ja riehakasta tunnelmaa, tanssimista ja hauskan pitämistä. Se on kyllä ihan totta, että Suomen klubit ovat monesti tylsiä, mutta on niitä hyviäkin paikkoja, varsinkin jos on kivoja tapahtumia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran, pari vuodessa kun jonnekin baariin erehdyn, niin muistan, miksi käyn niin harvoin. :D olihan se hauskaa kun olin 18, mutta ei oo enää.

Tanssimassa on ihan kiva käydä, mutta todellisuudessa musiikki on monesti huonoa, jalat liimautuu tahmaiseen lattiaan, urpot tuppautuu seuraan, juomaa läikkyy päälle... kaiken kruunaa mahdolliset lasinsirut ja kourijat.

Oletpa käynyt huonoissa paikoissa.

Totta :D asuin Kuopiossa, ei ollu kauheesti mitään "hienompia" paikkoja siellä.