Lue keskustelun säännöt.
Mies on kykenemätön puhumaan, onko muilla tällaista?
05.06.2016 |
Mies ei ikinä ole ollut hyvä puhumaan, vähän sellainen seurassa hiljaisempi, mutta osallistuu keskusteluun kun joku toinen aloittaa. Suhteen alussa jutteli vähän enemmän, kehui ja "mielisteli", vaikka silloinkin muistelen, että usein piti onkimalla onkia hänen mielipiteitään. Nyt muutaman vuoden jälkeen on muuttunut minua kohtaan melkeinpä täysin puhumattomaksi. Tervehtii ja kysyy mitä kaupasta. Muuten ei osaa sanoa mitään. Ei milloinkaan sano mitään positiivista minusta, ei kerro rakastavansa, ei mitään. Ei tule halaamaan, ei pussaile. Ainut milloin hän jopa vähän jutustelee on kun häntä panettaa, mutta silloinkin se hurmaaminen on jotain tyyliin "tänään varmaan menee panemiseksi". Tekee päätöksiä kysymättä, suunnittelee menonsa sanomatta mitään, ei kerro omasta suvustaan tai ystävistään mitään. Jos sitten suutun jostain, joka on tullut ihan puun takaa, niin mököttää hiljaa. Voi olla hiljaa jopa kaksi viikkoa. Varmaan pystyisi pitempäänkin mököttämään, mutta siinä vaiheessa (no yleensä parissa päivässä, mutta kerran tuon 2 viikkoa oltiin puhumatta) mulla tulee jo hermoromahdus ja minun on pakko aloittaa keskustelu. Kysyn yleensä häneltä, että onko tämä sinusta normaalia parisuhde-elämää, ja onko kiva olla puhumatta toiselle. Hän sanoo, että onhan tämä outoa että ilmapiiri on tällainen. Hänen mielestään minä teen ilmapiiristä huonon, kun yritän keskustella, koska se on riidan haastamista. Kaikki olisi hyvin hänen mielestään, jos tehdään niin kuin hän haluaa ja olen siitä vieläpä iloinen ja tyytyväinen. Minä en oikeasti kestä tuollaista ihmistä. Olen luonteeltani rauhallinen, en tykkää riidellä, mutta tykkään puhella, ja minusta sellainen mykkyys ja välinpitämättömyys on henkistä väkivaltaa.
Eilen päättyi taas viikon kestänyt mykkyys, joka alkoi siitä kun pahastuin kun hän lähti mieluummin ryyppyreissulle kavereiden kanssa kuin olisi viettänyt perheen kesken vapaan viikonlopun. Hieno ilmakin oli, ja odotin viikonloppua jo viikolla ja sanoin miehelle, että tehdään jotain kivaa viikonloppuna porukalla. Ei mitään sanonut silloin, eikä kovin innostuneelta vaikuttanut. Syykin siihen sitten löytyi, kun perjantaina töksäytti, että kun kavereiden kanssa on sovittu menoa. Minä suutuin, mutta hän lähti kuitenkin. Ja ei ole siitä kiinni etteikö sinne baariin pääse, pari kertaa kuussa on jossain saunailloissa ja baarissa. Minä en koskaan lasten takia. Siitä hän sitten suuttui, kun olin vaikeaksi hänen lähtönsä tehnyt eikä puhunut viikkoon muuta kuin pakolliset ja senkin katsomatta päinkään. Eilen siis yritin avata keskustelua, mutta ei mitään pystynyt sanomaan. Ei sanaakaan. Viimeiseksi sanoin, että jos et pysty keskustelemaan niin tämä ikävä ilmapiiri vain jatkuu. Sitten saat syyttää itseäsi. Siitä hän sitten suuttui kun minä häntä "syytän". Lähti kävelemään ja tänään mykkäkoulu jatkuu. On nukkunut sohvalla koko päivän ettei tarvitse minulla puhua. Tämä on niin ahdistavaa, että en tiedä mitä voin tehdä. Yritin jopa sanoa eilen, että jos et minun kanssani halua olla, niin sano. Minä kyllä lähden enkä sitä vaikeaksi sinulle tee. Siihenkään ei sanonut kyllä tai ei. Mitä ihmettä tuollaisen ihmisen päässä liikkuu? Voiko tämä olla todellista vai onko mies jotenkin tunnevammainen?
