Lue keskustelun säännöt.
Mies on kykenemätön puhumaan, onko muilla tällaista?
05.06.2016 |
Mies ei ikinä ole ollut hyvä puhumaan, vähän sellainen seurassa hiljaisempi, mutta osallistuu keskusteluun kun joku toinen aloittaa. Suhteen alussa jutteli vähän enemmän, kehui ja "mielisteli", vaikka silloinkin muistelen, että usein piti onkimalla onkia hänen mielipiteitään. Nyt muutaman vuoden jälkeen on muuttunut minua kohtaan melkeinpä täysin puhumattomaksi. Tervehtii ja kysyy mitä kaupasta. Muuten ei osaa sanoa mitään. Ei milloinkaan sano mitään positiivista minusta, ei kerro rakastavansa, ei mitään. Ei tule halaamaan, ei pussaile. Ainut milloin hän jopa vähän jutustelee on kun häntä panettaa, mutta silloinkin se hurmaaminen on jotain tyyliin "tänään varmaan menee panemiseksi". Tekee päätöksiä kysymättä, suunnittelee menonsa sanomatta mitään, ei kerro omasta suvustaan tai ystävistään mitään. Jos sitten suutun jostain, joka on tullut ihan puun takaa, niin mököttää hiljaa. Voi olla hiljaa jopa kaksi viikkoa. Varmaan pystyisi pitempäänkin mököttämään, mutta siinä vaiheessa (no yleensä parissa päivässä, mutta kerran tuon 2 viikkoa oltiin puhumatta) mulla tulee jo hermoromahdus ja minun on pakko aloittaa keskustelu. Kysyn yleensä häneltä, että onko tämä sinusta normaalia parisuhde-elämää, ja onko kiva olla puhumatta toiselle. Hän sanoo, että onhan tämä outoa että ilmapiiri on tällainen. Hänen mielestään minä teen ilmapiiristä huonon, kun yritän keskustella, koska se on riidan haastamista. Kaikki olisi hyvin hänen mielestään, jos tehdään niin kuin hän haluaa ja olen siitä vieläpä iloinen ja tyytyväinen. Minä en oikeasti kestä tuollaista ihmistä. Olen luonteeltani rauhallinen, en tykkää riidellä, mutta tykkään puhella, ja minusta sellainen mykkyys ja välinpitämättömyys on henkistä väkivaltaa.
Eilen päättyi taas viikon kestänyt mykkyys, joka alkoi siitä kun pahastuin kun hän lähti mieluummin ryyppyreissulle kavereiden kanssa kuin olisi viettänyt perheen kesken vapaan viikonlopun. Hieno ilmakin oli, ja odotin viikonloppua jo viikolla ja sanoin miehelle, että tehdään jotain kivaa viikonloppuna porukalla. Ei mitään sanonut silloin, eikä kovin innostuneelta vaikuttanut. Syykin siihen sitten löytyi, kun perjantaina töksäytti, että kun kavereiden kanssa on sovittu menoa. Minä suutuin, mutta hän lähti kuitenkin. Ja ei ole siitä kiinni etteikö sinne baariin pääse, pari kertaa kuussa on jossain saunailloissa ja baarissa. Minä en koskaan lasten takia. Siitä hän sitten suuttui, kun olin vaikeaksi hänen lähtönsä tehnyt eikä puhunut viikkoon muuta kuin pakolliset ja senkin katsomatta päinkään. Eilen siis yritin avata keskustelua, mutta ei mitään pystynyt sanomaan. Ei sanaakaan. Viimeiseksi sanoin, että jos et pysty keskustelemaan niin tämä ikävä ilmapiiri vain jatkuu. Sitten saat syyttää itseäsi. Siitä hän sitten suuttui kun minä häntä "syytän". Lähti kävelemään ja tänään mykkäkoulu jatkuu. On nukkunut sohvalla koko päivän ettei tarvitse minulla puhua. Tämä on niin ahdistavaa, että en tiedä mitä voin tehdä. Yritin jopa sanoa eilen, että jos et minun kanssani halua olla, niin sano. Minä kyllä lähden enkä sitä vaikeaksi sinulle tee. Siihenkään ei sanonut kyllä tai ei. Mitä ihmettä tuollaisen ihmisen päässä liikkuu? Voiko tämä olla todellista vai onko mies jotenkin tunnevammainen?
