Mies sanoo että jankutan kun yritän jutella
Pitkä suhde takana ja säännöllisesti törmään siihen kun mies sanoo että jankutan kun juttelen jostain asiasta hänelle. Vastapuolena se että mies suurimman osan jutteluista ottaa pahalla, syytteenä itseään kohtaan, alkaa heti puolustautua. On sanonut ettei kestä erimielisyyksiä, ja ärsyyntyy nopeasti jos juttelu on syvempää kuin säästä puhuminen koska hänellä ei ole kuulema kykyjä, keinoja eikä jaksamista siihen.
Hänelle on aina ollut hankalaa jutella omista tunteistaan ja vastaanottaa toisen tunteita. Ja minä sitten olen sellainen että yritän saada toista yhteyteen, tulla kuulluksi ja ymmärretyksi kun toistan asian juttelun aikana. En ole aina toiminut noin vaan tunnistan sen tulleen siitä mitä enemmän olen saanut kokemuksia ettei toista kiinnosta minun tunteet.
Mies sanoo usein: en osaa nyt kommentoida tuohon mitään ( eikä kyllä kommentoi myöhemminkään), en jaksa juuri nyt (ei osoita parempaa hetkeä myöhemminkään), ei jaksa nyt tämmöistä, ei jaksa kuunnella tuota jankutusta ( yleensä sanoo noin sinä vaiheessa kun kyseenalaistan jotain hänen toimintaa ja siitä suuttuminen on sitten syy päästä irti tilanteesta) en ymmärrä, on kiire, huono hetki, mikä vaan...ja jos ei joku nuista ja on paikalla, minä puhun yksin ja mies kuuntelee, kunnes ei keskity enää ja alkaa hermostua.
Enkä todellakaan halua puhua yksin, minua kiinnostaa miehen ajatukset ja mielipiteet. Eikä mies palaa asiaan, sitäkin on testattu. Sanoo aina että riittää kun kerran sanoo, joo, olen sanonut kerran ja hiljaa sitten. Mutta se on siinä, ei mitään konkreettista hyötyä/ratkaisua asiaan mistä juttelin. Juttelen minusta tuntuu.., toivoisin että...ym. tyylillä
Minulla ei ole ollut vuosien aikana tarvetta höpötellä mitään typeriä vaan nämä koskee ihan yleisiä asioita mistä arjessa pitää jutella, sopia ym ja jos haluaa kertoa omista tunteistaan jotain asiaa kohtaan, ratkaisee ongelmaa tai reagoi vaikka miehen toimintaan. Joskus harvoin on ollut ihmeellinen hetki että ihan rauhassa ja vastavuoroisesti jutellaan.
Tuntuu etten tunnista enää itseänikään tuosta miten kommunikoin nykyään. Mies on itse myöntänyt että hänelle on hankalaa ns tunne yhteyden rakentaminen toisen kanssa.
Olemme miehen kanssa käyneet myös läpi miten hänen lapsuudessa asioista ja tunteista ei puhuttu. Äitinsä sellainen että suuttuu jos hänen väärää toimintaa kyseenalaistaa mitenkään eikä osaa jutella erimielisyyksistä rauhallisesti. Tottakai vaikuttaa.
Säännöllisesti myös sellaista että mies suuttuu kun reagoin syystäkin hänen esim loukkaavaan toimintaan. Hän ymmärtää että loukannut mutta ei osaa kohdata loukkaantunutta ihmistä ja siksi hermostuu.
Tuntuu etten tunnista enää itseänikään tuosta miten kommunikoin nykyään. Mies on itse myöntänyt että hänelle on hankalaa ns tunne yhteyden rakentaminen toisen kanssa. Näkyy myös lasten kanssa. Viime kuukausina olen jutellut paljon vähemmän tunteistani ym hänelle. Ei silti muutosta kommunikointiin kun sitä on.
Olemme miehen kanssa käyneet myös läpi miten hänen lapsuudessa asioista ja tunteista ei puhuttu. Tottakai vaikuttaa.