Kommentit (66)
On samanlaista, aika moni kohta menee yksiin. Olen kuitenkin mies ja puhumaton osapuoli tässä suhteessa on ollut nainen.
Kyseessä saattavat olla vuorovaikutusmallit, joita kumpikin pitää itsestään selvinä. Hänen tapansa toimia ei vain vastaa aivan oikeutetusti käsitystäsi toisen huomioonottamisesta ja välittämisestä mm. kommunikaatioon panostamalla.
Yritä olla kärsivällinen saadaksesi hänet mukaan keskusteluun, älä mene edellä siinä vaan varmista, että jokainen asia menee perille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä muuten, mutta tuo syyttely asioista puhuttaessa on kyllä raivostuttavaa! Mistä sellainen johtuu?
Ei ole samanlaista, mutta miehesi pitäisi lopettaa pitämisesi itsestäänselvyytenä.
Mies tulee helposti puolustuskannalle keskusteltaessa. Ja silloin varsinkin menee täysin lukkoon ja juuttuu siihen hänen kuulemaansa syytökseen. Joten sekin tekee keskustelusta raskasta, että minun pitää ensinnäkin kuvailla asiani niin selkeästi, että hän ymmärtää ja toiseksi syyttelemättä, ei siis saa olla mitään niitä aiheita joista tiedän hänen heti loukkaantuvan. Sitten hän ei kuitenkaan ymmärrä heti mistä yritän puhua, vaan sama asia on selostettava tosi monta kertaa eri näkökulmasta. Joten minä puhun ja puhun, joskus itsenikin pyörryksiin, ja mies ei sano mitään. Mitään ristiriitoja ei varsinkaan saada selvitettyä. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaan tai ero! Lyö nämä kortit pöytään.
Onhan tuollaisia naisissakin, jotkit häiriköi perässa vaikkei oikein tavattu.
Ei tarvitse olla papupata mutta perus vuorovaikutusta täytyy olla, mutta mieluimmin tervettä sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuo teksti olisi voinut olla omani! Luulin, ettei kenenkään muun elämä voi olla tälläistä😞
Henkisenä väkivaltana minäkin tämän välillä otan, koen myös olevani täysin näkymätön ja oikeastaan itsestäänselvyys hänen elämässään.
En ole koskaan ollut tälläisessä suhteessa, joten tämä ei voi johtua minusta.
Olen hyvin tunteellinen ihminen, joka tykkäisi halata ja silitellä mutta nykyisessä suhteessa sitä ei voi toteuttaa. Yritin alussa, mutta mies oli kuin rautakanki eikä koskaan vastannut vaiko halaukseen.
Seksiin tekee aloitteen menemällä suoraan asiaan, homma on ohitse puolessa minuutissa.
Nykyään ajattelen, että onneksi tätäkään ei tapahdu nuin muutaman kerran vuodessa.
Kyllä ottaa aivoon!
Niin, en toivo mitään ihmeellistä henkevää keskustelua. Vaan ihan sellaista perusasioista sopimista. Kuten olen miehelle sanonut toivoisin miehen tärkeysjärjestyksen menevän niin, että työ ja kaverit sekä harrastukset tulisi parisuhteen ja perheen jälkeen. Minusta ihmisellä pitää olla omat ystävät ja omat menot, mutta jos ne menee aina parisuhteen ja perheen edelle, siitä tulee riitaa. Jos hän osoittaisi kiinnostusta minuun ja kotielämään (normaalisti, ei tarvitse palvella ja palvoa) niin mielelläni lähettäsin hänet poikien kanssa baariin silloin tällöin. Mutta jos kohtelee minua perusarjessa välinpitämättömästi ja on apaattinen ja mykkä minun seurassa, mutta sitten on innoissaan kun kaverit pyytää jonnekin ja höpöttää ja nauraa räkättää puhelimeen koko iltapäivän odotuksissaan kun "pääsee" kotoa pois, niin totta kai pahoitan mieleni. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 30, on se surullista. Kiva, että joku ymmärtää. t. ap
Eroa. Tok on henkistä väkivaltaa. On ehkä jopa toinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen perusluonnetta ei voi muuttaa. Onko sillä oikeastaan väliä mistä miehesi puhumattomuus johtuu tai mitä hänen päässään liikkuu, kun tuo on joka tapauksessa arkeanne eikä siitä enää muuksi muutu? Kommunikoi mies edes lapsillenne? Jos ei niin se on sitten aika sama ottaa se ero, arjessahan se ei tule paljoa näkymään että mies on fyysisesti(kin) poissa, tuollaisen ihmisen läsnäolosta tuskin kostuu paljon kukaan.