Kommentit (66)
Okei, on siis monia muitakin saman asian kanssa kamppailevia. Tosi ihanaa kuulla teidän tarinoita, koska en tästä hirveesti esim. kavereille juttele, koska olen sitä mieltä, että parisuhdeongelmista ei kuulu puhua ystäville. Tai pitäisi ainakin ensin puhua asioista kumppanin kanssa. Joten siksikin olen aika yksin tämän asian kanssa. Tarkoittaakohan tuo sitten, että kaiken muun lisäksi elän kulissiavioliitossa. Kyllä vähän esitän asiat paremmassa valossa kuin ne oikeasti ovat. Mutta kulissien sisällä on yksinäistä joskus. Kyllä minä ihastuin hänessä myös ulkonäköön ja kaikkeen muuhun, hänessä on sellaisia asioita, jotka teki vaikutuksen. Ja hän oli uskomattoman hyvä sängyssä. Ja silloin alussa, rakastuneena vielä hän kyllä osasi kivasti jutella, oli herrasmies ja huumori iski minuun, sellaista älykästä ja nokkelaa huumoria. Todella viihdyin hänen seurassaan. Joskus meillä vielä on sellaista, ja se liittyy johonkin yhteiseen tekemiseen. Silloin kun on aikaa jotain puuhastella. Mutta jotenkin työ on meillä molemmilla vaativaa, ja sen päälle hän haluaa sitten rentoutua omalla tavallaan, ja valitettavasti lasten ja kodinhoito on himpun enemmän minun harteilla. Kyllä hänkin tekee, en voi sanoa että kaikki olisi minun tehtävä, mutta hän ottaa enemmän vapauksia. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestäisi tuollaisen miehen kanssa yksiä treffejä enempää. Todella tylsä tyyppi. Parasta ja tärkeintä parisuhteessa on nimenomaan keskustelu. Kevyttä ja syvällistä, kaikesta voi keskustella ja se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistaa rakkaudentunteita.
Vierailija kirjoitti:
Okei, on siis monia muitakin saman asian kanssa kamppailevia. Tosi ihanaa kuulla teidän tarinoita, koska en tästä hirveesti esim. kavereille juttele, koska olen sitä mieltä, että parisuhdeongelmista ei kuulu puhua ystäville. Tai pitäisi ainakin ensin puhua asioista kumppanin kanssa. Joten siksikin olen aika yksin tämän asian kanssa. Tarkoittaakohan tuo sitten, että kaiken muun lisäksi elän kulissiavioliitossa. Kyllä vähän esitän asiat paremmassa valossa kuin ne oikeasti ovat. Mutta kulissien sisällä on yksinäistä joskus. Kyllä minä ihastuin hänessä myös ulkonäköön ja kaikkeen muuhun, hänessä on sellaisia asioita, jotka teki vaikutuksen. Ja hän oli uskomattoman hyvä sängyssä. Ja silloin alussa, rakastuneena vielä hän kyllä osasi kivasti jutella, oli herrasmies ja huumori iski minuun, sellaista älykästä ja nokkelaa huumoria. Todella viihdyin hänen seurassaan. Joskus meillä vielä on sellaista, ja se liittyy johonkin yhteiseen tekemiseen. Silloin kun on aikaa jotain puuhastella. Mutta jotenkin työ on meillä molemmilla vaativaa, ja sen päälle hän haluaa sitten rentoutua omalla tavallaan, ja valitettavasti lasten ja kodinhoito on himpun enemmän minun harteilla. Kyllä hänkin tekee, en voi sanoa että kaikki olisi minun tehtävä, mutta hän ottaa enemmän vapauksia. t. ap
Tajuan tarkkaan tuon punniskelun, itselläni oli samanlaista. Mutta mykkäkoulutus on henkistä väkivaltaa, joka pikkuhiljaa tekee toisesta näkymättömän, seinanvierustoja pitkin kulkevan ja tapettiin sulautuvan taustahenkilön. Ei kannata, sellaisesta on vaikea enää toipua normaaliksi ihmiseksi. Kokemusta on.
Mikä oli se jokin miehessä, joka ei osaa puhua? Mihin sitä rakastutaan ihmisessa, joka ei osaa tai ei halua ilmaista itseään, tai keskustella puolisonsa kanssa mistään?
Minulla on hieman vastaava tilanne. Ihastuin mieheni rauhallisuuteen, siihen kuinka hän vaikutti minusta kiinnostuneelta ja kuunteli minua. Ajattelin, että hän on ujo tai hieman epäluottavainen ja annoin hänelle aikaa avautua. Kunnes ajan päästä tajusin, ettei hän taida oikeasti kuunnellakaan, on vaan hiljaa. Eikä sitä avautumista ole tapahtunut.. Rakastuin kai omaan kuvitelmaan, johonkin mitä luulin löytyvän pinnan alta ajan kanssa.
Mieheni on samanlainen. Tulee joku konflikti, minä yritän puhua asian halki ja hän pakenee. Joskus jopa fyysisesti kaikkoaa muutamaksi päiväksi. Hän luulee että asiat unohtuvat ja kaikki muuttuu hyväksi ihan itsekseen. KOSKAAN ei ole ottanut puheeksi jotain ns. Parisuhdeongelmaa vaan se olen aina minä. Hän myös tokaisee usein että nokun ei mua huvita puhua. Jaaha :D elä nyt tommosen kanssa. Joudun myös pyytämään että hei, voisitko pyytää käytöstäsi anteeksi. Ja sehän tuntuu tosi merkitykselliseltä kun sitä joutuu pyytämään... argh. Alkaa ärsyttään kun puhun tästä.