Säännöllisesti myös sellaista että mies suuttuu kun reagoin syystäkin hänen esim loukkaavaan toimintaan. Hän ymmärtää että loukannut mutta ei osaa kohdata loukkaantunutta ihmistä ja siksi hermostuu.
Jos tähän nyt vielä lisään että miehellä adhd, asperger ja on alkoholisti. Minä add tutkimuksissa. Ja kyllä, asumme jo erillään, jos joku miettii onko tuossa mitään järkeä, Halusin vain kysyä, olenko todella jankuttaja vai onko miehellä kommunikoinnissa mitään vastuuta.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluaa jutella kaikki vanhat asiat aina miljoonaan kertaan läpi. Eikö se nyt riitä, että kerran on puhuttu halki, mitä niitä vanhoja juttuja aina kaivamaan uudelleen esiin?
Voi kun asiat puhuttaisiinkin halki...Eikä tarvitse olla edes vanhoja asioita tuossa, mistä kirjoitan.
Ehka miesta rasittaa suuri maara dataa ilman merkittavaa informaatiota ja konkretiaa keskustelunaloituksissa.
Hommaa tuommonen hamsteri, juttele sille
Vierailija kirjoitti:
Ehka miesta rasittaa suuri maara dataa ilman merkittavaa informaatiota ja konkretiaa keskustelunaloituksissa.
Riippuu sitten mikä on ei merkittävää informaatiota ja juttelen kyllä ihan konkretian tasolla selkeästi
Mun eksän kanssa oli täysin samoja ongelmia. Kyllä väsyy tuollaiseen ilkeään ihmiseen. Kaikki mitä sanoo on jankuttamista, skitsoamista, nalkuttaista yms ja huumoriin tietysti vetoaa ja tämä on hänen tapansa sanoittaa asioita mutta sitten tulikin isompia ongelmia lastensuojelussa sekä pirhan olosuhdeselvityksessä kuten käräjäoikeudessakin ja ihan kaikkialla elämässä koska kaikki mitä hän sanoo otetaan tosissaan ja niitä käytetään minua vastaan. Olen hyvä ihminen mutta papereista lukiessa täysin päinvastainen. Tytär on yhtä perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Hommaa tuommonen hamsteri, juttele sille
Kiitos...👍
Pitkä runo oli, en viitsinyt lukea. Mutta tyypillinen AV mamma olet, täällähän jankutetaan samaa paskaa.
Sun aloituksessa oli muuten jo jankutettu sama asia vaikka kuinka moneen kertaan. Jos haluat saada kommunikaation toimimaan niin puhu asioista eikä tunteista.
Ei: minusta tuntuu pahalta kun jätät tiskit pöydälle ja tuntuu ettet arvosta minua ihmisenä
Vaan: laittaisitko ensi kerralla tiskit suoraan koneeseen niin pöytä pysyy siistimpänä
Toki ei niitä laita, koska alkoholisti ja ADD, mutta eipä tarvitse vääntää myös kommunikaatiosta.
"... miehellä adhd, asperger ja on alkoholisti."
Tähän komboon ei nyt taida tepsiä "keskustelut" miehen lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Sun aloituksessa oli muuten jo jankutettu sama asia vaikka kuinka moneen kertaan. Jos haluat saada kommunikaation toimimaan niin puhu asioista eikä tunteista.
Ei: minusta tuntuu pahalta kun jätät tiskit pöydälle ja tuntuu ettet arvosta minua ihmisenä
Vaan: laittaisitko ensi kerralla tiskit suoraan koneeseen niin pöytä pysyy siistimpänä
Toki ei niitä laita, koska alkoholisti ja ADD, mutta eipä tarvitse vääntää myös kommunikaatiosta.
Ei kuule auta jos toinen haluaa vain kiusata. Unohtakaa nuo typerät diagnoosinne ja niiden taakse piiloutuminen. Ottakaa se vastuu ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
"... miehellä adhd, asperger ja on alkoholisti."
Tähän komboon ei nyt taida tepsiä "keskustelut" miehen lapsuudesta.
