Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä, eikö 4-5v saisi ulkoilla omalla pihalla yksin?
05.06.2016 |
Onko joku oikeasti sitä mieltä että 4-5v ei voisi ulkoilla omassa okt pihassa? Siis ilman että vanhempi on mukana koko ajan?
Kommentit (161)
Itse olen tarkka vahtimaan lapsia vielä 5-vuotiaana, mutta onhan maailma muuttunut. Isäni kanssa juttelin tästä ja sanoi, että kyllä 50-luvun alussa oli vielä huoletonta, kun itse oli lapsi. He saivat tuosta 4-6 -vuotiaasta painella pitkin kylää poikalaumana vapaasti. Autoja toki ei siihen aikaan paljoa ollut, mutta asuivat mm. järven rantamaisemissa. Sinne menivät jo uimaankin pienenä porukalla. Ja alaluokilla soutuveneilivät 7-9 -vuotiaat pojat keskenään pitkin järveä. Ei mitään pelastusliivejä kenelläkään. Sanoi, että onneksi mitään ei koskaan sattunut, mutta onhan se nykynäkökulmasta aika villiä ollut.
Eräs äitini ystävä muisteli, että on 10-vuotiaana vahtinut yksin uimarannalla pikkusisaruksiaan, jotka oli jotain 2,3,4 ja 6. Kokee asiasta mieltei traumaa nykyään, että miten on voitu laittaa hänelle tuollainen vastuu lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä saa kolmevuotias leikkiä omalla, aikataulua omakotitalon pihalla ja mä välillä teen kotitöitä, välillä meen seuraksi. Mitä ihmettä sille siellä voisi tapahtua? Samalla tavalla noi kaikki meidän lapset (3, 6 ja 8v) siellä pihalla leikkivät, kyllä mä sen huudon kuulen jos joku kaatuu tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin saa. Terveisiä okt-alueelta, kyllä täällä kaikki 4-5 -vuotiaat ulkoilevat (myös) ilman vanhempiaan.
Neljävuotias ei ole kykenevä ulkoilemaan yksin. Edesvastuutonta päästää sen ikäinen yksin pihalle.
Mielestäni on edesvastuutonta kasvattaa lapsi tynnyrissä ja ohjata koko ajan hänen tekemisiään.
Tähän syyllistyy eniten vanhemmat naiset.
Miehet ja nuoret naiset ottavat lähes poikkeuksetta rennommin (olen tätä asiaa seuraillut leikkipaikoilla ja muualla monet kerrat).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin saa. Terveisiä okt-alueelta, kyllä täällä kaikki 4-5 -vuotiaat ulkoilevat (myös) ilman vanhempiaan.
Neljävuotias ei ole kykenevä ulkoilemaan yksin. Edesvastuutonta päästää sen ikäinen yksin pihalle.
Mielestäni on edesvastuutonta kasvattaa lapsi tynnyrissä ja ohjata koko ajan hänen tekemisiään.
Tähän syyllistyy eniten vanhemmat naiset.
Miehet ja nuoret naiset ottavat lähes poikkeuksetta rennommin (olen tätä asiaa seuraillut leikkipaikoilla ja muualla monet kerrat).
Edesvastuutonta on jättää lapsi heitteille ja huolehtimaannitsestään. Ei siellä pihallakaan tarvitse niihin leikkeihin puuttua, vaan etäämmällä seurataan ettei mitään tapahdu.
Hyvinvointi ja huolenpito ei ole edesvastuutonta, mutta välinpitämättömyys on. Ei dementikkojakaa voi jättää yksin, vaikka ovatkin jo ihan aikuisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monta kertaa pohtinut, onko nykyvanhemmat ylisuojeleviä vai lapset avuttomampia kuin ennen.
