Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä, eikö 4-5v saisi ulkoilla omalla pihalla yksin?
05.06.2016 |
Onko joku oikeasti sitä mieltä että 4-5v ei voisi ulkoilla omassa okt pihassa? Siis ilman että vanhempi on mukana koko ajan?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Niistä 70-luvun lapsista tuli varovaisempia vanhempia. Maailmakin on muuttunut. 70-luvulla liftattiinkin joka paikkaan, nykyään liftareita näkyy harvoin. Ja oikeastihan todettiin, että "avainkaula" lapsen elämä kasvattaa epävarmoja ja ailahtelevaisia aikuisia.
No minusta ainakin kasvoi hyvin itsevarma, itsenäinen ja ratkaisukykyinen aikuinen toisin kuin näistä nykyajan uusavuttomista, jotka ei osaa edes vettä keittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa pohtinut, onko nykyvanhemmat ylisuojeleviä vai lapset avuttomampia kuin ennen.
Omassa lapsuudessani 70-luvulla leikittiin kerrostalon pihalla ilman valvontaa 3-vuotiaasta asti. 6-vuotiaana kun menin kouluun (olen loppuvuodesta syntynyt), niin koulun jälkeen menin kotiin ja leikin yksin/kaverien kanssa sisällä/pihalla/läheisessä leikkipuistossa kunnes äitini tuli töistä (useamman tunnin siis).
Kun vanhemmat ovat ylisuojelevia, niin tuleehan lapsesta tietysti avuttomampi. Eivät geenit tässä ajassa ole ehtineet kovasti muuttua :D
Onhan näitä nähty, jotka kouluun tullessaan itkevät peukalo suussa ja open pitäisi laittaa vetoketjukin kiinni ja käydä pylly pyyhkimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niistä 70-luvun lapsista tuli varovaisempia vanhempia. Maailmakin on muuttunut. 70-luvulla liftattiinkin joka paikkaan, nykyään liftareita näkyy harvoin. Ja oikeastihan todettiin, että "avainkaula" lapsen elämä kasvattaa epävarmoja ja ailahtelevaisia aikuisia.
No minusta ainakin kasvoi hyvin itsevarma, itsenäinen ja ratkaisukykyinen aikuinen toisin kuin näistä nykyajan uusavuttomista, jotka ei osaa edes vettä keittää.
Ongelmanratkaisukyky ei tosiaan kehity, jos kaikki tulee valmiina. Tässäkin pihassa yksi ekaluokkalainen jo vihdoin ja viimein vähän harjoitteli pihalla oloa omillaan (kerrostalo).
Ei uskaltanut keppiä nostaa maasta, kun jo huusi äitiä partsille"saanksmä ottaa tän kepin"? Meinas hermo mennä syksyllä tuota kuunnellessa. Mutta nyt menee siinä missä muutkin, toki kaksi vuotta myöhemmin, mikä on vähän sääli.
No mun kolmesta lapsesta kaikki ovat olleet rivitalon pihalla itsekseenkin noin nelivuotiaasta ylöspäin. Leikkipiha jää talojen keskelle. Kesäisin meillä on ulko-ovi auki, ja keittiön ikkuna on pihalle. Olen kyllä koko ajan ollut ns. kuulolla, eli yleensä teen ruokaa siinä keittiössä sillä aikaa kun ovat pihalla. Istun kyllä penkillä siinä hiekkiksellakin , mutta yleensä menen laittamaan alulle ne ruuat, tai pokkean veskissä sisällä tms. Rivitalo sijaitsee omakotialueen reunalla. Tässä kunnassa eskariinkin on lupa pyöräillä itsekseen , mikäli vanhemmat allekirjoittavat lupalapun. Omani eivät kyllä ole pyöräilleet, koska ovat koko päiväisesti hoidossa, koska olen töissä Vanhin lapsista on jo koulussa ja kulkee kyllä koulumatkan pyörällä. Matkaa on pari kilometriä pyörätietä pitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niistä 70-luvun lapsista tuli varovaisempia vanhempia. Maailmakin on muuttunut. 70-luvulla liftattiinkin joka paikkaan, nykyään liftareita näkyy harvoin. Ja oikeastihan todettiin, että "avainkaula" lapsen elämä kasvattaa epävarmoja ja ailahtelevaisia aikuisia.