Eipä tepsi ei
Vierailija kirjoitti:
Sun aloituksessa oli muuten jo jankutettu sama asia vaikka kuinka moneen kertaan. Jos haluat saada kommunikaation toimimaan niin puhu asioista eikä tunteista.
Ei: minusta tuntuu pahalta kun jätät tiskit pöydälle ja tuntuu ettet arvosta minua ihmisenä
Vaan: laittaisitko ensi kerralla tiskit suoraan koneeseen niin pöytä pysyy siistimpänä
Toki ei niitä laita, koska alkoholisti ja ADD, mutta eipä tarvitse vääntää myös kommunikaatiosta.
Kyllä olen kuule sanonut asiat miljoonat kerrat niin suoraan, lyhyesti ja selkeästi kuin ne vaan voi sanoa. Jostain syystä samat asiat pysyy ja niitä kun ei saisi toista kertaa ottaa puheeksi...
Pitkä suhde. Mitä se tarkoittaa?
Oma näkemykseni on, että jos suhde alkaa tuntua pitkältä, siinä on jotain vikaa.
t. 27 vuotta yhdessä.
Ei tule muuttumaan. Jos haluat miehen joka keskustelee ja on aikuinen, niin kannattaa alkaa katselemaan muualle. Pääset itse helpommalla, kun eroat oikeasti tuosta. Alkoholismi harvoin paranee ja adhd+asperger ei koskaan.
Huh, piti tarkistaa päivämäärä, että onko tämä mun joku vuosia vanha aloitus!
Kuulostaa aivan tutulta. Miehelläni ei kyllä ole noita diagnooseja, eikä käytä päihteitä, mutta tuo äiti-suhde on ollut hälläkin tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehka miesta rasittaa suuri maara dataa ilman merkittavaa informaatiota ja konkretiaa keskustelunaloituksissa.
Riippuu sitten mikä on ei merkittävää informaatiota ja juttelen kyllä ihan konkretian tasolla selkeästi
Aloituksesi oli pitkä, rönsyilevä ja täynnä toistoa. Asian olisi voinut helposti ilmaista yhdessä tai kahdessa kappaleessa.
Minulla on ollut NAISTEN kanssa sama ongelma. Miksi pitää vatvoa yksinkertaisia asoita ja kutsua niitä syvällisiksi keskusteluiksi?
Sitten on nämä "musta tuntuu" keskuskustelut missä keskustellaan miltä tuntuu, ei miksi tuntuu, eikä varsinkaan siitä perustuuko tunne todellisuuteen vai oman mielen harhaan. Tämä kaikki siksi että pidetään sitä omaa tunnetta faktana ihan kaikille. Jos tässä keskustelussa tuo faktoja pöytään, silloin loukkaa toisen tunteita. Ei tuollaista yksinkertaisesti jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut NAISTEN kanssa sama ongelma. Miksi pitää vatvoa yksinkertaisia asoita ja kutsua niitä syvällisiksi keskusteluiksi?
Sitten on nämä "musta tuntuu" keskuskustelut missä keskustellaan miltä tuntuu, ei miksi tuntuu, eikä varsinkaan siitä perustuuko tunne todellisuuteen vai oman mielen harhaan. Tämä kaikki siksi että pidetään sitä omaa tunnetta faktana ihan kaikille. Jos tässä keskustelussa tuo faktoja pöytään, silloin loukkaa toisen tunteita. Ei tuollaista yksinkertaisesti jaksa.
Olen kyllä aina kertonut miksi minusta tuntuu joltakin. Ja veikkaan ettei oman mielenharhaa ole kun toinen ei osallistu arjen vastuisiin, on negatiivinen ja innostumaton, henkinen ja fyysinen väkivalta, ryyppääminen, poissa olevuus, tasapainottomuus...ym.ym. Ja minulle saa kyllä ilmaista mielipiteensä, ajatuksensa ja mielelläni kuuntelen.
Naiset haluaa jutella kaikki vanhat asiat aina miljoonaan kertaan läpi. Eikö se nyt riitä, että kerran on puhuttu halki, mitä niitä vanhoja juttuja aina kaivamaan uudelleen esiin?