Usein nämä mykkämaakarit osaavat kyllä puhua muualla ja muille kuin vaimoilleen. Miksi hän niissä saunailloissa kävisi, jos ei avaisi siellä suutaan? Vai eikö kotona pääse pesulle?
Ukon perusluonne voi olla vähäsanainen, mutta ei kenenkään perusluonto ole olla mykkä. Mykkyys on ilmiön vääristynyt ääripää, joka johtuu olosuhteista. Teillä olosuhteet ovat pielessä. En tiedä, mitä asialle voi tehdä. En pystyisi elämään tuollaisessa tilanteessa.
Ehkä se mies ei vaan osaa puhua. Ja menee vielä enemmän lukkoon kun riitelette. On helpompi olla hiljaa kun avata tunteitaan. Moni mies on vähän sellainen mörkö.
Minusta kuulostaa siltä, ettei mies oikein uskalla kertoa sinulle enää menoistaan kun niistä tulee riita. Baarireissu tehdään illalla, olihan teillä muuten aikaa viettää viikonloppua yhdessä. Ymmärrän kyllä täysin myös sinun harmistumisesi.
Tuo rakastatko minua kysely kuulostaa myös todella ahdistavalta. Jos mies ei muutenkaan näytä tunteitaan eikä puhu niistä niin tuollainen lypsäminen tuntuu varmaan vaikealta. Itselleni on todella vaikeaa sanoa rakastan sinua. Mieluummin osoitan sen teoilla.
Pitäisikö sinunkin hiukan katsoa peiliin ja miettiä miten kohtelet miestä? Voi olla että ahdistat hänet nurkkaan kun toivot hänen olevan jotain mitä hän ei ole.
Voisiko miehelläsi olla myös muita huolia tai ehkä joku kriisi meneillään. Ei ehkä koe elämänsä olevan sellaista kun haluaisi, mutta ei oikein tiedä mitä tehdä asialle.
Mitä jos koitatte tehdä jotain yhdessä, ilman paineita puhumisesta. Urheilua, elokuvissa käyntiä tms.
Mykkäkoulu todellakin on ahdistavaa ja henkistä väkivaltaa. Minusta vaan kuulostaa että miehesi on jotenkin niin lukossa että piiloutuu tuon puhumattomuuden taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen miehen mykkäkoulun syynä on se ettei saa pimppaa tarpeeksi. Ihan oikeasti.
Eikä tämä ole välttämättä vaimon syy. Vaan joku miesten outo juttu. Jo viikon seksittömyys voi kiristää pinnan äärimmilleen. Ja mies luulee ettei nainen enää halua häntä ja sulkeutuu itseensä.
Kun saa pimppaa niin tilanne laukeaa heti. Ihan kirjaimellisesti.