No minusta ainakin kasvoi hyvin itsevarma, itsenäinen ja ratkaisukykyinen aikuinen toisin kuin näistä nykyajan uusavuttomista, jotka ei osaa edes vettä keittää.
Ongelmanratkaisukyky ei tosiaan kehity, jos kaikki tulee valmiina. Tässäkin pihassa yksi ekaluokkalainen jo vihdoin ja viimein vähän harjoitteli pihalla oloa omillaan (kerrostalo).
Ei uskaltanut keppiä nostaa maasta, kun jo huusi äitiä partsille"saanksmä ottaa tän kepin"? Meinas hermo mennä syksyllä tuota kuunnellessa. Mutta nyt menee siinä missä muutkin, toki kaksi vuotta myöhemmin, mikä on vähän sääli.
Minä säälin sinun huonoja hermojasi, jos hermo meinaa mennä viattomaan naapurin lapseen, jolla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Kannattaisiko hakea jotain apua, jos tällaisia tilanteita tulee enemmänkin.
Mulla sattuu olemaan lapsi, joka on persoonaltaan varovainen. Saatttaa esimerkiksi kysyä just, että saako ottaa sen kepin. Voin kertoa sinulle, että ei hänestä yhtään toisenlainen olisi tullut, vaikka hänet olisi sysännyt kaksivuotiaana yksin pihalle. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa pohtinut, onko nykyvanhemmat ylisuojeleviä vai lapset avuttomampia kuin ennen.
Omassa lapsuudessani 70-luvulla leikittiin kerrostalon pihalla ilman valvontaa 3-vuotiaasta asti. 6-vuotiaana kun menin kouluun (olen loppuvuodesta syntynyt), niin koulun jälkeen menin kotiin ja leikin yksin/kaverien kanssa sisällä/pihalla/läheisessä leikkipuistossa kunnes äitini tuli töistä (useamman tunnin siis).
Kun vanhemmat ovat ylisuojelevia, niin tuleehan lapsesta tietysti avuttomampi. Eivät geenit tässä ajassa ole ehtineet kovasti muuttua :D
Onhan näitä nähty, jotka kouluun tullessaan itkevät peukalo suussa ja open pitäisi laittaa vetoketjukin kiinni ja käydä pylly pyyhkimässä.
Huolenpito ja vanhemman lainmukainen tehtävä, eli lapsensa valvominen, ei edelleenkään tarkoita sitä, että lasta kohdellaan ikuisesti vauvana.
Jos sinulle tulee parempi mieli kun saat perustella laiskuuttasi ja välinpitämättömyyttäsi, tällaisilla ääritapauksilla, niin ole hyvä, näin sinun tulee tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi 4 vuotiaan pitäisi olla yksin pihalla? Hänellä on oikeus vanhemman tai jonkun muun seuraan.
Minä taas ajattelen, että nelivuotiaalla on oikeus opetella ikätasoisesti itsenäistä olemista ilman selän takana jatkuvasti vahtaavaa valvovaa silmää.
Tämä ei totisesti tarkoita mitään heitteilejättöä, kuten kovasti yritetään dramaattisesti tyrkyttää.
Vai olisiko kysymys vanhemman oikeudesta olla mukavasti sisällä? Täällähän nimenomaan korostetaan että se valvova silmä on ikkunan takana.
Kotona tietysti tehdään kotitöitä ym. Ei kai kukaan nyt ota pallia allensa ja kyttää ikkunasta. Tarkistetaan tilanne sopivin väliajoin.
Mikä kenellekin on se sopiva, on jokaisen päätettävissä ihan itse. Kertoo lähinnä sinusta, jos sisälläolo on lähtökohtaisesti parempi vaihtoehto kuin ulkonaolo.
Itse kuulun ulkoilmaihmisiin ja asia on siis päinvastoin. Silti nelivuotiaani saa olla kavereiden kanssa pihalla leikkimässä.
On myös sosiaalisesti hyvä, että ratkaisevat ongelmiaan välillä keskenään. Että heti ei ole aikuinen sormi pystyssä, että "noin ei saa sanoa" jne.