Omassa lapsuudessani 70-luvulla leikittiin kerrostalon pihalla ilman valvontaa 3-vuotiaasta asti. 6-vuotiaana kun menin kouluun (olen loppuvuodesta syntynyt), niin koulun jälkeen menin kotiin ja leikin yksin/kaverien kanssa sisällä/pihalla/läheisessä leikkipuistossa kunnes äitini tuli töistä (useamman tunnin siis).
Nuorimmaisemme on juuri nyt 4 v 7 kk, ei tulisi mieleenkään päästää häntä ulos yksinään ilman valvontaa. On kiltti tyttö, mutta uskoo vahvasti olevansa yhtä taitava kuin isommat sisaruksensa ja silloin pitää olla paikalla toppuuttelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta ja asumme omakotitalossa rauhallisella paikalla. Ensimmäinen ja toinen lapsi ovat saaneet ulkoilla kolmevuotiaasta itsekseen. Siis juuri sillä tyylillä että ulko-ovi oli aina kesäisin auki, talvisin ikkuna että kuulin jos jotain tapahtui. Lisäksi olin itsekin välillä ulkona, mutta välillä vilkuilin ikkunoista.
Ikinä ei ollut mitään ongelmaa, lapset olivat aina luotettavia ja tottelevaisia. Isoin sääntö oli se, että pihasta ei saa lähteä tai ulkoilut loppuu siihen. Eikä tien ( vaikka hyvin rauhallinen ) lähelle mennä.
No mutta, kun nuorempi näistä kahdesta oli viisivuotias, menin ulos kun häntä ei ikkunoista näkynyt. Viisi- tai maksimissaan kymmenen minuuttia sitten näkyi. No, ei ollu lasta missään. Aikani pihaa pyörittyäni huomasin että lapsen polkupyöräkin oli kadonnut. Olin todella ihmeissäni ja sitten pikkuhiljaa aloin hätääntyä.
Menin kyselemään naapureista. Huutelin ympäristöön lapsen nimeä, ei mitään. Minulla ei ollut autoa ja lisäksi meillä oli vauva. Mietin poliisille soittoa, mutta samassa ajattelin että olenko ylisuojeleva, koska kyllähän jotkut päästävät lapsensa kylille jo tuon ikäisenä, itsekin olen ollut. Soitin miehelle töihin kun oli jo tunti kulunut. Mies lähti töistä etsimään ja yksi naapuri otti huoleni tosissaan ja lähti etsimään. Samoin vanhempani tulivat etsimään.
Yhteensä kaksi tuntia katoamisesta, tuli naapuri kertomaan että löysi lapseni. Ei voinut ottaa moottoripyörän kyytiin, mutta käski lapsen tulla heti kotiin. Lapsen tullessa kotiinpäin, vanhempani näkivät hänet ja ottivat kyytiin.
Lapsi oli lähtenyt pihasta vieraan lapsen mukaan. Noin seitsemänvuotias poika oli pysähtynyt pihamme kohdalle ja houkutellut lapsen mukaansa. En voi käsittää miksi lähti, mutta sen sanon että lapsiin ei voi koskaan luottaa 100 prosenttisesti. Pelästyin niin paljon silloin että nykyään olen paljon tarkempi kaikessa vahtimisessa.
Meen kohta 5 vuotias saa mennä pihalle yksin, läheiseen leikkipuistoon ja pienee "metsään", poika on rauhallinen ja harkitseva...ollaan yhdessä käyty katsomassa rajat missä saa olla, ojat on tongittu yhdessä kepeillä ja vaaranpaikat katsottu yhdessä, ettei ne sitten niin kiinnostaisi kun on saanut ne jo kokeilla. Mutta kyllä mä silti ne riskit tiedostan, että jotain voi sattua tai joku voi napata mukaansa, mielestäni ne samat riskit kuitenkin on esim. 6 tai 8 vuotiaalla...toisaalta taas kaverin saman ikäinen tyttö, ei tulis kuuloonkaan että hänet vois yksin päästää, ei seuraa ympäristöään, singahtaa kuin ohjus jos näkee jotain mielenkiintoista.