Todettu on :/
Niin, joo. Totta kai olen analysoinut tätä vaikka miten. Itsessänikin on vikaa tietysti. Minun omilla vanhemmillani on ihana parisuhde ja isä palvoo äitiäni. Tekee kaiken sen eteen, vähän liikaakin. Äiti kun jostain vihjaisee, tyyliin pitäskö raivata nuo pusikot ja laittaa tuonne pihan perälle perunamaa, niin isä on jo moottorisahaa ja lapiota etsimässä. Ja ne on onnellisia. Ja se on minun malli parisuhteelle, sellainen leppoisa toisiaan arvostava harmoninen eläminen. Joten nyt tämä tuntuu niin väärältä, mutta koska olen tähän lapset tehnyt ja sitoutunut, niin sitten vaan pitää yrittää jotenkin pyristellä ja maanitella, että etkö sinä voisi olla vähän enemmän sellainen. Joten vaadin mieheltä jotain, mihin hän ei pysty. Kai. Ja hän on ikänsä tehnyt duunia hulluna, ja nyt kun on yli 40 ja yrityksellä menee hyvin ja on rahaa harrastuksiin ja kaikkeen kivaan, niin hän haluaisi hurvitella kun ei nuorena ollut varaa. Ja se on harmi, etten minä sitten ole niin kiinnostava, että minun kanssa voisi hauskaa pitää. t. ap
Ja kun tuossa joku sanoi, että eihän baarireissuun mene kuin ilta. No joo, mutta sitten seuraavana päivänä on niin ankara krapula ettei muuta tee kuin nukkuu ja narisee huonoa oloa, ja naama on vielä tympeämpi kuin yleensä. Joten kyllä se viikonloppu oli sitten siinä. t.ap
Mä olen ilkeä ihminen, ja olisin toiminut tuossa tilanteessa näin; mies ilmoittaa että on sopinut jo kavereiden kanssa menoja. Minä olisin sanonut että ei käy. Jos menet, palaat tyhjään kotiin. Sen jälkeen olisin kertonut (ihan ystävällisesti, ei riidellen), että jos olisit ajoissa kertonut että ajateltiin kavereiden kanssa näin tehdä, sopiiko? Niin olisi sopinut. Koska et saanut suutasi auki kysyäksesi sopiiko mulle, niin ei tasan sovi.
Mä en voi sietää sitä että toinen vaan olettaa että jokin sopii mulle, tai että se on yhdentekevää mitä mieltä mä olen.
Ai kauheeta miten on saman kuuloista mitä meillä oli! Ja kaikki oli alussa juurikin tuollaista mielistelyä kunnes vähitellen kylmeni eikä tosiaan yhtään viitsinyt enää panostaa parisuhteeseen eikä perheeseen. Tulkitsin sen sitten niin että ei ollut hänen puoleltaan mitään rakkautta enää. Onneksi erosin, paras päätös.
Ei, meillä ei ole todellakaan tuollaista. Suhteeseen tarvitaan kuitenkin kaksi. Jos aiotte sopia yhteen, molempien on hyvä tehdä kompromisseja. Sinä voit vaikuttaa vain itseesi, joten ala sinä itsestäsi. Lähtökohta on se, että rakastat miestä ja etsit hänestä hyviä puolia. Huonoja varmasti riittää, kuten jo kuulimme. Kirjoitapa seuraavaksi yhtä pitkä viesti, missä kerrot hyvistä asioista mieheesi liittyen. Jos et osaa, harjoittele.
Niin, totta. Se on iso ongelma, että hän tykkää elää kuin olisi sinkkumies. Hän ei oikeastaan ole mikään lapsirakas ihminen, vaikka niitä onkin siunaantunut. Hän ei esim. nauti perhelomista. Luulenpa, ettei hän paljon puhu minusta tai lapsistaan kavereilleen. Meillä ei ole ystäväpariskuntia, koska hän tykkää pyöriä näiden omien ystäviensä kanssa. Juovat paljon, se on se stressinlaukaisukeino. Hän ei itse nää sitä, että on itsekeskeinen ja elää kuin sinkku. Mielestään hän tekee tarpeeksi on kun käy töissä, eikä rahasta ole pulaa sekä osallistuu kyllä kotitöihin. Tunnetasolla sitten suhtautuu minuun kuin olisin se nainen, jolta saa seksiä. Ja kun miehellä kuuluu nyt vaan olla vaimo ja perhe. Muuten ei ole normaali. Se kyllä ei ole tärkeää, että onko se nainen tyytyväinen ja onko parisuhde onnellinen ja tasapainoinen. t. ap