En minä ole sisällä enkä varsinkaan tee kotitöitä. Minäkin olen ulkoilmaihminen, mutta sillä tavalla, että olen ulkona lasten kanssa. En välttämättä ratko sosiaalisia ongelmia, mutta ehkä läsnäolollani estän niiden syntymisen. Lapseni eivät roiku minussa kiinni, mutta vieraat lapset saattavat niin tehdäkin. Uskomatonta,millainen aikuisen nälkä noilla yksin ulkoilevilla 4-5-vuotiailla on. Oletko huomannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niistä 70-luvun lapsista tuli varovaisempia vanhempia. Maailmakin on muuttunut. 70-luvulla liftattiinkin joka paikkaan, nykyään liftareita näkyy harvoin. Ja oikeastihan todettiin, että "avainkaula" lapsen elämä kasvattaa epävarmoja ja ailahtelevaisia aikuisia.
No minusta ainakin kasvoi hyvin itsevarma, itsenäinen ja ratkaisukykyinen aikuinen toisin kuin näistä nykyajan uusavuttomista, jotka ei osaa edes vettä keittää.
Ongelmanratkaisukyky ei tosiaan kehity, jos kaikki tulee valmiina. Tässäkin pihassa yksi ekaluokkalainen jo vihdoin ja viimein vähän harjoitteli pihalla oloa omillaan (kerrostalo).
Ei uskaltanut keppiä nostaa maasta, kun jo huusi äitiä partsille"saanksmä ottaa tän kepin"? Meinas hermo mennä syksyllä tuota kuunnellessa. Mutta nyt menee siinä missä muutkin, toki kaksi vuotta myöhemmin, mikä on vähän sääli.
Minä säälin sinun huonoja hermojasi, jos hermo meinaa mennä viattomaan naapurin lapseen, jolla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Kannattaisiko hakea jotain apua, jos tällaisia tilanteita tulee enemmänkin.
Mulla sattuu olemaan lapsi, joka on persoonaltaan varovainen. Saatttaa esimerkiksi kysyä just, että saako ottaa sen kepin. Voin kertoa sinulle, että ei hänestä yhtään toisenlainen olisi tullut, vaikka hänet olisi sysännyt kaksivuotiaana yksin pihalle. Päinvastoin.
Kyllä jatkuva kiljuminen juuri oman ikkunan alla voi ottaa pannuun. En ole erityisherkkä.
Muut lapset menivät omia menojaan kuka vähän äänekkäämmin, kuka ei. Mutta paljon nuoremmat pärjäsivät ilman vanhempansa jatkuvaa ohjeistusta joka kiven kääntämiselle.
Mutta kuten sanoin, tilanne on korjaantunut. Enkä tietenkään mitään valittanut, panin vain merkille tämän kyseisen lapsen puutteet itse pärjäämisessä.
Mistä sinä muuten noin tarkasti tiedät, mitä lapsestasi olisi tullut erilaisissa olosuhteissa? Minä en ainakaan tiedä. Meedio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niistä 70-luvun lapsista tuli varovaisempia vanhempia. Maailmakin on muuttunut. 70-luvulla liftattiinkin joka paikkaan, nykyään liftareita näkyy harvoin. Ja oikeastihan todettiin, että "avainkaula" lapsen elämä kasvattaa epävarmoja ja ailahtelevaisia aikuisia.
No minusta ainakin kasvoi hyvin itsevarma, itsenäinen ja ratkaisukykyinen aikuinen toisin kuin näistä nykyajan uusavuttomista, jotka ei osaa edes vettä keittää.
Ongelmanratkaisukyky ei tosiaan kehity, jos kaikki tulee valmiina. Tässäkin pihassa yksi ekaluokkalainen jo vihdoin ja viimein vähän harjoitteli pihalla oloa omillaan (kerrostalo).
Ei uskaltanut keppiä nostaa maasta, kun jo huusi äitiä partsille"saanksmä ottaa tän kepin"? Meinas hermo mennä syksyllä tuota kuunnellessa. Mutta nyt menee siinä missä muutkin, toki kaksi vuotta myöhemmin, mikä on vähän sääli.
Minä säälin sinun huonoja hermojasi, jos hermo meinaa mennä viattomaan naapurin lapseen, jolla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Kannattaisiko hakea jotain apua, jos tällaisia tilanteita tulee enemmänkin.
Mulla sattuu olemaan lapsi, joka on persoonaltaan varovainen. Saatttaa esimerkiksi kysyä just, että saako ottaa sen kepin. Voin kertoa sinulle, että ei hänestä yhtään toisenlainen olisi tullut, vaikka hänet olisi sysännyt kaksivuotiaana yksin pihalle. Päinvastoin.