Musta nää asiat on enemmänkin lapsikohtaisia, kuin ikään sidottuja. Lapsi oppii luottamaan itseensä kun saa yksin vähän häärätä ja kokeilla asioita ja tulee myös normaali suhtautuminen ympäristöön ja luontoon...ei voi joka ötökästä alkaa hurjana huutamaan kun mutsi ei oo vierellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no se nyt riippuu tietysti mitä se yksin ulkoilu on. itse esim päästän 4v pihalle, mutta näen hänet koko ajan ikkunasta, ja usein hän on sen vartin yksin, kunnes muu sakki sitten tullaan perässä tms. tai että terassin ovi on auki ja kuulen koko ajan leikkimisen äänet. en itsekään antaisi pyöriä missä sattuu tuntikausia ja ei saa yksin lähteä esim kotia lähellä olevaan puistoon
Miksi 4 vuotiaan pitäisi olla yksin pihalla? Hänellä on oikeus vanhemman tai jonkun muun seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi, että ovatko vanhemmat nykyään ylisuojelevia vai lapset avuttomia. Minä vastaan, että lapset ovat nykyään elossa. Kannattaa tutustua onnettomuustilastoihin. Moni nykyinen vanhus kantaa traumaa siitä, että joutui näkemään leikkikaverin kuoleman tai vammautumisen.
Kannattaa miettiä, ovatko ne kotityöt tosiaan niin tärkeitä, ettei voi omaa lastaan vahtia.
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa pohtinut, onko nykyvanhemmat ylisuojeleviä vai lapset avuttomampia kuin ennen.
Omassa lapsuudessani 70-luvulla leikittiin kerrostalon pihalla ilman valvontaa 3-vuotiaasta asti. 6-vuotiaana kun menin kouluun (olen loppuvuodesta syntynyt), niin koulun jälkeen menin kotiin ja leikin yksin/kaverien kanssa sisällä/pihalla/läheisessä leikkipuistossa kunnes äitini tuli töistä (useamman tunnin siis).
Niistä 70-luvun lapsista tuli varovaisempia vanhempia. Maailmakin on muuttunut. 70-luvulla liftattiinkin joka paikkaan, nykyään liftareita näkyy harvoin. Ja oikeastihan todettiin, että "avainkaula" lapsen elämä kasvattaa epävarmoja ja ailahtelevaisia aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun muutimme tähän rivitaloon, jossa leikkipaikka on keittiön ikkunaa vastapäätä, sai 4v tyttö aloittaa varovaiset yksin ulkoilemiset. oli muiden lasten kanssa pihalla ja yleensä siinä oli joku aikuinen, mutta ei aina. olen huomannut uusista asukkaista että sama kaava toistuu: ensin tojotetaan muksun vieressä pihalla, sitten siirrytään kurkkimaan ikkunoista kun huomataan että hyvinhän se pärjää :)
kun minulla meni polvi tohjoksi ja mies ajaa rekkaa eli on paljon pois, alkoi 5v olla paljon yksin pihalla olosuhteiden pakosta! rivitalo, lähellä ei ole järviä eikä vilkkaita ajoteitä. oli kesä ja poika peuhasi tuntitolkulla ulkona kavereiden kanssa tai yksin, välillä tuli juomaan maitoa tai hakemaan jonkun lelun.
kuulostelin tuuletusikkunasta ja parin tunnin välein kinkkasin pihalle tarkastamaan tilannetta,
sitten poika oppi itse räväyttelemään ovea auki huutaen "moi äiti oon vielä täällä!" :D
Vierailija kirjoitti:
kun muutimme tähän rivitaloon, jossa leikkipaikka on keittiön ikkunaa vastapäätä, sai 4v tyttö aloittaa varovaiset yksin ulkoilemiset. oli muiden lasten kanssa pihalla ja yleensä siinä oli joku aikuinen, mutta ei aina. olen huomannut uusista asukkaista että sama kaava toistuu: ensin tojotetaan muksun vieressä pihalla, sitten siirrytään kurkkimaan ikkunoista kun huomataan että hyvinhän se pärjää :)
Kysymys ei ole välttämättä vain oman lapsen pärjäämisestä, vaan myös yhteisöllisyyden rakentamisesta ja sosiaalisesta kontrollista, jota tuon ikäiset lapset kyllä vielä tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi 4 vuotiaan pitäisi olla yksin pihalla? Hänellä on oikeus vanhemman tai jonkun muun seuraan.