Kyllä jatkuva kiljuminen juuri oman ikkunan alla voi ottaa pannuun. En ole erityisherkkä.
Muut lapset menivät omia menojaan kuka vähän äänekkäämmin, kuka ei. Mutta paljon nuoremmat pärjäsivät ilman vanhempansa jatkuvaa ohjeistusta joka kiven kääntämiselle.
Mutta kuten sanoin, tilanne on korjaantunut. Enkä tietenkään mitään valittanut, panin vain merkille tämän kyseisen lapsen puutteet itse pärjäämisessä.
Mistä sinä muuten noin tarkasti tiedät, mitä lapsestasi olisi tullut erilaisissa olosuhteissa? Minä en ainakaan tiedä. Meedio?
Täytyykin olla melkoinen meedio tajutakseen, että arkaa lasta ei kannata pakottaa ulkoilemaan yksin kaksivuotiaana. Tule meille spiritistiseen istuntoon, niin voin kertoa sulle vaikka lisää lasten perustarpeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomioittehan että vaikka kuinka lapsen kanssa on jankattu sääntöjä siitä mitä saa tehdä ja missä saa olla niin lapsen keskittyminen sääntöihin voi herpaantua pelkästään perhosen lennosta, voi lähteä seuraamaan keskittyneesti ja poistua sovituilta alueilta tielle tai metsään yms.
Jos lasten kehityksen kannalta oikeasti olisi hyväksi olla ilman aikuisen valvontaa, niin kai päiväkodeissakin toimittaisiin näin. Oltaisiin suorastaan tyytyväisiä, jos olisi henkilöstöstä vajausta ja nelivuotiaat pääsisivät ulkoilemaan ilman valvovaa silmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, 5 lapsen äiti, en ole päästänyt lapsia yksinään ulkoilemaan ennenkö aikaisintaan 5-vuotiaana, riippuen lapsesta, että onko rauhallinen vai vilkas jne. Nyt nuorin sai alkaa ulkoilemaan isosiskonsa kanssa ja täyttää loppuvuodesta 6v. Isosisko pääsi juuri ensimmäiseltä luokaltaan.
Saavat olla vain pihassa, johon näen ja pääsen hyvin nopeasti tarvittaessa.
Asumme nimittäin kerrostalossa, maantasalla ja lähes kaikki ikkunat ovat tuohon talomme päädyssä olevan leikkipihan suuntaan (päätyasunto). Takapihalta pääsee siis suoraan tuolle leikkipihalle ja välillä lapset leikkivät tuossa omassa pihassamme.
Leikkipiha on hyvin suojaisa ja turvallinen.
Moni voi nyt ihmetellä miksi 7-vuotias ei saa lähteä pihasta vielä kavereiden kanssa esim.lähipuistoon. Tämä siksi, että lapsi vasta harjoittelee itsenäisesti toimimista diabeetikkona. Kunhan oppii käyttämään puhelintaan hyvin ja oppii tunnistamaan vielä paremmin olostaan missä mennään ja pistämään lääkkeensä. Toistaiseksi on niin, että kaverit tulevat meille tai meidän pihaan leikkimään. Tämä on käynyt vielä hyvin ja uskon, että oma lapsi oppii nuo hoitoonsa liittyvät asiat siihen mennessä kun kaverisuhteet edellyttävät poistumista kotipiiristä.
Mä en todellakaan antais :D älkää sit itkekö jos oma kakaranne napataa tai sit se lähtee jonnekki kävelee ja kuolee. On niin monta surullista tapausta että vanhempi ei ole katsonut lastaan ja lapsi on hukkunu kaivoon/lampeen/järveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka vuosi noita hukkuu muutama.mitäs noista
Uskomatonta touhua Suomessa. Vastaatteko minulle perustellusti, onko se jokin suomalaisten geneettinen erityispiirre vai mikä, ettät täällä lapset "selviävät" itsekseen jo 4-5 vuotiaana ja sen katsotaan olevan ihan ok? Kun muissa läntisen Euroopan maissa ei missään nimessä jätetä lapsia yksin tuon ikäisinä.
Tiedättekö, että monissa Eu- maissa, joissa on yhtä turvallista kuin Suomessa, mainittakoon esim. Skotlanti ja Irlanti, on lailla rangaistavaa jättää alle 12 vuotiasta yksin edes kotiin sisälle? Tiedän tapauksen, jossa suomalainen wt-äiti jätti Irlannissa 9- vuotiaan kotiin kaupassakäynnin ajaksi. Kun tuli kotiin, olivat poliisit vastassa. Tämä soomilainen äiti ei ollut uskonut vaikka tästä asiasta oli hänelle kerrottu "kun kerran Suomessakin jätetään".
Ovatko muissa Eu- maissa ihmiset jotenkin urpoja/tyhmempiä, kun heillä ei ole tätä yksin jättämisen karaistavaa vaikutusta ollut lapsuudessaan? Ovatko suomalaiset jotenkin älyllisesti ja sosiaalisesti kehittyneempiä, kuin muut, kun tämä yksin jättäminen tuntuu olevan ok ja normaali juttu Suomessa?
En ymmärrä. Jopa Mll:n mukaan alle 12 vuotiasta ei tulisi jättää yksin, niin miksi ette tätä noudata? Ja kyllä, se yksin kerrostalon pihalle jättäminen leikkimään on nimenomaan yksin jättämistä. Ei tarvita kuin muutama sekunti ja lapsi on juossut auton alle/tippunut kaivoon/syönyt myrkkymarjoja tms. Samoin rivarin pihaan yksin jättäminen, puhumattakaan isosta ok- talon tontista.
Varmaan sen loukkaantuneen 6 vuotiaan tytön vanhemmatkin olivat ajatelleet "että kyllä ne lapset selviävät itsekseen" tai sen hukkuneen 4- vuotiaan joka oli kadonnut kotitalonsa pihasta.
MIKSI TEETTE lapsia, jos ette jaksa heistä huolehtia? Siivoaminen tai ruuanlaitto ei ole peruste jättää lasta yksin ulos!
Minusta on hyvin lapsi ja ympäristökohtaista voiko lasta päästää. Minä päästin tytön nelivuotiaana kerrostalon pihalle, naapurirapussa oli pieni päiväkoti ja pihan leikkialue oli aidattu. Eli aluksi ulkoilun säännöt oli "karsinasta ei saa lähteä". Kyttäsin hysteerisenä ekan pari kuukautta ikkunasta ja hyvin meni, pikkuhiljaa kävin kurkkaamassa 5min välein, kymmenen minuutin välein jne.. Sitten laajennettiin että myös karsinan ulkopuolella saa omassa pihassa olla, mutta parkkipaikalle ei saa mennä. Teroitin sitä että jos säännöistä ei pidetä kiinni, vapaa ulkoilu loppuu.
Sitten muutettiin taloon jossa ei oo minkään valtakunnan pihaa ja lähin puisto on vilkkaan tien ylityksen takana, ja yksin ulkoilua ei voinut näissä olosuhteissa enää kuvitellakaan. Ollaan ment sitten aina porukalla puistoon. Nyt kun ollaan muuttamassa omakotitaloon niin omalla pihalla saa olla, ja isänsä luona oman pihan lisäksi saa käydä viereisessä puistossa jonne pääsee pyörätietä pitkin (ei tien ylityksiä) ja myös skeittipuistossa, mutta puhelin pitää olla mukana. Varmaan kunhan totutaan uuteen kotiin ja käydään yhdessä tutkimassa ympäristöä niin laajennetaan reviiriä vähän samalla puhelinehdolla. Koulun tyttö aloittaa syksyllä.
Hyvin viksu ja harkitseva lapsi yksinollessaan, vaan jos on kaveri mukana niin järki tuntuu pakenevan päästä, että tarkkana saa vieläkin olla. Mielummin tarkistelen liikaa kuin liian vähän. Pari lapsen saman ikäistä kaveria on täysin kypsiä liikkumaan isommallakin alueella, ja osa on semmosia ettei pitäisi olla omalla pihallakaan vahtimatta, semmosia täystuhoja.
Itse sitä sai pienenä liikkua yäysin vapaasti tuon ikäisenä, mentiin saman ikäisten tyttöjen kanssa porukalla parin kilsan päähän uimaan, ja kulettiin metsissä,ja oltiin yleensä tosi fiksusti. Mutta kerran suututtiin jostain ja päätettiin karata. Pakattiin jokaiselle semmoinen spurgunyytti jossa oli evästä ja poljettiin vajaan kymmenen kilometrin päähän lossille ja mentiin järven yli. Kaikilla tais olla apupyörätkin fillareissa. Onneksi tuli yksi tuttu rouva siellä toispuoljärvee vastaan ja soitti äitille.