Minä taas ajattelen, että nelivuotiaalla on oikeus opetella ikätasoisesti itsenäistä olemista ilman selän takana jatkuvasti vahtaavaa valvovaa silmää.
Tämä ei totisesti tarkoita mitään heitteilejättöä, kuten kovasti yritetään dramaattisesti tyrkyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi 4 vuotiaan pitäisi olla yksin pihalla? Hänellä on oikeus vanhemman tai jonkun muun seuraan.
Minä taas ajattelen, että nelivuotiaalla on oikeus opetella ikätasoisesti itsenäistä olemista ilman selän takana jatkuvasti vahtaavaa valvovaa silmää.
Tämä ei totisesti tarkoita mitään heitteilejättöä, kuten kovasti yritetään dramaattisesti tyrkyttää.
Vai olisiko kysymys vanhemman oikeudesta olla mukavasti sisällä? Täällähän nimenomaan korostetaan että se valvova silmä on ikkunan takana.
Näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuinka paljon te sitten ulkoilutatte lapsia? Olen itse hoitovapaalla vauvan kanssa ja 4,5-vuotias on kotihoidossa. Hän pelaa jalkapalloa ja hyppii trampalla (näen suoraan ikkunasta) tuntikausia, on pihalla ehkä 7h koko päivän aikana näin kesäaikaan. Toki vilkuilen ulos ja seuraan lapseni tekemisiä, mutta en joka sekunti. Ehkä te olette tarhalasten äitejä ja ulkoilua on muutenkin vähän? En mitenkään voisi olla koko ajan pihalla lapsen vieressä seisomassa, siis 7h/pvä! Minusta on vain hyvä, että lapsi ulkoilee paljon ja liikkuu. Ap
Me ollaan ulkona 8-9h päivässä. Tosi rankalta tuntuu joskus. Mutta kun kerrostalossa asutaan..ei tulisi mieleenikään päästää lasta yksin pihaan.
Tällaista ulkoilua on ollut kesäisin molempien lasten kohdalla jo yli 5 vuotta. Nykyään isompi jo ulkoilee yksin.
Miten kerrostalon piha on lähtökohtaisesti vaarallisempi kuin omakotitalon piha? Yleensä nämä auto-onnettomuudetkin ovat jonkun OKT:n pihalla, kun joku peruuttelee päälle. Meillä ei ole mitään autoliikennettä, leikkivälineet ovat EU-standardin mukaiset ja kerrostalon pihalla on yleensä ihmisiä: joku laittaa pyykkiä, joku lähtee kauppaan jne.
Eli mitä ne kauheat vaarat ovat ja linkittäkää näihin kerrostalojen pihoilla sattuneisiin kamaluuksiin viime vuosina. En muista kuin maalla jotain traktorin yliajamia lapsukaisia tai jokeen pudonneita.
Mikä ihmeen kirosana ja vaarojen pesäke on juuri kerrostalon piha?
Kyllä tuo ulkoilu riippuu ihan täysin lapsen luonteesta sekä ympäristöstä. Mun tuttavan lapsi ulkoili yksin ensimmäisiä kertoja n.8-vuotiaana, kun taas hänen isosiskonsa oli ulkona jo 3-vuotiaana. Ihan oikeasti, miksi niputatte lapset iän mukaan kun kehityksessä ja luonteessa voi olla suuriakin eroja?