Mesi kirjoitti:
Minusta on hyvin lapsi ja ympäristökohtaista voiko lasta päästää. Minä päästin tytön nelivuotiaana kerrostalon pihalle, naapurirapussa oli pieni päiväkoti ja pihan leikkialue oli aidattu. Eli aluksi ulkoilun säännöt oli "karsinasta ei saa lähteä". Kyttäsin hysteerisenä ekan pari kuukautta ikkunasta ja hyvin meni, pikkuhiljaa kävin kurkkaamassa 5min välein, kymmenen minuutin välein jne.. Sitten laajennettiin että myös karsinan ulkopuolella saa omassa pihassa olla, mutta parkkipaikalle ei saa mennä. Teroitin sitä että jos säännöistä ei pidetä kiinni, vapaa ulkoilu loppuu.
Sitten muutettiin taloon jossa ei oo minkään valtakunnan pihaa ja lähin puisto on vilkkaan tien ylityksen takana, ja yksin ulkoilua ei voinut näissä olosuhteissa enää kuvitellakaan. Ollaan ment sitten aina porukalla puistoon. Nyt kun ollaan muuttamassa omakotitaloon niin omalla pihalla saa olla, ja isänsä luona oman pihan lisäksi saa käydä viereisessä puistossa jonne pääsee pyörätietä pitkin (ei tien ylityksiä) ja myös skeittipuistossa, mutta puhelin pitää olla mukana. Varmaan kunhan totutaan uuteen kotiin ja käydään yhdessä tutkimassa ympäristöä niin laajennetaan reviiriä vähän samalla puhelinehdolla. Koulun tyttö aloittaa syksyllä.
Hyvin viksu ja harkitseva lapsi yksinollessaan, vaan jos on kaveri mukana niin järki tuntuu pakenevan päästä, että tarkkana saa vieläkin olla. Mielummin tarkistelen liikaa kuin liian vähän. Pari lapsen saman ikäistä kaveria on täysin kypsiä liikkumaan isommallakin alueella, ja osa on semmosia ettei pitäisi olla omalla pihallakaan vahtimatta, semmosia täystuhoja.
Itse sitä sai pienenä liikkua yäysin vapaasti tuon ikäisenä, mentiin saman ikäisten tyttöjen kanssa porukalla parin kilsan päähän uimaan, ja kulettiin metsissä,ja oltiin yleensä tosi fiksusti. Mutta kerran suututtiin jostain ja päätettiin karata. Pakattiin jokaiselle semmoinen spurgunyytti jossa oli evästä ja poljettiin vajaan kymmenen kilometrin päähän lossille ja mentiin järven yli. Kaikilla tais olla apupyörätkin fillareissa. Onneksi tuli yksi tuttu rouva siellä toispuoljärvee vastaan ja soitti äitille.
??? Ja luotat 4 vuotiaan sanaan, että "en mene aidan toiselle puolelle" tai parkkikselle? 4- vuotiaasi ei siis unohda annettuja neuvoja innostuessaan tai hätääntysessään? On kyllä erikoisen älykäs ja kypsä lapsi, kun monissa muissa maissa sinulla olisi poliisipartio kotiovella ja lapsi huostassa tuollaisen jälkeen.
No, ei ihme että suomalaiset ovat niin menestyneitä ja mielenterveys hyvissä kantimissa, kun täällä ollaan jo lapsina erityisen kypsiä ja älykkäitä.
Ja karsinan ulkopuolelle laajennus kun tyttö oli viisi.
Kotona tietysti tehdään kotitöitä ym. Ei kai kukaan nyt ota pallia allensa ja kyttää ikkunasta. Tarkistetaan tilanne sopivin väliajoin.
Mikä kenellekin on se sopiva, on jokaisen päätettävissä ihan itse. Kertoo lähinnä sinusta, jos sisälläolo on lähtökohtaisesti parempi vaihtoehto kuin ulkonaolo.
Itse kuulun ulkoilmaihmisiin ja asia on siis päinvastoin. Silti nelivuotiaani saa olla kavereiden kanssa pihalla leikkimässä.
On myös sosiaalisesti hyvä, että ratkaisevat ongelmiaan välillä keskenään. Että heti ei ole aikuinen sormi pystyssä, että "noin ei saa sanoa" jne.